Hei.Miten sinun tyttöilysi alkoi,miten kiinnostus naisten vaatteisiin ja alusvaatteisiin sai alkunsa.
Minulla se alkoi tosiaan nuorena,siskon vaatteita lainatessa ja naapurin lesken liivejä kokeillessa.Tuo leski oli joskus lapsenvahtina kun vanhemmat olivat poissa kotoa,olin hänen talollaan joskus yön ylikin.
Olin 6 tai 7 ikäinen kun hän pyysi minua laittamaan käteni hänen lantioliivinsä alle.Se tuntui hyvin lämpimältä.Vähitellen hän kävi rohkeammaksi ja sain lainata hänen alusvaatteitaan
Ei ihme että minusta tuli tyttöilijä kun sain ensimmäisen orgasmini hänen silitellessään minun kaluani nylon pikkareiden päältä,pienet rintaliivit päälläni.Olin jotain 12 vuotias silloin.
Pääsin myös oven raosta näkemään miten hänen luonaan kävi mies panemassa häntä.Miehellä oli pelottavan suuren näköinen kalu ja se upposi naiseen niin että heilahti.Katselin laina alusvaatteet päällä ja runkkasin,jotain 13 vuotiaana.
Millaisia kokemuksia teillä toisilla on ollut,mikä sai kiinnostuksen noihin juttuihin
Miten tyttöily alkoi
10
707
Vastaukset
- Anonyymi
Minulla alkoi ihan lapsena, suunnilleen 7v kun aloitin runkkaamisen. Löysin äidin alusasuja, uimapukuja ja bikineitä. Oli ollut nautinto katsella äitiä niissä ja tuntui kiihottavalle pukea pienet bikinihousut varsinkin kun pikku pippelikin mahtui niihin mukavasti. Kesällä otin joskus mukaan kun pyöräilin syrjäiselle ja suojaisalle kalliolle ottamaan aurinkoa. Kun olin karvaton ja muutenkin vähän tyttömäisen näköinen - josta olin saanut kuulla koulussakin - jotkut luulivat minua tytöksi ainakin niin kauan kun otin aurinkoa vatsallani maaten. Siihen aikaan oli tavallista, että naiset ottivat aurinkoa yläosattomissa, vaikka ei ehkä ihan julkisilla rannoilla. Itsekin olin välillä "yläosattomissa" ja se kiihotti vielä enemmän ja meni ihan täydestä. Kerran sitten "jäin kiinni" kun melkein viereen tuli pari vanhempaa naista riisuen kaikki vaatteensa ja alkaen vetää bikinihousuja jalkaan. Silloin pippeli pömpötti liikaa ja toinen sanoi että sä taidatkin olla poika. Kasvoja kuumotti ja olin varmaan ihan tulipunainen. Molemmat remahtivat nauramaan ja rupesivat sivelemään aurinkovoidetta. "Oo vaan ihan rauhassa". Ja niin me kolme "tyttöä" otettiin yläosattomissa aurinkoa. Poislähtiessään he vain huikkasivat "moikka ... ehkä nähdään joskus". Niin ei valitettavasti käynyt.
Vanhempana on sitten kiihottanut vielä tavallista enemmän, jos on runkannut jossakin syrjäisessä paikassa bikineissä tai rintsikoissa, joskus jopa toisten "tyttöjen" kanssa. - Anonyymi
Huom!
"Tässä on vapaa, asiallinen, rehellinen, luotettava, rauhallinen setä.
Olen mukava, hellä, kiihkeä, huumorintajuinen, ystävällinen.
Minä lupaan kunnioittaa sinua enkä petä sinua.
Minulla on vihreät silmät ja olen aika puhelias.
Minulla on harrastuksia ja osaan käyttäytyä..."
Huom.!- Anonyymi
Itselläni alkoi varmaan n. 13, v Löysin isosiskon pikkuhousut pyykkikorista..
