Uzes ja Provence kokemuksiamme

Toteutimme toukokuussa 2005 haaveemme asua keskiaikaisessa kylässä viiniviljelmien ympäröimänä vuokrattuamme kolmeksi viikoksi asunnon Uzesista koko perheellemme. Tässä tietoa itse kaupunkista, retkikohteistamme, autolla ajamisesta sekä lasten kanssa lomailusta Etelä-Ranskassa.

Uzes. Ullanlinnalaisen antiikkikauppiaan vuokraamista asunnoista päädyimme kaksioon, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi koko perheen kanssa matkustaessa. 1600-luvulta oleva talo huokui historiaa narisevine lattialautoineen ja jyrkkine kierreportaineen. Sekalainen kokoelma eri-ikäisiä ja -tyyylisiä huonekaluja ja tauluja täydensi tunnelmaa. Varustetaso jääkaappeineen, pesukoneineen ja televisioineen oli riittävä. Aamu käynnistyi ikkunaluukut kapealle kadulle avaamalla ja tuoreen patongin haulla lähikaupasta. Asunnossa tuli muutenkin syötyä ennakoitua enemmän. Syinä tähän oli lasten (ja omankin) ruokarytmin kannalta ravintoloiden hankalat ruoka-ajat ja korkeahko hintataso. Pari kilometrin päässä sijaitsevasta Carrefour-supermarketista löytyi kyllä kokkailtavaa koko ajalle, joskin jo kylän pikkukaupatkin pursuivat herkkuja. Kaupat ovat todella erikoistuneita ja niin lihalle, leikkeleille, kakuille, patongeille, tupakalle, viineille yms. on omia erikoiskauppojaan; pari tavanomaista ruokakauppaakin löytyy. Lähin viinitila sijaitsee vain korttelin päässä asunnosta, ja palkittua viiniä tulikin ostettua suoraan Saint Firm'in tilanomistajilta. Antiikkiliikkeissä kierrellessä tuntui aika pysähtyvän, pari kertaa viikossa (ke, la, su) olleiden markkinoiden täyttäessä puolestaan kadut valikoimillaan. Kylä on kuin täydellinen kulissi keskiaikaista kaupunkia, eikä sitä ympäröivän puistokadun sisäpuolella ole ainuttakaan modernia rakennusta. Holvikaaristen rakennusten ympäröimä Place de Herbes suihkulähteineen oli mieluisin paikka mielen rauhoittamiseen. Kuin muistumana nykyajasta sijaitsi keskiaikaisessa pikkutalossa elokuvateatteri, jossa uusin Tähtien sota elokuva esitettiin ensi-iltanaan. Varsinaisia puistoja ei ole, mutta mäen päälle rakennetusta kylästä saattoi laskeutua sitä viistävään vehreään joenuomaan ja nousta edelleen sen vastarinteille patikoimaan. Upea näkymä Uzesiin avautui myös kaupungin keskustasta Le Duche D'Uzes linnan tornista.

