Luin viime yönä loppuun Pirjo Hamiltonin kirjan Talo josta näen unia.
Kirja pohjautuu todennäköisesti Hamiltonin omaan lapsuuteen ja nuoruuteen Savossa, Saimaan rannalla ja sijoittuu ajassa viisikymmentäluvulle ja kuusikymmentäluvun alkupuolelle.
Jäin miettimään tuota viisikymmentälukua. Ajan kultaamia muistoja monet asiat, mutta raskasta ja vaikeaa oli elämä silloinkin. Vanhempiemme sukupolvi kantoi raskaantaakan ja aviomiehet ja isät olivat sodan rikkomia ja kantoivat taakkaansa liian aikaiseen hautaan. Pienillä paikkakunnilla oli aina epäluuloa ja kateutta uusia asukkaita kohtaan, vaikka uudet naapurit eivät olleet kuin muualta samasta maakunnasta muuttaneita. Toisaalta, naapurit ja kyläläiset auttoivat ja tukivat toisiaan ja etenkin jos oli vaikeuksia, solidaarisuus oli yleistä.
Paljon on asioita joita olemme kadonnatteet elämästämme, mukaanluettuna "talo josta näen unia".
Talo josta näen unia
41
451
Vastaukset
- Anonyymi
Mitä ihmeen kateutta olisi muka tunnettu uusia asukkaita kohtaan? He olivat silloin yleensä kodittomia evakkoja ja tilattomia kouluttamattomia ihmisiä , jotka tulivat aputöihin. Pienellä paikkakunnalla ei juurikaan muita työpaikkoja ollut.
Tämä kateus on yksi kirjan kantavista teemoista ja se ei ollut evakoita kohtaan, vaan ihan vaan Kankaanpäästä Mikkelin lähelle muttaneista ehta savolaisista.
Kertomuksen isä osti pienen kylän suurimman talon ja hänellä oli suuri amerikkalainen auto, jolla hän ajoi pirssiä.
Tässä irjassa ei käsitellä evakoita millään tavalla.- Anonyymi
Totta se vaan on että vieraita epäiltiin ennen vanhaan pikku kylissä, ei koskaan oikein hyväksytä missään muussakaan asiassa vierasta ihmistä .
Se on sitä pikkukylien menaliteettia jota näkee vielä tänäänkin .
Ja jos vieras ihminen pärjää esim taloudellisesi hyvin niin voi että osuuskaupan edessä lauma raatelee puheillaan - Anonyymi
Kyllä evakkoja kohtaan oli negatiivista ajattelua.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä evakkoja kohtaan oli negatiivista ajattelua.
Edellenkään, tämä aloitus ei ole siitä miten evakot otettiin vastaan muualla omassa kotimaassaan.
(Aivan varmasti, samalla periaatteella kuin muukin pikkusieluinen kateus ja ennakkoluulo muualta tulevia kohtaan, mutta evakkoasiaa olemme puineet paljon täällä. Se pitäisi olla oma aloituksensa)
Ehkä jossain päin Suomea evakot otettiin vastaan hyvin. Meillä päin (etelä-Pohjanmaa) ei.
Vaikka olin vasta lapsi, aistin kyllä sen varauksellisuuden ja kyräilyn mikä heihin kohdistui.
Jos "kantaväestö" oli jo valmiiksi ahtaalla sodanjälkeisessä Suomessa, evakoiden tulo ei tuota ahdinkoa vähentänyt, se tosiaan saattoi olla "heiltä pois" - ainakin alkuun.
En jaksa olla ihailematta evakoiden luonteen joustavuutta ja sitä keveyttä ja iloa mitä he menetyksistään huolimatta levittivät ympärilleen.
