Harri Petteri Henrikki Bimbsatti rakastui ("supinaa")! "MITÄ? RAKASTUI LEHMÄÄN?"

Spedellä taas sekottaa buaahaa

Harri Petteri Henrikki Bimbsatti heräsi kovaan kiljuntaan ovensa takaa käytävältä, ja juuri sitä ennen tapahtuneeseen kovaan ovikellon rimputteluun.
"Oliskohan eukkoni, kun aivan sen ääneltä se kuulostaa", sanoi hän vieressään sängyssä makaavalle.. hmm.. ihmiselle.
Tämä ihminen oli vastakkaista sukupuolta oleva, kaunis, pieni söpöläinen, ihana katsella ja varmaan myöskin (nielaisu ja alkavaa himokasta läähätystä)
Pitäsköhän käydä katsomassa, mutta pikkusen vielä pimpsattaisi, vaikka koko yöhän me valvottiin ja vasta äsken nukahdettiin?!
Elä mee vaan tehään viel sillai samallai ko yölläki tehtiin sillai kivasti ko se tuntuu niin kivalt!
Joo tehään!
Mutta kiljunta oven takana ei loppunut. Alkoi kuulumaan kopsahteluakin.
Ei kyllä se nyt on kohta käytävä ovisilmästä katsomassa, että kuka siellä käytävällä oveni takana oikein metelöi!
Taisi nyt meiltä se aamupaneskelu jäädä paneskelematta ja sinunkinhan se pitää ajoissa olla siellä tyttökoulussasi!
Joo ja pitää suihkussakin ehtiä vielä käydä tää mun pikku spermainen pimpsukkani pesemässä!
Vielä Liisa-kulta aivan karvaton sieltä alapäästäsi olet?!
"Joo niinhän minä olen!"
"Ja nuo sinun pienet ihanat...!"
"Minijäätelötötteröni", hihitti puolitoista metrinen Liisa-kulta, jonka nimi tulikin nyt vahingossa paljastettua, Harri Petteri Henrikin hieman jäykistynyttä kullia pikkukädellään hyväillen, tuumasi Liisa-kulta että "jäivät sinulta ne nyt aamuhyväilemättä ja -puristelematta!"
"No ei pikku Liisukkani sitten mahda mitään, kun ei ole aikaa niin ei ole!"
"Mutta missäs ne sinun sinun rintaliivisi ovat?"
"Mitkä rintaliivit? Etkö jo muista, etten niitä käytä, kun ovat niin pienet ja olemattomat nämä minun pikkutisuni, minijäätelötötteröni, miksi niitä kultsu kutsut!"
"Ai niin joo!"
"Ei mutta ainakin minun täytyy vielä saada saippuoida pestä sinut tyttöseni!"
"Kanna minut suihkuun ja pese, jos välttämättä nyt haluat!"
Suihkussa herra Bimbsattin kyrpä koveni niin suureksi ja kivikovaksi, että pikku Liisan piti runkata sille vielä pikaiset orkut.
Suihkun jälkeen pukeuduttuaan, olivat he kumpikin valmiita sen päivän touhuihinsa.
Oven käytävälle avattuaan, huudahti Liisa Harri Petteri Henrikin takaa riemuissaan, "voi kuinka sievä ja söpö pikkuinen aasi!"
"Iihahaa", vastasi pikkuinen söpö aasi Liisalle.
"Onko se Harri Petteri Henrikki sinun aasisi?", kysyi Liisa ilosta hihkuen.
"Katsotaan" vastasi Harri Petteri Henrikki, noukkien aasin kaulapannasta siihen teipatun kirjeen.
- Rakas asumuserossa asuva mieheni!
Lahjoitan sinulle tämän ihan sitten seksihullun tyttöaasin öittesi ratoksi, joka tykkää myöskin tytöistä kun on bi-aasi. Sinähän seurustelet nyt sen pienikokoisen tyttökoulun rehtorin Liisa Lolituksen kanssa, niin että rattoisia seksi-orgioita teille kaikille kolmelle.
P.S. Poliisimestari jonka jo tunnetkin, asuu kanssani, hakemassa eroa vaimostaan, lähettää sinulle terveisiä, olet aina tervetullut putkaan, pidä aasiesi kanssa hauskaa, mukana seuraava suurennuslasi lahja rehtori Liisa Lolitukselle, ei tarvitse hänen tuhlata turhaan aikaansa pikku kullisi etsimiseen MOI sun exkultsus -
Hah hah nauroimme Liisan kanssa. Uusi aasi-ystävämme onnellisena uusista ystävistään, siis meistä, yhtyi nauruumme, niin että koko rappukäytävä kaikui.
Ja sitten reppu selässään, riensi Liisa kouluun.