Retkikohteita. Uzesista on päiväretken päässä useita historiallisesti kiinnostavia kohteita. Roomalaisten 19 eKr rakentama 48 m korkea ja 278 m pitkä upea akvedukti Pont du Gard sijaitsee vain 14 km päässä. Colliaksen luonnospuistoa halkovassa Gordes joessa saattoi käydä vilvoittelemassa. 100.000 asukkaan Avignon sijaitsee 40 kilometrin päässä. Kaupunkia ympäröivän 5 km pitkän muurin ulkopuolella sijaitsee v. 1177 rakennettu Pont St-Benezet -silta. Kaupunkiin pääsee sisälle 7 portista. Palais de Papes eli Paavien palatsi oli vaikuttava nähtävyys. Samalla etäisyydellä Uzesista sijaitsee 130.000 asukkaan Nimes. Kaupungissa on useita merkittäviä historiallisia rakennelmia. Maison Carree'ta pidetään parhaiten säilyneenä Rooman valtakunnan ajan temppelinä. 22.000 katsojaa vetänyt, 1. vuosisadalla rakennettu amfiteatteri oli vaikuttava monumentti sekin. Mont Cavalier mäen huipulla sijaitsevasta, roomalaisten 15 eKr rakentamasta Tour Magne -tornista avautuu huikea näkymä alas kaupunkiin. Takaisin kaupunkiin kannattaa palata Jardin de la Fontaine -puistoa pitkin. Kaupunki osoittautui hyväksi vaateostospaikaksi; markkinat ovat maanantaisin. Kalastajakylämäisen L'Isle-sur-la-Sorguen sunnuntaikirpputori antiikkiesineineen oli kiinnostava. Keräilijän kannattaa harkita myös torstain antiikkitoria, jos kylän lukemattomien antiikkiliikkeiden tarjonta ei ole jo vienyt ostovoimaa. Keskustaa halkoivat kanavat, ja muistumana vanhoista myllyistä oli vielä jäljellä komeita vesirattaita. Kaupungista voi edetä läheiseen St-Remy-de-Provence pikkukylään (keskiviikkoisin yrttitori) ja edelleen Les Alpilles vuorijonon haarassa korkean kallion päälle rakennettuun 460 asukkaan Les Baux-de-Provenceen; viimeksi mainittu on todella suosittu turistikohde. Uzesista tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa 52.000 asukkaan Arlesissa on Ranskan suurin, 100 jKr rakennettu amfiteatteri ja monia muitakin roomalaisia ja keskiaikaisia rakennuksia. Place de la Rebublique -aukion 1100-luvulla rakennetun kirkon portaali oli hieno. Place Forumin Van Gogh -kahvilassa on itse taiteilijakin aikanaan kerännyt inspiraatiotaan. Välimerelle on Uzesista noin tunnin ajomatka. Pieni muurien ympäröimä Aigues-Mortes oli käväisyn arvoinen, samoin Port Camarquen futuristinen loma-asuntokylä sekä rantaviivalle rakennettujen isojen hotellien Grande Motte. Tästä muutaman kilometrin päässä sijaitsee Grau du Roi'n kalastajakylä, joka oli jo huomattavasti kahta edellistä viehättävämpi. Grande Motten länsipuolella sijaitsevan Grand Traversin hiekkaranta oli pitkä ja näkymä Välimeren horisonttiin hieno. Camarquen luonnonsuojelualueen tunnetuin nähtävyys ovat valtavat flamingoparvet. Esikaupunkeineen puolen miljoonan asukkaan Landuedoc-Roussilonin pääkaupunki Montpellier oli hienostunein näkemistämme kaupungeistamme pariisilaistyylisine uusklassisine taloineen, mitä tyyliä on käytetty myös uusissa julkisissa rakennuksissa. Kaupungista löytyy mitä ihastuttavimpia piazzoja katukahviloineen ja -ravintoloineen, vanha kaupunki kapeine kujineen, riemukaari sekä veden temppeli, josta lähtee 800 m pitkä akvedukti. 50 km päässä sijaitsevan viehättävän Orangen tunnetuin nähtävyys on Ceasarin Gallian valloittamisen kunniaksi v. 19 eKr rakennettu riemukaari monine yksityiskohtineen. Keskustassa sijaitseva antiinkin teatteri teki taas vaikutuksen koollaan. Kylästä kannattaa jatkaa viinialueiden halki Chateauneuf-du-Pape'n kylään. Alueella on 350 viinintuottajaa ja viinit ranskan laadukkaimpia (ja hinnakkaimpia). Marseillen suunnassa sijaitseva 124.000 asukkaan Aix-en-Provence ei tehnyt samanlaista vaikutusta ja eikä tunnettu Cours Mirabeau bulevardikaan oikein säväyttänyt. Vanhat kujat olivat toki täälläkin tunnelmalliset ja kirpputorilla riitti valikoimaa.
   
