Avohoidossa ei ole pakko käyttää lääkkeitä

On se syntymäki ollut pakko.Ei kysytty mitään haluaako tänne syntyä vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

On se syntymäki ollut pakko.Ei kysytty mitään haluaako tänne syntyä vai ei.

Jos ei olisi syntynyt, olisi jäänyt elämä elämättä, ja kokematta.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei olisi syntynyt, olisi jäänyt elämä elämättä, ja kokematta.

Totta.Mutta varmaan moni ei olisi halunut nähä tätä elämän kurjuutta.Ja maailman pahuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Totta.Mutta varmaan moni ei olisi halunut nähä tätä elämän kurjuutta.Ja maailman pahuutta.

Joo, ei se aina ole kivaa ollut, mutta voi ainakin sanoa, että tulipahan nähtyä.
Meni niin tai näin, niin kuitenkin jotenkin päin.

Anonyymi kirjoitti:

Totta.Mutta varmaan moni ei olisi halunut nähä tätä elämän kurjuutta.Ja maailman pahuutta.

Niin ja aitä elämän kurjuutta on kaikkien elämässä joskus sanåmoin kun maailma millanen se on nyt. Et ole yksin niiden asioiden kanssa

Kos on annettu diagnoosi, yksityinen ei ota vastaan.

Ei ole mitään delegaatioita, joita tarvitsisi pakoilla.
Jos en mene piikille, tai ei suostu sitä ottamaan, sen voi ihan reilusti sanoa hoitavalle taholle.
Kyllä he sen näkevät, onko ihmiselle pakko antaa lääkettä vai ei.
Jos alkaa omasta kodistaan tuon takia tekemään jotain linnoitusta lukkojen kera, niin ehkä pitäisi miettiä, olisiko sille lääkkeelle ehkä oikeasti tarvetta.

Entäs. Se että valehtelee onnettomuuksista on helppo tarkistaa
Siis jos ihminen on käynyt lääkärissä vaivoistaan ja saanut lääkkeet niin miksi niitä ei sitten syödä. Tarkoitushan on että hän saisi avun vaivoihinsa , ei niitä lääkkeitä huvin vuoksi kirjoiteta vaan siksi että olo helpottuisi.
Ihmeellistä touhua sinänsä kun tälläisiä edes kysellään . Ja vielä ettei muka haluta hoitaa itseään kuntoon
Sinä et voi olla asiantuntija näissä asioissa . Koska kukin kokee avunsaannin. Eri tavalla . Jos ainulle ei ole auttanut lääkkeet avohoidossa niin jollekkin toiselle ehkä auttaa.
Jos haluaa terveeksi niin tottakai syödään lääkkeet. Joillain on skitsofrenia ja se on sairaus johon usein syödään kauan lääkkeitä jos on masennus niin niitä lääkkeitä voi ihan ; hyvin syödä myös kotona . Niin että paras kun syö lääkkeensä ja siten auttaa oman terveytensä paranemiseen.
Usein ne jotka eivät ole saaneet apua lääkkeistä juovat viinaa aina silloin sun tällöin ja silloin ei lääkitys koskaan auta .

Yritätkö saada toista pakkohoitoon noilla ohjeillasi , ja mitä hitsin terapiaa sinä hänelle ehdotat
Hänellä on jo lääke terapia Meneillään siis mitä sinä muka ehdottelet .
Et sinä ainakaan näytä ymmärtävän toisen tilannetta , kun tuollaisia kirjoittelet . Avuksi et ole hänelle, sillä hän tarvitsee ainoastaan jonkun joka kuuntelee miten hän kokee lääketerapiansa ja se kuuntelija on hänen oma lääkärinsä joka voi selittää asiat hänelle. Siis miksi hön tarvitsee ko pistokset ja miten pitkä hoito jakso suunnilleen on .

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään delegaatioita, joita tarvitsisi pakoilla.
Jos en mene piikille, tai ei suostu sitä ottamaan, sen voi ihan reilusti sanoa hoitavalle taholle.
Kyllä he sen näkevät, onko ihmiselle pakko antaa lääkettä vai ei.
Jos alkaa omasta kodistaan tuon takia tekemään jotain linnoitusta lukkojen kera, niin ehkä pitäisi miettiä, olisiko sille lääkkeelle ehkä oikeasti tarvetta.

Lue lisää

Asiahan on niin että koska hänelle om määrätty lääkehoito niin silloin hän sitä tarvitsee . Ei näitä lääkkeitä hyvin helposti edes kirjoiteta vaan syyt on niihin. Ne jotka tekevät sen että tarvitsee lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

Asiahan on niin että koska hänelle om määrätty lääkehoito niin silloin hän sitä tarvitsee . Ei näitä lääkkeitä hyvin helposti edes kirjoiteta vaan syyt on niihin. Ne jotka tekevät sen että tarvitsee lääkkeet.

Lue lisää

Poikkeuksiakin on.
Itse lopetin lääkityksen, ja tunnen joitain, jotka ovat lopettaneet ( jotkut hyvällä menestyksellä, jotkut vähän huonommalla ).
Omalla kohdallani olisi kuulemma pitänyt lääkettä käyttää ennaltaehkäisyksi mahdollista psykoosia vastaan, mutta päätin jättää lääkkeen pois.
Nyt mennyt jo yli kymmenen vuotta aivan hyvin ilman lääkkeitä, en ole tarvinnut niitä ehkäisemään yhtään mitään, elämänlaatukin on ollut kaikki nämä vuodet huomattavasti parempaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään delegaatioita, joita tarvitsisi pakoilla.
Jos en mene piikille, tai ei suostu sitä ottamaan, sen voi ihan reilusti sanoa hoitavalle taholle.
Kyllä he sen näkevät, onko ihmiselle pakko antaa lääkettä vai ei.
Jos alkaa omasta kodistaan tuon takia tekemään jotain linnoitusta lukkojen kera, niin ehkä pitäisi miettiä, olisiko sille lääkkeelle ehkä oikeasti tarvetta.

Lue lisää

Mitähän hyötyä lääkkeistä tuollaisessa tilanteessa olisi? Ne eivät tee muuta, kuin turruttavat ja tekevät tunnottomiksi. Huumausaineet eivät auta.,

Anonyymi kirjoitti:

Poikkeuksiakin on.
Itse lopetin lääkityksen, ja tunnen joitain, jotka ovat lopettaneet ( jotkut hyvällä menestyksellä, jotkut vähän huonommalla ).
Omalla kohdallani olisi kuulemma pitänyt lääkettä käyttää ennaltaehkäisyksi mahdollista psykoosia vastaan, mutta päätin jättää lääkkeen pois.
Nyt mennyt jo yli kymmenen vuotta aivan hyvin ilman lääkkeitä, en ole tarvinnut niitä ehkäisemään yhtään mitään, elämänlaatukin on ollut kaikki nämä vuodet huomattavasti parempaa.

Lue lisää

Niinhän se aina selitetään . Moni on onnistunut olemaan ilman psykoosia kymmeniin vuotta toiset eivät

Anonyymi kirjoitti:

Entäs. Se että valehtelee onnettomuuksista on helppo tarkistaa
Siis jos ihminen on käynyt lääkärissä vaivoistaan ja saanut lääkkeet niin miksi niitä ei sitten syödä. Tarkoitushan on että hän saisi avun vaivoihinsa , ei niitä lääkkeitä huvin vuoksi kirjoiteta vaan siksi että olo helpottuisi.
Ihmeellistä touhua sinänsä kun tälläisiä edes kysellään . Ja vielä ettei muka haluta hoitaa itseään kuntoon
Sinä et voi olla asiantuntija näissä asioissa . Koska kukin kokee avunsaannin. Eri tavalla . Jos ainulle ei ole auttanut lääkkeet avohoidossa niin jollekkin toiselle ehkä auttaa.
Jos haluaa terveeksi niin tottakai syödään lääkkeet. Joillain on skitsofrenia ja se on sairaus johon usein syödään kauan lääkkeitä jos on masennus niin niitä lääkkeitä voi ihan ; hyvin syödä myös kotona . Niin että paras kun syö lääkkeensä ja siten auttaa oman terveytensä paranemiseen.
Usein ne jotka eivät ole saaneet apua lääkkeistä juovat viinaa aina silloin sun tällöin ja silloin ei lääkitys koskaan auta .

Lue lisää

Sitä apua vaivoihin ei pidä väkisin mennä antamaan, jos sitä ei halua. Asia on niin yksinkertainen.

Voi joutua lukkojen taakse jos haluaa lopettaa avohoidon. Eli kyse ei ole vapaaehtoisesta hoidosta.

Anonyymi kirjoitti:

Voi joutua lukkojen taakse jos haluaa lopettaa avohoidon. Eli kyse ei ole vapaaehtoisesta hoidosta.

Juuri näin on asia!

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin on asia!

Väärin. Psykoosit ei tule tai mene pelkällä haluamisella.

Sairaudentunnottomuutta ei ole olemassa. Kun ihminen on sairas, sen kyllä tuntee. Jos ei tunnu sairaalta, sitä ei ole.,

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudentunnottomuutta ei ole olemassa. Kun ihminen on sairas, sen kyllä tuntee. Jos ei tunnu sairaalta, sitä ei ole.,

Totta.
Mutta eihän tätä psykiatriassa ymmärretä.

Anonyymi kirjoitti:

Totta.
Mutta eihän tätä psykiatriassa ymmärretä.

Sairaudentunnottomuus, ei mitenkään ole psykiatristen potilaiden yksinoikeus, vaikka se siellä onkin yleisintä.

Suosittelen tutustumaan asiaan vaikka wikipediasta.

Kaikista lääkkeistä ei oikein voi kieltäytyä riippuu siitäkin millainen on ollut syy miksi saa lääkettä. Jos riski on olemassa että joutuu psykoosiin kun lopettaa lääkityksen. Niin onko se sitten parempi että joutuu lukituksen osastolle jos tekee sairauden vallassa tas jotkin mikä ei ole normaalia . Parempi kun ottaa lääkkeensä ja alkaa pikku hiljaa voimaan paremmin se kun katkaisee hoidon ja joutuu pakkohoitoon .
Muistan yhden tutun kuinka hän oli sekaisin ja silti sanoi että hän on ihan terve ja syytti kovasti lääkäreitä . Joutui pakko hoitoon ja on tänään ilman lääkkeitä koska sai pistoksia pakkohoidossa. .

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudentunnottomuutta ei ole olemassa. Kun ihminen on sairas, sen kyllä tuntee. Jos ei tunnu sairaalta, sitä ei ole.,

Väärin eräs minulle läheinen ihminen eli muutaman kuukauden. Sairaana . Ei tunnistanut sairauttaan ja sai paljon pahaa aikaan sinä aikana ja kertoi mielikuvituksellisia asioita ihan vakavalla naamalla että vieras olisi luullut häntä hyvinkin viisaaksi . Joten kaikki eivät tiedosta olevansa sairaita ja se on niitä kaikista vaikeimpia tapauksia kun luulevat että kaikki muut ympärillä ovat sairaista ja hän terve . Yksikin sai päähänsä että hän olikin kuuluisa laulaja tuttu televisiosta, suuttui kun hänelle sanotttiin kuka hän on, hän oli sellainen joka ei ottanut lääkkeitään kun pääsi koti hoitoon joten lanssi sai aina hänet hakea pakkohoitoon .joten turha tulla sanomaan ettei sairauden tunnottomia ole , niitä in jokaisessa sairaalassa siksi kun eivät ota lääkkeitään
Kukaan ei voi sairaudelleen mitään siksi lääkärit auttavat

Anonyymi kirjoitti:

Väärin eräs minulle läheinen ihminen eli muutaman kuukauden. Sairaana . Ei tunnistanut sairauttaan ja sai paljon pahaa aikaan sinä aikana ja kertoi mielikuvituksellisia asioita ihan vakavalla naamalla että vieras olisi luullut häntä hyvinkin viisaaksi . Joten kaikki eivät tiedosta olevansa sairaita ja se on niitä kaikista vaikeimpia tapauksia kun luulevat että kaikki muut ympärillä ovat sairaista ja hän terve . Yksikin sai päähänsä että hän olikin kuuluisa laulaja tuttu televisiosta, suuttui kun hänelle sanotttiin kuka hän on, hän oli sellainen joka ei ottanut lääkkeitään kun pääsi koti hoitoon joten lanssi sai aina hänet hakea pakkohoitoon .joten turha tulla sanomaan ettei sairauden tunnottomia ole , niitä in jokaisessa sairaalassa siksi kun eivät ota lääkkeitään
Kukaan ei voi sairaudelleen mitään siksi lääkärit auttavat

Lue lisää

Eli mielisairaus tarkoittaa käytöstä mistä joku toinen ei pidä.

Anonyymi kirjoitti:

Eli mielisairaus tarkoittaa käytöstä mistä joku toinen ei pidä.

Silloin kun aiheuttaa pahoja asioita käyttäytymisellään on sairas. Sanoit mitä vaan siitä

Anonyymi kirjoitti:

Silloin kun aiheuttaa pahoja asioita käyttäytymisellään on sairas. Sanoit mitä vaan siitä

Sairas käytös on kielikuva.