Täytyypä laittaa tuokin kirja "tilaukseen". Tätä lähihistoriaa käsitteleviä kaunokirjoja onkin nyt runsaasti tarjolla. Jospa ihmiset vain lukisivat niitä..)) Jättäisivät vaikka tämän somen vähemmälle. Onneksi sen koukuttavuudesta aletaan nyt puhumaan vähän isompaan ääneen
(vrt tutkija, "sometohtori"Suvi Uski).
Tämä toive ja kehotus koskee myös minua itseäni..))
Ruutuaikaa sopisi vähentää.
demeter1- Anonyymi
Näin on minun äitinikin kertomut myöskin asuu eteläpohjanmaalla silloin . Muutti heti kun Tuli työikään kauaa sieltä
Minun olisi myös vähennettävä ruutuaikaa, vaikka toisaalta täällä on myös mielenkiintoisia keskusteluja ja minulla henkilökohtaisesti on rajoitettu määrrä suomenkielisiä ystäviä joiden kanssa vaihtaa ajatuksia livessä.
Mutta tui juupaseipäs-jankkaaminen saa jäädä vähemmälle.
Minulla ei ole lapsuudesta sellaista muistikuvaa että meitä evakkoja olisi erityisesti syrjitty; toisaalta on mahdollista että osassa tapahtumista omassakin lapsuudessani olisi takana jonkinlaista syrjintää tai epäluottamusta, joka ei kuitenkaankoskaan ollut pinnalla.
Vanhemmillani olu runsaasti ystäviä ja kontakteja naapurien kanssa ja yhteisiä retkiä, uimareissuja ja makkaranpaistoa Päijänteen saarissa, heinätalkoita, rukiinkorjuuta, rakennustalkoita, häitä hautajaisia, lasten kastamisia, kinkereitä jne. kylätapahtumia. Ainoa minkä muistan negatiivisena oli se että alakoulussa opettaja yritti (lempeästi mutta napakasti samalla) karsia murresanoja puheestamme.
Olen toki tietoinen että kaikkia evakoita ei otettu vastaan yhtä hyvin.- Anonyymi
ja taasko sinä olet vähentämässä "ruutuaikaa"?
Aika usein luettu tuokin "vähennys", pyrsk. - Anonyymi
joten ei se sitten niin raskasta aikaa ollutkaan, mitä aloituksessasi kirjoitit.
Meillä päin ei kesäaikana ehtinyt vanhemmat tekemään keskenään tuollaisia retkiä 50-luvulla.
Jatkuvaa työtä se oli, vijelyä, korjaamista, rakentamista jne..
Talvella oli sitten eri työt. Anonyymi kirjoitti:
joten ei se sitten niin raskasta aikaa ollutkaan, mitä aloituksessasi kirjoitit.
Meillä päin ei kesäaikana ehtinyt vanhemmat tekemään keskenään tuollaisia retkiä 50-luvulla.
Jatkuvaa työtä se oli, vijelyä, korjaamista, rakentamista jne..
Talvella oli sitten eri työt.Olen käynyt läpi äidin jäämistöä ja sieltä löytyi valokuva-albumeja joissa oli runsaasti mustavalkoisia valokuvia noista kesäisitä uima-ja makkaranpaistoretkistä saariin naapuriperheiden kanssa. Muistan itsekin ne retket, olin ehkä noin neljä-viisivuotias niistä kuvista päätellen.
Kyllä töitä tehtiin, etenkin ulkotöitä oli paljon kesällä, mutta nähtävästi aikaa ja energiaa liikeni seurustelemaan naapurien kanssa ja me lapset leikimme myös naapurien lasten kanssa ja joskus saimme jäädä yökyläänkin.
Valoisia muistoja minulla on etenkin varhaislapsuudestani maalla, kyläyhteisössä.
Työntäyteisiä ja raskaita vuosia noin yleensä, mutta ei ollut nettiä, eikä älykännyköitä, ei edes televisiota, joten aikaa tuntui riittävän kaikkeen.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Olen käynyt läpi äidin jäämistöä ja sieltä löytyi valokuva-albumeja joissa oli runsaasti mustavalkoisia valokuvia noista kesäisitä uima-ja makkaranpaistoretkistä saariin naapuriperheiden kanssa. Muistan itsekin ne retket, olin ehkä noin neljä-viisivuotias niistä kuvista päätellen.