Ajaminen. Matkaa Uzesiin kertyi vain 1.500 km kun Finlinesin laiva toi meidät aina Travemundeen saakka. Etupäässä moottoriteitä ajaen selvisimme siitä kahdella pysähdyksellä niin, että valituissa kohteissakin (Darmstadt, Besancon) ehdimme vähän niihin tutustua. Provencessa ajoimme vajaa 2.000 km pisimpien päiväretkien oltua runsaat 200 km. Tiet olivat hyväkuntoisia ja tieviitoitus selkeää. Lapset jaksoivat henkisesti yllättävän hyvin (pienempi valitsi nukkumisen ajanvietteeksi), mutta helteinen ilma ja pienempien teiden mutkaisuus lukemattomine kiertoliittymineen osoittautuivat huonoksi yhdistelmäksi matkapahoinvoinnin kannalta. Ilmastointilaite oli tarpeen mutta kannatti suunnata pois tästä helposti kipeytyvästä kurkusta. Matkareitin optimoimme Michelinin erinomaisella nettisivun avulla, joka antoi samalla tarkat ajo-ohjeet. Halutessaan reitin voi suunnitella tietulleja tai moottoriteitä välttämään. Itse nautimme joutuisasta matkan etenemisestä moottoriteitä pitkin. Tiet eivät toukokuussa olleet kovinkaan ruuhkaiset, kerran odotimme puolisen tuntia tietullilla ja pari kertaa liikenne mateli moottoriteillä tietöiden takia. Kaupunkien keskustassakin pääsi hyvin ajamaan kun vältti ruuhka-aikoja. Ranskalainen liikennekulttuuri oli yllättävän maltillista ja joustavaa, poikkeuksena rekkakuskit, joilla oli ärsyttävä tapa estää sujuva liikenne ajamalla moottoriteillä vierekkäin. Nopeudet moottoriteillä olivat muutenkin huomattavasti Saksaa alhaisemmat, jossa 140 km/h ajaen sai jatkuvasti katsella peräpeiliin havaitakseen ajoissa nopeammat ohituksissa. Bensiinin hinta huoltoasemilla oli Suomen luokkaa, supermarkettien litrahinnan ollessa näitä alhaisempia. Yllättävää kyllä huoltoasemat eivät olleet varustautuneet mitenkään siihen, että autoilija haluaisi pestä tuulilasin. Suomesta poiketen ruokahuolto tarjottiin pääsääntöisesti erillisessä rakennuksessa.

Lapset. Ravintoloiden ruoka-ajat hankaloittivat melkoisesti arjen sujuvuutta. Lounasaika alkoi vasta kello 12, ja lasten tarpeet piti tyydyttää tätä ennen kahvia rekvisiitaksi tilaamalla. Omaa lounasta syödessä sai hermoilla päiväunille pääsyään odottavien lasten jaksamisesta. Vastaavasti illalla ei ruokaa tarjoiltu ennen iltaseitsemää, mihin asti lapset eivät kyllä jaksaneet. Näin melkoinen osa päivästä kului ruokailuun. Syöttötuoleja löytyi vain osassa ravintoloista. Leikkipaikkojen vähäisyys ja niiden yksipuolisuus oli toinen odottamaton asia. Kolmen viikon aikana käymistämme paristakymmenestä kylästä ei löytynyt ainuttakaan kunnollista leikkipuistoa, vaikka niitä varta vasten pyrimme etsimään. Harvat leikkipuistot olivat kyllä suosittuja ja meno melkoinen. Keinut ja hiekkalaatikot vaikuttavat olevan tuntematon käsite ranskalaisille. Autottomat aukiot ja piazzat hoitivatkin pitkälti leikkikenttien virkaa. Suomalaiset lapset herättivät kyllä ihastusta pään silittelyistä ja ulkoilleissa paikallisilta saamistamme lahjoista päätellen. Autossa pitkään istuminen luontui lapsilta yllättävän hyvin. Suomessa kirpputoreilta ostetut kymmenet "mököt" ja lasten kasetit saivat ajan kulumaan. Nukkumisen lisäksi. Molempien lasten herkkyys matkapahoinvoinnille edellytti tosin melkoisia suojaratkaisuja. Paikallisen lääkäriaseman lääkärin englanninkielentaito osoittautui riittäväksi ja rohdot tehokkaiksi. Vastoin pelkojamme eivät vanhojen kaupunkien keskustat olleet mikään haaste edes pienipyöräisille matkarattaillemme. Lasten kanssa matkustaessa toki joutui valikoimaan kohteita, jättämään mutkaiset vuoristoetapit ja luontoretkeilyn sekä sokkeloiset linnat ja taidemuseot väliin. Hienoimmat ravintolat jäivät myös odottamaan otollisempaa ajankohtaa.

Kaikkiaan Etelä-Ranska vastasi täysin korkeita odotuksiamme. Se tarjoaa valtavasti historiasta, arkkitehtuurista ja hyvästä ruoasta kiinnostuneelle. Lähes täydellinen ulkomaan uutisten pimento ja ranskan tapahtumien seuraaminen toimi erinomaisena irtiottona arjelle. Ranskankielen taito olisi tarpeen kulttuuriin sisään pääsemiseksi. Uzesin asunnosta tuli koti, ja sinne haluaisi vielä palata, matkalla kohti uusia kohteita.