Kunpa joku jaksaisi vastata mulle, kun tuntuu ettei jaksa kaikkea itse kantaa.
Sain eilen epäilyksilleni vahvistuksen.. mun 12-v siskoa kiusataan. Sillä on netissä kuvia kuten monilla sen ikätovereillakin. Niitä saa muut kommentoida, eikä siinä mitään... mutta muiden kommentit (tavallisennäköiselle, mutta muutenkin hyljeksitylle) siskolleni ovat törkeitä, haukutaan horoksi sun muuksi.
Siskon elämä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa, tää oli jotenki viimeinen niitti. Ne kakarat vaan innostuu kun mä viestitin niille, että tollanen ei oo hyväksyttävää.
Asun suht kaukana siskostani, mutta suunnitelmana olis mennä noiden haukkujien vanhempien juttusille, niiden sanomiset printattuina. Mitä se vaan voi auttaa, kun uskon kiusaamisen olevan koulussa ja esim. leireillä ja harrastuksissa arkipäivää, sisko ei vaan ole juoruilija ja valittaja. Jos netissä viititään haukkua tuolla lailla, porukalla samaa ihmistä, en ole niin sinisilmäinen että kuvittelisin sen loppuvan kun kasvotusten nähdään.
Äitini asenne kiusaamiseen on sellainen, että ei tarvitse välittää mitä muut sanoo. Mutta minä en tätä niele, että lapset huorittelee toisiansa! Eikä omatunto soimaa, vaan mua aletaan haukkua kun meen mainitsemaan asiasta. Jos lapsi on saanu kasvaa ilman omaatuntoa, mitä niille vanhemmillekaan hyödyttää sanoa? Tosin oon valmis viemään tämän asian vaikka poliisille (kunnianloukkaus..), jos koulustakaan ei sais apua tuohon. Pelkään siskon tulevan itsetuhoiseksi (tai siis olevan jo).
En mä oikeesti tiedä onko mulla "oikeutta" tehä asialle mitään. Ei jaksaisi enää yhtään! Kun siis muutenkin sisko on elämässään saanut kärsiä, se on tottunut olemaan alistettu. Mulla on pieni vauva itellä, en siksikään jaksaisi lähteä selvittämään noita asioita. Mutta kun siskoani rakastan ja huoli on suunnaton sen jaksamisesta.
Mikä on oikein ja mikä väärin nykyään.. eikö lapset enää tiedä? Pitääkö opettaa itsepuolustusta ja olemaan kovempi kuin muut? Kiusaaminen on vaan sellanen joukossa tehtävä juttu, miten yksi pieni lapsi yksin puolustautuu, helvetti sentään!
Mitä mä oikeesti teen?
Sain eilen epäilyksilleni vahvistuksen.. mun 12-v siskoa kiusataan. Sillä on netissä kuvia kuten monilla sen ikätovereillakin. Niitä saa muut kommentoida, eikä siinä mitään... mutta muiden kommentit (tavallisennäköiselle, mutta muutenkin hyljeksitylle) siskolleni ovat törkeitä, haukutaan horoksi sun muuksi.
Siskon elämä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa, tää oli jotenki viimeinen niitti. Ne kakarat vaan innostuu kun mä viestitin niille, että tollanen ei oo hyväksyttävää.
Asun suht kaukana siskostani, mutta suunnitelmana olis mennä noiden haukkujien vanhempien juttusille, niiden sanomiset printattuina. Mitä se vaan voi auttaa, kun uskon kiusaamisen olevan koulussa ja esim. leireillä ja harrastuksissa arkipäivää, sisko ei vaan ole juoruilija ja valittaja. Jos netissä viititään haukkua tuolla lailla, porukalla samaa ihmistä, en ole niin sinisilmäinen että kuvittelisin sen loppuvan kun kasvotusten nähdään.
Äitini asenne kiusaamiseen on sellainen, että ei tarvitse välittää mitä muut sanoo. Mutta minä en tätä niele, että lapset huorittelee toisiansa! Eikä omatunto soimaa, vaan mua aletaan haukkua kun meen mainitsemaan asiasta. Jos lapsi on saanu kasvaa ilman omaatuntoa, mitä niille vanhemmillekaan hyödyttää sanoa? Tosin oon valmis viemään tämän asian vaikka poliisille (kunnianloukkaus..), jos koulustakaan ei sais apua tuohon. Pelkään siskon tulevan itsetuhoiseksi (tai siis olevan jo).
