Sijaisvanhempien palstalla käydään aktiivista keskustelua "millainen on sijaisperhe" otsikon alla.
Tuntuu, että sijaisperheeksi on hakeutuneet kaikki alkoholistit, lasten pahoinpitelijät ja muut yhteistyökyvyttömät ihmiset.
Tasapuolisuuden vuoksi ajattelin esittää tällä palstalla vastaavan kysymyksen. Eli millainen on bioperhe, josta lapsi/lapset on huostaan otettu ?
Tuntuu, että sijaisperheeksi on hakeutuneet kaikki alkoholistit, lasten pahoinpitelijät ja muut yhteistyökyvyttömät ihmiset.
Tasapuolisuuden vuoksi ajattelin esittää tällä palstalla vastaavan kysymyksen. Eli millainen on bioperhe, josta lapsi/lapset on huostaan otettu ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
kun kerran uskot, että KAIKKI sijaisperheet ovat juoppoja, väkivaltaisia pedofiilejä ja yhteistyökyvyttömiä.
niin uskot varmaan myös, että bioperheet ovat raittiita, työssäkäyviä, asiansa hoitavia, tervejärkisiä, sosiaalisia ja kaikin puolin esimerkillisiä AIKUISIA vastuunsa kantavia ihmisiä.
kyse on vain optisesta harhasta, jonka johdosta tähän nurinkuriseen tilanteeseen on jouduttu.
Kirjoitan tätä kaverini luona, en omista konetta.
Olen 32-vuotias, (entinen) huumeiden käyttäjä. Minulla on ex liitosta 12-vuotias poika, joka on otettu huostaan 5 v sitten päihteiden käytön takia. Tapaan poikaa kerran kuussa. Nyt mulla on 6kk vanha vauva, isää en tiedä.
Olin odotusaikana ensikodissa ja pääsin irti huumeista, raskaus oli sillon jo aika pitkällä ja luulen, että vauvalla on jotain kehitysongelmia. neuvolassakin sitä epäillään. Nyt en siis käytä, mut mieli tekee koko ajan. Perhetyö käy kerran viikossa juttelemassa ja auttamassa lapsen hoidossa et pääsen seuloihin. vauvaa en aio antaa sijotukseen, en varmaan sit näkis sitä enää ikinä kun pojan kanssaki kävi näin vaikka yritän pyytää tapaamisia lisää. Aina en jaksa ja onhan mulla tää vauva nyt.
No mut tällanen mä olen, bioperhe.
Minä olen 28-vuotias äiti ja annoin itse lapseni sijaisperheeseen hyvin vaikean elämäntilanteeni vuoksi(lapsi silloin 3v.) lapsi on nyt 12-vuotias ja tapaamme kerran kuussa.
Tällä hetkellä elämä kunnossa, olen avoliitossa ja minulla on täällä kotona 5-vuotias suloinen tyttö.
3 lasta.2 vanhinta olen kasvattanut jo aikuisiksi,He ovat jo molemmat työelämässä.Miesystäväni kuoleman jälkeen sairastuin masennukseen.Nuorin joutui huostaan.En juo.Tapaan lastani säännöllisesti.Lapsiini minulla on lämpimät välit.Päivisin opiskelen.Usein iltaisin lapseni käyvät luonani syömässä.Tavallista arkea me elelemme,ja kaipaamme nuorimmaistamme.
sekalainen joukko. Vakavan masennuksen sairastuessani asuin kolmestaan nuorempien lasteni kanssa; silloin melkein 10v ja 2,5v pojat. Ex-mieheni on alkoholisti, jolle lapsia ei voi antaa kuin ajoittain eli silloin, kun on selvinpäin. Tyttäreni on jo muuttanut pois kotoa ja elää avoliitossa ja perhe on kasvamassa...Vaikka tytär ei asu nyt kotona, hän on kuulunut koko ajan kiinteästi perheeseeni ja asui tuossa välillä vuoden luonani.
Ammatiltani olen ravintolapäällikkö. Pari muutakin ammattia olen elämässäni opiskellut ja ennen sairastumista olin lehtialalla töissä.
Lisäksi minulla koira, joka saa minut liikkeelle.
Asun rivitalokolmiossa maaseudulla lähellä luontoa.
Minulla on 2 lasta, joista toinen on sijaisperheessä. Toinen on kotona. Sijoitettu lapseni käy säännöllisesti kotona ja välimme ovat erittäin läheiset. Sijoitukseen lapsi lähti, koska oli erittäin vaativa ja vaikea kasvatettava. Omat voimat ja taidot eivät todellakaan riittäneet. Molemmat pärjäävät koulussa hyvin ja ovat testien mukaan keskitasoa älykkäämpiä. Itse käyn säännöllisesti töissä ja makselen asuntovelkaa. Elämme ihan tavallista lapsiperheen arkea.
¤¤¤¤Hyvää juhannusta kaikille ¤¤¤¤
Miksi teillä sytyttää vain alapäästä ? Lapsi ei ole lelu vaan tarvitsee HYVÄN KODIN matkaevääksi maailmalle. Turvalliset vanhemmat joilla riittää pinnaa niin huonoille kuin hyvillekin päiville.
Ei ole saavutus synnyttää !
taitaa olla lapsettomuus siksi tänne tulet vittuilemaan.Onko omas rööris tautien takia menneet umpeen ?Liian paljon jaellut tavaraasi aikoinaan.Lapsettomuudesta kärsivät usein lapsettomia klamydian jälkiseurauksena.Sait mitä täältä hait ! Niin metsä vastaa,kuin sinne huudetaan.
ennakkoon mitä tässä elämässä tulee eteen...
Nimenomaan, olisikin oltava PINNAA.
Ap -kysyjä heittelee tarinaa toisensa jälkeen: Kaikki ovat kutakuinkin tyytyväisiä sijaisperheen olemassaoloon.
Olin 23 kun tulin ei-toivotusti raskaaksi miesystävälleni, joka oli alkoholiongelmainen.
Olen itse kasvanut kotona, äitini on alkoholisti.
Jo raskausaikana kävin adoptioneuvonnan, koska halusin lapselleni paremmat lähtökohdat kuin itselleni. En kuitenkaan kyennyt antamaan vauvaa pois, vaan kotiuduin. Sairastuin vakavaan masennukseen, lapsi sijoitettiin ensin lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen.
Minun itsetuntoni meni täysin murusiksi, tämä oli koko elämäni ensimmäinen vakava vastoinkäyminen, ja vielä niin oleellisessa asiassa kuin omasta lapsesta huolehtimisessa. Pienen ajan kuluttua olin täysin vakuuttunut, etten koskaan kykenisi tarjoamaan lapselleni yhtä tasapainoista ja hyvää alkua elämälle kuin sijaisperhe, joka oli lapseton pariskunta.
Tapaamiset on hoidettu sovitusti, mutta muuten oli jo aika alusta asti selvää mihin perheeseen lapsi kuului, eikä se ollut minun. Nyt näistä tapahtumista on jo yli kymmenen vuotta aikaa.
Kovalla työllä olen vihdoin löytänyt itseni, minulla on mies, työ ja asunto. Olen nyt 35,enkä ole uskaltanut saada lasta. Sitä en tiedä tulenko koskaan uskaltamaankaan, tunnen ajoittain yhä vielä pettäneeni ensimmäisen lapseni.
Masennus ei ole uusiutunut, en juo, tupakoi enkä käytä huumeita. En ole kyllä käyttänyt ennenkään.
et ole aiemmin tänne kirjoittanut.
Hei, en olekaan, kun vasta tänään nämä palstat löysin. Mutta mitä tarkoittaa sijari?
Olinpas vähän liian nopea. Taisit tarkoittaa sijaisperhettä, mutta luulit väärin. Kirjoitin tuonne sijaisperheisiin otsikolla Nyt vasta pelottaa, ja olen kyllä ihan tosissani, niin tämän minun tapaukseni kuin mielipiteideni suhteen.
Minua surettaa edelleen omasta puolestani, mutta lapsellani on asiat hyvin. Olen kuitenkin seurannut suht läheltä hänen kasvuaan ja perhettään yli kymmenen vuoden ajan, eikä minulla ole heistä huonoja kokemuksia tai pahaa sanottavaa. Ja Luojan kiitos siitä, näistä kirjoituksista huomaa etteivät kaikki lapset ole yhtä onnekkaita.
Ohhoh!!
Ennen täällä on oikeasti keskustelukin. Nykyisin vain kaikki häiriköi ja trollailee ja riitelee siitä saako jotakin mieltä olla.
MIKSI??!!
Ammattikasvattaja eli ranttalikka eli sherlock holmes ja
tuhansia muita pipipään nimmareita käyttävä mielisairas yksilö
täällä tappelee.
Ja ammattikasvattajan vanavedessä surffailee palstalta toiselle hänen vanha lehmänsä, joka tallukka esittää täällä välillä jopa sossua :D
Entisen palstalaiset ovat jo aaaaaaikoooojaaaaaaa sitten siirtyneet pitämään suoraan yhteyttä päättäjiin täysin muilla keinoin kuin mielisairaan sekopään hallinnoimalla suomi24-viemärilinjalla.
Ei kukaan muu kuin ko. mielisairas nuuski vanhoja kirjoituksia ja nostele tänne jotain vuoden 2005 ketjuja. Eikö sinulle pöpilässä järjestetä mitään virikeaskartelua vaikka? Hohhoijaaaaaaaaaa!