Kyllä töitä tehtiin, etenkin ulkotöitä oli paljon kesällä, mutta nähtävästi aikaa ja energiaa liikeni seurustelemaan naapurien kanssa ja me lapset leikimme myös naapurien lasten kanssa ja joskus saimme jäädä yökyläänkin.
Valoisia muistoja minulla on etenkin varhaislapsuudestani maalla, kyläyhteisössä.
Työntäyteisiä ja raskaita vuosia noin yleensä, mutta ei ollut nettiä, eikä älykännyköitä, ei edes televisiota, joten aikaa tuntui riittävän kaikkeen.Jos nyt satuit huomaamaan, niin kerroin omasta kokemuksestani. Eikä aikaa todellakaan ollut. Ei ollut koneita helpottamaan ihmisten töitä.
En tiedä miten netti ym älylaitteet vie tänään ihmisten aikaa. Voisin laskea, että itseltäni se vie aikaa noin tunnin päivässä. (keskimäärin)
Katsoin tietoja tuosta kirjasta, pidettiin varsin onnistuneena debyyttinä. Teitä ruotsinsuomalaisia kirjailijoita onkin jo vaikuttava määrä, teette arvokasta kulttuurityötä!
Itse olen aikanaan vireän ( nykyisin väestökatoa) kirkonkylän virkamiesperheen lapsi, varmaan tuon krjan miljöö tuntuisi tutulta. Onhan se uskottavaa, että etenkin hieno auto herätti kateutta rahatukon kanssa saapunutta tulokasta kohtaan.
Kotipaikkakunnalleni tuli paljon evakkoja, perustettiin ortodoksiseurakunta ja oma kirkko. Luokallani heitä oli useampikin ja yksi kansakoulun opettajaperhekin oli karjalaisia, kanssakäyminen sujui luontevasti. Pitäjän musiikkielämäkin rikastui heidän ansiostaan, sopeuduttuin puolin ja toisin, eikä oikeastaan mitään jaottelua edes tullut esille, samaa kansaa oltiin. Voin hyvin tunnistaa tuon Paloman kertoman.Ruotsinsuomalaiset kirjoittavat kirjoja ja omilla kirjamessuillamme (marraskuun alussa Tukholmassa) tapaamme toisiamme, ostamme ja myymme kirjojamme ja saamme kuunnella paitsi Suomesta tai muualta vierailulle tulleiden tunnettujen kirjailijoiden haastatteluja, myös paikalliset uuden kirjan kirjoittaneet ruotsinsuomalaiset saavat oman puolituntisensa estradilla, Ruotsin suomalainen radio haastattelee ja Ruotsinsuomalainen lehti kirjoittaa meistä.
Nuorille ja lapsille on omaa ohjelmaa, nuorten kirjoituskilpailu on ollut suosittu ja siihen osallistuu koko joukko toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaisia koko maasta, monet ruotsinsuomalaisien koulujen oppilaita. On runokaraokea, lukunurkkaa, taidetta, tarinankerrontaa ja koko täyteen pakattu ohjelma yhden päivän aikana on ilmainen.
Kansalliset ja kielivähemmistöt ovat rikastuttaneet kulttuurielämää Suomessa jo pitkään ja sama ilmiö ollaan havaitsemassa täällä lahden takanakin.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Ruotsinsuomalaiset kirjoittavat kirjoja ja omilla kirjamessuillamme (marraskuun alussa Tukholmassa) tapaamme toisiamme, ostamme ja myymme kirjojamme ja saamme kuunnella paitsi Suomesta tai muualta vierailulle tulleiden tunnettujen kirjailijoiden haastatteluja, myös paikalliset uuden kirjan kirjoittaneet ruotsinsuomalaiset saavat oman puolituntisensa estradilla, Ruotsin suomalainen radio haastattelee ja Ruotsinsuomalainen lehti kirjoittaa meistä.