En mä oikeesti tiedä onko mulla "oikeutta" tehä asialle mitään. Ei jaksaisi enää yhtään! Kun siis muutenkin sisko on elämässään saanut kärsiä, se on tottunut olemaan alistettu. Mulla on pieni vauva itellä, en siksikään jaksaisi lähteä selvittämään noita asioita. Mutta kun siskoani rakastan ja huoli on suunnaton sen jaksamisesta.
Mikä on oikein ja mikä väärin nykyään.. eikö lapset enää tiedä? Pitääkö opettaa itsepuolustusta ja olemaan kovempi kuin muut? Kiusaaminen on vaan sellanen joukossa tehtävä juttu, miten yksi pieni lapsi yksin puolustautuu, helvetti sentään!
Mitä mä oikeesti teen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kannattaa ottaa asia ensin siskosi kanssa puheeksi (mistä ei varmaankaan ole nyt apua, jos siskosi ei kerro) mutta sitten sitäkin on yritetty....
sinuna menisin puhumaan kiusaajien vanhemmille, luulisin, että sinulla on siihen oikeus...ei se voi väärinkään olla, kunhan muistat olla ystävällinen ja toimia asiallisesti..!
muttan suoraan kiusaajille älä mene puhumaan ensimmäisenä (jos valittaisit) sillä siitä voi nousta kovakin meteli... :P
ja puhu äidillesi, vakavissasi ja näytä ne viestit/haukkumiset, mitä nämä kiusaajat ovat lähetelleet...
mutta tuolle on tultava loppu!! siitähän jää vakavat traumat jne....! :(
toivottavasti sä jaksat puuttua asiaan, vaikka on oma lapsi ja kaikkea...
munki siskoa kiusattiin koulus ja silläki oli kuvii netissä ja näin....se kielen käyttö on aivan kauheaa, sitäki haukuttiin horoksi ja laudaksi ja vaikka miksi! ja seki on vaan 12v.
Ja kun minä isonasiskona menin kommentoimaan niitä haukkujia kun itelläki sattu olleen kuvii siellä niin enköhän itekkin saanu osani....
Ne sen kiusaajat piti sitä lapsellisena....ihmettelen vaan et miks se nykyään on hullun tärkeää olla mahollisimman aikasten aikuinen.... 12 vuotiaana on kuitenki vielä täysi lapsi....
kannattaa auttaa siskoasi, mutta hän saattaa suuttua sinulle pahastikin, kun sorkit hänen asioitaan...mutta älä välitä siitä, joskus siskosi vielä kiittää sinua siitä!
En usko että sisko välttämättä suuttuu, jos itsekin tietää tilanteen.
Tuo on tosiaan ihan kamalaa, tiedän mitä on olla koulukiusattu enkä haluaisi ikinä kenenkään kärsivän samaa.
Ehdottomasti siihen pitää puuttua, tuon on loputtava, ja niiden kiusaajien pitää tajuta että mitä he ovat tekemässä. Luulisi kiusaamisen ainakin hellittävän, toivottavasti loppuvan kokonaan.
Tuossa jo mainitsitkin vaihtoehtoja että mitä teet, kannattaa ottaa joku niistä käyttöön, ja kiusaajien vanhempienkin pitää saada tietää oman lapsensa touhuista. Voi myös olla niin ettei kaikkien kiusaajien vanhemmat välitä siitä mitä se muksu hommaa, mutta suurin osa ottaa lapsen tarkemman valvonnan alle.
Kuulostaa ihanalta että välität siskostasi noin paljon. Kaikkea hyvää sulle. :)
se, että olet noin voimakkaasti pikkusiskosi asialla, kertoo jo ulkopuolisellekin, että siskollasi on ainakin yksi ihminen, johon ottaa yhteyttä, luottaa ja kehen uskoa. Sen enempää EI tarvitse siskona tehdä!
Miten itse jaksat? Sinulla EI ole isoasiskoa?
Mutta, ilmeisesti, paljon kannettavaa?
lämpöisiä ajatuksia Sinulle, ja vauvallesi!
Mutta suosittelen,että kun äitinnekään ei asialle mitään, tee sinä!
Puolusta siskoasi!
Mainitsitkin tuossa jo monta tapaa miten voisit toimia.
Ilmiselvästi rakastat siskoasi todella paljon!
Sinä voit auttaa, auta.
Itselläsikin on varmasti muutenkin tarpeeksi huolta, mutta pyydän,että yrität auttaa siskoasi.
Koita jaksaa.
..ilkeilijöille, että olet ilmoittanut asian eteenpäin ja ip-osoitteet saadaan kyllä selville....ja kerro se myös näiden kullanmurujen vanhemmille jos kerran tiedät ketä he ovat.
ne on kateellisia sun siskolle