" " " " " " " " " " " " " " " " (tee se itse, pistä sinne minne ne kuuluu, ei oo itellä aikaa)" " " " " " " " " " " " " " " " "

Minäkö muka perverssi, hämmästeli Harri Petteri Henrikki Bimbsatti naapurilleen,

Olen vain taloudellinen ja kyllähän minä muutenkin pienikokoisia naisia rakastan, joten se taloudellisuuskin, sen väittämäsi perverssisyyden lisäksi jää vasta toiselle sijalle.. mutta.. ajatteleppa.. sinun suuri virtahepokokoa oleva vaimosi.. kuinka paljon hän esimerkiksi kuluttaa suihkushamppoota, aurinko-öljyä, kaikkea?
Sinun hermojasikin?
Ja katso nyt noita ruoka-ostoksiasikin.. neljä suurta paperikassillista ruokaa olet nytkin raahaamassa kotiisi!
Mutta katso tätä minun kantamaani kevyttä muovipussiani, monen päivän sapuskat meille kummallekin, eikä maksanut paljon pas.. niin.. sitäkään, eikä kulu vessapaperia niinkuin teillä!
Taloudellinen sitä olla pitää, ja kun vieläpä aivan sydämeni pohjalta rakastan pienikokoisia naisia, kuten nyt tätä minun ihanaa pikku Liisaani niin...!
Säikähdin!
Kovasti!
Ja samoin säikähti myöskin puhuttelemani naapurinikin, hänen suurikokoisen vaimonsa yht'äkkiä ilmestyttyä heidän huoneistonsa ovenrakoon.
Mitäs sinä täällä käytävässä turhan päiten vetelehdit?
Sisälle siitä ja heti!
No eikö sana kuulu, sanoi goljattinainen, vetäen miesraukkansa korvasta kiinni pitäen sisälle kotiinsa.
Kylmät väreet kulkivat pitkin selkärankaani, naisen jäädessä mitään puhumattomana minua tuijottamaan.
"Ja sinä naapuri siinä!"
Nainen nosti ja kosketti oikean kätensä etu- ja keskisormilla silmiään, suunnaten ne osoittamaan minua.
"Nähdään", sanoi hän jäätävän kylmällä äänellä!
Käännyin pelosta täristen avaamaan asuntoni ovea.
"Neljännestunnin kuluttua kellarissa rakkaani"!
Voi ei, tätä minä pelkäsinkin.
Silmäkulmastani näin kuinka hän lähetteli minulle lentopusuja.
"Liisa tulee vasta parin tunnin päästä koulusta, joten me hyvin ehditään. Pesuhuone 2, minulla on aika!" kuiskasi hän vielä ovenraosta, ennenkuin sulki sen.
Ennenkuin tapasin ja tutustuin Liisaan, olin tutustunut myös tähän naapuriini Outiinkin.
Kaikkiruokaisena kaikkiin naisiin, ihastuin heti silmittömästi tähän rehevään Outiin ja suuren suuret tissinsä.. apua.. olin niihin ihan sitten lääpälläni, ja kai vieläkin, mutta ei ollut kivaa pettää Liisaa, mutta kun Outi kiristi kertoa miehelleen Urpolle, joka oli kärpässarjan nyrkkeilijä, ja minä en ollut muuta kuin vain norsusarjan pelkuri ja pitkäjalkainen pikajuoksija, tai ainakin jonkinlainen pikahölkyttelijä.
Olihan se tietenkin ihanaa upota tämän pesuhuoneen lattialla tämän ihanan amazonin hellyvään suureen syliin, työntää kova kullini hänen tiukkaan ihanaan pilluunsa, mutta syyllisyyden tunteethan siitä jäivät sieluani nakertelemaan.
Liisan tultua koulusta kotiin, ja häntä sylissäni himokkaana rutistellessani, ja sitten hänen vuorostaan pikku pimpsallaan kulliani sisällään puristellessaan, päätin että pois on täältä rakkaani kanssa muutettava ja aasimme jätettävä tänne, lahjoitettava ehkä naapureillemme.
Mutta mietitään ja katsotaan.
Oooh huusimme Liisan kanssa yhteen ääneen, yhtä aikaa tullessamme.
Ihanasta pikku Liisastani pitäisin kynsin ja hampain kiinni!
Rehtorina oli myöskin minun oma suuri tietopankkini!
Liisa? Niin? Kuinka pitkä matka on maasta kuuhun? Liian pitkä, sen minulle hakeaksesi! No voihan surku! Kuinka pitkä matka kukkakauppaan? Pari sataa metriä, mutta se on jo kiinni! No voihan surku! Mutta kiitos ajatuksesta! Ole hyvä rakkaani!