Tuoksu oli tosi kiihoittavaa.. tulee muisteltua näin myöhemminkin sitä ;)
M 55
- Anonyymi
Tyttöilyni alkoi yläasteiässä. Silloin oli ensimmäisen kerran farkkujen alla pikkarit ja sukkikset, lainattu varmaan kotoa vaatekaapin periltä. Siitä sitten opiskelujen myötä vieraalle paikkakunnalle isompaan kaupunkiin, jossa oli vapaus ostella ja käyttää sellaisia vaatteita kuin halusi.
- Anonyymi
Minun tyttöily sai alkoi siinä 6lk aikoihin alakoulussa. Lapsena asuin äidin ja kolmen siskon kanssa, joista kaksi oli tuohon aikaan 16-17vuotiaita ja heillä oli tapana pukeutua kuten nais artistit musiikki videoissa, eli aika seksikkäästi.
Heillä oli tapana heitellä noita vaatteitaan mihin sattuu eli niitä lojui kaikkialla ja välillä niitä tuli minunkin vaate kaappiin kun äiti pesi pyykkiä.
Kerran sitten kävi silleen että toinen siskoista kadotti jonkun erittäin kalliin vaatteensa ja sitä sitten etsittiin ihan huolella ja lopuksi se sitten löytyikin minun kaapista, koska äiti oli sen sinne vienyt vahingossa.
Tuolloin en edes vielä tiennyt mistään tyttöilystä.
Siitä sitten alkoi se syyttely että minä olisin niitä vienyt ja että osta omat yms. Aina kun jotain katosi, niin ensin tultiin minun kaapille.
Siitä se sitten jotenkin alkoi päässä pyöriä, että voiko muka pojat käyttää tyttöjen vaatteita. Siinä kului päiviä ja jouduin sitten aina siirtelee niitä niitten vaatteita milloin mistäkin ja aine ne vaan alkoi tuntumaan kivammilta käsissä.
Sitten eräänä päivänä päätin kokeilla siskon uimapukua ja se oli kerrasta siinä, kun minun tyttöily alkoi!
Sitten oikeasti aloin jo näpistää siskojen vaatteita. Sitten alkoi menemään vähän jännittäväksi, kun tuli näpistettyä vähän liikaa ja piilottaminen alkoi olla hankalaa.
Siinä sitten ajansaatossa minun tyttöily muuttui kokoajan rohkeammaksi, että tuli meikit yms mukaan.
Yhtenä kauniina iltana olin yksin kotona ja menin yläkerran kylppäriin laittautumaan ja en yhtään kuullut että sisko oli tullut kotia etuajassa.
Noh, siinähän kävi sitten niinkin hassusti että hän näki koko homman ja siitäkös soppa syntyi.
Kyllä siinä hetken hävetti kotona olla, kun jokainen tiesi sitten asiasta ja sisko sanoi aamiais pöydässä mutsille että ostaa minulle omia vaatteita ettei tarvitse varastaa heidän. Kyllähän siitä sitten aina kuuli kaikenlaista, että oletko nyt sisko vai veli, mites neiti tänään pukee yms.
Siitä lähtien on tyttöilty parisen kymmentä vuotta ja tulee jatkumaankin. Vuosien saatossa on saatu tyttöily kavereita, käyty tyttönä klubeilla ja ennen kaikkea olla oma itsensä vapaammin.- Anonyymi
Lisäys tuohon tarinaan. Jos täältä löytyy KIK käyttäjiä, jotka haluaa tarinoida niitä näitä tyttöilyyn tai miksei muuten vaan myös niin lisäilkää "MsJennaCd"
- Anonyymi
Muistaako kukaan LazyTown nimistä lasten ohjelmaa?
Siitä on nyt mitä sen lähemmäs parikymmentä vuotta aikaa, kun meidän koululla kerättiin rahaa leirikoulua varten. Siihen aikaan taisi olla aika suosittua, että myytiin jotain tuotteita, esim. pipari laatikoita tai sukkia ja säärystimiä, ja niistä saatiin joku provikka. Ihan jees idea, mutta pieni kaupunki oli siitä hankala, että luokan pari parasta tyyppiä myi ne puolelle kaupungille, ja loput alkoi saada puutarhaletkusta.
