oli kuuma päivä tänään ja ajattelin lähteä ostamaan jäätelöä kaupasta. siispä eikun pyörällä liikenteeseen ja keula kohti citymarkettia.
tampereella asuvat saattavat tietää turtolan sitarin. jos tulet viialasta päin, matkasi saattaa kulkea sitarin vieressä olevan kummun edestä, josta minä tänään pyötäilin. kumpua ennen on autotie, josta pääsee tavallisetkin tallaajat parkkipaikalle, mutta tiellä kulkee myös rekkkoja, jotka eivät käännykkään parkkipaikalle vaan jatkavat suoraan eteenpäin.
minä olen aina tottunut kääntymään sen enenpää katsomatta tien yli, koska rekkajo kulkee siitä aika harvoin. nytkin olin taas täysin ajatuksissani, ja käännyin kaarrossa tien yli, -suoraan rekan kylkeen.
aluksi en tajunnut mitä oli tapahtumassa, vaistomaisesti yritin kääntyä pois, mutta olinkin jo kaatumassa. sitten vain kaaduin tielle, ja sekuntin ajan tajusin, että se olikin rekka, ja että olin jäänyt alle. rekan takarengas meni aika läheltä minua...
ei siinä silti käynyt mitään. housut menivät rikki, käteen tuli pari pientä ruhjetta, ja pelästyin kauheasti. paikalle sattunut mummo jaaritteli jotain lääkäristä, pyysin anteeksi rekkakuskilta ja jatkoin matkaani kauppaan.
nyt on tosi hassu olo. tajusin sen nyt myöhemmin, että jos olisin ajanut rekan eteen enkä viereen, olisin voinut vaikka kuolla. vähän aikaa sitten olin ostamassa jäätelöä, ja sitten olisinkin kuollut. näin myöhemmin se oli tosi pelottava tilanne.
oletko sinä koskaan ollut minkäänlaisessa onnettomuudessa, jos olisi voinut käydä vakavemminkin? millaset oli fiilikset sattuneen jälkeen?
tampereella asuvat saattavat tietää turtolan sitarin. jos tulet viialasta päin, matkasi saattaa kulkea sitarin vieressä olevan kummun edestä, josta minä tänään pyötäilin. kumpua ennen on autotie, josta pääsee tavallisetkin tallaajat parkkipaikalle, mutta tiellä kulkee myös rekkkoja, jotka eivät käännykkään parkkipaikalle vaan jatkavat suoraan eteenpäin.
minä olen aina tottunut kääntymään sen enenpää katsomatta tien yli, koska rekkajo kulkee siitä aika harvoin. nytkin olin taas täysin ajatuksissani, ja käännyin kaarrossa tien yli, -suoraan rekan kylkeen.
aluksi en tajunnut mitä oli tapahtumassa, vaistomaisesti yritin kääntyä pois, mutta olinkin jo kaatumassa. sitten vain kaaduin tielle, ja sekuntin ajan tajusin, että se olikin rekka, ja että olin jäänyt alle. rekan takarengas meni aika läheltä minua...
ei siinä silti käynyt mitään. housut menivät rikki, käteen tuli pari pientä ruhjetta, ja pelästyin kauheasti. paikalle sattunut mummo jaaritteli jotain lääkäristä, pyysin anteeksi rekkakuskilta ja jatkoin matkaani kauppaan.
nyt on tosi hassu olo. tajusin sen nyt myöhemmin, että jos olisin ajanut rekan eteen enkä viereen, olisin voinut vaikka kuolla. vähän aikaa sitten olin ostamassa jäätelöä, ja sitten olisinkin kuollut. näin myöhemmin se oli tosi pelottava tilanne.
oletko sinä koskaan ollut minkäänlaisessa onnettomuudessa, jos olisi voinut käydä vakavemminkin? millaset oli fiilikset sattuneen jälkeen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
olin kaverini kanssa lammella kokeilemassa veden lämpöä (ajateltiin myöhemmin tulla uimaan).
lähdimme ajelemaan pois päin, tämä kaverini ajoi mopollaan ja mä olin kyydissä. mulla ei ollut kypärää, koska olin laittanut sinä päivänä pinnejä hiuksiin ja kypärä olisi painanut ilkeästi...
noh, meille ajeltaessa tulee vastaan iso mäki. (asun vaaralla) ja kaverini oli juuri kiihdyttämässä tähän mäkeen, jotta pääsisimme sen ylös (mopo oli aika onneton, eikä kunnolla kestänyt kahden ihmisen painoa)...ja isäni sattui tulemaan ylhäältä päin autolla. *pam!*
ajoimme suoraan isäni auton keulaan, mä lensin mopon kyydistä ja kierin kuperkeikoilla monta metriä mäkeä ylöspäin. paikalla ollut silminnäkijä sanoi, että olin automaattisesti painanut leuan rintaan ja kiertynyt sillai "kerälle"..jos minulla olisi ollut kypärä, olisin taittanut niskani, koska olen niin pieni kokoinen, etä kypärät ovat vähän väljiä.... :P
ja tämä kaverini lensi isäni auton katolle...ensimmäinen havaintoni oli, kun näin taas (oli pitkään pelkkää mustaa, vaikka oli kirkas päivä), että kaverini istui auton katolla ja mopo oli auton keulan renkaan edessä. eli jos mä en olisi lentänyt kyydistä, olisi pääni jäänyt renkaan alle.......
isälleni ei käynyt kuinkaan...ambulanssi haki meidät, eikä kummallekaan ollut käynyt mitenkään.
siis oli onni onnettomuudessa, kaverini pelasti kypärä ja minut se oli surmannut...