Niin että meinaat että voi kieltäytyä , ja jos niin on voi ehkä kirjoittaa sopimuksen että kun seuraava psykoosi tulee niin ei hyötynä liioin hoitoakaan veronmaksajien kustannuksella.
Joten moni puhuu asioista ilman koulutusta miten he voivat edes kuvitella että ihminen joka on erikoistunut psykiatriaan ei tietäisi siitä mitään , mutta se joka ei ole edes käynyt kouluja selittelee lääkkeistä paskaa kovasti tietävänä .
Miksi edes menevät sitä ensimmäistä kertaa hoitoa hakemaan kun kuitenkaan eivät siihen usko
Olisivat sitten vaan kummallisuuksista kanssa kotonaan , ei kukaan joka tietää tarvitsevansa hoitoa jää kotiin odottamaan että itsestään paranee.
Joten kaikki nämä jotka muka ivat lopettaneet lääkkeensä käytön, miksi laitatte esille aitä koska ette edes tiedä toisen ihmisen tilanteesta mitään. Parempi vaan pitää omana tietonaan, sillä psykoosi voi olla kauankin poissa kun on lopettanut lääkkeet, mutta tavallista on että se tulee uusiintumaan .

Kyllä se lopetetaan muiltakin silloin kun katsotaan että mies/nainen on kunnossa

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se lopetetaan muiltakin silloin kun katsotaan että mies/nainen on kunnossa

Asiasta voi olla toistakin mieltä.

Näin Suomessa pidetään huolta. Poliisien kera. Huoli-ilmoituksilla minut on pari kertaa haettu poliisin toimesta pakkohoitoon! Sinulla, kun on hullun paperit niin viranomaiset höykyttää sua kunnolla. Onneksi oon vuosien taistelun jälkeen päässyt irti injektioista ja neuromyrkyistä.

Olet aikamoinen vitsi, jos pidät käytännössä ihmisoikeusrikosta ja lain rikkomista huolena ja hoivanpitona. Jos ihminen ei halua avohoidossa hoitoa, niin häntä ei voi väkisin hakea piikille. Siihen ei pitäisi missään oikeusvaltiossa olla resursseja, varsinkaan kun puhutaan niin terveydelle haitallisista lääkkeistä kuin neurolepteistä.

Anonyymi kirjoitti:

Olet aikamoinen vitsi, jos pidät käytännössä ihmisoikeusrikosta ja lain rikkomista huolena ja hoivanpitona. Jos ihminen ei halua avohoidossa hoitoa, niin häntä ei voi väkisin hakea piikille. Siihen ei pitäisi missään oikeusvaltiossa olla resursseja, varsinkaan kun puhutaan niin terveydelle haitallisista lääkkeistä kuin neurolepteistä.

Lue lisää

Avohoidossa ei haeta ketään väkisin piikille, jos siihen ei ole aihetta/tarvetta, tms.
Joskus hoitotoimet ovat huolta ja hoivaa, mutta se on juurikin tarpeesta kiinni, joskus ihmistä joudutaan suojelemaan, vaikkapa omalta itseltään, jos hän on vaikka uhannut tappaa itsensä, tai tehdä jotain muuta uhkaavaa.
Jos omalle kohdalle sattuisi, että tulisi sellainen tilanne, että menisin aivan sekaisin ja vaikkapa uhkaisin omaa henkeäni, en enää ymmärtäisi omaa toimintaani, niin varmasti olisin jälkeen päin kiitollinen, jos joku olisi huolehtinut ja hoivannut, auttanut selviämiseeni, itseni tajuamatta mitään siinä vaiheessa.
Tämä nyt tosin jossittelua, tuollaista tilannetta ei ole koskaan itsellä ollut, eikä luultavimmin tulossakaan näillä näkymin.

Anonyymi kirjoitti:

Olet aikamoinen vitsi, jos pidät käytännössä ihmisoikeusrikosta ja lain rikkomista huolena ja hoivanpitona. Jos ihminen ei halua avohoidossa hoitoa, niin häntä ei voi väkisin hakea piikille. Siihen ei pitäisi missään oikeusvaltiossa olla resursseja, varsinkaan kun puhutaan niin terveydelle haitallisista lääkkeistä kuin neurolepteistä.

Lue lisää

Jos se on vitsi, niin miksi se ei naurata?

Anonyymi kirjoitti:

Avohoidossa ei haeta ketään väkisin piikille, jos siihen ei ole aihetta/tarvetta, tms.
Joskus hoitotoimet ovat huolta ja hoivaa, mutta se on juurikin tarpeesta kiinni, joskus ihmistä joudutaan suojelemaan, vaikkapa omalta itseltään, jos hän on vaikka uhannut tappaa itsensä, tai tehdä jotain muuta uhkaavaa.
Jos omalle kohdalle sattuisi, että tulisi sellainen tilanne, että menisin aivan sekaisin ja vaikkapa uhkaisin omaa henkeäni, en enää ymmärtäisi omaa toimintaani, niin varmasti olisin jälkeen päin kiitollinen, jos joku olisi huolehtinut ja hoivannut, auttanut selviämiseeni, itseni tajuamatta mitään siinä vaiheessa.
Tämä nyt tosin jossittelua, tuollaista tilannetta ei ole koskaan itsellä ollut, eikä luultavimmin tulossakaan näillä näkymin.

Lue lisää

Avohoidossa ei ole juridista oikeutta hakea ketään piikille. Siihen tarvitaan kulta pieni pakkohoitopäätös. Tiedätkö, sellainen hallintopäätös, josta potilaan on mahdollista valittaa? Oikeusvaltiossa yleensä oikeuksien rajoittamisesta pitää tehdä päätös, koska muuten ei oltaisi oikeusvaltiossa, vaan julkisen vallan käyttäjät käyttäisivät mielivaltaa vallankäytön kohteita kohtaan. Väkisin lääkitseminen avohoidossa rikkoo lakia, se rikkoo perusoikeuskia ja ihmisoikeuksia. Se on vakavaa ihmisen ruumiilliseen koskemattomuuteen kajoamista. Ns. terveillä ihmisillä pelkästään huumeseulan antaminen vastoin tahtoa tulkitaan niin vakavaksi oikeusmurhaksi, että siihen pitää olla vahvat perusteet. Mieti miltä tuntuu, kun sinuun injektoidaan väkisin akatisiaa aiheuttavaa lääkettä, jonka johdosta haluat hypätä kuudennen kerroksen ikkunasta ulos asflattiin?

Tuollainen holhoava suhtautuminen aikuisiin ihmisiin on jostain syystä mahdollista vain silloin, kun ihmisen tulkitaan olevan mielisairas. Pelkkä itsemurhan suunnitelu tai itsetuhoisuus ei ole pakkohoitopäätöksen peruste. Jos et tiennyt, niin tässä maassa saa vapaasti tehdä itsemurhan, jos ei ole lääkärin tulkinnan mukaan psykoottinen. Saat tehdä itsellesi mitä tahansa vahinkoa ilman, että kukaan siitä välittää. Saat uhkailla ihmisiä väkivallalla ja suunnitella murhaa ääneen, eikä kenelläkään ole oikeutta toimittaa sinua mihinkään, koska olet vapaa rationaalinen kansalainen, kunhan henkirikoksen suunnitelma ei ole liian konkreettinen eikä yksityiskohtainen.

Mielisairas voidaan taas määrätä pakkohoitoon pelkästään siksi, että lääkäri olettaa ilman hoitoa mielisairauden pahenevan, Mitään vaaraa itselle tai muille ei tarvitse olla todennettavissa mielelenterveyslain 8 § mukaan. Minä olen ollut tällaisen hoivan ja huolenpidon kohteena ja siitä ei ollut yhtään mitään hyötyä, se oli vain ja ainoastaan traumatisoivaa ja nöyryyttävää. Ja korostan, että en ollut vaaraksi itselleni, en ollut vaaraksi muille. Ainoa syy oli se, että puhuin väsyneenä päivystävälle lääkärille valveunestani ja uskon, että hän tulkitsi minua väärin. Ja koska en puhunut mitään arviossa, minut märäättiin pakkohoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Avohoidossa ei ole juridista oikeutta hakea ketään piikille. Siihen tarvitaan kulta pieni pakkohoitopäätös. Tiedätkö, sellainen hallintopäätös, josta potilaan on mahdollista valittaa? Oikeusvaltiossa yleensä oikeuksien rajoittamisesta pitää tehdä päätös, koska muuten ei oltaisi oikeusvaltiossa, vaan julkisen vallan käyttäjät käyttäisivät mielivaltaa vallankäytön kohteita kohtaan. Väkisin lääkitseminen avohoidossa rikkoo lakia, se rikkoo perusoikeuskia ja ihmisoikeuksia. Se on vakavaa ihmisen ruumiilliseen koskemattomuuteen kajoamista. Ns. terveillä ihmisillä pelkästään huumeseulan antaminen vastoin tahtoa tulkitaan niin vakavaksi oikeusmurhaksi, että siihen pitää olla vahvat perusteet. Mieti miltä tuntuu, kun sinuun injektoidaan väkisin akatisiaa aiheuttavaa lääkettä, jonka johdosta haluat hypätä kuudennen kerroksen ikkunasta ulos asflattiin?

Tuollainen holhoava suhtautuminen aikuisiin ihmisiin on jostain syystä mahdollista vain silloin, kun ihmisen tulkitaan olevan mielisairas. Pelkkä itsemurhan suunnitelu tai itsetuhoisuus ei ole pakkohoitopäätöksen peruste. Jos et tiennyt, niin tässä maassa saa vapaasti tehdä itsemurhan, jos ei ole lääkärin tulkinnan mukaan psykoottinen. Saat tehdä itsellesi mitä tahansa vahinkoa ilman, että kukaan siitä välittää. Saat uhkailla ihmisiä väkivallalla ja suunnitella murhaa ääneen, eikä kenelläkään ole oikeutta toimittaa sinua mihinkään, koska olet vapaa rationaalinen kansalainen, kunhan henkirikoksen suunnitelma ei ole liian konkreettinen eikä yksityiskohtainen.

Mielisairas voidaan taas määrätä pakkohoitoon pelkästään siksi, että lääkäri olettaa ilman hoitoa mielisairauden pahenevan, Mitään vaaraa itselle tai muille ei tarvitse olla todennettavissa mielelenterveyslain 8 § mukaan. Minä olen ollut tällaisen hoivan ja huolenpidon kohteena ja siitä ei ollut yhtään mitään hyötyä, se oli vain ja ainoastaan traumatisoivaa ja nöyryyttävää. Ja korostan, että en ollut vaaraksi itselleni, en ollut vaaraksi muille. Ainoa syy oli se, että puhuin väsyneenä päivystävälle lääkärille valveunestani ja uskon, että hän tulkitsi minua väärin. Ja koska en puhunut mitään arviossa, minut märäättiin pakkohoitoon.

Lue lisää

Minä, sinun " pieni kultasi ", kirjoitinkin kommentissani, ettei ketään haeta väkisin piikille.
On tullut menneisyydessä saatua muutama pakkohoitopäätös, tullut oltua myös oikeuspsykiatrisessa hoidossa, eli kyllä minullakin nuo lakipykälät on aika hyvin tiedossa.
Omalla kohdallani, kun on joskus ollut jotain pakkotoimia, ne on ollut vain pakko hyväksyä, tilanteet siinä vaiheessa olivat sellaisia, mitkä sitä vaativat.
Joo, mennyt on mennyttä, en ole koskaan halunnut katkeroitua, tapahtunut mikä tapahtunut, kokemusta sekin on ollut.
Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Minä, sinun " pieni kultasi ", kirjoitinkin kommentissani, ettei ketään haeta väkisin piikille.
On tullut menneisyydessä saatua muutama pakkohoitopäätös, tullut oltua myös oikeuspsykiatrisessa hoidossa, eli kyllä minullakin nuo lakipykälät on aika hyvin tiedossa.
Omalla kohdallani, kun on joskus ollut jotain pakkotoimia, ne on ollut vain pakko hyväksyä, tilanteet siinä vaiheessa olivat sellaisia, mitkä sitä vaativat.
Joo, mennyt on mennyttä, en ole koskaan halunnut katkeroitua, tapahtunut mikä tapahtunut, kokemusta sekin on ollut.
Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Lue lisää

Kirjoitit, että jos siihen ei ole tarvettta. Halusin vain tähdentää, että avohoidossa ei voi hakea ketään piikille ilman M1-lähetettä ja pakkohoitopäätöstä, pelkkä tarpeen toteaminen ei riitä. Päätöksen pitää olla kirjallinen valituskelpoinen hallintopäätös. Pitää olla myös oikeus pyytää ulkopuolisen lääkärin arvio tilanteestaan. Potilaille on kerrottava heille heidän oikeuksistaan, eikä sössöttää holhoavasti hoivasta ja huolenpidosta. Jos joku lääkäri kiristää pakkohoidolla, jos toinen ei suostu ottamaan lääkkeitään, niin potilaan pitää sanoa suoraan tälle lääkärille, että tämä lääkäri tarvitsee pakkohoitopäätöksen sen tehdäkseen. On erittäin epäeettistä kiristää ihmistä pakkohoidolla, jos hän ei suostu ottamaan terveydelle erittäin haitallisia lääkkeitä. Jos lääkäri sitten tekee M1-lähetteen/pakkohoitopäätöksen, niin silloinkin pitää mahdollisuuksien mukaan hoitaa potilasta yhteistyössä hänen kanssaan, esimerkiksi hän saa valita tablettimuotoisen lääkityksen halutessaan.

