Etäinen äiti
Leena Korppoo
E-KIRJA,
" Tämä trauma voi näkyä tänä päivänä suorituskeskeisyytenä ja ylenpalttisena tunnollisuutena. Toisilla on vaikeuksia rajojen asettamisessa.
Kun äiti on kokenut vaikeita aikoja, se voi myös heijastua kateutena tai katkeruutena. Tällaiset äidit näkevät lastensa onnistumisissa omat menetetyt mahdollisuutensa."
Erittäin mielenkiintoinen kirja.
Tuntuu jotensakin tutulta tekstiltä.
Lesken70
Leena Korppoo
E-KIRJA,
" Tämä trauma voi näkyä tänä päivänä suorituskeskeisyytenä ja ylenpalttisena tunnollisuutena. Toisilla on vaikeuksia rajojen asettamisessa.
Kun äiti on kokenut vaikeita aikoja, se voi myös heijastua kateutena tai katkeruutena. Tällaiset äidit näkevät lastensa onnistumisissa omat menetetyt mahdollisuutensa."
Erittäin mielenkiintoinen kirja.
Tuntuu jotensakin tutulta tekstiltä.
Lesken70
Vastaukset 26
Vanhimmat
Aihe ei taida kiinnostaa.
On ehkä vaikea sekä äideille, että isoäideille.
Asun nyt lähes paikassa, missä asuin 70 vuotta sitten.
Hämäriä muistikuvia on jostain tapahtumasta.
Äitiäni en muista ollenkaan.
Isä oli aina poissa.
Myöhemmin tajusin äitini olevan etäinen, määräilevä ja aina vihainen.
Ehkä me 5 lasta olimme stressaavia nuorelle äidille.
Niin hän usein tiuskaisi.
Luulen että tässä rakennettiin itselleni alustaa, että en ikinä ala tuohon kammottavaan äiti-hommaan.
Äitini kyllä huolehti ruoasta kotiin.
Hän aina sanoi, että nälkää ette ole joutunut koskaan kärsimään.
Ehkä joskus lämmin halaus ja empatia olisi ollut enemmän, kuin pullansiivu.
Lesken70
Yksi syy miksi tähän ei kommentoida on se, et suurin osa keskustelijoista on häipynyt palstalta kyllästyneenä aiheisiin, ei kukaan normaali jaksa tätä jokapäiväistä jankkaamista siitä mitä hallitus on tehnyt, Orpo sitä ja tätä, persut on rasisteja jne. jne. Politiikalle on omatkin palstat, mut joku haluaa täyttää tämänkin politiikalla.
Niinkuin sinä tähän aloitukseen sotkit heti politiikkaa. Miksi ?
Kerroin vain näkemykseni, kyllä palstan sotkijat on ihan muita.
"Kerroin vain näkemykseni, kyllä palstan sotkijat on ihan muita."
Tuo näkemys on kirjoitettu moneen kertaan.
Turhaan.
Olisi mukavaa kun vastattaisiin otsikon mukaiseen asiaan.
Lesken 70
Kivaa tai ei, porukat on häipyny poliittisen massapostauksen tieltä. Kyllä sen ymmärtää et joskus jotain politiikkaakin on täällä, mut liika on liikaa.
Ja sinä jatkat.
Tee uusi aihe.
Lesken70
Mene itseesi. Syytät muita niinkuin peruspersu aina tekee.
Voi hitto.
Lopettakaa oitis tuo paskanjauhanta.
Eikö teillä ole muuta kirjoitettavaa.
Teettekö tuon tahallanne.
Lesken 70
Mitä itse sormet ja tulet moittimaan
Luulin sinua alkuun miesleskeksi Lesken70. Kaikkea myönteistä elämääsi!
. tv.miesleski.
Sitä samaa toivon sinulle.
Olen todellakin naisleski.
Lesken70
Menkää muualle jauhaan politiikkaa!
Keskustelijoita ei riitä joka aiheeseen.
ja isä etäisempi....
En tiedä tuosta kirjasta. Riippuukohan äidin etäisyys siitä miksi sitä etäisyyttä on ollut. Äiti oli paljon töissä, navetassa, pelloilla, talvella ulkopuolisessa työssä koulun keittäjänä. Harvoin oli päänsilitystä, mutta en silti etäisenä osannut häntä pitää enkä tuntenut turvattomuutta. Johtuikohan siitä että aina tiesin missä hän oli. Sisäruksia oli ympärillä.
Sen sijaan omaa vanhemmuutta olenkin sitten yksinäisinä aikoina miettinyt. Syyllisyyttäkin pukkaa joistakin yksittäisistä tapahtumista. Olinko riittävästi paikalla kun aina olin menossa töissä tietenkin mutta sen lisäksi harrastuksissa ja muissa riennoissa. Olen ajatellut että otan joskus puheeksi lasten kanssa miten he ovat läsnäoloni kokeneet. Mitä hyötyä siitä sitten olisi, en ole vielä keksinyt. Normaaleilta nuo näyttävät, piilossa olevista mahdollisista traumoista ei ole puheltu. Jos niistä tietäisin ja luulisin keskustelusta olevan apua, haluaisin käsitellä, korjata. Ei vain ole rohkeutta ruveta penkomaan ja epäilen joutaisivatko he tai pitäisivätkö tärkeänä.
Ei ole syytä vanhoja menneitä vatvoa, unethan siinä vaan menee. Eiliselle ei mitään voi.
Yksinhuoltajan, työläisäidin lapsena, äiti oli läheinen tottakai, sensijaan isä oli etäinen, ei nykynyt juuri koskaan, todellakaan ei muistoja isästä juuri lainkaan, ja se on vaikuttanut asioihin, ja yhä vaikuttaa. Varmasti oli vaikeita aikoja äidillä meitä lapsia kasvattaa, mut mitään katkeruutta tms. en muista äidin käytöksestä.
On hyödytöntä txt mitään kun ei ole kuin aivonsa jöpöllä pilanneet.
Textaa vaan ja kerro aiheeseen sopivaa.
Äitini vierailee joskus unissani kotinsa maisemissa. Hänellä oli iso lapsilauma hoidettavanaan. Isäkin näkyi samalla aukealla.
En käy koskaan heidän hautapaikoillaan. On suorayhteys heidän olotilaansa. Me kaikki ollaan matkalla sinne.
Yritän pitää huolta itsestäni sekä kohtaamistani ihmisistä parhaani mukaan.
Näen mielessäni nytkin valtavan "pilviparvekkeen" Siellä on tuhansittain katsomassa seisaaltaan aikuisia ja lapsia katsomassa; onko tuttuja tuossa hiljaisessa joukossa, jotka liukuporras nostaa alemmalta tasolta poisnukkuneiden seuraan.
.vielä täällä mies.
Harvoin tulee vanhoja asioita unissa, mut sit ku tulee, se yllättää.
Ajat olivat toiset ja tavat sodan jälkeen.
Silloin oli puutetta lähes kaikesta, nyt ei ole puutetta juuri mistään aineellisesta ainakaan.
Kaikenlaisia vaivoja ja diagnooseja tulee jatkuvasti, alkaa joka toisella lapsellakin olla adhd tms.
Etätöitä ja etä-äitejä.