Nuorille ja lapsille on omaa ohjelmaa, nuorten kirjoituskilpailu on ollut suosittu ja siihen osallistuu koko joukko toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaisia koko maasta, monet ruotsinsuomalaisien koulujen oppilaita. On runokaraokea, lukunurkkaa, taidetta, tarinankerrontaa ja koko täyteen pakattu ohjelma yhden päivän aikana on ilmainen.
Kansalliset ja kielivähemmistöt ovat rikastuttaneet kulttuurielämää Suomessa jo pitkään ja sama ilmiö ollaan havaitsemassa täällä lahden takanakin.Sorry vaan Paloma. Minulle ei oikein selvinnyt ilmestyvätkö kirjat Ruotsin vai Suomen kielellä. Vai mahdollisesti molemmilla? Entä näissä muissa tapahtumissa käytetäänkö mahdollisesti molempia kieliä?
Anonyymi kirjoitti:
Sorry vaan Paloma. Minulle ei oikein selvinnyt ilmestyvätkö kirjat Ruotsin vai Suomen kielellä. Vai mahdollisesti molemmilla? Entä näissä muissa tapahtumissa käytetäänkö mahdollisesti molempia kieliä?
Valtaosa ruotsinsuomalaisista kirjoittaa suomen kielellä.
Paloma.se01 kirjoitti:
Valtaosa ruotsinsuomalaisista kirjoittaa suomen kielellä.
Jatkoa edelliseen:
messuilla käytetään pääasiassa suomen kieltä. Jotkut haastattelut voivat olla molemmilla kielilläkin.
Tämänvuotinen messuohjelma löytyy täältä:
https://kulttuuri.se/messut2024/alustava_messuohjelma_2024.pdf- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Valtaosa ruotsinsuomalaisista kirjoittaa suomen kielellä.
Hyvä👍
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Jatkoa edelliseen:
messuilla käytetään pääasiassa suomen kieltä. Jotkut haastattelut voivat olla molemmilla kielilläkin.
Tämänvuotinen messuohjelma löytyy täältä:
https://kulttuuri.se/messut2024/alustava_messuohjelma_2024.pdfKiitos messuohjelmasta. Lähetänkin sen tyttärelleni tiedoksi. Hän on asunut Tukholmassa 43 vuotta täysin Ruotsin kielisessä työympäristössä, eikä hänellä ole Suomen kielisiä puhekavereita vapaa-aikanaankaan. Hän on kuitenkin säilyttänyt aika hyvän Suomen kielen taidon kun keskustelemme puhelimessa.
Paloma.se01 kirjoitti:
Jatkoa edelliseen:
messuilla käytetään pääasiassa suomen kieltä. Jotkut haastattelut voivat olla molemmilla kielilläkin.
Tämänvuotinen messuohjelma löytyy täältä:
https://kulttuuri.se/messut2024/alustava_messuohjelma_2024.pdfKiitos tuosta messuohjelmasta minunkin puolestani, Paloma. Mahtava saavutus ! Jokaiselle jotakin.
On tosiaan ilo nähdä, miten ruotsinsuomalainen kulttuuri elää ja voi hyvin tänä päivänä. Melkein suruissaan muistelee tuota aikaa, -60-luvulla, jolloin ruotsinsuomalaista kulttuuria ei edes ollut. Erillään, omien kesken elettiin, korkeintaan käytiin tanssimassa Suomi-talossa ja suuri tapaus oli Veikko Sinisalon vierailu, jonne osallistujia tuli vain kourallinen.
Sieltähän tietysti jäi talteen nuo Sinisalon kuolemattomat sanat: "Jos ihmisellä on sanottavaa, hänelle riittää yksikin kuulija" ..))