Lääkärillä on yhteistyövelvoite suhteessa potilaaseensa ja hänen on AINA kunnioitettava mahdollisuuksien mukaan potilaan itsemääräämisoikeutta. Piikkiä ei saa määrätä siksi, että sitä on vaikeampi lopettaa ja sen käyttöä on helpompi valvoa, koska se loukkaa potilaan itsemääräämisoikeutta avohoidossa. Lääkkeistä voi tulla vaikka mitä sivuvaikutuksia, mitä lääkärit eivät aina ota todesta ja ne voivat olla aidosti hengenvaarallisia. Itse lopetin aina lääkkeen kesken, koska ne aiheuttivat hirvittäviä sivuoireita. Pakkohoidossa en syönyt niitä juuri lainkaan, mutta eihän lääkäri sellaista huomannut, koska eiväthän nuo lääkärit edes juuri tapaa potilaita. Pääsin aika nopeasti pois, ilmeisesti syömättä jättämäni lääkkeen vaste oli lääkärin mielestä erittäin hyvä. Eivät lääkärit oikeasti tajua, syökö potilas lääkettä vai ei. Jos vointi paranee, se johtuu lääkkeestä, jos ei, se johtuu potilaasta. Joskus osutaan oikeaan arvaamalla, usein ei. Tuollainen vajaamielinen arvaustiede sitten toimii pohjana perusoikeuksien rajoittamiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Minä, sinun " pieni kultasi ", kirjoitinkin kommentissani, ettei ketään haeta väkisin piikille.
On tullut menneisyydessä saatua muutama pakkohoitopäätös, tullut oltua myös oikeuspsykiatrisessa hoidossa, eli kyllä minullakin nuo lakipykälät on aika hyvin tiedossa.
Omalla kohdallani, kun on joskus ollut jotain pakkotoimia, ne on ollut vain pakko hyväksyä, tilanteet siinä vaiheessa olivat sellaisia, mitkä sitä vaativat.
Joo, mennyt on mennyttä, en ole koskaan halunnut katkeroitua, tapahtunut mikä tapahtunut, kokemusta sekin on ollut.
Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Lue lisää

Lisäksi kommentoin yleisesti tuota sinun kaunista ajatustasi siitä, että pakkohoidon peruste olisi jokin ihmeellinen "hoiva ja huolenpito". Pohjimmiltaanhan siinä on kyse sosiaalisesta kontrollista, suurin osa pakkohoidetuista potilaista on täysin vaarattomia ihmisiä, joilla lääkäri toteaa vain olevan jokin epämääräinen mielisairaus tavattuaan tämän kerran kaksi elämässään. Kyse pakkohoidossa on pohjimmiltaan erilaisuuden ja poikkeavuuden hallinnasta, ei mistään elämän ja terveyden suojelusta.. Muutenhan muitakin itsetuhoisia tai muille lääkärin mukaan vaarallisia ihmisiä voitaisiin pakkohoitaa, jos heillä todetaan olevan jokin mielenteryden häiriö. Takuulla olisi ihan yhtä perusteltua ja tehokasta, voisi estää ainakin lyhyellä aikavälillä monta itsemurhaa, tosin kasvattaa myös monien itsemurhariskiä. Piikität muutaman masennuksella uhkailevan teinin tajuttomaksi muutaman kerran ja pistät kunnon neurolepti-injektiolle, niin oppivat olemaan hakemaan huomiota itsemurhapuheillaan. Tätä kuitenkin pidetään suurena oikeusmurhana, että vapaita rationaalisia kansalaisia näin holhottaisiin. Tässä ajatuksena on se, että mielisairaaksi todettu ei ole täysvaltainen ihminen, vaan jotenkin holhottavampi kuin vaikkapa syöpäpotilas, joka kieltäytyy syöpähoidosta. Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus vapaasti nähdä valveunia ilman pakkohoitoon joutumista ihan siinä, missä syöpäpotilaalla on oikeus kieltäytyä elämää pelastavasta hoidosta. Nuo toimenpiteet mitä ns. mielisairaisiin kohdistetaan ovat usein naurettavia ja suhteettomia suhteessa oireiden laatuun ja vakavuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi kommentoin yleisesti tuota sinun kaunista ajatustasi siitä, että pakkohoidon peruste olisi jokin ihmeellinen "hoiva ja huolenpito". Pohjimmiltaanhan siinä on kyse sosiaalisesta kontrollista, suurin osa pakkohoidetuista potilaista on täysin vaarattomia ihmisiä, joilla lääkäri toteaa vain olevan jokin epämääräinen mielisairaus tavattuaan tämän kerran kaksi elämässään. Kyse pakkohoidossa on pohjimmiltaan erilaisuuden ja poikkeavuuden hallinnasta, ei mistään elämän ja terveyden suojelusta.. Muutenhan muitakin itsetuhoisia tai muille lääkärin mukaan vaarallisia ihmisiä voitaisiin pakkohoitaa, jos heillä todetaan olevan jokin mielenteryden häiriö. Takuulla olisi ihan yhtä perusteltua ja tehokasta, voisi estää ainakin lyhyellä aikavälillä monta itsemurhaa, tosin kasvattaa myös monien itsemurhariskiä. Piikität muutaman masennuksella uhkailevan teinin tajuttomaksi muutaman kerran ja pistät kunnon neurolepti-injektiolle, niin oppivat olemaan hakemaan huomiota itsemurhapuheillaan. Tätä kuitenkin pidetään suurena oikeusmurhana, että vapaita rationaalisia kansalaisia näin holhottaisiin. Tässä ajatuksena on se, että mielisairaaksi todettu ei ole täysvaltainen ihminen, vaan jotenkin holhottavampi kuin vaikkapa syöpäpotilas, joka kieltäytyy syöpähoidosta. Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus vapaasti nähdä valveunia ilman pakkohoitoon joutumista ihan siinä, missä syöpäpotilaalla on oikeus kieltäytyä elämää pelastavasta hoidosta. Nuo toimenpiteet mitä ns. mielisairaisiin kohdistetaan ovat usein naurettavia ja suhteettomia suhteessa oireiden laatuun ja vakavuuteen.

Lue lisää

Kiitos kun tähdensit noita lakipykäliä, vaikka kerroin kyllä tietäväni vallan hyvin, miten tahdonvastaiseen hoitoon toimittaminen tapahtuu, ja mitä siihen vaaditaan.
Pakkohoidon peruste ei ole mikään " hoiva ja huolenpito ", perusteena on kyllä yleensä sairaus. Hoivaa sitten annetaan siellä hoidossa.
Hoidollisia toimenpiteitä ei kohdisteta ihmiseen, jos hän on terve.
Ikävää, jos sinulle ei ole apua löytynyt hoitolaitoksista ja lääkkeistä, mutta jos asiasi ovat jo paremmin, niin eikös se riitä.

Joskus sekin on tarpeen

Anonyymi kirjoitti:

Näin Suomessa pidetään huolta. Poliisien kera. Huoli-ilmoituksilla minut on pari kertaa haettu poliisin toimesta pakkohoitoon! Sinulla, kun on hullun paperit niin viranomaiset höykyttää sua kunnolla. Onneksi oon vuosien taistelun jälkeen päässyt irti injektioista ja neuromyrkyistä.

Lue lisää

Siksihän niitä lääkkeitä otetaan ettei tartte tulla taas sairaaksi ja silloin tekee mitä vaan asioita jotka ovat epänormaaleja.
Sairaudelleen ei kukaan mitään voi mutta voi ottaa lääkityksen että pääsee taas tavalliseen olemiseen ja elämiseen .

Anonyymi kirjoitti:

Avohoidossa ei haeta ketään väkisin piikille, jos siihen ei ole aihetta/tarvetta, tms.
Joskus hoitotoimet ovat huolta ja hoivaa, mutta se on juurikin tarpeesta kiinni, joskus ihmistä joudutaan suojelemaan, vaikkapa omalta itseltään, jos hän on vaikka uhannut tappaa itsensä, tai tehdä jotain muuta uhkaavaa.
Jos omalle kohdalle sattuisi, että tulisi sellainen tilanne, että menisin aivan sekaisin ja vaikkapa uhkaisin omaa henkeäni, en enää ymmärtäisi omaa toimintaani, niin varmasti olisin jälkeen päin kiitollinen, jos joku olisi huolehtinut ja hoivannut, auttanut selviämiseeni, itseni tajuamatta mitään siinä vaiheessa.
Tämä nyt tosin jossittelua, tuollaista tilannetta ei ole koskaan itsellä ollut, eikä luultavimmin tulossakaan näillä näkymin.

Lue lisää

Riippuu sairauden laadustakin jos haetaan tai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Avohoidossa ei ole juridista oikeutta hakea ketään piikille. Siihen tarvitaan kulta pieni pakkohoitopäätös. Tiedätkö, sellainen hallintopäätös, josta potilaan on mahdollista valittaa? Oikeusvaltiossa yleensä oikeuksien rajoittamisesta pitää tehdä päätös, koska muuten ei oltaisi oikeusvaltiossa, vaan julkisen vallan käyttäjät käyttäisivät mielivaltaa vallankäytön kohteita kohtaan. Väkisin lääkitseminen avohoidossa rikkoo lakia, se rikkoo perusoikeuskia ja ihmisoikeuksia. Se on vakavaa ihmisen ruumiilliseen koskemattomuuteen kajoamista. Ns. terveillä ihmisillä pelkästään huumeseulan antaminen vastoin tahtoa tulkitaan niin vakavaksi oikeusmurhaksi, että siihen pitää olla vahvat perusteet. Mieti miltä tuntuu, kun sinuun injektoidaan väkisin akatisiaa aiheuttavaa lääkettä, jonka johdosta haluat hypätä kuudennen kerroksen ikkunasta ulos asflattiin?

Tuollainen holhoava suhtautuminen aikuisiin ihmisiin on jostain syystä mahdollista vain silloin, kun ihmisen tulkitaan olevan mielisairas. Pelkkä itsemurhan suunnitelu tai itsetuhoisuus ei ole pakkohoitopäätöksen peruste. Jos et tiennyt, niin tässä maassa saa vapaasti tehdä itsemurhan, jos ei ole lääkärin tulkinnan mukaan psykoottinen. Saat tehdä itsellesi mitä tahansa vahinkoa ilman, että kukaan siitä välittää. Saat uhkailla ihmisiä väkivallalla ja suunnitella murhaa ääneen, eikä kenelläkään ole oikeutta toimittaa sinua mihinkään, koska olet vapaa rationaalinen kansalainen, kunhan henkirikoksen suunnitelma ei ole liian konkreettinen eikä yksityiskohtainen.

Mielisairas voidaan taas määrätä pakkohoitoon pelkästään siksi, että lääkäri olettaa ilman hoitoa mielisairauden pahenevan, Mitään vaaraa itselle tai muille ei tarvitse olla todennettavissa mielelenterveyslain 8 § mukaan. Minä olen ollut tällaisen hoivan ja huolenpidon kohteena ja siitä ei ollut yhtään mitään hyötyä, se oli vain ja ainoastaan traumatisoivaa ja nöyryyttävää. Ja korostan, että en ollut vaaraksi itselleni, en ollut vaaraksi muille. Ainoa syy oli se, että puhuin väsyneenä päivystävälle lääkärille valveunestani ja uskon, että hän tulkitsi minua väärin. Ja koska en puhunut mitään arviossa, minut märäättiin pakkohoitoon.

Lue lisää

No etkö ole kertonut ihan vaan rauhallisesti lääkärille miten sinä ajattelet asiasta.
Et saa uhkailla ketään joka voisi olla vaaraksi toiselle silloin haetaan ei ne lääkärit turhaan uhraa aikaansa kehenkään jos ei ole syytä, potilaita on jonossa joten eivät keskity mitenkään yhden ihmisen olosuhteisiin ilma hälyyyttävää vaaraa.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi kommentoin yleisesti tuota sinun kaunista ajatustasi siitä, että pakkohoidon peruste olisi jokin ihmeellinen "hoiva ja huolenpito". Pohjimmiltaanhan siinä on kyse sosiaalisesta kontrollista, suurin osa pakkohoidetuista potilaista on täysin vaarattomia ihmisiä, joilla lääkäri toteaa vain olevan jokin epämääräinen mielisairaus tavattuaan tämän kerran kaksi elämässään. Kyse pakkohoidossa on pohjimmiltaan erilaisuuden ja poikkeavuuden hallinnasta, ei mistään elämän ja terveyden suojelusta.. Muutenhan muitakin itsetuhoisia tai muille lääkärin mukaan vaarallisia ihmisiä voitaisiin pakkohoitaa, jos heillä todetaan olevan jokin mielenteryden häiriö. Takuulla olisi ihan yhtä perusteltua ja tehokasta, voisi estää ainakin lyhyellä aikavälillä monta itsemurhaa, tosin kasvattaa myös monien itsemurhariskiä. Piikität muutaman masennuksella uhkailevan teinin tajuttomaksi muutaman kerran ja pistät kunnon neurolepti-injektiolle, niin oppivat olemaan hakemaan huomiota itsemurhapuheillaan. Tätä kuitenkin pidetään suurena oikeusmurhana, että vapaita rationaalisia kansalaisia näin holhottaisiin. Tässä ajatuksena on se, että mielisairaaksi todettu ei ole täysvaltainen ihminen, vaan jotenkin holhottavampi kuin vaikkapa syöpäpotilas, joka kieltäytyy syöpähoidosta. Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus vapaasti nähdä valveunia ilman pakkohoitoon joutumista ihan siinä, missä syöpäpotilaalla on oikeus kieltäytyä elämää pelastavasta hoidosta. Nuo toimenpiteet mitä ns. mielisairaisiin kohdistetaan ovat usein naurettavia ja suhteettomia suhteessa oireiden laatuun ja vakavuuteen.

