Tänää oli surullista:Toinen gerbiilini kuoli... ;(
Nyt on siis enää 1 jäljellä, ja pulmana on:Se on super masentunut toisen kuoltua, ja tarttis gerbu kamuu mutku me ei voira enää ottaa... Meil on yks mahollisuus: Antaa se gerbu yhelle tutulle, jolla on gerbui jotka meitin gerbu tuntee...Ja me voitas sinne viiä se yks gerbu, nii julmalta ku se kuulostaaki... Se ois vaa masentunu täällä yksin, ja ihminen ku ei voi korvata lajitoverii... Siis:Onks tää liian traaginen ratkasu...? Gerbulle se ois kuitenki parasta(ko?) Ku muuten se kärsii yksin! ;(
Nyt on siis enää 1 jäljellä, ja pulmana on:Se on super masentunut toisen kuoltua, ja tarttis gerbu kamuu mutku me ei voira enää ottaa... Meil on yks mahollisuus: Antaa se gerbu yhelle tutulle, jolla on gerbui jotka meitin gerbu tuntee...Ja me voitas sinne viiä se yks gerbu, nii julmalta ku se kuulostaaki... Se ois vaa masentunu täällä yksin, ja ihminen ku ei voi korvata lajitoverii... Siis:Onks tää liian traaginen ratkasu...? Gerbulle se ois kuitenki parasta(ko?) Ku muuten se kärsii yksin! ;(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen pahoillani gerbiilin menehtymisestä. :(
Kuinka vanha tämä yksinjäänyt gerbiili on? Uros vai naaras? Ja miten tämä ko. gerbiili tuntee tuttusi gerbiilit, onko se niille kenties sukua? Se ei vielä tarkoita, että se tuntisi ne.
Jos gerbiilisi on jo melko vanha, ei sille välttämättä tarvitse hankkia lajitovereita seuraksi. Lisäksi uusien gerbiilien pitäisi olla nuoria, aikuisten gerbiilien totuttaminen keskenään on huomattavasti vaikeampaa (ei nyt täysin mahdotonta, mutta hankalaa). Varsinkin, jos yrittää totuttaa aikuisen gerbiilin toisten aikuisten laumaan. Uroksia on noin yleisesti ottaen helpompi totuttaa kuin naaraita (tietysti yksilöllistä).
Gerbiilisi varmasti aluksi suree menetettyä kaveriaan, mutta minulta ei ole yksikään gerbiili vielä menehtynyt ikävään. Tällä hetkellä yksi naaras on asunut yksin viime syksystä, koska ko. nelivuotias ei nähdäkseni kaipaa nuorten gerbiilien sähläystä ympärilleen, vaan mieluummin viettää rauhallista elämää. Jos gerbusi on jo iäkäs, antaisin itse sen asua elämänsä tutussa paikassa, vaikka yksinkin. Ihminen ei korvaa lajitoveria, mutta voi edes yrittää olla jonkinlainen korvike.
Osanottoni minunkin puolesta :,(
Tärkeintä olisi nyt tietää, minkä ikäinen gerbusi on? Vasta sitten voit saada kunnollisen vastauksen, miten pitäis menetellä :)
ihmettelin vaan sitä,että mitä tarkoittaa, että gerbiilisi ¨tuntee¨ ne gerbiilit.. sillä gerbiilit eivät tunnista edes omaa asuinkumppaniaan muutaman välipäivän jlkeen.. osanotot!!;(
No se toinen oli jo 5-w ja toinenki jo on... Harmaata karvaa jo tullu mustan tilalle...
Se tuntee ne gerbut siitä et on sukuu ja ne on hoidosa siel ku ollaan reissussa...
En annakkaa sitä gerbuu pois, vaikka eka olin sekasi ku se säikky kaikkee... No nyt sille sit tekemistä lisää pitäs keksii... :1
Kiitos osan otoista...
Löpön muistoksi!