Maaseudulla kaikki tietää kyläläisten kaikki asiat. Kun joku liikkuu tiellä, verho heilahtaa ja maaseudun lempiharraste: "minneköhän se on nyt menossa" alkaa.
Aika omituiselta tuntuu ajatus läpinäkyvästä elämästä. Kaikki tietää sinun asiasi, tietää kenen kanssa olet ollut, kenen kanssa puhunut ja puheen sisällönkin. Kaikki tuntee kaikki ja kaikkien elämänhistorian. Karsee ajatus.
Tulee vaan mieleen, että eikö tämä pakota aika standardiin elämään, eli kaikki haluaa elää niin kuin kaikki odottavat ihmisen keskimäärin elävän.
Onko kukaan koskaan kuullut kenestäkään l-naisesta, joka eläisi onnellisena maaseudulla?
Hyvää kesää teillekin, jos menette maalle kesäksi.
Aika omituiselta tuntuu ajatus läpinäkyvästä elämästä. Kaikki tietää sinun asiasi, tietää kenen kanssa olet ollut, kenen kanssa puhunut ja puheen sisällönkin. Kaikki tuntee kaikki ja kaikkien elämänhistorian. Karsee ajatus.
Tulee vaan mieleen, että eikö tämä pakota aika standardiin elämään, eli kaikki haluaa elää niin kuin kaikki odottavat ihmisen keskimäärin elävän.
Onko kukaan koskaan kuullut kenestäkään l-naisesta, joka eläisi onnellisena maaseudulla?
Hyvää kesää teillekin, jos menette maalle kesäksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
se että joidenkin käytös pakottaa sut elämään tietyllä lailla on myös oma vika. Minusta maaseutu tai stadi ei nyt hirveää kuilua välissään pidä. Ei se tämä stadi niin iso olisi etteikö moni ihminen tiedä sun asioita paremmin kuin sinä itse, varsinkin piireissä.
Karsee ajatus olisi se että ihmiset ei enään osaa välittää toisesta, olla kiinnostunut toisista. Juoruja kulkee aina, ja niitä ruokkivat ihmiset joille se juoru täyttää jonkin osan omasta tyhjiöstä.
Mutta tuosta lesbona maaseudulla olen sitä mieltä että ilman kumppania saattaa olla vaikeaa, ihan siitäkin syystä ettei löydä toisiaan=)
Maalla voi juoruta naapuri,stadissa myös ja plus vielä piiri pieni.
Se on ihmisestä, ei ympäristöstä kiinni, nämä juoruhommelit.
Sekä kaupungissa että maalla asuneena olen huomannut, että ihan samalla tavoin molemmissa juorutaan. Kaupungissa naapurit ja maalla kai koko kylä :). Mutta mitä sitten? Ihmisillä täytyy aina olla jotain puhumista, joten puhukoot sitten vaikka minusta jos eivät mitään muuta puhumista keksi. Minua se ei haittaa pätkääkään, enkä häpeä näyttäytyä julkisesti kumppanini kanssa.
muummoassa mä 24tytteli..
minulta kysytään, niin olen semmoinen luonteetani että jos jotakin jotenkin häiritsee joku mitä teen, teen sitä tahallani vielä enemmän. ;)
jos häiritsee niin ei kiinnittäisi huomiota!
kyllä sitä kai juaruillaa nii kylil ku kaupungeissa.. kuten tässä nyt on jo pariin kertaan jo todettukkin:)
ainakin meiän kyläl verhot heiluu vähän väliä.. yksi julki lesbokin täältä 100hengen kylästä löytyy, hänen ulostulostaan en sitten mitään tiedä ku olin silloo nii pikkuune viel, mutta ainakin tänäpäivänä hän on kyläläinen kyläläisten joukossa kumppaninsa kanssa.. ja miksei oliskaa;)
Minä asun maaseudulla, hyvin pienessä kylässä ja olen siellä onnellinen. Jos joutuisin asumaan Helsingissä, se tappaisi minut!