Lue lisää

Tähän väliin tulee faktoja.

Itsemurhan nimi on itsemurha sen takia, että se pitää tehdä itse. Teoriassa ihminen tietysti voidaan laittaa lepareihin, ja "pitää hengissä" mutta käytännössä itsarin voi tehdä myös osastolla.

Noin kolmannes psykoosisairaista käyttäytyy agressiivisesti omaisia ja lähimmäisiä kohtaan. Ei ihminen mihinkään pakkohoitoon päätyisi, jos öykkäröisi yksin metsässä.

M1 Lähete on tarkkailulähete, ja vasta M3 lähete on pakkohoidon lähete. Prosessiin kuuluu että asiakas epäonnistuu kolmen eri lääkärin vastaanotolla. Mukaanlukien myös hoitajien havainnot osastolla. Kyse ei siis ole yhden ihmisen yksittäisestä mielijohteesta kontrolloida, vaikka joku niin haluaisikin uskotella.

Anonyymi kirjoitti:

No etkö ole kertonut ihan vaan rauhallisesti lääkärille miten sinä ajattelet asiasta.
Et saa uhkailla ketään joka voisi olla vaaraksi toiselle silloin haetaan ei ne lääkärit turhaan uhraa aikaansa kehenkään jos ei ole syytä, potilaita on jonossa joten eivät keskity mitenkään yhden ihmisen olosuhteisiin ilma hälyyyttävää vaaraa.

Lue lisää

Miksi oletat minun uhkailleen yhtään ketään? Kävin yhtenä yönä päivystyksessä rintatuntemusten takia, kerroin päivystävällä lääkärille valveunestani ja hän alkoi ilmeisesti kuvitella, että juttelen enkelien kanssa tai jotain. Ehkä vaikuti huonovointiselta ja ahdistuneelta, mutta en missään nimessä hysteeriseltä tai sekavalta. Parin päivän päästä, mitään ilmoittamatta, keskellä yötä, minun kotiini ryntäsi ensihoitajia poliisien kanssa. Tämä siksi, koska vain poliisit voivat käyttää pakkokeinoja ja eihän kaikkia saa arvioon ilman niitä.Minulla ei ollut mitään hoitosuhdetta psykiatriaan, kukaan lääkäri ei kysynyt, olenko valmis ottamaan vastaan avohoitoa ja lääkitystä. Ilmeisesti kynnys hakea ihmisiä poliisisaattuen kera pakkohoitoon on madaltunut, koska ihmiset oikeasti suhtautuvat kevytmielisesti ns. mielisairaiden fyysiseen koskemattomuuteen, mikä sinunkin viestistäsi käy hyvin ilmi. Se on niin rutiinia lääkäreille, etteivät he sitä edes ajattele. Alentuva, mitätöivä suhtautuminen toisen ihmisen itsemääräämisoikeuteen on todella vakava ongelma oikeusvaltiossa. Siihen ei pitäisi suhtautua kevytmielisesti ja kuvitella, että lääkärit pystyvät aina arvioimaan toisen ihmisen ongelmien vakavuutta ja hoidettavuutta objektiivisesti. Yleensä eivät, mielisairaushan ei ole objektiivisesti mitattavissa oleva asia. Jos ihminen on masentunut, ahdistunut ja kokee jotain paranormaaliksi ja mahdottomaksi luokiteltavaa, niin hän ei välttämättä siltikään tarvitse pakkohoitoa. Ja kyllähän ihmiselle pitäisi ensimmäisenä kertoa, että miksi hänet laitetaan tarkkailuun ja pakkohoitoon. Minulle kukaan ei kertaakaan kertonut pakkohoidon perusteita, ja koska olin unohtanut koko lääkärikäynnin lähes täysin, olin totaalisen häkeltynyt tilanteesta, kun minut piikitettiin tajuttomaksi. Olemustani olisi voinut tuolloin kuvailla lamaantuneeksi, ei uhkaavaksi tai aggressiiviseksi. En kyenyt puolustautumaan tilanteessa, koska se oli niin kafkamainen ja kummallinen. En tosiaan tiennyt, miksi jouduin hoitoon. Kukaan ei sitä minulle kertonut. Ehkä olisi pitänyt jälkeenpäin ajateltuna kysyä asiasta, mutta luulisi että lääkärillä on velvollisuus siitä kertoa jo ihan lainkin puolesta. Et voi olettaa heikossa asemassa olevan ihmisen kykenevän puolustautumaan etenkään, jos hän ei edes tiedä, mistä häntä syytetään.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän väliin tulee faktoja.

Itsemurhan nimi on itsemurha sen takia, että se pitää tehdä itse. Teoriassa ihminen tietysti voidaan laittaa lepareihin, ja "pitää hengissä" mutta käytännössä itsarin voi tehdä myös osastolla.

Noin kolmannes psykoosisairaista käyttäytyy agressiivisesti omaisia ja lähimmäisiä kohtaan. Ei ihminen mihinkään pakkohoitoon päätyisi, jos öykkäröisi yksin metsässä.

M1 Lähete on tarkkailulähete, ja vasta M3 lähete on pakkohoidon lähete. Prosessiin kuuluu että asiakas epäonnistuu kolmen eri lääkärin vastaanotolla. Mukaanlukien myös hoitajien havainnot osastolla. Kyse ei siis ole yhden ihmisen yksittäisestä mielijohteesta kontrolloida, vaikka joku niin haluaisikin uskotella.

Lue lisää

"Prosessiin kuuluu että asiakas epäonnistuu kolmen eri lääkärin vastaanotolla. "
Taas nähdään, että kyse ei ole oikeasta terveydenhoidosta.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän väliin tulee faktoja.

Itsemurhan nimi on itsemurha sen takia, että se pitää tehdä itse. Teoriassa ihminen tietysti voidaan laittaa lepareihin, ja "pitää hengissä" mutta käytännössä itsarin voi tehdä myös osastolla.

Noin kolmannes psykoosisairaista käyttäytyy agressiivisesti omaisia ja lähimmäisiä kohtaan. Ei ihminen mihinkään pakkohoitoon päätyisi, jos öykkäröisi yksin metsässä.

M1 Lähete on tarkkailulähete, ja vasta M3 lähete on pakkohoidon lähete. Prosessiin kuuluu että asiakas epäonnistuu kolmen eri lääkärin vastaanotolla. Mukaanlukien myös hoitajien havainnot osastolla. Kyse ei siis ole yhden ihmisen yksittäisestä mielijohteesta kontrolloida, vaikka joku niin haluaisikin uskotella.

Lue lisää

Missä vaiheessa väitin, että itsemurha ei ole itse tehty ja etteikö itsemurhaa voisi tehdä myös osastolla? Onko sinun luetun ymmärtämisessä jotain vikaa? Milloin väitin, että psykoosisairaista osa ei olisi väkivaltaisia omaisia kohtaan jossain vaiheessa? Väitin, että väkivaltaisuus tai itsetuhoisuus eivät ole pakkohoidon välttämätön ehto ja että suurin osa ei joudu pakkohoitoon väkivaltaisuuden takia. Väitin myös, että pakkohoitoa perustellaan terveyden ja elämän suojelulla, mitä se ei tosiasiassa ole. Perustelin väitteeni sillä, että vain tiettyjen ihmisryhmien terveyttä ja elämää halutaan suojella näin rajuin toimenpitein, kun taas esimerkiksi masennuspotilaita ei oteta edes vapaaehtoisesti osastolle, vaikka he olisivat avoimen itsetuhoisia. Tuskin sinä sen tehokkaammin estät psykoosisairaan itsemurhaa kuin masennuspotilaankaan pakkohoidolla, kuten itse kuvaavasti toit esille. Itse asiassa pitkällä aikavälillä sen on havaitu pikemminkin lisäävän psykoosipotilaiden itsemurhariskiä, ei vähentävän sitä. Tosiasiat ja pakkohoidon perusteet ovat kuitenkin eri asioita.

Sinulle tulee varmaan uutisena, että psykoosisairaat eivät ole sen väkivaltaisempia kuin muutkaan ihmiset, jos tilastollisesti kontrolloi psykoosiin liittyvät päihdeongelmat. Päihteet taas liittyvät Suomessa suurimpaan osaan henkirikoksista ja väkivaltarikoksista enemmän tai vähemmän. Toisin sanoen todennäköisesti kohonnut väkivaltaisuuden riski ei liity itse psykoosiin, vaan päihdeongelmiin. Et voi vain olettaa ihmisen olevan väkivaltainen, jos hän vaikka kuulee ääniä. Samalla tavalla et voi olettaa alkoholistin olevan väkivaltainen, vaikka alkoholismiin liittyy kohonnut väkivaltaisuuden riski. Siihen pitää olla selvät perusteet yksilötasolla, kun tehdään pakkohoitopäätös.

Ja totta kai tiedän, että kukaan ei tee päätöksiä yksin enkä väittänyt, että kenekään lähtökohta olisi mitenkään kontrolloida, vaan suurin osa lääkäreistä ja hoitajista vilpittömästi haluaa auttaa potilaitaan. Yleensä ihmisten ajattelu on kuitenkin konformismiin taipuvaista etenkin yhteisöissä, joissa on voimakas hierarkkia kuten sairaalassa. Ihmiset myötäilevät toistensa mielipiteitä myös silloin, vaikka ajattelisivat toisin. Tämä on psykologisissa tutkimuksissa lukuisia kertoja toistettu fakta. En kohdistanut kritiikkiäni yksittäisiä toimijoita kohtaan, vaan pakkohoidon perusteiden logiikkaa kohtaan. Se miten pakkohoitoa perustellaan ei yleensä ole se, millaisille perusteille pakkohoito on historiallisesti pohjautunut ja millaisesta ajattelusta se juontuu. Taustalla ei ole terveyden ja elämän suojelu, vaan pelko erilaisuutta ja psykoosiin liittyviä hallitsemattomia tiloja kohtaan. Halu eristää erilaiset yhteisöistä, joissa heidän oireilunsa ja käyttäytymisensä aiheuttaa ahdistusta. Ihmiset eivät sitä tietenkään tunnusta, koska se ei ole legitiimi tapa tässä kulttuurissa perustella ihmisen perusoikeuksien rajoittamista ja halutaan kuvitella, että pakkohoidolla saataisiin jotenkin erityisen hyvä vaste psykoottisiin harhoihin, olivat ne sitten minkä tasoisia tahansa. Holhoava pelokas suhtautuminen ihmisiin, joilla on vaikkapa ääniharhoja, ei ole mikään automaatio, eikä sitä ole kaikissa kulttuureissa. Se on kulttuurisidonnainen ajattelutapa.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän väliin tulee faktoja.

Itsemurhan nimi on itsemurha sen takia, että se pitää tehdä itse. Teoriassa ihminen tietysti voidaan laittaa lepareihin, ja "pitää hengissä" mutta käytännössä itsarin voi tehdä myös osastolla.

Noin kolmannes psykoosisairaista käyttäytyy agressiivisesti omaisia ja lähimmäisiä kohtaan. Ei ihminen mihinkään pakkohoitoon päätyisi, jos öykkäröisi yksin metsässä.

M1 Lähete on tarkkailulähete, ja vasta M3 lähete on pakkohoidon lähete. Prosessiin kuuluu että asiakas epäonnistuu kolmen eri lääkärin vastaanotolla. Mukaanlukien myös hoitajien havainnot osastolla. Kyse ei siis ole yhden ihmisen yksittäisestä mielijohteesta kontrolloida, vaikka joku niin haluaisikin uskotella.

Lue lisää

Noilla faktoilla itse asiassa todistit pointtini hienosti.

Itsemurha on teko,jota ei voi sinusta siis pakkohoidolla tehokkaasti ehkäistä. Silti hyväksyt pakkohoidon itsetuhoisuuden perusteella mielisairailla, mutta et muillla itsetuhoisilla potilailla. Miksi kannatat pakkohoitoa itsetuhoisuuden perusteella mielisairailla, vaikka tiedät, että ihminen joka on päättänyt tehdä itsemurhan tappaa itsensä joka tapauksessa? Onko se silloin legitiimi peruste loukata toisen ihmisen ihmisoikeuksia? Yleensä länsimaissa ajatellaan, että perusoikeuksien rajoittamiselle pitää olla painava peruste, yleensä muun perusoikeuden/ihmisoikeuden turvaaminen. Esimerkiksi vapauden riisto voidaan tehdä jos ajatellaan, että sillä suojellaan ihmisen henkeä. Lisäksi pitää olla todennettavissa, että sillä teolla oikeasti suojellaan ihmisen henkeä. Se ei ole vain mikään ylevä korulause, jolla voit riistää toisen ihmisen vapauden ja loukata hänen ruumiillista koskemattomuutta. Sinä et siis usko pakkohoidon yhteen keskeisimmistä kriteereistä, mutta hyväksyt sen käytön pakkohoidon perusteena. Oletko mielestäsi hieman tekopyhä?