Siksi jouduimme keräämään rahaa muillakin tavoin, pidimme siis perinteisiä myyjäisiä ja tapahtumia jne. Meillä oli siihen aikaan myös tiernapojat, he kävivät esiintymässä näissä tapahtumissa. Esimerkiksi kaupan jouluavajaisissa jne, ja siitä heille maksettiin kai jotain.
Siskoni harrasti siihen aikaan aika tosissaan voimistelua, ja olimme yhdessä ollut jossain sirkus koulussakin. Se oli kai enempi hänen opettajan idea, että entäs jos siitä joku esitys? Kun se tiernapojat oli vähän sellainen kausituote, eikä oikein sopinut kevät myyjäisiin tai sadonkorjuu juhliin.
Kai se hinku sinne leirikouluun oli niin kova, että ei sitä sen enempää mietitty. Aika nopeasti siinä keksittiin se LazyTown teema, koska se oli jotenkin sellainen hyväntuulinen.
Teeman mukana, mukaan tuli kuitenkin ”power creeps”. Ensin huomattiin, että meidän roolit näyttää hassuilta, koska siskoni oli muutaman vuoden vanhempi. Siksi ilman sen kummempia päätettiin että minä olenkin Stephanie ja hän Sportacus. Pian myös huomattiin, että mitkään pilailukaupasta halvalla ostetut asut eivät toimi ja siinä vaiheessa kun niitä ommeltiin niin pelättiin, että hommaan menee ehkä enemmän rahaa, mitä sillä koskaan tullaan saamaan. Eli leirikoulukassaan maksaminen olisi ollut fiksumpaa.
Onnekseni emme kuitenkaan tehneet niin, koska sehän oli aivan helvetin hauskaa. Se niiden vaatteiden materiaali oli hauskaa, se miten ne vaatteet istu oli hauskaa, se kaikki ylimääräinen tyttöily jännitys siihen esityksen lisäksi oli aivan mielettömän hauskaa ja toisiksi hauskinta oli se, että kaikki tytöt tuntui ihastuvan minuun ”tyttönä”. Jaetulle kakkossijalle tuli ne kateelliset pojat jotka jotenkin epätoivoisesti yritti länkyttää siitä jotain.
Se hauskuus oli niin tarttuvaa, että se voimisteluopettaja, sai jotenkin buukattua meidät johonkin liikunnan edistämisohjelmaan. Oltiin kuulemma niin elastisen eläviä, että päästäisiin kiertueelle päivä- ja vanhainkoteihin aikuisen kanssa. Missä esitettiin jotain ja oltiin apuna jossain tuolijumpassa ja hernepussien heittelyssä.
Siitä tuli kai ihan hyvät massit, tai siis mistä minä sen tietäisin, minä ymmärsin vain sen että montako pussia irtokarkkia sillä rahalla sai, mutta se piti tietysti splitata minun ja siskon luokan kesken.
Mutta mullehan se raha oli vain tekosyy, sillä olin ihan koukussa tyttöilyyn. Suorastaan pakotin isosiskoni hommaan mukaan, vaikka hänellä oli huomattavasti rankempaa koulussa ja harrastuksissa.
Vanhainkotien hauskuus tuli siitä, että siellähän mummot ja papat oikeasti piti minua tyttönä. Enkä todellakaan ollut oikaisemassa heitä, että olin oikeasti hintelä poika joka valittiin aina toisiksi viimeisenä jalkapallojoukkueeseen.
Päiväkotien hauskuus taas oli siinä, että siellä käytiin enempi päivällä, pääsin siis pinnaamaan muutamalta tylsältä tunnilta ihan luvan kanssa. Ei siksi että olisin halunnut oikeasti pinnata, vaan siksi, että osa tunneista oli oikeasti tylsiä.
Nohevana kaverina keksinkin että minun pitää päästä aikaisin tunneilta veks, koska se asu oli niin hankala laittaa päälle. Mun mekko ei ollu enää mikään tavallinen mekko, vaan se oli oikeasti sellanen voimistelupuku, missä oli ne piilopöksyt siellä hameen alla ja sen alle piti laittaa vaan sukkahousut.
