Herrasmieskävely tyyli sopii, rouvakävely ihan miten vaan ilman kiirettä, kävely tehokas keino tylsyyttä vastaan. Kirkkoherra tarkoittaa kävely tuo henkistä nautintoa ilman kiirettä luonnossa lähellä luojaa.
https://www.hs.fi/elama/art-2000010709686.html
Kävely on huono kunnon kohottaja, notkistaa jäseniä, ei ollenkaa tylsää riippuu missä kävelet.
https://www.hs.fi/elama/art-2000010709686.html
Kävely on huono kunnon kohottaja, notkistaa jäseniä, ei ollenkaa tylsää riippuu missä kävelet.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kävely piristää!
Palstan persuvihaajat tarvis jotain muuta elämäänsä.
Toivotaan.
Kävely on oikein hyvä kunnon kohottaja eikä käy liiaksi elimistön päälle, niiin kuin esim. hölkkääminen tai juokseminen. Kävelläkin voi rivakkaa tahtia, jos tahtoo tehdä hikilenkin.
Helppohan se on kun JAKSAA vielä kävellä, mutta meitä vanhuksia on paljon joille kävelyki on jo liikaa
ei jaksa vaikka kuinka haluais,
vaikka ennen oli aktiivi liikkuja.
Tiedätkö, miten tuhannen peninkulman matka alkaa? Yhdellä askeleella.
Selvä se, huilata pitää kyllä välillä.
Kiits päivän pyrskähdyksestä; yhden askeleen jälkeen, vai.
Joo, vauhti on vaarallista, ei matka niinkään.
Riippuu missä kävelee, asfaltti kadut yksitoikkoisia, kuntopolut, metsässä kävely olet lähellä luontoa
Pääasia liikkuminen, itse aloitin kesän jälkeen kuntoilu laitteiden käytön. Televisiota katsellessa samalla polkee kuntopyörää tai soutulaitetta.
Pertikki
Rollaattorin kanssa ei paljon metsiin lähdetä. Pitää olla tasaista asfalttia.
Rollaattoria en vielä tarvii, tasapainon takia käytän sauvoja.
Miesten miehetkin näyttää että niisssäkin on vielä miehuutta jäljellä.
Reipas kävely riittää meidän ikäisille.
Ei mitään syytä rasittaa niveliään ja sydäntään juosta repimällä. Moni itsensä vielä nuoreksi kuvitellut on potkaissut tyhjää juoksulenkillään.
Kesäisin tulee paljon käveltyä peltojen pientareilla, lähimetsässä marjastettua (kauemmas en susien vuoksi enää lähde). Nyt kuntoilen pihaa siistimällä ja haravoimalla. Talvikylmällä otan taas käyttöön juoksumaton (kävelen reippaasti) ja kuntopyörän. Painokin pysyy paremmin hallinnassa.
Mielestäni hirvikärpäsistä oli enemmän haittaa, sudet pakeni kun karjaisi mutta hirvikärpäset vain innostuivat.
Hirvikärpäset ei ketään pelota, sudet kauhistuttaa.
Susi lähtee ihmistä karkuun, hirvikärpänen ei.
Aika huonojalkainen olen ja kuntoilen uimalla, se hyväksi nivelille, myös vesijuoksua ja vesijumppaa vaihteluksi tavallisen uinnin oheen.
Kävely on kivaa. Vaikka nivelrikkoa löytyy joka kohdasta jalkaa missä vain niveliä on, tykkään kävellää sauvojen kanssa ja puoliso tietty mukaan. Mikä onkaan ihanampaa kuin pimeät syysillat ja leppoisat kävelylenkin puolison kanssa; rupatellaan ja saadaan raitista ilmaa.
Tietty kaksin rattoisampaa, voi jutella kävelyn lomassa matka taittuu huomaamatta.
Kohta pukkaa lunta, kävelyreitille ilmestyy latu. Yksin kulkia voi harrastaa liikuntaa monella tapaa jees.
Pertikki
Kirkas, kuulas syyspäivä on paree ja turvallisempi vaihtoehto kuin "pimeät syysillat". Näet eteesi etkä kompastu, ei tule lisää kipeää.
Missään ei säkkipimeää taida olla, katuvaloja piisaa, ja kuka sitä ilman valoa pimeään metsäänkään menee.
Kyllä täällä maalla on. Paitsi nyt, kun kuu on täysi, valaistus on huikea, vaikkei ihan niiin, kuin talvihankien aikaan.
Etkai mene säkkipimeään metsään ilman lamppua?
Enää en mene, mutta kauan sitten kävin lenkillä iltamyöhällä pimeässä, kun muulloin ei perheen ruuhkavuosina ehtinyt. Metsään en mennyt, mutta tie kulkee vieläkin metsien välissä. Ylhäällä oli osviitta tiestä; vähän vaaleampana kajastava taivas. Lamppu oli, mutta päällä vain autoille merkiksi.
Nilkat vaarassa pimeinä aikoina.
No jaaa, pimeällä ei ollut niiin vaarallista kuin liukkaalla. Saatika pimeällä ja liukkaalla.
Puiden juurakot metsäpoluilla ikäviä, nivelsiteet muutenkin löysät, niin aika kauhea kävellä päivisin, saatikka pimeässä.
Älä mene metsään, tasaisia polkujakin on. Nivelsiteitä(kin) voi vahvistaa; jumppaa, venyttele, vatkaa ja vanuttele.
Olehan Petteri varovainen ettei kukaan mustasukkaisuuksissaan lahtaa.
Kuka nyt muka ...älä viitsi.
Alakerran herrasmies pappara, keittiö pöydän ääressä istuessa nään usein köpöttelee kassi kädessä autolleen suuntana ruoka kauppa, askel on hidastunut vuosien kuluessa eilen huomasin hänellä ensikerran kävelykepin. Todellisen herrasmiehen huomaa kavelykepistä. Voi olla minullakin jossain vaiheessa kädessäni kävelykeppi, selkä suorassa askel arvokas suunta vakaa hakien tukea kepillä koivukujalla, illan hämyssä.
Keppi on hyvä myös itseään puolustaessa.
Ennen ns. herrasmiehet käyttivät kävelykeppiä vaikkeivät sitä
tarvinneetkaan. Onko siitä jäänyt mielikuva, että kävelykeppi
tekisi herrasmiehen ?
Meidän talon "juntti-Viljo" ei näytä yhtään enempää herrasmieheltä, vaikka joutui
kävelykepin hankkimaan ja köpöttelee sen kanssa mennä verkkareitten persus
puolivälissä reisiä laahaten.
Tyylikkäästi kävellessä heiluteltiin keppiä sata vuotta sitten....
Papit ja herrat kylän raitilla.
Uskokin auttaa, ja kävely varmasti.
Mene välillä kävelylle sinäkin persujen mollaaja....
Rovasti ja ruustinna oli kunkkuja muinoin maalla.