Antti Jalavakin näyttää vielä olevan "kehissä". Hänen kirjansa, Asfalttikukka, sopii hyvin siihen aikaan, jolloin itse olin Ruotsissa. Margareta Keskitalon Liukuhihnaballadi oli toinen sitä aikaa kuvaava kirja.
Onnea vain tapahtumalle, kuvaathan sitä täällä tai annat linkin tapahtumiin ?
Kiitos etukäteen.
demeter1- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Kiitos tuosta messuohjelmasta minunkin puolestani, Paloma. Mahtava saavutus ! Jokaiselle jotakin.
On tosiaan ilo nähdä, miten ruotsinsuomalainen kulttuuri elää ja voi hyvin tänä päivänä. Melkein suruissaan muistelee tuota aikaa, -60-luvulla, jolloin ruotsinsuomalaista kulttuuria ei edes ollut. Erillään, omien kesken elettiin, korkeintaan käytiin tanssimassa Suomi-talossa ja suuri tapaus oli Veikko Sinisalon vierailu, jonne osallistujia tuli vain kourallinen.
Sieltähän tietysti jäi talteen nuo Sinisalon kuolemattomat sanat: "Jos ihmisellä on sanottavaa, hänelle riittää yksikin kuulija" ..))
Antti Jalavakin näyttää vielä olevan "kehissä". Hänen kirjansa, Asfalttikukka, sopii hyvin siihen aikaan, jolloin itse olin Ruotsissa. Margareta Keskitalon Liukuhihnaballadi oli toinen sitä aikaa kuvaava kirja.
Onnea vain tapahtumalle, kuvaathan sitä täällä tai annat linkin tapahtumiin ?
Kiitos etukäteen.
demeter1Kyllä se on pienen porukan "kulttuuria".
Miten paljon heitä on ja esim. viime vuoden messuvieraista oli jotain 350 paikkeilla, siis aikuisia.
mutta tyhjää parempihan tuo luku on. Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se on pienen porukan "kulttuuria".
Miten paljon heitä on ja esim. viime vuoden messuvieraista oli jotain 350 paikkeilla, siis aikuisia.
mutta tyhjää parempihan tuo luku on.Ei määrä, vaan laatu, Paloma. Eikä koskaan voi tietää, miten paljon ja syvältä se pienikin ponnistelu hyvän, yhteisen asian eteen vaikuttaa...
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Valtaosa ruotsinsuomalaisista kirjoittaa suomen kielellä.
Tuota ihmettelimme viime vuonna.
Anonyymi kirjoitti:
Tuota ihmettelimme viime vuonna.
Tuosta kielen valinnasta voisi kirjoittaa sinänsä kokonaisen tutkielman tai miksei kirjan.
Harrastelijakirjailijana ja neljän kielensamanaikaisena käyttäjänä se on suurin ongelma, jos haluaa julkaista kirjoituksiaan. Suomeksi kirjoittaminen tuntui minulle oikealta valinnalta, vaikka kieli olikin päässyt hieman ruostumaan ja vaikka se rajoittaa suuresti kirjan markkinoita: ellei ole Suomessa kustantajaa ja osallistu aktiivisesti kirjamessuihin ja kirjailijatapahtumiin Suomessa, niin ruotsinsuomalaisena jää helposti täysinpimentoon. Ruotsinsuomalaisista kirjailijaista vain kourallinen on saanut tunnustusta Suomessa, kuten esim. Asko Sahlberg, jolla on WSOY takanaan ja Tiina Laitila-Kälvemark, samoin. Milka Hakkarainen on dekkareihin erikoistuneen kustantamon Myllylahden tallissa.
Täällä on useitakin taitavia kirjailijoita jotka kirjoittavat suomeksi, ja joiden työ on saanut paikallista tunnustustusta (Kaisa Vilhuinen-palkitut esim.) mutta jotka Suomessa ovat täysin näkymättömiä.