Harri Petteri Henrikki Bimbsattin tuore puolitoista metrinen vastavihitty kaunis vaimo istui ja mietti omissa ajatuksissaan opettajain huoneessa, kuulematta kuinka häntä yritettiin puhutella.
Rouva rehtori huhuu.. rouva Bimbsatti!
Liisa havahtui ajatuksistaan, tuijottaen edessään seisovaa tyttökoulun talonmiestä.
Anteeksi mitä sanoitte, en kuullut.. ?!
Niin sitähän minä vain että Marjukka söi taas vasta eilen istuttamani hortenssiat etupihalta muiden tyttöjen kanssa, näiden jatkuvasti Marjukan perässä juostessa ja tätä matkiessa!
Popsivat poskeensa heti sitä mukaa kukkani kun olen ne ehtinyt istuttaa!
Viime viikolla joka ikisen päivänkakkarankin takapihalta porukalla pistelivät poskeensa!
En jaksa.. en kestä enää.. annan periksi.. on minulla muutakin tekemistä kuin päivät pitkät istuttaa ja vahtia kukkia!
Missä Marjukka nyt on?
Pelaa tyttöjen kanssa pesäpalloa urheilukentällä!
Olette oikeassa, unohtakaa ne kukat, glöm alla kukkar, tarkoitan blommor!
Liisa oli mennyt Harri Petteri Henrikin kanssa naimisiin ja yhdessä päättäneet sen pienen aasinsa, sen iloisen vekkulin pitää ja antaneet sille nimen Marjukka, jota nimeä se ihan alusta lähtien totteli.
Harri Petteri Henrikki oli saanut töitä varmuuskumi-esittelijänä ja -mannekiininä, esitellen ympäri maata tavarataloissa varmuuskumeja, elikkä kansan suussa vain kortsuja, ja saivat niitä naiset suussaan oikeastikin esitystilaisuuksissa pitää ja kokeilla, mutta miehet ei, siinä Harri Petteri Henrikki oli ehdottoman jyrkkä.
Marjukkaa ei yksin voinut kotiin jättää, joten Liisan oli pakko se työmaalleen kouluun joka päivä mukaansa ottaa.
Koulun oppilaat rakastivat sitä ja se vuorostaan heitä.
Mutta se nyt Marjukasta.
Liisalla oli viime päivinä ollut jotain muuta, vakavampaa ajateltavaa.
Onko mieheni pervo, mietti hän päivät pitkät.
Miksi parimetrinen mies haluaa naida tällaisen vain puolitoista metrisen, lyhyen ja pienirintaisen naisen?
Hävytöntä! Ennenkuulumatonta!
Pikkutytönkö hän minussa näkee, se senkin pervo, kun minut vihille vei, mutta.. pervo kai se minäkin omalta osaltani olin, kun noin pervoon mieheen rakastuin.. toisaalta.. rakastuimme todella aidosti toisiimme.. normaaliahan se sittenkin vain on.
Vietämme normaalia elämää.
Rehtorin huoneen ovelta kuului koputus.
Sisään!
Sihteerin pää ilmestyi oven rakoon.
Marjukka on nyt täällä, otatteko hänet.. sen vastaan?
Laskekaa hänet sisälle!
Aasi kopsutteli iloisena Liisan eteen.
"Kuulepas nyt sinä senkin vintiö..
kuinka monta monituista kertaa minä olenkaan sinulle sanonut, että....!"
Ihahahaa!
Marjukka nuoli 'äidin' kasvot meikeistä puhtaaksi.
"No antaa nyt sitten kultapieni olla", huokasi Liisa, Marjukkaa halaten.

(mistä näitä tyhmääkin tyhmempiä tarinoita oikein syntyy?
älä minulta kysy, mistäs minä sen tietäisin!)