Muisteleeko joku muu hyvällä saamiaan selkäsaunoja?

Äiti hakkasi minua lapsena kuin vierasta sikaa, ja muistan sen hautaani asti.
Hän oli hullu peto.

Pienenä, n. 5v oli vain yksi asia mistä oli luvattu piiskaa, eli piti pysyä pihapiirissä leikkiessä. Kerran leikkiminen laajeni vähän turhan kauas, että minua piti etsiä. Silloin sain piiskaa, vähän, mutta kuitenkin. Sitten isompana tuli muutamia asioita. joista myös oli piiskarangaistus. Ja aina tuli piiskaa, jos tuli tehtyä sellaista, mistä oli luvattu
piiskaa.Jos vaikka sanoi, että vahingossa tein tms, niin vastaus oli että selvä, mutta piiskaa tuli, kun oli luvattu

Ennen piiskaaminen oli arkipäivästä, eikä ei sitä pidetty niin pahana kuin nykyään, ja lapsetkin oli tottuneet siihen, että välillä tuli piiskaa. Jos vaihtoehtona oli monen päivän kotiaresti, niin ehkä se piiska saattoi jopa olla parempi vaihtoehto. Vitsaa jos tuli, niin kyllä se nipisti, mutta oli äkkiä ohi.

Kyllähän se piiska meillä ihan arkipäivää oli oman lapsuudenkodin kasvatuksessa. Tai piiskaamisesta meillä aina puhuttiin vaikka kuritusta saatiin kärpäslätkällä tai teininä sitten ihan nahkavyölläkin ja paljaalle pepulle. Ei jäänyt traumoja, ihan aiheesta tuli kuritus. Teininä oli kyllä häpeällistä, kun isä määräsi laskemaan housut alas. Se häpeärangaistus oli osa kuria. Joskus tekisi hyvää nykypenskoillekin, Nykypäivän rangaistuksilla ei pysty pitämään yhtä kovaa kuria kuin muutama vuosikymmen sitten.

Lapsia oli paljon ja minä nuorin. Vanhemmat sisarukseni kertoivat, että edesmennyt isä hakkasi remmillä ihan huvikseen ja äiti ajoi piiska kädessä kakaroita pitkin pellonreunaa. Vanhempi veljeni oli pienesä kännissä aika riidanhaluineen ja hän otti äidin kanssa reippaasti yhteen ja heillä tuli puheeksi se piiskan heiluttaminen. Lopuksi veljeni maksoi velkansa nahkavyöllä äidin paljaalle persukselle.

Näin jälkeenpäin ajatellen oltiin siskon kanssa aika mahdottomia. Ja kyllä meilläkin tuli se päivä eteen kun äiti antoi remmistä oikein kunnolla. Ei me oikein sitä ymmärretty silloin. Jälkikäteen kun on asiasta puhuttu niin ollaan kaikki sitä mieltä että ihan aiheellista oli. Jopa useammin olisi ollut hyvä ottaa remmi käyttöön. Eihän se kivaa ollut mutta olisi ehkä vienyt käytöstä oikeaan suuntaan ajoissa jottei olisi tarvinnut piiskata niin kovaa jos olisi jo aikaisemmin saanut maistaa mitä on tulossa.

Niitä ei sen kummemmin muistella, kuin että selkään tuli siitä ja siitä, mutta eipä tullut SIITÄ , kun ei jäänyt kiinni....ja siitä olisikin voinut tulla kunnon rapinat.