Lisäksi kannatat pakkohoitoa, koska olet jostain pikku kyselytutkimuksesta lukenut monien omaisten kokoneen eriasteista väkivaltaa tai sen uhkaa psykoosisairaiden osalta. Samalla perusteella voit laittaa ihmisen ennataehkäisevästi vankilaan vaikkapa ihonvärin perusteella, kunhan löydät tutkimuksia, että tumma ihonväri korreloi monessa maassa kohoneen ryhmätason seksuaali- ja väkivaltariskin kanssa. Kuulostaako se rasismilta ja rotusorrolta vai liberaalin oikeusvaltion käytännöltä? Elämän ja terveyden suojelulta ennaltaehkäisevästi, vai miten se meni? Et voi tehdä ryhmätason tilatollisista riskeistä yksilön perusoikeuksia rajoittavia päätöksiä, mutta sinun ajatteluasi selvästi ohjaa stereotypiat ja pelko. Kuvittelet olevasi rationaalinen, mutta et ymmärrä ajattelusi perusteita alkuunkaan. Tietenkin tuollainen stereotyyppinen rasistinen epäanalyyttinen ajattelu on evolutiivisesti ollut jollain tasollla hyödyllistä, koska ylikorostunut pelko on parempaa kuin liian vähäinen varovaisuus vieraita ihmisiä kohtaan. Se on vaan vierasta nykyisen kulttuurin liberaalille oikeusvaltioajattelulle, jossa ihmisen koskemattomuutta ja vapautta pidetään pyhänä arvona ja jossa ajatellaan, että kaikilla on samanlainen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja oikeuteen olla tulematta pahoinpidellyksi.

Anonyymi kirjoitti:

Noilla faktoilla itse asiassa todistit pointtini hienosti.

Itsemurha on teko,jota ei voi sinusta siis pakkohoidolla tehokkaasti ehkäistä. Silti hyväksyt pakkohoidon itsetuhoisuuden perusteella mielisairailla, mutta et muillla itsetuhoisilla potilailla. Miksi kannatat pakkohoitoa itsetuhoisuuden perusteella mielisairailla, vaikka tiedät, että ihminen joka on päättänyt tehdä itsemurhan tappaa itsensä joka tapauksessa? Onko se silloin legitiimi peruste loukata toisen ihmisen ihmisoikeuksia? Yleensä länsimaissa ajatellaan, että perusoikeuksien rajoittamiselle pitää olla painava peruste, yleensä muun perusoikeuden/ihmisoikeuden turvaaminen. Esimerkiksi vapauden riisto voidaan tehdä jos ajatellaan, että sillä suojellaan ihmisen henkeä. Lisäksi pitää olla todennettavissa, että sillä teolla oikeasti suojellaan ihmisen henkeä. Se ei ole vain mikään ylevä korulause, jolla voit riistää toisen ihmisen vapauden ja loukata hänen ruumiillista koskemattomuutta. Sinä et siis usko pakkohoidon yhteen keskeisimmistä kriteereistä, mutta hyväksyt sen käytön pakkohoidon perusteena. Oletko mielestäsi hieman tekopyhä?

Lisäksi kannatat pakkohoitoa, koska olet jostain pikku kyselytutkimuksesta lukenut monien omaisten kokoneen eriasteista väkivaltaa tai sen uhkaa psykoosisairaiden osalta. Samalla perusteella voit laittaa ihmisen ennataehkäisevästi vankilaan vaikkapa ihonvärin perusteella, kunhan löydät tutkimuksia, että tumma ihonväri korreloi monessa maassa kohoneen ryhmätason seksuaali- ja väkivaltariskin kanssa. Kuulostaako se rasismilta ja rotusorrolta vai liberaalin oikeusvaltion käytännöltä? Elämän ja terveyden suojelulta ennaltaehkäisevästi, vai miten se meni? Et voi tehdä ryhmätason tilatollisista riskeistä yksilön perusoikeuksia rajoittavia päätöksiä, mutta sinun ajatteluasi selvästi ohjaa stereotypiat ja pelko. Kuvittelet olevasi rationaalinen, mutta et ymmärrä ajattelusi perusteita alkuunkaan. Tietenkin tuollainen stereotyyppinen rasistinen epäanalyyttinen ajattelu on evolutiivisesti ollut jollain tasollla hyödyllistä, koska ylikorostunut pelko on parempaa kuin liian vähäinen varovaisuus vieraita ihmisiä kohtaan. Se on vaan vierasta nykyisen kulttuurin liberaalille oikeusvaltioajattelulle, jossa ihmisen koskemattomuutta ja vapautta pidetään pyhänä arvona ja jossa ajatellaan, että kaikilla on samanlainen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja oikeuteen olla tulematta pahoinpidellyksi.

Lue lisää

Eikö faktat miellyttänyt?

Anonyymi kirjoitti:

Noilla faktoilla itse asiassa todistit pointtini hienosti.

Itsemurha on teko,jota ei voi sinusta siis pakkohoidolla tehokkaasti ehkäistä. Silti hyväksyt pakkohoidon itsetuhoisuuden perusteella mielisairailla, mutta et muillla itsetuhoisilla potilailla. Miksi kannatat pakkohoitoa itsetuhoisuuden perusteella mielisairailla, vaikka tiedät, että ihminen joka on päättänyt tehdä itsemurhan tappaa itsensä joka tapauksessa? Onko se silloin legitiimi peruste loukata toisen ihmisen ihmisoikeuksia? Yleensä länsimaissa ajatellaan, että perusoikeuksien rajoittamiselle pitää olla painava peruste, yleensä muun perusoikeuden/ihmisoikeuden turvaaminen. Esimerkiksi vapauden riisto voidaan tehdä jos ajatellaan, että sillä suojellaan ihmisen henkeä. Lisäksi pitää olla todennettavissa, että sillä teolla oikeasti suojellaan ihmisen henkeä. Se ei ole vain mikään ylevä korulause, jolla voit riistää toisen ihmisen vapauden ja loukata hänen ruumiillista koskemattomuutta. Sinä et siis usko pakkohoidon yhteen keskeisimmistä kriteereistä, mutta hyväksyt sen käytön pakkohoidon perusteena. Oletko mielestäsi hieman tekopyhä?

Lisäksi kannatat pakkohoitoa, koska olet jostain pikku kyselytutkimuksesta lukenut monien omaisten kokoneen eriasteista väkivaltaa tai sen uhkaa psykoosisairaiden osalta. Samalla perusteella voit laittaa ihmisen ennataehkäisevästi vankilaan vaikkapa ihonvärin perusteella, kunhan löydät tutkimuksia, että tumma ihonväri korreloi monessa maassa kohoneen ryhmätason seksuaali- ja väkivaltariskin kanssa. Kuulostaako se rasismilta ja rotusorrolta vai liberaalin oikeusvaltion käytännöltä? Elämän ja terveyden suojelulta ennaltaehkäisevästi, vai miten se meni? Et voi tehdä ryhmätason tilatollisista riskeistä yksilön perusoikeuksia rajoittavia päätöksiä, mutta sinun ajatteluasi selvästi ohjaa stereotypiat ja pelko. Kuvittelet olevasi rationaalinen, mutta et ymmärrä ajattelusi perusteita alkuunkaan. Tietenkin tuollainen stereotyyppinen rasistinen epäanalyyttinen ajattelu on evolutiivisesti ollut jollain tasollla hyödyllistä, koska ylikorostunut pelko on parempaa kuin liian vähäinen varovaisuus vieraita ihmisiä kohtaan. Se on vaan vierasta nykyisen kulttuurin liberaalille oikeusvaltioajattelulle, jossa ihmisen koskemattomuutta ja vapautta pidetään pyhänä arvona ja jossa ajatellaan, että kaikilla on samanlainen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja oikeuteen olla tulematta pahoinpidellyksi.

Lue lisää

Mielessä on jotain pielessä, jos päätyy itsemurhaan jonkin ongelman ratkaisemiseksi. Onko se sitten sairaus vai ei, ainakin hetkellinen häiriö mielessä.

Anonyymi kirjoitti:

"Prosessiin kuuluu että asiakas epäonnistuu kolmen eri lääkärin vastaanotolla. "
Taas nähdään, että kyse ei ole oikeasta terveydenhoidosta.

Lainsäädäntö ei tietenkään ole itse terveydenhoitoa. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa ymmärtää, miksi ihminen tarvitsee lain mukaan usean eri lääkärin mielipiteen psykoosista, ennen kuin hänet voidaan määrätä pakkohoitoon. Kyseinen lainsäädäntö on kuitenkin tärkeä ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Anonyymi kirjoitti:

Lainsäädäntö ei tietenkään ole itse terveydenhoitoa. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa ymmärtää, miksi ihminen tarvitsee lain mukaan usean eri lääkärin mielipiteen psykoosista, ennen kuin hänet voidaan määrätä pakkohoitoon. Kyseinen lainsäädäntö on kuitenkin tärkeä ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Lue lisää

Pointti oli "epäonnistuminen".
Kyse ei ole terveydenhoidosta.

Anonyymi kirjoitti:

Pointti oli "epäonnistuminen".
Kyse ei ole terveydenhoidosta.

Kerro toki missäpäin on parempi lainsäädäntö? Pitääkö siellä saada neljän lääkärin lausunto psykoosista?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö faktat miellyttänyt?

Minä tiedän viranomaisten päätöksentekoprosesseista sen verran, että perusoikeuksia rajoittavissa päätöksissä se joka työskentelee potilaan kanssa tekee havainnot ja päätösehdotukset, ja se ylilääkäri on lähinnä kumileimasin, joka on muodollinen päätöksentekijä, vaikka ei ole käytännössä koskaan nähnytkään koko potilasta, hyvä että muistaa potilaan nimen. Päätökset perustuvat kirjauksiin ja toisten ihmisten havaintoihin, eivät lääkärin omaan tulkintaan potilaasta. Lääkärit osastolla eivät pidä potilaiden kanssa työskentelystä, he eivät keskustele potilaiden kanssa eivätkä he juurikaan kohtaa potilaita omassa työssään. Heidän työnsä on tehdä arvioita pääsääntöisesti joidenkin toisten ihmisten tulkintojen ja yksittäisten hyvin harvalukuisten tapaamisten pohjalta.

Pakkohoitopäätökset pohjautuvatkin enemmän hoitajien kuin lääkärien arvioihin potilaista. Ja mitä hoitajat tekevät osastolla? Facebookkaavat ja Tiktokkaavat taukotilassa, vahtivat lääkkeiden ottoa ja joskus vastentahtoisesti vaihtavat pari sanaa näiden potilaiksi kutsuttujen ventovieraiden ihmisten kanssa, joista he eivät aidosti tiedä yhtään mitään. Suurin osa myös perusoikeuksia rajoittavista päätöksistä perustuu hyvin pinnalliseen tulkintaan ja väärintulkintaan potilaan käyttäytymisestä ja puheista, eikä kenelläkään ole velvoitetta automaattisesti tarkistaa omia tulkintojaan/oletuksiaan näistä ventovieraista ihmisistä, saati sitten ymmärtää, että miksi ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla. Diagnoosi yleensä keventää näiden älyllisesti laiskojen ihmisten kognitiivista kuormaa entisestään, koska se antaa näennäisselityksen häiritsevälle käyttäytymiselle, vaikka psykiatriset diagnoosit ovat kaikki lähinnä oirekuvauksia, eikä niillä voi käytännössä selittää mitään. Se on sama kuin selittäisi mahdottomalla kokemuksella mahdotonta kokemusta.

Miten tuollainen traumaattinen päälle käyminen, vapaudenriisto, lamaaminen ja säilöminen laitokseen voi parantaa ketään? Terveydenhuollossa ajatellaan, että osastohoidolla on jotain tekemistä psyykkisen vakauttamisen kanssa, sen että psyykkisessä kriisissä olevan ihmisen kanssa ei voi käsitellä asioita ennen, kuin hän on "vakaassa" mielentilassa. On käsittämätöntä, että ihmisen traumatisoiminen ja mielen ja kehon lamaaminen, ihminen huumaaminen tajuttomaksi ymmärretään jotenkin terapeuttisena interventiona, joka "vakauttaa" potilaan. Sehän vaan useimmiten uusintaa ihmisen traumakokemusta, syventää psyykkistä kriisiä ja estää hänen kykynsä avautua ja käsitellä asioita avoimesti toisten ihmisten kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

"Prosessiin kuuluu että asiakas epäonnistuu kolmen eri lääkärin vastaanotolla. "
Taas nähdään, että kyse ei ole oikeasta terveydenhoidosta.

Ihmetyttää oikeastaan tuo " asiakas epäonnistuu kolmen eri lääkärin vastaanotolla ".
Millä tavalla se epäonnistuminen tapahtuu ? Mitä siellä lääkärissä tekee, tai mitä sille sanoo, että olisi jotenkin epäonnistunut ?
Eihän lääkäriin mennä testaamaan, onnistutaanko vai ei, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan tässä yhteydessä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä tiedän viranomaisten päätöksentekoprosesseista sen verran, että perusoikeuksia rajoittavissa päätöksissä se joka työskentelee potilaan kanssa tekee havainnot ja päätösehdotukset, ja se ylilääkäri on lähinnä kumileimasin, joka on muodollinen päätöksentekijä, vaikka ei ole käytännössä koskaan nähnytkään koko potilasta, hyvä että muistaa potilaan nimen. Päätökset perustuvat kirjauksiin ja toisten ihmisten havaintoihin, eivät lääkärin omaan tulkintaan potilaasta. Lääkärit osastolla eivät pidä potilaiden kanssa työskentelystä, he eivät keskustele potilaiden kanssa eivätkä he juurikaan kohtaa potilaita omassa työssään. Heidän työnsä on tehdä arvioita pääsääntöisesti joidenkin toisten ihmisten tulkintojen ja yksittäisten hyvin harvalukuisten tapaamisten pohjalta.