Prosessi joka vei aikaa, vaikka olin harjoitellut. Eikä sitä tehnyt mieli tehdä poikien pukuhuoneessa. Opettajani taisi aavistaa jotain vehkeilyä, kun hän tokaisi että opetusministeriöstä on tullut uudet sukupuolineutraalit ohjeet, että voit vaikka tulla kouluun mekko päällä.
Jotkut tytöt kuuli sen ja oli innoissaan asiasta, joten minäkin olin silleen ”Idon’t Mind if I do.”
Tyttöilin siis parina päivänä koulussa ihan ”opettajan määräyksestä” ja nautin joka sekunnista. ”Ai haluaisitte että tulisin viimeisenä hätävarana teidän jalisti joukkueeseen tönittäväksi? Kuule sorry, tollo etkö näe, että mulla on valkeet sukkahousut.” - Anonyymi
Tyttöilystä... korjaan esityksistä. Tuli niin iso osa elämää, että voimistelupukuja jouduttiin uusimaan niin kasvamisen kuin vuodenajan mukaan. Talvikaudelle oli selkeästi paksumpi lämpimämpi kuin hikoilemiseen tarkoitettu. Samoin pilailukaupasta ostettuja mekkojakin oli muutama.
Voimistelupukujen suola, tai suoli oli se että niiden vetoketjut oli vähän helvetillisiä. Eli vessassa käynti oli parempi tehdä ennemmin kuin myöhemmin. Jouduin myös pyytämään apua sen vetoketjun kanssa, kunnes keksin laittaa sellaisen kanttinauhan pätkän vetoketjuun, jonka tungin piiloon päivän ajaksi.
Samoin sukkalaatikkoon ilmestyi oma lokero sukkahousuille. Näin anonyymisti voin tunnustaa että minä tykästyin sukkahousuihin, nehän on hyvin tyttömäinen vaate. Siihen aikaan tytöillä oli niitä sellaisia ohuita leggingsejä, mitkä mielestäni oli ihan söpöjä paljaiden varpaiden ja sandaalien kanssa. Heitä siitä vähän kadehdin, mutta en ikinä ymmärtänyt sitä tarvetta yhdistää leggingsejä ruttuisiin ja lököttäviin sukkiin. Sen homman sukkahousut hoiti esteettisemmin.
Leikittelinkin joskus ajatuksella, että jos meidän koulun ovella olisi ollut sukkahousu laskuri, niin olisin varmaan sijoittunut huomattavasti paremmin kärkikaartiin, kuin urheilukisoissa.
Pelkästä rakkaudesta ne sukkahousut eivät siellä laatikossa lisääntyneet, vaan jouduin kinuamaan niitä lisää, kulumisen ja vuodenaikojen takia. Kaikki sukkahousut olivat sellaisia peittäviä. Ohuimmat taisivat olla viidenkymmenen denierin sukkikset, ja paksuimmat ehkä vähänpäälle sadan. Valkoisten sukkahousujen lisäksi minulla oli myös kourallinen vaaleanpunaisia sukkahousuja, ja aika nopeasti me tilasimme ne jostain tanssikaupasta, koska ne oli tarkoitettu voimistelupukujen alle.
Rakkaus sukkiksiin näkyi tai tuntui eri muodoin. Eräässä LazyTown jaksossa Stephanie taisi nukkua sukkahousut jalassa. Sekös herätti mielenkiinnon, ja käytännön jota noudatan vielä tänäkin päivänä.
Mitäs muuta. Ai niin. Paljastui että satuttiin siskon kanssa olemaan aika hyviä sukkamyyjiä, vaikka sanoinkin saaneeni lähinnä puutarhaletkusta. Kas sillä sukka firmalla oli myös kasarin helmet, eli säärystimet tuotevalikoimassaan. Yhdet oli about samanlaiset kuin Stephaniella. Miksi siis mennä merta edemmäs kalaan, jos sentään pieni penni asuun tuhlaamasta rahasta päätyisi oikeaan kohteeseen.