Siskon kanssa (minä 45v ja sisko 43v) muisteltiin joku aika sitten saamiamme selkäsaunoja. Paikalla oli muutama muukin nainen jotka olivat ystäviämme. He eivät olleet ikinä saaneet selkään. Aika vaikea sitä oli selittää miltä se tuntui toiselle. Itsekin aloimme epäillä että oliko se niin kova kokemus kuin muistiin oli jäänyt. Joitakin viinilaseja myöhemmin päätimme että asiasta piti ottaa selvää ja varasimme siltä istumalta ajan ammattidominalle. Aika löytyi vasta parin viikon päähän. Se oli pitkä aika odottaa. Jo aamun krapulassa teki mieli perua koko homma mutta meilläpäin on tapana viedä loppuun se minkä aloittaa. Session säännöt oli sovittu etukäteen tarkkaan. Jokainen meistä laskisi vuorollaan housunsa alas ja pyllistäisi jonka jälkeen tulisi leveällä nahkavyöllä 30 lyöntiä. Tähän lukuun päädyimme omien muistikuvien ja dominan kanssa käymän keskustelun perusteella. Mitään turvasanoja ei ollut vaan piti ottaa se mikä annetaan. Lopputulos oli se että me kaikki itkettiin peput mustelmilla. Ja kyllä se vastasi muistoja. Viikkoon ei tehnyt mieli istua. Aviolliset velvollisuudet hoidettiin suihinotolla kun ei haluttu paljastaa jälkiä.

En muistele pahalla, aiheesta sai selkäsaunat. Ei, ei minusta tullut luuseria, narkkaria ja tai juoppoa. Opin yhteiskuntakelvolliseksi ja sen, että töitä tarvii tehdä. No se työelämä jatkuu vielä eläkepäivinäkin. Lapsena aloitin työnteon.

Siinä mielessä kyllä, että se käänsi kelkan toiseen suuntaan. Olin öitä ties missä, join alkoholia, tupakoin, kaveriporukka oli aika epämääräistä. Olin kyllä päivät töissä keskikoulu käyty. 16-17 vuotta ikää. Sitten yhtenä sunnuntaiaamuna äiti herätti, piti aikamoisen saarnan ja sanoi antavansa piiskaa ja komensi housut alas. Meinasin sanoa vastaan, mutta toinen vaihtoehto oli viittaus ulko-ovelle. Otin piiskauksen vastaan ja sitä herkkua oli sitten luvassa vaikka joka päivälle, jos ei tyyli muutu. Kyllä se siitä sitten muuttui, mutta pari kertaa piti kokeilla vielä.

Kyllä tuota ruumiillista kuritusta voisi harrastaa vieläkin- Jos nuori liikkuu tuolla kaduilla ja puukottelee ja pahoinpitelee satunnaisia vastaantulijoita, niin kyllä hänen on kestettävä kunnon kurituskin, vaikka kuinka pahoittaisi mielensä.

Muistelen yhtä selkäsaunaa lämmöllä.Olin n.10v ja leikittiin naapurin pojan kanssa joen rannassa keväällä vaikka oli kielletty menemästä heikoille jäille.Putosimme molemmat veteen jään läpi.Mutta onneksi joku mies näki ja sai sai meidät ylös.Kotona sitten oli selvitettävää.Ensin otettiin märät vaatteet pois ja käytiin saunassa.Sen jälkeen mentiin isän kanssa makuuhuoneeseen.Jouduin kumartumaan pöydän päälle takapuoli pystyssä.Isä otti kaapista kumisen ilmapatjan täyttöletkun.En muista lyöntien määrää,mutta se sattui pahasti. Selkäsaunan jälkeen muistan että laitoin päälleni pitkät kalsarit että sain jäljet piiloon.Takapuolessani oli sinipunaiset juovat 2 viikkoa.Mutta sen jälkeen opin olla menemättä heikoille jäille.Sain selkääni aina vain aiheesta,en koskaan syyttömästi.Sen takia niitä voi muistella lämmöllä,vaikka toki saanti hetkellä ei ollut mukavaa.

Pelkästään hyvällä muistelen. Olin varsinkin teininä hirveän uhmakas ja suorastaan veemäinen kersa. Mutta kun housut ja pikkarit vedettiin alas ja annettiin remmiä. Ei tullut traumoja, mutta kasvoi tasapainoinen aikuinen. Omalla kohdalla oli suorastaan välttämätöntä, että sain kovaa kuritusta.