Minä olen ollut naimisissa saman naisen kanssa yli 30 vuotta, ja rakas roiskeläppäni täytti juuri 40v ja sai lahjaksi osamaksulla sähköisen volvon.
Nakitettu niskalima ja seuraavaksi sijoitusasunto.
Nakitettu niskalima ja seuraavaksi sijoitusasunto.
Naimisissaolokilpailu.
Anonyymi-ap
12376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Osta kihlatultasi, valmiina musumaaninen lampaineen vuokralla, varma vuokra, kela maksaa.
Lukihäiriö on ikävä asia. Siellä (laiffila?) kirjoitti näin:
"Minä olen naimisissa saman naisen kanssa ollut yhdessä yli 30 vuotta"
Tuossa ei kylläkään kerrota kauanko on oltu naimisissa. Luki että yhdessä 30 vuotta. Ei myöskään lukenut mitään lahjavolvosta.
Sekoitat kirpputorimies Possonderi vesipäässäsi henkilöt kuin myös asiat ja lopuksi muistat ne väärin.
Harmi että sinulla ladamiehellä meni rahahommat pieleen, mutta ei kukaan pysty rakentamaan kunnollista uraa reilussa kymmenessä vuodessa, vaan olet pönttömahasi kanssa mennyt kuntoutuksesta toiseen ja sitten ulos markkinoilta.
2010
Voi Rakas sinua, kihlattusi on aiemmin kertonut roiskeläpästään, hänen iästään sekä volvosta.
Kikkelis kokkelis sanoi pippelis Puppelis ja sitten mentiin mukkelis makkelis.
Minun vaimoni on maatalouslomittajaroiskeläppäruttusilmätinderpyllistäjä.
laiffi päivävuorossa 50%
Njaa.. Vaimoni on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja, jota ennen kutsuttiin nimellä lastentarhanopettaja. Olemme samanikäisiä ja aloimme seurustelemaan kun olin vielä opiskelemassa 22 vuotiaana. Nyt olen siis 52 vuotias. Meidän perheessä kaikki on normaalipainoisia ja hyväkuntoisia, kaikki harrastaa säännöllistä liikuntaa.
Vaimo on ollut koulusta asti kaupungin virassa ja hänellä on ikälisien kanssa mukava palkka ja pitkät lomat. Lisäksi hänen ei enää tarvitse tehdä vuoropäiväkodissa muuta kuin päivävuoroa ja hän tekee nykyisin lyhennettyä työviikkoa, koska meillä ei ole rahasta pulaa, eikä tule koskaan olemaan. Itse ajattelin eläköityä viimeistään 56 vuotiaana ja keskittyä harrastepohjaisiin asioihin. Kalastelua ja veneilyä lähinnä ajattelen.
laiffila, päivävuoro ja sitten viikko vapaata
Veneily on hyvä harrastus, onhan sinulla jo pumpattava kajakki ja olet soudellut mummun soutuveneellä.
Opettele tytön tavoin punaiset ja vihreät kepit, niillä hänen tietojen mukaan on tehty portteja ulapalta satamiin.
On hyvä opetella myös minkälaisia portteja on väylillä jotka ei mene satamiin.
Webbikamera on vakiovarustus tuut tuut.
Voi vittulainen 52 vuotias ja aijailee kattoloita tuntemattomien ihmisten päähän, väitän että melko omalaatuista ja erittäin häiriitynyttä.
Hauskaa, roiskeläpän ei enää tarvitse tehdä vuorotyötä, mutta Hukkapala painaa niskalimassa yötä ja viikonloppua, haaveenaan veneily.
Erikoiset on hauskuuden aiheesi, kuten aina.
Taitaapa olla niin että hänellä on harrastuksenaan veneily ja kalastus, kun taas sinulla on jäänyt ne(kin) kummatkin haaveeksi. isäukon kanssa katiskan katsomisestakin on vierähtänyt puoli vuosisataa.
Sinulla ei ole edes sitä kumivenettä, jolle naureskelet.
Miehen tärkein tehtävä on perheen elättäminen. Nostan hattua jokaiselle miehelle joka siihen kykenee ja venyy, aina se ei ole helppoa ja mitaleita siitä ei varsinaisesti jaeta muita kuin että lapsilla on eväät tähän maailmaan kun aikuisiksi varttuvat ja tulee aika itsenäistyä.
Vaikka Thaimaassa on varsin yleistä että naiset jäävät eläkkeelle ennen viisikymppisiä ja tyttäret heitä sitten sponssaa, kuin myös pojatkin, niin sama ei koske miehiä.
Ainakaan täälläpäin pojat eivät ole velkaa isilleen, vaan miehen tehtävä on samankaltainen kuin Suomessa. Viralliset avioerot on melkein viisi kertaa harvinaisempia kuin esim USA:ssa, mutta todellisuudessa moni jättää sen virallisen eron tekemättä.
Papparaisilla on ylpeytensä tallella ja he ovat perheen pää tiloillaan kuolemaansa saakka. Heitä kunnioitetaan ja kuunnellaan, jos sattuvat jotakin puhumaan. Käsityötaidot tallella, joita opettavat lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
Vaimolla on mummokin (äidin puolelta) vielä elossa. Asuu toisen siskon luona ja anoppi asuu vaimon talossa ilmaiseksi, vain sähköt itse maksaen.
