varmaan tyhmää kun en tiedä yhtään mitään näistä mutta toivottavasti edes joku vastaa. elikkäs. kihlaus on lupaus naimisiin menosta. sen tiedän. mutta se minua juuri pelottaakin. olen sanonut että en mene koskaan naimisiin... vanhempani ovat eronneet. eli mielipiteeni voi johtua tietenkin siitä. mutta kihlaus ei pelota.. eli voiko olla vaikka 10 vuotta kihloissa? nyt tulee varmasti vastauksia että ei tarvitse kihloja/ vastaavaa jos rakastaa mutta olisihan se enemmän kuin pelkkä
"me ollaan yhdessä meininki".
ja naimisiin meno sitten kun siltä alkaa tuntua vaikka siihen menisikin ehkä useampi vuosi.
kihlasormusten kuuluu olla kultaa? onko materiaalilla välii... kunhan on sormus.
sekavaa tekstiä mutta yrittäkää saada jotain selvää
"me ollaan yhdessä meininki".
ja naimisiin meno sitten kun siltä alkaa tuntua vaikka siihen menisikin ehkä useampi vuosi.
kihlasormusten kuuluu olla kultaa? onko materiaalilla välii... kunhan on sormus.
sekavaa tekstiä mutta yrittäkää saada jotain selvää
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kihlaus on täysin epävirallinen toimenpide. Sillä yleensä ilmoitetaan että aiotaan mennä naimisiin jossain vaiheessa, mutta päivämäärän ei toki tarvitse olla selvillä.
Olen itsekin ollut kihloissa mentaliteetilla: ei mennä naimisiin.
Ei menty.
Nyt olen kihloissa mentaliteetilla: mennään naimisiin.
Nyt vain aika on hakusessa. :-)
Kirjoitit itsekin, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Miten voisit olla kihloissa, jos tietäisit, ettet koskaan mene naimisiin? Lupaisit seurustelukumppanillesi, että menet hänen kanssaan naimisiin, vaikka itse tietäisit koko ajan, ettet mene naimisiin? Miksi antaisit lupauksen, jonka tiedät jo rikkovasi? Eikös tuo ole toisen ihmisen huijaamista?
"voiko olla vaikka 10 vuotta kihloissa?"
Voi olla, ei se aikaa katso. En tosin itse ymmärrä, miksi pitäisi olla 10 vuotta kihloissa, koska kihlaushetkellä tiedetään jo, että naimisiin mennään.
"kihlasormusten kuuluu olla kultaa? onko materiaalilla välii... kunhan on sormus."
Kihlasormus on perinteisesti ollut kultaa, muttei sen materiaalilla oikeasti ole väliä. Eikä ole väliä silläkään, vaikka jättäisi koko sormuksen hankkimatta. Kihlaus on lupaus avioliitosta, ei sormusten vaihtorituaali.
Voit toki olla 10 vuotta kihloissa. Mutta eikö olisi vähän epäreilua luvata puoliskollesi, että menette naimisiin (=kihlautua), jos et aio mennä naimisiin? Koko kihlaushan olisi pelkkä valhe. Paitsi jos vaihdatte sormuksia muuten vain ilman tätä kihlausta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Edellinen kirjoittaja sanoi olleensa kihloissa, aikomatta naimisiin. Tämä on nykyään hyvin yleistä. Mutta eikö tuolle voisi jo keksiä oman sanan? "Kihlautuneita" taatusti ärsyttää kun kysellään hääpäivää, ja kihlautuneita taas rassaa kun ihmiset eivät ymmärrä mistä heidän kihlauksessaan on kyse.
Sormus on vain kihlauksen (=avioliittolupauksen) symboli. Kukaan ei kiellä teitä riiputtamasta sormusta vasemmassa nimettömässänne, vaikka ette olisikaan kihloissa, eikä sormuksia ole pakko hankkia, vaikka olisittekin kihloissa. Sormuksen materiaali on myös aivan yks hailee, kysymyksessä on vain lupauksen vapaaehtoinen symboli. Yleensä kuitenkin kihlasormuksen lienee kultaa tai valkokultaa. Eräs ystäväni sai ukkokullaltaa kihlauksen symboliksi Tiimarista ostetun sammakkosormuksen. Nyt ovat jo naimisissa ja sormus vaihtui hieman kestävämpään ja hillitympään.