Pakkohoitopäätökset pohjautuvatkin enemmän hoitajien kuin lääkärien arvioihin potilaista. Ja mitä hoitajat tekevät osastolla? Facebookkaavat ja Tiktokkaavat taukotilassa, vahtivat lääkkeiden ottoa ja joskus vastentahtoisesti vaihtavat pari sanaa näiden potilaiksi kutsuttujen ventovieraiden ihmisten kanssa, joista he eivät aidosti tiedä yhtään mitään. Suurin osa myös perusoikeuksia rajoittavista päätöksistä perustuu hyvin pinnalliseen tulkintaan ja väärintulkintaan potilaan käyttäytymisestä ja puheista, eikä kenelläkään ole velvoitetta automaattisesti tarkistaa omia tulkintojaan/oletuksiaan näistä ventovieraista ihmisistä, saati sitten ymmärtää, että miksi ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla. Diagnoosi yleensä keventää näiden älyllisesti laiskojen ihmisten kognitiivista kuormaa entisestään, koska se antaa näennäisselityksen häiritsevälle käyttäytymiselle, vaikka psykiatriset diagnoosit ovat kaikki lähinnä oirekuvauksia, eikä niillä voi käytännössä selittää mitään. Se on sama kuin selittäisi mahdottomalla kokemuksella mahdotonta kokemusta.

Miten tuollainen traumaattinen päälle käyminen, vapaudenriisto, lamaaminen ja säilöminen laitokseen voi parantaa ketään? Terveydenhuollossa ajatellaan, että osastohoidolla on jotain tekemistä psyykkisen vakauttamisen kanssa, sen että psyykkisessä kriisissä olevan ihmisen kanssa ei voi käsitellä asioita ennen, kuin hän on "vakaassa" mielentilassa. On käsittämätöntä, että ihmisen traumatisoiminen ja mielen ja kehon lamaaminen, ihminen huumaaminen tajuttomaksi ymmärretään jotenkin terapeuttisena interventiona, joka "vakauttaa" potilaan. Sehän vaan useimmiten uusintaa ihmisen traumakokemusta, syventää psyykkistä kriisiä ja estää hänen kykynsä avautua ja käsitellä asioita avoimesti toisten ihmisten kanssa.

Lue lisää

Ensimmäistä kertaa kuulen, että se on jotenkin haitaksi, että hoitaja huomaa nukkuuko ihminen yöllä vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Näin Suomessa pidetään huolta. Poliisien kera. Huoli-ilmoituksilla minut on pari kertaa haettu poliisin toimesta pakkohoitoon! Sinulla, kun on hullun paperit niin viranomaiset höykyttää sua kunnolla. Onneksi oon vuosien taistelun jälkeen päässyt irti injektioista ja neuromyrkyistä.

Lue lisää

Ei ne poliisit ilman syytä ketään hae.

Anonyymi kirjoitti:

Ensimmäistä kertaa kuulen, että se on jotenkin haitaksi, että hoitaja huomaa nukkuuko ihminen yöllä vai ei.

Se on sitä ajatusten akrobatiaa, se tulee hyvin esille vaikkapa musteläiskä testeissä.

Anonyymi kirjoitti:

Ensimmäistä kertaa kuulen, että se on jotenkin haitaksi, että hoitaja huomaa nukkuuko ihminen yöllä vai ei.

Se nukkuuko joku vai ei, ei riitä tai ei ainakaan pitäisi riittää pakkohoitopäätöksen tekemiseen. Moni potilas nukkuu, koska heidät on tainnutettu lääkkeellisesti. Se ei kerro mitään potilaan tosiallisesta voinnista, jos hän nukkuu tainnutettuna 12 h vuorokaudessa. Argumentin tarkoituksena ei ollut kritisoida sitä, että hoitajat tekevät havaintoja ihmisistä vaan sitä, miten ohuelle tiedolle ja ohuille havainnoille kuten nukkuminen tai sen puute oikeasti moni pakkohoitopäätös perustuu. Ammattilaiset luottavat toistensa tulkintoihin ja perustavat päätöksiään niille, tarkastamatta koskaan, että mitä ihminen oikeasti ajattelee ja miksi.

Minustakin lähdettiin heti olettamaan, että minulla on mielikuvituskavereita, koska päivystävä lääkäri teki ilmeisen oletuksen tästä. Olin kuin laboratoriorotta, jota nuo vajaamieliset ihmiset kuvittelivat havainnoivansa objektiivisesti. Tarkkailu kafkamaista vallankäyttöä, jossa yritetään pitää informaation asymmetriaa niin että potilas joutuu itse olettamaan, mukautumaan ja sopeutumaan tarkkailijoidensa normatiiviseen kontrolliin päästäkseen sieltä mahdollisimman pian pois ilman, että hänelle kerrotaan edes mistä häntä epäillään. Mukautuminen tapahtuu teeskentelemällä lääkkeiden syöntiä, puhumalla asiallisesti ja selkeästi ilman voimakkaita, kontekstissaan oikein hyvin ymmärrettäviä, tunteen ilmaisuja ja yrittämällä täysin kafkamaisessa epätodellisessa tilanteessa muutenkin joka tasolla käyttäytyä normaalisti ja jopa avautua ihmisille, jotka törkeästi loukkaavat hänen perusihmisoikeuksiaan. Pakkohoidossa potilas on se jota kohdellaan epäasiallisesti, jonka itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta loukataan järjestelmällisesti, mutta jonka jokainen ymmärrettäväkin reaktio itseensä kohdistuneeseen pahoinpitelyyn tulkitaan mielisairauden oirehdintana. Toinen ihminen lamaantuu tuollaisessa tilanteeessa, kuten minä tein, joku toinen muuttuu agressiiviseksi ja toinen hysteeriseksi. Ne kaikki ovat melko normaaleja reaktitoita vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä, mutta pakkohoidossa ne ovat mielisairauden oire. Pääsin itse pakkohoidosta heti seuraavana päivänä pois, kun kävin tavanomaisella 5 km juoksulenkilläni sairaalan ulkopuolella. Oletin, että kykyni juosta ei sopinut ylilääkärin tulkintaan mielisairaudesta. Käytännössä siis pakkohoitoni perustui sille, ettei ketään kiinnostanut oikeasti edes arvioida mielenterveyttäni, vaan minusta oletettiin vain asioita ja säilöttiin päiväkausia ja viikkokausia sairaalassa. Ja potilaana ikävä kyllä on aika autiopaikalla katsomassa, miten rankaa psykiatristen hoitajien työ on, kun he istuvat lasikopissaan päivät pitkät jauhamassa paskaa ja selaamassa TikTokkia tehden välillä varsin oivaltavia huomiota siitä, nukkuuko tämä ventovieras ihminen vai ei. Kokemukseni saa kyseenalaistamaan sen, miten psykiatriassa kohdelllaan ihmisiä, joilta puuttuu vahva tunnesäätely ja kyky mukautua sairaalan normatiiviseen kontrolliin tilanteessa, jossa käytännössä ihminen pahoinpidellään rikoslain 21 luvun 5 § määritelmän mukaisesti lamaamalla hänet tajuttomaksi ja aiheuttamalla hänelle mm. pakkoliikkeitä, akatisiaa ja hormonihäiriöitä.

Anonyymi kirjoitti:

Se nukkuuko joku vai ei, ei riitä tai ei ainakaan pitäisi riittää pakkohoitopäätöksen tekemiseen. Moni potilas nukkuu, koska heidät on tainnutettu lääkkeellisesti. Se ei kerro mitään potilaan tosiallisesta voinnista, jos hän nukkuu tainnutettuna 12 h vuorokaudessa. Argumentin tarkoituksena ei ollut kritisoida sitä, että hoitajat tekevät havaintoja ihmisistä vaan sitä, miten ohuelle tiedolle ja ohuille havainnoille kuten nukkuminen tai sen puute oikeasti moni pakkohoitopäätös perustuu. Ammattilaiset luottavat toistensa tulkintoihin ja perustavat päätöksiään niille, tarkastamatta koskaan, että mitä ihminen oikeasti ajattelee ja miksi.

Minustakin lähdettiin heti olettamaan, että minulla on mielikuvituskavereita, koska päivystävä lääkäri teki ilmeisen oletuksen tästä. Olin kuin laboratoriorotta, jota nuo vajaamieliset ihmiset kuvittelivat havainnoivansa objektiivisesti. Tarkkailu kafkamaista vallankäyttöä, jossa yritetään pitää informaation asymmetriaa niin että potilas joutuu itse olettamaan, mukautumaan ja sopeutumaan tarkkailijoidensa normatiiviseen kontrolliin päästäkseen sieltä mahdollisimman pian pois ilman, että hänelle kerrotaan edes mistä häntä epäillään. Mukautuminen tapahtuu teeskentelemällä lääkkeiden syöntiä, puhumalla asiallisesti ja selkeästi ilman voimakkaita, kontekstissaan oikein hyvin ymmärrettäviä, tunteen ilmaisuja ja yrittämällä täysin kafkamaisessa epätodellisessa tilanteessa muutenkin joka tasolla käyttäytyä normaalisti ja jopa avautua ihmisille, jotka törkeästi loukkaavat hänen perusihmisoikeuksiaan. Pakkohoidossa potilas on se jota kohdellaan epäasiallisesti, jonka itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta loukataan järjestelmällisesti, mutta jonka jokainen ymmärrettäväkin reaktio itseensä kohdistuneeseen pahoinpitelyyn tulkitaan mielisairauden oirehdintana. Toinen ihminen lamaantuu tuollaisessa tilanteeessa, kuten minä tein, joku toinen muuttuu agressiiviseksi ja toinen hysteeriseksi. Ne kaikki ovat melko normaaleja reaktitoita vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä, mutta pakkohoidossa ne ovat mielisairauden oire. Pääsin itse pakkohoidosta heti seuraavana päivänä pois, kun kävin tavanomaisella 5 km juoksulenkilläni sairaalan ulkopuolella. Oletin, että kykyni juosta ei sopinut ylilääkärin tulkintaan mielisairaudesta. Käytännössä siis pakkohoitoni perustui sille, ettei ketään kiinnostanut oikeasti edes arvioida mielenterveyttäni, vaan minusta oletettiin vain asioita ja säilöttiin päiväkausia ja viikkokausia sairaalassa. Ja potilaana ikävä kyllä on aika autiopaikalla katsomassa, miten rankaa psykiatristen hoitajien työ on, kun he istuvat lasikopissaan päivät pitkät jauhamassa paskaa ja selaamassa TikTokkia tehden välillä varsin oivaltavia huomiota siitä, nukkuuko tämä ventovieras ihminen vai ei. Kokemukseni saa kyseenalaistamaan sen, miten psykiatriassa kohdelllaan ihmisiä, joilta puuttuu vahva tunnesäätely ja kyky mukautua sairaalan normatiiviseen kontrolliin tilanteessa, jossa käytännössä ihminen pahoinpidellään rikoslain 21 luvun 5 § määritelmän mukaisesti lamaamalla hänet tajuttomaksi ja aiheuttamalla hänelle mm. pakkoliikkeitä, akatisiaa ja hormonihäiriöitä.

Lue lisää

Jos on terve, ja kunnossa, ei silloin tarvitse mukautua mihinkään, ei silloin yritetä hoitaa tai käsketä lääkkeitä käyttämään.
Sairautta epäiltäessä, ei potilasta mitenkään epäillä mitään. Rikoksiin liittyy epäilyt, onko tehnyt jotain rikollista vai ei.
Toki lääkäri voi epäillä, onkohan joku sairas, mutta sekin sitten selvitetään, miten asia on.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on terve, ja kunnossa, ei silloin tarvitse mukautua mihinkään, ei silloin yritetä hoitaa tai käsketä lääkkeitä käyttämään.
Sairautta epäiltäessä, ei potilasta mitenkään epäillä mitään. Rikoksiin liittyy epäilyt, onko tehnyt jotain rikollista vai ei.
Toki lääkäri voi epäillä, onkohan joku sairas, mutta sekin sitten selvitetään, miten asia on.

Lue lisää

Ei ole olemassa mitään objektiivista menetelmää osoittaa yhdenkään mielisairauden olemassaolo.

Valitettava tosiasia.
Valehtelu vaihtoehtoa käyttänyt usiamman vuoden,Kun ei usko että pärjään hyvin ilman lääkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettava tosiasia.
Valehtelu vaihtoehtoa käyttänyt usiamman vuoden,Kun ei usko että pärjään hyvin ilman lääkitystä.

Itse en suosittele tuota valehtelua.
On lääkkeistäkin kiinni, mitä pitäisi käyttää. Sinulla on kuitenkin listalla lääkitys, ja jos sattuu jotain sellaista, ettet itse pysty sanomaan jostain syystä mitään lääkityksestä, niin sairaanhoidossa voivat lääkitä listan mukaisesti, ja onko joku lääke sellainen, ettei vaikkapa isompaa määrää saa antaa kylmiltään, vaan aloittaa pienellä annoksella.
Eli pitkän lääkkeettömän ajan jälkeen voi saada vahingossa liian suuren annostuksen. Toki se on lääkkeestä kiinni, kaikki lääkkeet eivät ole sellaisia.
Ja jotkut lääkkeet, niiden vaikuttavien aineiden määrät, pystyy näkemään myös verikokeella, silloin lääkärille selviää, ettei lääkettä käytä.
Ja jos ostat lääkkeet heittääksesi ne pois, koska et niitä syö, menee Kela-korvauksetkin täysin hukkaan, ja taas yhteiskunta häviää, veronmaksajat maksaa.
Ja mitä omatunto sanoo jatkuvasta huijaamisesta ?