Koska halusin tyttöillä joka kissanristijäisessä, kuin mahdollista, niin ei ollut sellaisia myyjäisiä jossa en olisi ollut epätoivoisesti myymässä sukkia siskoni kanssa. Hieman yllättäen paljastui, että jalassa olevat knock out pinkit säärystimet oli aika hyvä keskustelun avaus.
Stephanie oli myös aikamoinen bilehile. Minkä näkee jo kampauksesta. (peruukkejakin kului useampi.) Meidän koulussa vitoset järjesti aina vuorollaan koulun diskon, eli niitä oli aina joka vuosi. Joku tytöistä heitti läpällä, että Stephanie voisi tulla discoon, ja minähän otin sen todesta... Useampaan otteeseen...
No kaikki hyvä loppuu aikanaan. Rahankeruu aika oli hektistä, mutta lopulta päästiin leirikouluun, eikä sen jälkeen ollut mitään pätevää tekosyytä tyttöillä. Voimistelupuvut kävivät nopeasti ahtaaksi ja niin ihania kuin nylonit oli, niin ne vain tahtoi revetä ja reikiintyä.
Samoin murrosikä iski, ja sen mukana se mieletön häpeä siitä, että olin nauttinut tyttöilystä seksuaalisesti. Siinä vaiheessa mukaan astui myös kunnollinen tatin hakkaaminen.
Mutta siitä alkoi tyttöilyni. - Anonyymi
Varmaan sillä hyvin tyypillisellä tavalla. Sattui löytymään vintiltä vanhoja vaatteita, ja siihen sattui vanhempia serkkutyttöjä.
Ei kai siihen mitään sen kummasempaa tarvittu. Yhtäkkiä huomasin olevani puettuna tytöksi, ja vielä suurempi yllätys oli, että tykkäsin siitä. - Anonyymi
Tyttöily alkoi noin viisitoista vuotta sitten, englannin kielen tunnilta. Meidän piti lukea joku lasten kirja. Koulun kirjastossa minä vedin lyhyimmän korren, ja minulle jäi kirja nimeltä The Boy in the Dress. Olisin halunnut jonkun jännittävämmän, mutta opettaja pysyi lujana ja sanoi että se sopii minulle, koska… Suvaitsevaisuus...
Kirja olikin yllättävää jännitystä, se kertoi jalkapalloa pelaavasta pojasta, joka sattumien kautta pukeutui tytöksi. Jännitys tuli siitä, että hän meni ainakin kauppaan ja kouluun tytöksi pukeutuneena. Minun mielestä se oli hieman epäuskottava, että voisiko poika mennä muka läpi tytöstä. Se soti jotenkin minun maailmankuvaani vastaan, koska en ikimaailmassa uskonut että voisin itse mennä tytöstä.
En muista minkälaisen kirja-arvostelun siitä annoin. Sitä ei tarvinnut siis mitenkään kirjoittaa tai pitää esitelmää, riitti vain että sanoi siitä muutaman sanan, että on edes lukenut koko kirjan.
Kuten lapsena yleensä, niin asia hävisi aika nopeasti mielestä. Sehän oli vain tarina.
Varsinainen käänne tuli vasta seuraavana jonain kirjallisuuden päivänä. Sitä kai vietetään siinä aika lähellä vappua, koska meidän koulussa keksittiin, että olisi hauska tapa yhdistää nämä asiat niin, että saa (luetaan suositeltiin) tulla kouluun niin että pukeutuu joksikin hahmoksi, jostain kirjasta jonka on lukenut.
Siinä vaiheessa paljastui, että vietän enemmän aikaa pleikalla, kuin kirjojen parissa, eikä niitä luettuja kirjoja sitten ollutkaan niin paljon.
Kai se sitten se tilaisuus tekee varkaan. Jotenkin minua kiehtoi tai jännitti se, että pääsisinkö läpi tyttönä, vai ”kiusattaisiinko” minua siitä.