Kielen valinta ja kustantajien puute tekee sen, että työmme jää lähes tuntemattomaksi sekä Suomessa että Ruotsin kantaväestön keskuudessa. Kiitos Tukholman Suomi-Instituutin, Kulttuurineuvoston (Kulturrådet) ja kunnallisten vähemmistökielien hallintoalueiden ja suomenkielisten kirjasytonhoitajien uutteran työn saamme kuitenkin kirjojamme esille jollain tapaa omissa piireissämme ja kiitos apurahojen julkaistuakin kirjoja, jotka ovat elämäntyö niille, jotka omistavat kaiken aikansa kirjoittamiseen.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Tuosta kielen valinnasta voisi kirjoittaa sinänsä kokonaisen tutkielman tai miksei kirjan.
Harrastelijakirjailijana ja neljän kielensamanaikaisena käyttäjänä se on suurin ongelma, jos haluaa julkaista kirjoituksiaan. Suomeksi kirjoittaminen tuntui minulle oikealta valinnalta, vaikka kieli olikin päässyt hieman ruostumaan ja vaikka se rajoittaa suuresti kirjan markkinoita: ellei ole Suomessa kustantajaa ja osallistu aktiivisesti kirjamessuihin ja kirjailijatapahtumiin Suomessa, niin ruotsinsuomalaisena jää helposti täysinpimentoon. Ruotsinsuomalaisista kirjailijaista vain kourallinen on saanut tunnustusta Suomessa, kuten esim. Asko Sahlberg, jolla on WSOY takanaan ja Tiina Laitila-Kälvemark, samoin. Milka Hakkarainen on dekkareihin erikoistuneen kustantamon Myllylahden tallissa.
Täällä on useitakin taitavia kirjailijoita jotka kirjoittavat suomeksi, ja joiden työ on saanut paikallista tunnustustusta (Kaisa Vilhuinen-palkitut esim.) mutta jotka Suomessa ovat täysin näkymättömiä.
Kielen valinta ja kustantajien puute tekee sen, että työmme jää lähes tuntemattomaksi sekä Suomessa että Ruotsin kantaväestön keskuudessa. Kiitos Tukholman Suomi-Instituutin, Kulttuurineuvoston (Kulturrådet) ja kunnallisten vähemmistökielien hallintoalueiden ja suomenkielisten kirjasytonhoitajien uutteran työn saamme kuitenkin kirjojamme esille jollain tapaa omissa piireissämme ja kiitos apurahojen julkaistuakin kirjoja, jotka ovat elämäntyö niille, jotka omistavat kaiken aikansa kirjoittamiseen.Mitkä ovat ne 4 kieltä joita käytöt jatkuvasti ja missä tilanteissa?
Ei varmaankustantajista puute ole vaan kirjailijoista joiden teoksilla on menekkiä. Anonyymi kirjoitti:
Mitkä ovat ne 4 kieltä joita käytöt jatkuvasti ja missä tilanteissa?
Ei varmaankustantajista puute ole vaan kirjailijoista joiden teoksilla on menekkiä.Suomea kotona, kaupoilla ja asioilla ruotsia. Lasten kanssa vaihtelevasti englantia ja espanjaa, nykyisin enemmän englantia. Espanjaa paljon somessa ystävien ja sukulaisten kanssa. Luen kaikilla niillä kielillä, mutta pitempiä tekstejä kirjoitan suomeksi.
Sen jälkeen kun Finn-kirja lopetti toimintansa, hyvätkin suomekieliset kirjailijat ovat saaneet kamppailla löytääkseen kustantajan. Monet, palkitutkin paikalliset kirjailijat ovat joutuneet kustantamaan teoksensa itse.