Anonyymi kirjoitti:

Valitettava tosiasia.
Valehtelu vaihtoehtoa käyttänyt usiamman vuoden,Kun ei usko että pärjään hyvin ilman lääkitystä.

Valitettava tosiasia on myös se että joskus kuvitellaan että valehdellaan jollekkin ulkopuoliselle kasvottomalle hoitotaholle, vaikka todellisuudessa se hoitotaho tai ylipäätään yhteiskunta ei siitä paljoa hetkahda. Ja sitä vain valehdellaan itselle ja kuvitellaan että se valehtelun tarve tulisi jostain ulkoa päin.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en suosittele tuota valehtelua.
On lääkkeistäkin kiinni, mitä pitäisi käyttää. Sinulla on kuitenkin listalla lääkitys, ja jos sattuu jotain sellaista, ettet itse pysty sanomaan jostain syystä mitään lääkityksestä, niin sairaanhoidossa voivat lääkitä listan mukaisesti, ja onko joku lääke sellainen, ettei vaikkapa isompaa määrää saa antaa kylmiltään, vaan aloittaa pienellä annoksella.
Eli pitkän lääkkeettömän ajan jälkeen voi saada vahingossa liian suuren annostuksen. Toki se on lääkkeestä kiinni, kaikki lääkkeet eivät ole sellaisia.
Ja jotkut lääkkeet, niiden vaikuttavien aineiden määrät, pystyy näkemään myös verikokeella, silloin lääkärille selviää, ettei lääkettä käytä.
Ja jos ostat lääkkeet heittääksesi ne pois, koska et niitä syö, menee Kela-korvauksetkin täysin hukkaan, ja taas yhteiskunta häviää, veronmaksajat maksaa.
Ja mitä omatunto sanoo jatkuvasta huijaamisesta ?

Lue lisää

Jos on semmosia lääkkeitä mitä seurataan verikokein.Yksinkertainen ratkaisu.Ottaa lääkkeitä muutaman päivän ennen kokeita.

Oletko yhtään miettinyt miten ison laskun yhteiskunta on maksanut näistä psykiatristen lääkkeitten puhkasseista kroonisista somattisen sairauksien hoidosta?

Anonyymi kirjoitti:

Jos on semmosia lääkkeitä mitä seurataan verikokein.Yksinkertainen ratkaisu.Ottaa lääkkeitä muutaman päivän ennen kokeita.

Oletko yhtään miettinyt miten ison laskun yhteiskunta on maksanut näistä psykiatristen lääkkeitten puhkasseista kroonisista somattisen sairauksien hoidosta?

Lue lisää

Onhan sitä tullut joskus mietittyä, itsekin sitä laskua ollut ajoittain kasvattamassa.
En tosin enää jaksa välittää, minkä verran yhteiskunnalle tulee elämäni sairauksien kanssa maksamaan ( ei se tosin itsellekään ole ihan halvaksi tullut ).
Joillekin tahoille voisin sanoa, että sitä saa mitä tilaa...

Anonyymi kirjoitti:

Jos on semmosia lääkkeitä mitä seurataan verikokein.Yksinkertainen ratkaisu.Ottaa lääkkeitä muutaman päivän ennen kokeita.

Oletko yhtään miettinyt miten ison laskun yhteiskunta on maksanut näistä psykiatristen lääkkeitten puhkasseista kroonisista somattisen sairauksien hoidosta?

Lue lisää

Toisaalta, ei voi tietää, miten lääkkeet asettuvat elimistöön, verenkiertoon. Saattaahan senkin nähdä kokeista, onko ainetta riittävästi veressä.
Jos ottaa lääkkeet vaikka muutamana päivänä ennen kokeita, voi olla ettei määrät näy samalla tavalla kuin pitkäaikaisessa käytössä.
Ja tosiaan, eniten siinä kuitenkin itseään huijaa.
Itse kerroin aikoinaan psykiatrille ihan suoraan, että olin lopettanut lääkityksen, en halunnut valehdella. Se oli toki oma valintani, en voi alkaa neuvomaan muita.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta, ei voi tietää, miten lääkkeet asettuvat elimistöön, verenkiertoon. Saattaahan senkin nähdä kokeista, onko ainetta riittävästi veressä.
Jos ottaa lääkkeet vaikka muutamana päivänä ennen kokeita, voi olla ettei määrät näy samalla tavalla kuin pitkäaikaisessa käytössä.
Ja tosiaan, eniten siinä kuitenkin itseään huijaa.
Itse kerroin aikoinaan psykiatrille ihan suoraan, että olin lopettanut lääkityksen, en halunnut valehdella. Se oli toki oma valintani, en voi alkaa neuvomaan muita.

Lue lisää

Kyllä minäkin rehellinen olin,Mutta kun ei hyväksynyt sitä että en käytä lääkkeitä.Rupes uhkaileen pakkohoidolla.Ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut kun huijata.

Minun lääkkeen kohalla sain ihan yhenkin päivän annoksella hoitoalueelle.Ei ollut ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minäkin rehellinen olin,Mutta kun ei hyväksynyt sitä että en käytä lääkkeitä.Rupes uhkaileen pakkohoidolla.Ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut kun huijata.

Minun lääkkeen kohalla sain ihan yhenkin päivän annoksella hoitoalueelle.Ei ollut ongelmia.

Lue lisää

No hyvä niin.
Silloin kun itse kerroin lääkärille lopettaneeni lääkkeen käytön, hänkin väläytti pakkohoidosta ( " jos avohoito ei riitä " ), mutta en kuitenkaan joutunut pakkohoitoon.
Lääkäri oli kyllä harkinnut sitä, koska oli kirjoittanut " pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet ".
Periaatteessa uhkailuhan on rikos, samoin kuin kiristäminenkin.
Valitettavasti vuosien takaa muistan, että sellaistakin joissain psykiatrisissa sairaaloissa tapahtui.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettava tosiasia on myös se että joskus kuvitellaan että valehdellaan jollekkin ulkopuoliselle kasvottomalle hoitotaholle, vaikka todellisuudessa se hoitotaho tai ylipäätään yhteiskunta ei siitä paljoa hetkahda. Ja sitä vain valehdellaan itselle ja kuvitellaan että se valehtelun tarve tulisi jostain ulkoa päin.

Lue lisää

Ihminen, joka ei ole rehellinen itselleen, ei pysty olemaan rehellinen muillekaan.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en suosittele tuota valehtelua.
On lääkkeistäkin kiinni, mitä pitäisi käyttää. Sinulla on kuitenkin listalla lääkitys, ja jos sattuu jotain sellaista, ettet itse pysty sanomaan jostain syystä mitään lääkityksestä, niin sairaanhoidossa voivat lääkitä listan mukaisesti, ja onko joku lääke sellainen, ettei vaikkapa isompaa määrää saa antaa kylmiltään, vaan aloittaa pienellä annoksella.
Eli pitkän lääkkeettömän ajan jälkeen voi saada vahingossa liian suuren annostuksen. Toki se on lääkkeestä kiinni, kaikki lääkkeet eivät ole sellaisia.
Ja jotkut lääkkeet, niiden vaikuttavien aineiden määrät, pystyy näkemään myös verikokeella, silloin lääkärille selviää, ettei lääkettä käytä.
Ja jos ostat lääkkeet heittääksesi ne pois, koska et niitä syö, menee Kela-korvauksetkin täysin hukkaan, ja taas yhteiskunta häviää, veronmaksajat maksaa.
Ja mitä omatunto sanoo jatkuvasta huijaamisesta ?

Lue lisää

Ei valehtelu ole kun rikollisten tai hyvin sairaiden tyyli. Terve ihminen ei tarvitse valheita elämäänsä . Minulla ainakin alkaisi omatunto kolkuttamaan jos pitäisi valehdella tuntisin itseni jotenkin halvaksi valehtelemalla . Ja näen yleensä ihmisistä ketkä valehtelevat ja säälin heitä .
Siis yksinkertaista jos haluaa terveiden kirjoihin niin ottaa lääkkeet mitä on määrätty, taas jo odottaa paikkaa pakko hoitoon niin valehtelee ja ei ota lääkkeitään se kertoo ettei ole sairauden tunnetta ja että on tottunut valehtelemaan . Om valita jos valitsee terveen olotilan tai edestakaiset kuiskaukset pakkohoitoon

Anonyymi kirjoitti:

Jos on semmosia lääkkeitä mitä seurataan verikokein.Yksinkertainen ratkaisu.Ottaa lääkkeitä muutaman päivän ennen kokeita.

Oletko yhtään miettinyt miten ison laskun yhteiskunta on maksanut näistä psykiatristen lääkkeitten puhkasseista kroonisista somattisen sairauksien hoidosta?

Lue lisää

Lääkkeet otetaan kuten lääkäri on ne kirjoittanut eikä mitään muutamia päiviä ennen kokeita . Tai se sama mulle mitä joku tekee itsensä kanssa jos ei ole järkeä sen vertaa että ottaa lääkkeensä ja tulee terveeeksi niin Mun puolesta tehkööt miten haluaa ja alkaa jojoksi mitä tulee hoitoon
Valheelliset ihmiset antelevat neuvojaan , onko se jotenkin tuki tälle ihmisille, ei ole sillä valehtelijat kun saavat jonkun kärsimään niin nauttivat tahtona on ettei toinen tulisi terveeksi edes . Opetetaan fuskaamaan ja valehtelemaan vaikka toisella on vakava sairas jot lääkärit yrittää hoitaa. Näkyy että eräille on hyvin helppoa tuo valehtelu , en voisi edes ajatella tuhlaavani elämääni keksimällä valeita jotka saattavat saada seurauksia jotka ovat potilaalle vaikeita

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen, joka ei ole rehellinen itselleen, ei pysty olemaan rehellinen muillekaan.

Ihan niin ennenkaikkea itsellee on oltava rehellinen eikä valehdella lääkityksestä koska ne valheet ovat joskus johtaneet kuolemaan koska lääke olisi pitänyt olla estämässä sitä

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeet otetaan kuten lääkäri on ne kirjoittanut eikä mitään muutamia päiviä ennen kokeita . Tai se sama mulle mitä joku tekee itsensä kanssa jos ei ole järkeä sen vertaa että ottaa lääkkeensä ja tulee terveeeksi niin Mun puolesta tehkööt miten haluaa ja alkaa jojoksi mitä tulee hoitoon
Valheelliset ihmiset antelevat neuvojaan , onko se jotenkin tuki tälle ihmisille, ei ole sillä valehtelijat kun saavat jonkun kärsimään niin nauttivat tahtona on ettei toinen tulisi terveeksi edes . Opetetaan fuskaamaan ja valehtelemaan vaikka toisella on vakava sairas jot lääkärit yrittää hoitaa. Näkyy että eräille on hyvin helppoa tuo valehtelu , en voisi edes ajatella tuhlaavani elämääni keksimällä valeita jotka saattavat saada seurauksia jotka ovat potilaalle vaikeita

Lue lisää

Olet siis hoitaja, tai lääkäri itse ?
Tuo viimeinen lauseesi paljastaa sen, kun kerrot ettet halua valehdella, ettei potilaille tule vaikeita seurauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin ennenkaikkea itsellee on oltava rehellinen eikä valehdella lääkityksestä koska ne valheet ovat joskus johtaneet kuolemaan koska lääke olisi pitänyt olla estämässä sitä

Lue lisää

Miten sen nyt ottaa.
Itse olin ne vuodet hyvin itsetuhoinen, kun jouduin käyttämään vahvoja lääkityksiä. Ja mikä kovin erikoista, itsetuhoisuus loppui, kun pääsin lääkkeistä eroon.
Rankasti lääkittynä yritin tappaa itseni monta kertaa, että ei ne lääkkeet ollut estämässä mahdollisia kuolemaan johtavia hölmöilyitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei valehtelu ole kun rikollisten tai hyvin sairaiden tyyli. Terve ihminen ei tarvitse valheita elämäänsä . Minulla ainakin alkaisi omatunto kolkuttamaan jos pitäisi valehdella tuntisin itseni jotenkin halvaksi valehtelemalla . Ja näen yleensä ihmisistä ketkä valehtelevat ja säälin heitä .
Siis yksinkertaista jos haluaa terveiden kirjoihin niin ottaa lääkkeet mitä on määrätty, taas jo odottaa paikkaa pakko hoitoon niin valehtelee ja ei ota lääkkeitään se kertoo ettei ole sairauden tunnetta ja että on tottunut valehtelemaan . Om valita jos valitsee terveen olotilan tai edestakaiset kuiskaukset pakkohoitoon

Lue lisää

Ei sitä terveiden kirjoihin pääse.Kyllä se diagnoosi jää sinne kantatietoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sitä terveiden kirjoihin pääse.Kyllä se diagnoosi jää sinne kantatietoihin.

Diagnoosi jää, kyllä. Mutta kukaan ei vaadi elämään sen diagnoosin mukaisesti. Ei se diagnoosi paljon elämää ja elämistä haittaa, somaattisen terveydenhuollon puolella voi joskus pientä haittaa esiintyä, on kokemusta.