Voitte mennä "kihloihin", jos haluatte. Mutta mulle itselle kihlaus tai pelkkä sormuksien vaihtaminen ilman, että se on lupaus avioliitosta ei merkitse yhtään mitään. Se ei muuta suhdetta mitenkään. Ja en olisi 10 vuotta kihloissa enkä "kihloissa". Mutta jos ne sormukset sinulle on tärkeää niin siitä vaan. Kunhan kumppanisikin tietää, että se ei ole mikään avioliittolupaus. Keskustelkaa keskenänne mitä se teille merkitsee. Jotat ei tarviste jälkeenpäin ihmetellä.
"Kihloissa" olemisessa tuntuu olevan tärkeintä ne sormukset "kunhan on sormus" kirjoitit itsekkin? Miksi pitää olla sormus? Kaikki ne jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin ei hanki sormusta. Mutta ne "kihlautujat", jotka eivät ole sopineet taitavat kaikki hankkia sormukset? (en kyllä ole varma, mutta siltä vaikuttaa). Ilmeisesti on erityisen tärkeää viestittää myös muille niillä jotain? (minä esim. luulisin, että kihloissa oleva on menossa naimisiin)
Ei se toinen ole esim. sen uskollisempi vaikka hänellä on sormus. Moni pettäjä piilottaa sormuksen tarvittaessa. Tai jotkut voi olla varatunkin kanssa, joten sormuskaan ei aina haittaa. Onnellinen ja kestävä suhde koostuu monista asioista. Sormukset ei muuta mitään. Samat ihmiset te olette oli teillä sormuksia tai ei. Minusta sormus pelkästään symbolisoi jotakin. Mikä on jo muutenkin olemassa.
Kihlasormuksien ei kuulu olla kultaa eikä muutakaan "pakollista" kriteeriä ole, sen saa ihan itse valita millaisen haluaa. Mutta kultainen on kestävämpi kuin hopeinen.
Vielä sen verran, että nämä ns. kihlaukset aiheuttaa väärinkäsityksiä. Kihlautujille itselleen (jos heillä on eri käsitykset siitä miksi on menty kihloihin) ja muille. Ilmeisesti pitäisi aina kysyä niiltä jotka ovat kihlautuneet, että aiotteko mennä naimisiin tms. Ettei onnittele tai luule, että ovat menossa ja eikä ole. Itse esim. luulin erään pariskunnan menevän naimisiin kun menivät kihloihin. Häitä ei kuulunut mutta ajattelin, että heillä ei ole varaa häihin. Toinen oli työttömänä jne. Ja sitten tuli lapsikin. Muutaman vuoden päästä hämmästyksekseni mies kertoi kosineensa naista, mutta nainen ei suostunut. Ei aio mennä naimisiin (koskaan kai). Minä siinä ihmettelin, että mutta he ovat kihloissa...? Mutta en viitsinyt sitten kysyä mitään siitä.
niin... tuolla kunhan on sormus tarkoitin että jos joskus ne tulee hankittua niin onko materiaalilla väliä vai onko pääasia vain se että on sormus oli se sitten kultaa vai hopeaa..
ainakaan vielä en usko että kihlaus on ajankohtainen mutta mietinpä vain. hyvä tietää edes jostain jotain. naimisiinmenoakin joskus voisin ajatella mutta en vain vielä..pitkään aikaan. en ole koskaan ainakaan mitään kirkkohäitä toivonut. (eikä olisi kyllä varaakaan) mutta olisihan se kihlauskin enemmän kuin et "ollaan yhdessä".
ja kuten laitoin niin naimisiin sitten kun siltä tuntuu...vaikka sitten sen 10 vuoden päästä.