Minä en naapureista välitä, jos heitä mun asiat kiinnostaa niin siitä vain.
Olet aivan oikeassa. Minä olen pienestä käpykylästä kotoisin ja onneksi muutin tänne pk-seudulle.
Siellä maalla todellakin kaikki tietävät toistensa asiat, mikä on todella ahdistavaa. Ja siellä ihmiset todellakin välittävät enemmän siitä että "mitä muut ihmiset ajattelevat". Täällä pk-seudulla löytyy paljon helpommin suvaitsevaisia piirejä kuin maalaisten pienestä piiristä.
Vaikka myös täällä pk-seudulla on juoruilijoita niin se ei ole mitään verrattuna maalaiselämään. Täällä voi helposti valita ystävikseen sellaiset jotka eivät juorua. Maalla taas joutuu koko kylän silmätikuksi eikä naapureissa tai ystävissä ole paljoa valinnanvaraa.
Meidänkin kyläpahaisessa oli joku kaapista ulostullut ja hänestä juoruttiin vielä vuosienkin päästä kun kaikki jo tiesivät mikä hän on naisiaan. Ja juuri ärsyttävintä siinä juoruilussa minusta on se, että sitä harrastetaan ihmisen selän takana ja kasvotusten sitten teeskennellään niinkuin kaikki olisi ok.
...että ns. "erilaisena" oleminen maaseudulla on vaikeaa. Siellä erilainen erottuu heti joukosta ja erilaiset lapset tulevat helpommin kiusatuiksi. Maaseudulla on enemmän rasismia (tai piilorasismia), koska siellä yksinkertaisesti ei ole paljoa maahanmuuttajiakaan.
Kun on homoseksuaaleista kyse niin maalaisten mielikuva meikäläisistä perustuu yleensä vain tv:ssä nähtyyn, sillä siellä ei helpolla törmää julkilesboihin- tai -homoihin. Joten asenteet ovat erittäin stereotyyppiset ja ennakkoluuloiset.
Huom. Tämä perustuu vain omiin kokemuksiini tästä asiasta, joku toinen voi olla onnellinenkin maaseudulla, en kiellä sitä lainkaan. Ja se riippuu varmaan luonteestakin: minä ujona ja herkkänä ihmisenä en siedä kylän silmätikkuna olemista, varmaan menettäisin mielenterveyteni jos joutuisin sinne pysyvästi muuttamaan.
Asuminen, oleminen omana itsenään on kiinni vain omasta haluasta ja rohkeudesta.
Minä en välitä paskaakaan siitä mitä minusta juorutaan. Elän omaa elämääni tasan tarkkan kuten haluan, enkä toisten puolesta heidän haluamalllan tavalla.
Olen sujuvasti sinut asioideni ja itseni kanssa ja elän rohkeasti valitsemallani tiellä!
Maalaiselämä hellii sielua :)!
veit jalat suustani ;)
sa minusta on missa kukakin asuu, samanlaisia ympyröitä sitä on asuu sitten maalla tai kaupungissa.samaa yksinäisyyttä kummassakin. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta, niin se on asumispaikankin suhteen.
Käpykylässä itsekin kasvaneena tiedän jotain molemmista. juorutaan sitä asuu sitten missä hyvänsä. Olen se mitä olen puoliksi kaapissa kaikkialla.Sen verran vielä jos en olisi mitä olen =) siis rauhaton sielu, olisin elänyt koko ikäni siellä pienellä kauniilla alueella, oli vain lähdettävä kulkemaan ja näkemään, Elämää..=)
kesäheinän pointti, maalaiselämä hellii sielua.. samanmoisesti ajattelen. hmm..Jos nyt tällaisena kauniina kesäiltana en näkisi vesistöä tai puita rannalla, niin en tietäisi että edes kesä on.