Anoppi on koko ikänsä asunut ja työskennellyt näillä samoilla nurkilla, eikä ole Bangkokia pidemmällä matkoilla käynyt ja sielläkin vain pari kertaa. Ei käytä ilmastointia kuin kaikkein kuumimpina päivinä, joten ei se sähkölaskukaan kummoinen ole.
Puolen suvun pyykit hän pesee, talon alla kolme pesukonetta, pesisi meidänkin mutta meillä on omat koneet ja kuivausrummut niin ne kyllä hoituu omasta takaa.
Veneilystä kyllä haaveilen minäkin, mutta täällä se ei ole mahdollista ja tekojärvellä pöristely ei ole sitä mitä ajattelen, vaan merelle olisi päästävä.
Sen verran sai käsitystä PK- seudun veneilystä kahdessa kesässä että Suomenlahdella on veneilijöitä ja veneilijöitä. Suurin osa on "oikeita veneilijöitä", joille se ei ole show eikä leikkikalu, vaan hyvin intohimoisesti suhtauduttu harrastus tai jopa elämäntapa.
Sitten on erikseen ne daycruiserit ja jenkkipaateilla pelleilijät, jotka kaksi kertaa kesässä kerää kaverinsa dokaamaan paatille ja Isosaarelle saakka jos uskaltautuvat niin ovat jo parrakkaita merikarhuja sen seikkailun jälkeen.
Isosaari olisiko viisi kilometriä Suomenlinnasta, että sen suuremmasta meriseikkailusta ei ole heillä kyse, mutta kipparin hattu kyllä löytyy ja iso ego. Mutta mukavat ulkoilumaastot siellä on ja historiallista nähtävää, sota-aikaista linnoitusta, tykkejä ja bunkkereita sekä leirintäalue.
Suomenlahdella on paljon uskomattoman hienoa nähtävää, vanhat majakat on vaikuttavia, lukemattomat luodot lintuineen, asuttamattomia pikkusaaria jotka on täydellisiä retkeilyyn. Niitä asioita ei näe eikä koe ruotsilaivoilla eikä tallinnanlautoilla.
Veneessä yöpyminen aution saaren tyynessä poukamassa tähtitaivaan alla on ainutlaatuinen kokemus. Patja ja peitto kannelle, viskiä emalimukiin jossa on ruorin kuva kyljessä, niin elämä hymyilee.
Vaikka oma "veneilyura" jäi noin neljään kuukauteen merellä, niin paljon ehdittiin nähdä ja kokea. Kuuluisimmat majakat, Tallinnassa käytiin kahdesti ja kierrettiin Ahvenanmaa myös kahdesti ja vietettiin viikko per kesä siellä.
Jurmo on vaikuttava ja historiallinen saari merimieskirkkoineen. Suomen eteläisin asuttu saari, jonka rantarosvoihin Ruotsin kuningas aikoinaan kyllästyi ja pisti paikan matalaksi asukkaineen päivineen. Jossakin luolassa säilyi muutamia hengissä piilossa.
Rantarosvot olivat hylkyrosvoja, jotka sytytteli saarelle valemajakoita jotka ohjasi merenkulkijoita karille ja sitten he keräsivät mereen kellumaan jäänyttä tavaraa tai kävivät hylyllä soutuveneillä.
Tässä vähän Jurmon maisemia, sinnehän pääsee reittipaateillakin halvalla. Suosittelen.
https://www.youtube.com/watch?v=XCD1c06qO10&ab_channel=PitkinSuomea
Kun olet kerta ammattitaitoinen merenkävijä ja moottoripyöräkouluttaja, niin olisi mukavaa kuulla näistä seikkailuistasi, eikä vain sitä kuinka sinusta on hauskaa muiden jutut.
2010
Mini-Posson kokemukset rajoittuu vessassa ripuloinnin yhteydessä luettuihin lehtiin, tai niissäkin lähinnä kuvien katseluun. Päristää suulla ja tunnustelee kuvasta onko pakari kuumana ja pylly sanoo potato potato kun on jännän näköinen maisema.
Sitten jo puupalikka kolisee pitkin lattiaa jonka kylkeen on kirjoitettu Harly Baavidson vee kasi. Ensi kesänä taas bussiretki Keskisen kyläkauppaan josta tuliaisiksi kilon pussi tuoretta lakua vain 5,90 kilo.
Mini-Posso siemaili nauraen laatujuomaa kuksasta yläosattomien sukelluksenopettajien uidessa miljoonajahtia ympäri Siaminlahden Phuketissa, jonne Phuket oli siirretty sillä kertaa. Samalla hän kävi henkilökohtaisista syistä leimaamassa Espanjassa passin.
Harjoittaa myös supervesijeteissä kilpailua ja säätää itse "porpelit" vauhtiasentoon.
Kaikki tämä ja paljon muuta salaisella moottoriradalla, joka on tuon kattilan kätköissä
https://aijaa.com/BPZka4
Taitaa olla teko äly tutkija kuvassa itse?