(tämä tapahtui viime kesänä)
sekavasti kirjoitettu, mutta ei se haittaa :D
olin 7w, eli ekalla luokalla. tämä tapahtui syksyllä joskus about 6vuotta sitten. olin tutustunut yhteen meidän luokkalaiseen anniin ja päätin mennä heille kylään. koulun jälkeen olin innoissani kun pääsin ekaa kertaa annin luo. lähdin siinä sitten ilman kypärää polkemaan pyörälläni. saavuin reppurännille. huomasin kauhukseni että reppuränni oli täynnä vettä. sinne oli tullut tulva ja piti kiertää pikatien kautta jos halusi toiselle puolelle. odotin siinä toisella puolella annia ja anni varmaan odotti toisella puolella. aikani siinä sitten olin ja päätin lähteä kotiin. pyöräilin kaikessa rauhassa ja saavuin kotiin. mutta heräsin kuitenkin sairaalassa. näin vain unta että pääsin kotiin turvallisesti. minulle tuli paha aivotärähdys ja puhekyky meinasi lähteä. muistikin siinä meni hetkeksi enkä tuntenut omia isovanhempianikaan. että sen pituinen se, minun tarinani sitten olikin.
niin se oli sitten auto-onnettomuus...
Mä menin mopolla kans talvella peili kirkaalla jaa (tiellä) siinä noin 70km/h Tunturi Tiger Aqualla kävi sillain että ketjut hyppäs pois ja suoraan taka-pyörän pinnojen väliin. pyörä nurin ja luistoon vaudilla, huomasin että vastaan tuli auto aika moista vauhti mä ajattelen että eise muo huomaa kumminkaan vaan yritin oikaista pyörän johankin asentoo mut ojan tuli vastaan ja 1,5 metrin pudotus sinne hankeen ja makeet noin 50kiloa päälle, kyllä se autoilija sitten huomas mut mut mulla oli aika paljon vautia kun ojaan menin olisin lähtenyt pois kyydistä jos ei takki olis napannut ohjaustankoon kiinni.
niin, siinä se kysymys olikin..
aika pahalta kuulosti... :/
olin 5 vuotias ja ajoin polkupyörällä, sitten ku isoveli aina ajoi tienyli ja ojan kautta suojatielle
niin minä yritin samaa. mut isoveli ei ollu paikalla
vaan koulussa ja mie ajelin yksin pyörällä, halusin mennä toista tietä mut pelkäsin pienenä yhtä koiraa, sitte mie ajoin tien yli ja sit auto osu minnuu. lensin leuka edellä asfalttiin ja en muista oikein mitään, sain lievän aivotärähdyksen ja 2 arpea leukaani. pyörä oli suunilleen kasassa ja mulle ei käyny melkein mitään, sillonkaa en käyttäny kypärää pyöräilessä enkä edelleen vaik on menny jo melkein 10 vuotta. käytiin sairaalassa mutsin kanssa ja sit iltapäivällä leikin jo pihalla normaalisti. ehkä siksi että en muistanut asiasta mitään... mut nyt kaikki on hyvin, leuka ei oli vinoittunut ja arvet ei näy...
Mulle ei oo onneks ollu läheltä piti tilanteita eikä onnettomuuksia (tosin kerran hevonen meinas potkasta päähän ja kerran salama iski maahan parin metrin päähän musta). Mut mun pikkusiskon kaveri jäi auton alle. Oli talvi ja pojat heitteli lumipalloja autoja päin. Siinä kohtaa mis nä jätkät oli, oli autotie reilusti ylempänä kävelytietä, et siin oli pieni mäki välissä. Jossain vaiheessa sit yks auto suistu tieltä(ehkä sen takia kun joku heitti lumipallon tuulilasiin), ja ajo mäkee alas lyhtypylvästä päin ja yks pojista jäi siihen väliin. Se joutu joksku aikaa sairaalaan en tarkemmin tiedä miten kävi. Mut kyl se siitä aika äkkii toipus eikä jääny mitään ongelmia. Oli tosi onnekas.
Ajoin veljen skootterilla ojaa, lensin kuperkeikalla pellolle... Skootteri meinas lentää mun päälle! :/ Jos olisin ajanu kuoppaan mikä oli siin ojan lähellä niin varmasti ois skootteri lentäny mun päälle ja oisin kuollu... :/
Multa murtu solisluu.
Toi tapahtu 3vuotta sitte ku olin 12-vuotias.
Kerran ajelin skootterilla suht rauhallisesti ja auto ajoi risteyksessä päälleni aikamoisella vauhdilla.
Ei siinä kovin pahasti käynyt, aika pahat ruhjeet jotka tulehtui muutamat tikkikohdat.
Vanhemmat hösels koko ajan ympärillä, ite olin vaan shokissa ja hoin päässäni koko ajan ettei oo mitään hätää ja pitää olla normaalisti.
Yöllä sitten omassa rauhassa itkinkin pari tuntia ja säikähdys oli jälkikäteen todella suuri.
Nyt tästä on muutama vuosi aikaa, enkä vieläkään uskalla ajaa millään "moottoroidulla ajoneuvolla" kunnolla. Skootterilla en uskalla mennä isoille teille missä on paljon liikennettä ja pelkään audon kyydissä aika usein, varsinkin samankaltaisilla pikkuteillä kun oma kolarini sattui.
Että kypärä luultavasti pelasti miun hengen, lensin näet muutamia metrejä suoraan pää edeltä asfalttiin. Kypärä tietty uusittiin, oli vähän mäsänä sen jälkeen. Ei kyllä oo sen jälkeen tullu mieleenkään ajella ilman kypärää.