Menekki perustuu paitsi kirjan omiin meriitteihin myös suurelta osalta sen markkinointiin, saatavuuteen ja näkyvyyteen. Suomenkielisillä kirjoilla on pieni menekki täällä Ruotsissa ja lähes olematon Suomessa, ellei niillä ole suurta kustantajaa tukenaan.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Suomea kotona, kaupoilla ja asioilla ruotsia. Lasten kanssa vaihtelevasti englantia ja espanjaa, nykyisin enemmän englantia. Espanjaa paljon somessa ystävien ja sukulaisten kanssa. Luen kaikilla niillä kielillä, mutta pitempiä tekstejä kirjoitan suomeksi.
Sen jälkeen kun Finn-kirja lopetti toimintansa, hyvätkin suomekieliset kirjailijat ovat saaneet kamppailla löytääkseen kustantajan. Monet, palkitutkin paikalliset kirjailijat ovat joutuneet kustantamaan teoksensa itse.
Menekki perustuu paitsi kirjan omiin meriitteihin myös suurelta osalta sen markkinointiin, saatavuuteen ja näkyvyyteen. Suomenkielisillä kirjoilla on pieni menekki täällä Ruotsissa ja lähes olematon Suomessa, ellei niillä ole suurta kustantajaa tukenaan.Josko siirtyisitte kirjoittamaan ruotsiksi, josko menekkiä tulisi.
Eikö ole tärkeää se, että maahanmuuttajat indekroituu uuteen maahansa. Anonyymi kirjoitti:
Josko siirtyisitte kirjoittamaan ruotsiksi, josko menekkiä tulisi.
Eikö ole tärkeää se, että maahanmuuttajat indekroituu uuteen maahansa.Ne jotka puhuvat ruotsia äidinkielenään, kuten Susanna Alakoski, tekevätkin niin.
Ei meidän tarvi enää tämän paremmin integroitua, suomalaisuus on ollut aina osana Ruotsin kuningaskuntaa. Muuttoliikettä tapahtunut vuosisatojen ajan valtakunna läntisestä osasta itäiseen ja päinvastoin.
Suomalaisten status on muuten kovassa nousussa täällä.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Ne jotka puhuvat ruotsia äidinkielenään, kuten Susanna Alakoski, tekevätkin niin.
Ei meidän tarvi enää tämän paremmin integroitua, suomalaisuus on ollut aina osana Ruotsin kuningaskuntaa. Muuttoliikettä tapahtunut vuosisatojen ajan valtakunna läntisestä osasta itäiseen ja päinvastoin.
Suomalaisten status on muuten kovassa nousussa täällä.Ruotsinkielellä vaan kirjoittamaan,jotta markkinointi ei kärsisi.
"Suomeksi kirjoittaminen tuntui minulle oikealta valinnalta, vaikka kieli olikin päässyt hieman ruostumaan ja vaikka se rajoittaa suuresti kirjan markkinoita: ellei ole Suomessa kustantajaa ja osallistu aktiivisesti kirjamessuihin ja kirjailijatapahtumiin Suomessa, niin ruotsinsuomalaisena jää helposti täysinpimentoon." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ruotsinkielellä vaan kirjoittamaan,jotta markkinointi ei kärsisi.
"Suomeksi kirjoittaminen tuntui minulle oikealta valinnalta, vaikka kieli olikin päässyt hieman ruostumaan ja vaikka se rajoittaa suuresti kirjan markkinoita: ellei ole Suomessa kustantajaa ja osallistu aktiivisesti kirjamessuihin ja kirjailijatapahtumiin Suomessa, niin ruotsinsuomalaisena jää helposti täysinpimentoon."Kaupassakäyntikielellä ei juurikaan kirjoja kirjoitella.
Niinkin kauan Ruotsissa asunut, eikä ole vieläkään vaivautunut opettelemaan kieltä kunnolla, vai eikö vain ole pää kestänyt oppia. - Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Ne jotka puhuvat ruotsia äidinkielenään, kuten Susanna Alakoski, tekevätkin niin.