Anonyymi kirjoitti:

Diagnoosi jää, kyllä. Mutta kukaan ei vaadi elämään sen diagnoosin mukaisesti. Ei se diagnoosi paljon elämää ja elämistä haittaa, somaattisen terveydenhuollon puolella voi joskus pientä haittaa esiintyä, on kokemusta.

Lue lisää

On niitä muutaki mahollisia haittoja.
Monilta on ihmisuhteet loppunu siihen.Lapset huostaan otettu eikä ole välttämättä takasi saanut vaikka huoltaja on toipunut normaalikuntoon.Työpaikan menetyksiä jne.

Anonyymi kirjoitti:

On niitä muutaki mahollisia haittoja.
Monilta on ihmisuhteet loppunu siihen.Lapset huostaan otettu eikä ole välttämättä takasi saanut vaikka huoltaja on toipunut normaalikuntoon.Työpaikan menetyksiä jne.

Lue lisää

Jos pystyy sairastamisen jälkeen menemään töihin, ja tekemään töitä, ei silloin menetä työpaikkaa ainakaan omasta syystä.
Lapsetkin huostassa, ei välttämättä saa takaisin, nimenomaan välttämättä, kaikki on kuitenkin mahdollista.
Ihmissuhteet voivat sairastavalla ihmisellä lopahtaa ihan siitä syystä, kun sairauden takia voi mennä elämänilo ja ihmissuhteista kiinni pitäminen heikkoihin kantimiin.
Hyvät ihmissuhteet, hyvät ystävät, pysyvät kyllä yleensä rinnalla, vaikka sairastaisikin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos pystyy sairastamisen jälkeen menemään töihin, ja tekemään töitä, ei silloin menetä työpaikkaa ainakaan omasta syystä.
Lapsetkin huostassa, ei välttämättä saa takaisin, nimenomaan välttämättä, kaikki on kuitenkin mahdollista.
Ihmissuhteet voivat sairastavalla ihmisellä lopahtaa ihan siitä syystä, kun sairauden takia voi mennä elämänilo ja ihmissuhteista kiinni pitäminen heikkoihin kantimiin.
Hyvät ihmissuhteet, hyvät ystävät, pysyvät kyllä yleensä rinnalla, vaikka sairastaisikin.

Lue lisää

Riippuu toki mitä työtä tekee.Tietyssä työssä ei hyväksytä yhtään jos on taipumusta psykoosiin.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuu toki mitä työtä tekee.Tietyssä työssä ei hyväksytä yhtään jos on taipumusta psykoosiin.

Tämäkin kyllä totta, on joitain ammatteja, jotka vaativat rautaista psyykeä, mitään edes mahdollista vikaa ei saa olla.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuu toki mitä työtä tekee.Tietyssä työssä ei hyväksytä yhtään jos on taipumusta psykoosiin.

Sekin kertoo jo jotain ihmisestä jos kieltäytyy kouluttautumasta uudelle alalle, vaikka voisi.

Anonyymi kirjoitti:

Sekin kertoo jo jotain ihmisestä jos kieltäytyy kouluttautumasta uudelle alalle, vaikka voisi.

Kiinnostavaa... Mitä se sinulle kertoo toisesta ihmisestä, jos hän ei halua kouluttautua uudelle alalle ?

Pakkohoitokaan ei saisi poistaa ihmiseltä itsemääräämisoikeutta.
Hoitolaitoksen henkilökunta ei ole mitenkään virallisia holhoojia hoidokilleen. Se tehtävä kuuluu alaikäisillä heidän vanhemmilleen, huoltajilleen, ja aikuisten ollessa kyseessä, edunvalvojalle, viralliselle sellaiselle.
Ja on se aika kumma noissa laitoksissa, että silloin kun hoitopaikka hyötyy jotenkin, joustetaan itsemääräämisoikeudessa, eli kierretään/väistellään lakia mutta jos potilas/asukas hyötyisi, ja hoitolaitos ei, silloin vedetään tiukkaa linjaa, " kun on tuo itsemääräämisoikeus, niin ei me voida...".
Sekin oikeus on näköjään jotenkin valittavissa oleva...

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoitokaan ei saisi poistaa ihmiseltä itsemääräämisoikeutta.
Hoitolaitoksen henkilökunta ei ole mitenkään virallisia holhoojia hoidokilleen. Se tehtävä kuuluu alaikäisillä heidän vanhemmilleen, huoltajilleen, ja aikuisten ollessa kyseessä, edunvalvojalle, viralliselle sellaiselle.
Ja on se aika kumma noissa laitoksissa, että silloin kun hoitopaikka hyötyy jotenkin, joustetaan itsemääräämisoikeudessa, eli kierretään/väistellään lakia mutta jos potilas/asukas hyötyisi, ja hoitolaitos ei, silloin vedetään tiukkaa linjaa, " kun on tuo itsemääräämisoikeus, niin ei me voida...".
Sekin oikeus on näköjään jotenkin valittavissa oleva...

Lue lisää

Miten edes puhut ihmisen itsemääräämisestä silloinkin joku kuvittelee olevansa Napoleon ta luulee että kaikki jotka asuvat samassa talossa kun hän , ovat hänen vuokseen siellä ja vakoileva häntä, ja vielä ihan tosissaan, tai peittää ikkunat ja käskee toistenkin peittää kun kuulemma pommitetaan taloa . Kyllä kuule sellaisessa vaiheessa on jonkun toisen otettava ohjakset ja lääkitä kuntoon ihminen, vaikka sama ihminen tietysti luulee silloinkin että nyt ne häntä myrkyttää . On siinä neuvojen antaja joka ei tiedä ihmisen sairauksista yhtään mitää .parempi pitää matalaa profiilia kun ei tiedä asioista mitään mistä puhuu.

Anonyymi kirjoitti:

Miten edes puhut ihmisen itsemääräämisestä silloinkin joku kuvittelee olevansa Napoleon ta luulee että kaikki jotka asuvat samassa talossa kun hän , ovat hänen vuokseen siellä ja vakoileva häntä, ja vielä ihan tosissaan, tai peittää ikkunat ja käskee toistenkin peittää kun kuulemma pommitetaan taloa . Kyllä kuule sellaisessa vaiheessa on jonkun toisen otettava ohjakset ja lääkitä kuntoon ihminen, vaikka sama ihminen tietysti luulee silloinkin että nyt ne häntä myrkyttää . On siinä neuvojen antaja joka ei tiedä ihmisen sairauksista yhtään mitää .parempi pitää matalaa profiilia kun ei tiedä asioista mitään mistä puhuu.

Lue lisää

Etpä sinäkään voi tietää, mitä minä tiedän, ja mitä en tiedä.
En myöskään neuvonut ketään, että miten muka täytyy tehdä. Ihan avasin omia mielipiteitäni, mitä ajattelen noista asioista.
Puhuin aika yleisesti hoitopaikkojen itsemääräämisoikeusten noudattamisesta, en tarkoittanut sitä, miten tulisi toimia syvässä psykoosissa olevan kohdalla. Tietenkin ihmisen puolesta on hyvä ottaa ohjat käsiin, jos hän ei itse ole " tässä todellisuudessa ", sehän on selvää. Jopa minä tiedän sen, vaikka sinä luulet, etten tiedä.
Kauanko olet ollut alalla ? Olisi mielenkiintoista tietää, koska itselleni kertyi kokemusta ( ei ammattilaisena ) kolmenkymmenen vuoden ajalta.

" Lääkärillä on myös velvollisuus lääkitä kuntoon.."
Niin minkälaiseen kuntoon ?
Tästä on jo pitkä aika, mutta minä olin nuoruudessa vahvojen lääkitysten aikana elämäni huonoimmassa kunnossa. Pelkkä sairauskin oli helpompi, kuin että kaikki sotkettiin lopullisesti lääkkeillä.
Onneksi kaikki on takanapäin, koska vasta jälkeenpäin on pystynyt järjellä miettimään, kuinka monet vuodet meni tavallaan aivan hukkaan.
Mennyttä aikaa ei saa takaisin, mutta on hyvä keskittyä nykyiseen parempaan aikaan.

Voisin myös kyseenalaistaa lääkärin suhtautumisen potilaaseen, ja ylipäänsä sen, tunteeko lääkäri potilasta muuten, kuin vain kirjauksista lukemalla.
Jos tilanne on ollut huonompi, sanotaan vaikka viisi vuotta aiemmin, lääkärit vaihtuvat yhtenään, potilasta ei tunneta kunnolla, hänen juuri tämän hetkisestä elämästä ei ole mitään käsitystä, miten hänellä ihan oikeasti menee siellä omassa elämässään, niin koneeltako se lääkäri lukee millainen potilas on, ja käskee vaan jatkamaan lääkitystään, mahdollisesti lisääkin vielä jotain lääkkeitä.
Vaikka ihminen olisi sairas, tilanteet meillä kaikilla muuttuvat ajan saatossa, myös terveydentila voi hyvinkin kohentua, kun pahimmasta on päästy yli. On se sitten käynyt lääkkeiden avulla tai ilman, niin en ymmärrä miksi aina olisi lääkkeitä muka käytettävä loppuelämän ajan, koska ne elämäntilanteet todellakin elävät.

Ei minunkaan kohdallani milloinkaan käyty keskustelua, tai tarkastettu mitään tilannetta sen suhteen, onko pitkäaikaiselle lääkitykselle mitään tarvetta, miten minulla meni elämässäni, ym. Kun oli diagnoosi, niin kaikki oli vaan jatkumoa ilman mitään selvityksiä, miten oikeasti menee. Kai sitä vaan yleisesti ajatellaan, kun on joku diagnoosi, niin ihminen muka on sellainen, miten diagnoosi kyseisen sairauden luokittelee. Vaikka totuus voi olla kaukanakin siitä, etenkin vuosia myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti:

" Lääkärillä on myös velvollisuus lääkitä kuntoon.."
Niin minkälaiseen kuntoon ?
Tästä on jo pitkä aika, mutta minä olin nuoruudessa vahvojen lääkitysten aikana elämäni huonoimmassa kunnossa. Pelkkä sairauskin oli helpompi, kuin että kaikki sotkettiin lopullisesti lääkkeillä.
Onneksi kaikki on takanapäin, koska vasta jälkeenpäin on pystynyt järjellä miettimään, kuinka monet vuodet meni tavallaan aivan hukkaan.
Mennyttä aikaa ei saa takaisin, mutta on hyvä keskittyä nykyiseen parempaan aikaan.

Voisin myös kyseenalaistaa lääkärin suhtautumisen potilaaseen, ja ylipäänsä sen, tunteeko lääkäri potilasta muuten, kuin vain kirjauksista lukemalla.
Jos tilanne on ollut huonompi, sanotaan vaikka viisi vuotta aiemmin, lääkärit vaihtuvat yhtenään, potilasta ei tunneta kunnolla, hänen juuri tämän hetkisestä elämästä ei ole mitään käsitystä, miten hänellä ihan oikeasti menee siellä omassa elämässään, niin koneeltako se lääkäri lukee millainen potilas on, ja käskee vaan jatkamaan lääkitystään, mahdollisesti lisääkin vielä jotain lääkkeitä.
Vaikka ihminen olisi sairas, tilanteet meillä kaikilla muuttuvat ajan saatossa, myös terveydentila voi hyvinkin kohentua, kun pahimmasta on päästy yli. On se sitten käynyt lääkkeiden avulla tai ilman, niin en ymmärrä miksi aina olisi lääkkeitä muka käytettävä loppuelämän ajan, koska ne elämäntilanteet todellakin elävät.

Ei minunkaan kohdallani milloinkaan käyty keskustelua, tai tarkastettu mitään tilannetta sen suhteen, onko pitkäaikaiselle lääkitykselle mitään tarvetta, miten minulla meni elämässäni, ym. Kun oli diagnoosi, niin kaikki oli vaan jatkumoa ilman mitään selvityksiä, miten oikeasti menee. Kai sitä vaan yleisesti ajatellaan, kun on joku diagnoosi, niin ihminen muka on sellainen, miten diagnoosi kyseisen sairauden luokittelee. Vaikka totuus voi olla kaukanakin siitä, etenkin vuosia myöhemmin.

Lue lisää

Palautunutta henkistä tasapainoaan on kovin vaikea todistaa lyhyellä lääkärin tapaamisella. Siitä kertovat elämän olosuhteet taas ovat hakusessa yhdellä jos toisella ilman että tulisi laitetuksi hullun kirjoihin. Työ ja tasapainoiset ihmissuhteet kateissa. Tuollainen mielentilan arvio on aina subjektiivinen. Poliisikaan ei voi ketään ennaltaehkäisevästi vangita.

Anonyymi kirjoitti:

Palautunutta henkistä tasapainoaan on kovin vaikea todistaa lyhyellä lääkärin tapaamisella. Siitä kertovat elämän olosuhteet taas ovat hakusessa yhdellä jos toisella ilman että tulisi laitetuksi hullun kirjoihin. Työ ja tasapainoiset ihmissuhteet kateissa. Tuollainen mielentilan arvio on aina subjektiivinen. Poliisikaan ei voi ketään ennaltaehkäisevästi vangita.

Lue lisää

Ei jokaisella ole esim. ihmissuhteet kateissa. Se voi olla, että työtä ei kykene tekemään, vaikka asiat elämässä olisivatkin paremmin kuin pahimpaan sairastamisen aikaan.
Elämän olosuhteet voivat olla aivan hyvät, jos/kun ihminen olisi vaikka työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ja tosiaankaan ennalta ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan.