Hei!
Törmäsimme sellaiseen tapauksen kuin aikuisadoptio. Mitä siitä sanoo laki? Mistä saa siitä tietoa? Käsittääksemme sen voi tehdä todella myöhään ja sen tarkoituksena taitaa olla enempi perintöverojen kierto vai? Siinä ei taida myöskään olla mitään ikärajaa? Meille joku jopa väitti, että aikuisadoption voisi tehdä ilman, että kohde tietää asiasta mitään?!! Tätä toki epäilen syvästi. Onko asiasta mitään tietoa saatavilla? Onko tässä adoptiossa mitään ehtoja tai sääntöjä?
Törmäsimme sellaiseen tapauksen kuin aikuisadoptio. Mitä siitä sanoo laki? Mistä saa siitä tietoa? Käsittääksemme sen voi tehdä todella myöhään ja sen tarkoituksena taitaa olla enempi perintöverojen kierto vai? Siinä ei taida myöskään olla mitään ikärajaa? Meille joku jopa väitti, että aikuisadoption voisi tehdä ilman, että kohde tietää asiasta mitään?!! Tätä toki epäilen syvästi. Onko asiasta mitään tietoa saatavilla? Onko tässä adoptiossa mitään ehtoja tai sääntöjä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Asiasta en sisänsä tiedä mitään mutta särähti korvaan tuo negatiiviselta kuullostava veronkierto-lause. Ainakin sellaisissa tapauksissa missä lapsi on sijaisperheessä ja häntä ei olla adoptoitu niin tällainen veronkierto olisi vaan suotavaa vaikka sitten vasta aikuisiällä kun jos nuorempana asia on jäänyt niin sitten usein vanhemmiten vanhemmat päivittävät ja ajattelevat enemmän perintöasioita eli jälkikasvunsa tulevaisuutta. Samat verot ansaitsee kaikki lapset perintöasioissa ja monia sijaislapsia on jotka ovat täysin sijaisvanhempiensa lapsia vaikka se ei biologisesti niin olisikaan.
Niin, no muissa tapauksissa tuo kuullostaa kyllä vähintäänkin oudolta.
siis veronkierto? jos et maksa perintöveroa, maksat lahjaveron
Perintövero tulee maksettavaksi kuitenkin, mutta siinä on kolme eri suuruusluokkaa riippuen siitä kuinka läheinen sukulainen vainaja oli. Lapset maksavat pienimmän prosentin mukaan. Sisarukset, heidän lapset, muistaakseni enot, sedät ja tädit toisen suuruusluokan mukaan. Ja serkut, sitä kaukaisemmat sukulaiset tai muut perinnön saajat kalleimman prosenttiluokan mukaan.
Olen 36 vuotias ja minut adoptoitiin 23 vuotiaana. Eli tulkaa vaan kysymään suoraan asianomaisilta, älkäälä uskoko netti hömpötyksiin....
Oispa kiva adoptoida semmonen parikymppinen vietnamilaistypy.
Totuus on tämä: Jos lapsi on asunut esim.sijaisperheessä, voi lapsi aikuisena päättää itse haluaako virallisen aseman asumassaan perheessä
(kun perhekin sitä haluaa) ja se onnistuu aikuisadoption kautta.
Kerran tapasin miehen ja naisen, jotka eivät olleet saaneet lapsia, kerran sitten naisen firmaan oli tullut nuorimies töihin, jolla taas ei koskaan ollut ollut omia vanhempia. Pariskunta adoptoi tämän nuoren miehen 23-vuotiaana ja adoptio on ollut erittäin onnistunut.Myöhemmin poika löysi vaimon, he saivat lapsia ja lapset mummun ja papan, pariskunta lapsenlapsia.
Ei ollut kyse mistään verotusasioista.
Minä olen itse aikuisadoptoitu, ja syy siihen oli että biologinen isäni (juoppo kuvatus renttu) ei suostunut siihen ollessani lapsi.
Täytettyäni 21 Isäpuoleni jonka kanssa vietin lähen koko lapsuuteni ja jota lapseni kutsuvat isoisäkseen adoptoi minut.
Aikuis adoptointi ei suomessa onnistu muulloin kuin silloin kun adoptotava ja adoptoija ovat olleet perheenomaisessa yhteydessä adoptoitavan lapsuusaikana.
Eli et voi adoptoida kivaa naapuria tai jotakuta kadulla vastaantulevaa.
Myöskin adoptoitava saa tietää asiasta (!!tottakai) vaan enää ei tarvita biologisia vanhempia häsläämässä (varsinkaan jos he ovat "hylänneet" lapsensa)
joissakin tapauksissa,en yleistä,on että adoptiovanhemmat mustamaalaavat biovanhemmat,koska pelkäävät,että lapsi 18 vuotiaana ottaa yhteyttä biovanhempiinsa.Näin kävi poikani kaverille ja sitä katkeruuden määrää on ollut vaikea katsoa sivusta.
Olin yhdeksänvuotias kun isäni häipyi ja valitettavasti olen nähnyt häntä myös aikuisiällä ja usko minua ihan kaikkia ei tarvitse mustamaalata vaan he hoitavat homman ihan itse.
En kerro lapsilleni kuka hän on jos hän notkuu kotini liepeillä vaan soitan poliisit paikalle
Hohhoijaa......
Noiden veronkierrosta ja vietnamilaistypyistä hölöttävien kannattaisi ihan oikeasti ensin perehtyä asiaan, eikä kommenteillaan paljastaa täydellistä tyhmyyttään, huoh.
Aikuisadoptio on tarkoin laissa säädetty. Vaikka lapsi olisi koko lapsuutensa asunut adoptoijan perheessä, niin silti biologinen vanhempi voi halutessaan laittaa kapuloita rattaisiin ja vaikeuttaa prosessia, se ei siis mene mitenkään automaattisesti, asiaan vaikuttaa paljon myöskin istuvan tuomarin asenne jne. Te veronkierrosta puhuvat kateelliset kirjoittajat. Mitä sitten vaikka adoptiolapsi saisikin ihan oikean perimysoikeuden lapsuutensa perheeseen, mitäs pahaa siinä sitten on??? Vieläkö suomalaisia riivaa tuo kammo kateus tuossa määrin?!?! Sitä paitsi, ei kukaan huvikseen adoptioon ryhdy, asialla on erittäin suuri henkinen merkitys lapsille vaikka he olisivat jo aikuiseksikin ehtineet. Iloitkaa heidän eheytyneen elämänsä puolesta älkääkä myrkyttäkö itseänne ja kateudellanne.
Olen kuullut tapauksesta jossa lähes kasikymppiset adoptoivat yli viisikymppisen entisen naapurintytön ja muka niinsanotun kasvattityttären tehtyään hänelle testamentin, eikö muka veronkiertoa???
Kiinnostaisipa itseäkin onko todella mahdollista???