Ei meidän tarvi enää tämän paremmin integroitua, suomalaisuus on ollut aina osana Ruotsin kuningaskuntaa. Muuttoliikettä tapahtunut vuosisatojen ajan valtakunna läntisestä osasta itäiseen ja päinvastoin.
Suomalaisten status on muuten kovassa nousussa täällä.Miten se status näkyy siellä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ruotsinkielellä vaan kirjoittamaan,jotta markkinointi ei kärsisi.
"Suomeksi kirjoittaminen tuntui minulle oikealta valinnalta, vaikka kieli olikin päässyt hieman ruostumaan ja vaikka se rajoittaa suuresti kirjan markkinoita: ellei ole Suomessa kustantajaa ja osallistu aktiivisesti kirjamessuihin ja kirjailijatapahtumiin Suomessa, niin ruotsinsuomalaisena jää helposti täysinpimentoon."Paloma. Olisihan ruotsiksi kirjoitetulla kirjoilla lukijakuntana myös Suomen ruotsinkieliset. Suomen kielen pitää olla täydellistä että kelpaa Suomen suomenkielisille. Eikö ne lapset ole töissä Ruotsissa mutta silti puhutte espanjaa tai englantia, miksei ruotsia? Eikös ne lastenlapsetkin ole ihan ruotsalaisia? aEikö siellä työpaikassa lastentarhassakin käytetty ruotsia? Senhän pitäisi olla paras kieli sinulla.
- Anonyymi
Ap leikkii palomaa! Kyllähän sitä, ku on muuntautumis kykyinen!
Aloitin eilen uuden kirjan: Merja Mäen (Ennen lintuja) viimeisimmän nimeltään Itki toisenkin.
Runsas Vienankarjalan sanasto hidastaa hieman lukemista. Palaan kirjaan kunhan pääsen pitemmälle.- Anonyymi
Kateus ei ole mihinkään lähtenyt osasta suomalaisia.
- Anonyymi
Jätettävä omaan arvoonsa sairaudelleen ei voi mitään vai oliko se syndrooma .
Onkii koko ajan vaan ei nappaa , joten sivuutetaan hänet , hänelle on Paloman elämä kova pala nieltäväksi siksi yrittää koko ajan , ja keksii milloin mitäkin
- Anonyymi
talon josta unelmoin -nainen ei voi mennä naimisiin akateemisen köyhän
vienankarjalaisen kirjailijamiehen kanssa perhettä perustmaan
koska unelma ei silloin toteudu
eli siinä esimerkki jossa perhe jää perustamatta vienankarjalaisuuden takia
eli tyyppisyy lapsivähäisyyteenLogiikka meni minulta vähän ohi.
Tarina on kansakoulunopettajan paluusta kotiseudelleen, miehitettyyn Itä-Karjalaan.
"Rajan naisilla ei lepuolia. On vain tuuli joka puhaltaa välillä idästä, välillä lännestä"
Merja Mäkeä mukaillen.Paloma.se01 kirjoitti:
Logiikka meni minulta vähän ohi.
Tarina on kansakoulunopettajan paluusta kotiseudelleen, miehitettyyn Itä-Karjalaan.
"Rajan naisilla ei lepuolia. On vain tuuli joka puhaltaa välillä idästä, välillä lännestä"
Merja Mäkeä mukaillen.Korjataanpa tuokin typo:
Lukee: ei lepuolia.
Pitäisi lukea: Ei ole puolia
Aloitin kuuntelemaan Roman Schatzin kirjaa Asevelipuolet.
Tykkään hänen humoristisesta kerronnastaan. En ole vielä paljon kuunnellut mutta kertoo kirja vaikeistakin asioista.- Anonyymi
Täytyy lainata tuo Schatzin kirja. Hän on oppinut , puhumaan suomea paremmin kuin useat suomalaiset.
Aksentissä kuuluu lievä pehmeys.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1095804Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631453803Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503275Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4632670Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2681700- 871386
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321363Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151336- 771258
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1541245