Huuliharpun taitaja

Hautajaiset lähestyvät ja käyn uudelleen läpi veljeni hoivakotielämää.

Hän sanoi aina, että on kuin viiden tähden hotellissa asuisi.
Palvelu pelaa yötä päivää.
Oli hoitajia, jotka olivat alusta lähtien työssä hoivassa.
Tulivat niin tutuiksi vuosien varrella.

Samoin virkistysohjaajat tulivat tutuksi
Siellä pelattiin mölkkyä, keilan kaatoa ym.
Ulkoiltiin, käytiin museoissa ym.

Itse vein hänet joka toinen viikko taksilla kauppakeskukseen ostoksille ja kahville.

Toisella viikolla kävimme taksilla äitiämme tapaamassa eri palvelukodissa.
Ennenkuin hänestä aika jätti.
Äitini nukkui rauhallisesti pois omassa huoneessaan.
Palliatiivinen sedaatio ja motfiinia kipuun.
Ja hänellä myös erittäin hyvä hoito vuosien ajan.
Kaikki sukulaiset kävivät jättämässä äidilleni jäähyväiset.

Nyt viimeaikoina veljeni istuminen pyörätuolissa oli tukalaa.
Hän halusi pian sänkyyn lepoon.
Kipuja oli tullut halvaantuneeseen jalkaan ja käteen.
Ja ilmeisesti muuallekin.
Lääkäri kirjoitti kipulääkettä.

Viimeinen tapaaminen oli oikeastaan kummallinen.
Menin tapaamaan häntä, tajuamatta että se oli viimeinen kerta.

Hoitajat sanovat, että yleensä näkevät lähestyvän kuoleman merkit.
He ilmoittavat omaisille, että lopun hetki lähestyy.
Nyt niitä ei ilmeisesti vielä ollut.

Tein appelsiinimehun, laitoin voidetta kasvoihin, soitin musiikkia, Olavi Virtaa.
Peruskuviot, mitkä tein.
Veli nukkui ja terve käsi oli lämmin.

Otin valokuvan ja soitin vielä Huuliharppukostaja- leffan tunnusmusiikkia kännystäni.
Veljeni piti siitä.

Minulla oli asuntoasiaa, kun olin juuri muuttanut. Sovittu tapaaminen toimistolla.
Lähdin pois, otin kädestä kiinni niinkuin aina.
Sanoin, että huomenna nähdään.
Jospa jaksat olla hereillä.

Jonkun ajan päästä sairaanhoitaja soitti, että veljesi on nukkunut pois.
Olin järkyttynyt ja vain itkin.

Hautajaiset ja muistotilaisuus ovat koettelemuksia.