Kun sitten vielä kirppikseltä löytyi sellainen ”aivan ihana” oranssi sifonkimekko, niin homma oli oikeastaan päätetty itsestään.
Eihän poika tietenkään saanut mekkoa sanoa ihanaksi, mutta se oli selvästi ollut jonkun tytön kevätjuhlien kohokohta. Sellainen hulmahelmainen, vekitetty, missä takapuoli oli muutaman sentin pidempi kuin etupuoli joka nousi tyttömäisen herkästi sinne vesirajan tuntumaan.
Siinä vaiheessa, sitä mekkoa kokeillessa tuli aika nopeasti selville, että hiuksilla on aika iso merkitys. Mitkään pilailukaupan peruukit eivät menisi läpi ne näytti aivan liian muovisilta. Oikeat peruukit taas maksoivat yhden pleikkarin verran. Ihan niin paljon en ollut vielä siinä vaiheessa valmis tyttöilyyn satsaamaan. Se tuli kuvaan sitten myöhemmin.
Siihen ratkaisuksi löytyi sellaisia kampaamossa myytäviä hius lisäke, pidennys, mikä lie. Niitä sellaisia millä ikään kuin lisättiin sitä kampauksen näyttävyyttä, mutta eivät olleet pysyvästi hiuksissa.
Eli homma meni ehkä jo vähän turhankin vakavaksi, mutta olinpahan tyytyväinen kampaukseeni.
Kevyt meikkikin onnistui, koska en sitä itse tehnyt. Olisin varmaan näyttänyt joltain kotka luokan saattajalta jos olisin päässyt huulipunan varteen, mutta nyt huulikiilto hoiti asian.
Tuli sitä myös mokailtua. Kengiksi otettiin kirpparilta ensimmäiset jalkaan sopivat mustat korkokengät.
Toisin kuin elokuvissa tai peleissä, niin eihän niillä kengillä jalkapallon peluu onnistunut. Pieni siro korko jo itsessään aiheutti hankaluuksia, mutta vähintään yhtä suuri ongelma oli sandaalimaiset avonaiset kärjet, niillä tiesi potkaisseensa palloa.
Jostain syystä se oli ainakin tuhat kertaa jännittävämpää mennä oikeasti kauppaan pukeutuneena tytöksi, kun mitä se oli lukea kirjasta. En vielä kaupassakaan uskonut että voisin mennä läpi tytöstä, vaikka olin viettänyt tuntikausia peilin edessä ihmettelemässä itseäni, ja sitä miltä tytöksi pukeutuminen tuntui.
Ehkä jostain kohteliaisuudesta kukaan ei kuitenkaan kaupassa heittäytynyt rähjäämään tai homottelemaan, vaikka jotkut ehkä katsoivatkin pidempään. Eli sehän oli aika hemmetin hauskaa käydä kaupassa tyttönä, tai oikeastaan aika tyttöäisenä tyttönä, jos itse saan sanoa.
Koulussa syntyi huomattavasti enemmän elämää, kuin kaupassa. Useat meidän luokkalaiset tunnisti aika nopeasti, mutta useat myös sanoi, että näytän tytöltä. Ehkä se pitikin paikkansa sillä jotkut viitos ja kuutos luokan pojista katseli minua, sanoisinko sillä silmällä millä kuvittelen heidän tyttömäisiä tyttöjä katselevan.
Katseiden kliimaksi oli se, kuinka poikien silmät valahti aina sinne sääriin, missä heidän katse tuntui mittailevan sitä jokaista senttiä nylonia, mitä he näkivät. Minulla oli jalassa sellaiset ehkä off black väriset kevyesti kiiltävät sukkahousut, jotka olimme tilanneet netistä, koska ne sointui niin paljon paremmin sen mekon ja kenkien kanssa, mitä supermarketista löytyi.
Tunsin itseni niin seksikkääksi, että se oli se piste, mistä elämän kestänyt tyttöily alkoi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1458760Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde482558- 422359
Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja282357- 971807
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1941803Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai221680Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091187Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä331171Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61116