Lääkkeiden lopettaminen

Anonyymi-ap

Olen suunnitellut lääkkeiden harkittua ja asteittaista lopettamista. Onko kokemusta? Lääkkeinä litium ja risperdal. Tällä hetkellä pitkäaikaista väsymystä ja vaikeuksia tuntea mielihyvää eli yleisiä haittavaikeuksia ko. lääkkeille. Masennuslääke sertralinin olen jo ajanut alas ja lopettanut kokonaan varsin isolta annokselta (200 mg/vrk) ja vointi tuntuu kohentuneen.

46

306

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Lääkkeiden purku tehdään lääkärin ohjeiden mukaan,

      • Anonyymi

        Kysyin kokemuksia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysyin kokemuksia

        ei ole noista lääkkeistä. eiköhän se ole yksilöllistä miten lääkkeet vaikuttaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysyin kokemuksia

        Kokemuksia ainoastaan yhdestä sukulaisista.
        Hön teki niitä omia purkujaan pari kertaa ha joutui sairaalaan molemmilla purku kerralla . Tavallisesti keskustellaan lääkärin kanssa asiasta ja journaaleissa om luettavissa milloin purku alkaa . Siis purku vaatii seurantaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysyin kokemuksia

        Et voi mitenkään nojata jonkun toisen kokemuksiin sillä jokaisella se on erilaista miten reagoi asioihin , siksi ainut keino on että puhuu hoitavan lääkärin kanssa asiasta , sillä sekään ei ole mitenkään niin yksinkertaista kun moni luulee. Että vaan lopettaa , sillä yleensä jos syö litiumia niin on sairaus joka tulee olemaan koko elämän , ja aiihen on lääkkeet , jos ei yksi lääke sovi niin ehkä toinen .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et voi mitenkään nojata jonkun toisen kokemuksiin sillä jokaisella se on erilaista miten reagoi asioihin , siksi ainut keino on että puhuu hoitavan lääkärin kanssa asiasta , sillä sekään ei ole mitenkään niin yksinkertaista kun moni luulee. Että vaan lopettaa , sillä yleensä jos syö litiumia niin on sairaus joka tulee olemaan koko elämän , ja aiihen on lääkkeet , jos ei yksi lääke sovi niin ehkä toinen .

        Olen minäkin syönyt Litiumia joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Enää ei ole vuosiin ollut mitään lääkkeitä, eli joskus se on puppua, että lääkkeitä pitäisi syödä lopun elämän ajan.
        Ihmiset on yksilöllisiä, joillekin käy toisin kuin joillekin toisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokemuksia ainoastaan yhdestä sukulaisista.
        Hön teki niitä omia purkujaan pari kertaa ha joutui sairaalaan molemmilla purku kerralla . Tavallisesti keskustellaan lääkärin kanssa asiasta ja journaaleissa om luettavissa milloin purku alkaa . Siis purku vaatii seurantaa

        Kaksisuuntainen mielenhäiriö on yleensä sairaus johon tarvitaan lääkitystä koko elämän . Koska sairaus on koko elämän pituinen, ja siksi lääkitään ettei tulisi niitä maanosa ja masennustiloja vaan ne pysyvät kurissa. Ei daibeetikkokaan valita että joutuu käyttämään lääkkeitä koko elämänsä, kuten kilpirauhas potilaatkin, siis sairaus on ihmisessä eikä sitä voi lääkitä pois mutta lääkkeillä aitä, voi pitää kurissa . Moni tekee niitä purkuja ja sitten taas on sairaalassa koska oireet palautuvat. Se on huomattu niin monen kohdalla .
        Mutta eräöt ne vaan syyttelevät lääkäreitä , milloin milläkin verukkeella , ei ole lääkäreiden vika että eräät ovat sairaita, eikä sairaita kukaan vainoa kuten näkee täällä ihmisten luulevan ja vielä kirjoittelevan siitä . Lääkitys annetaan silloin kun siihen nähdään tarve. Ja lääkärit ovat ikävä kyllä tottuneet näihin potilaisiin jotka kuvittelevat sairautensa oleva ihan muuta kun kun mitä lääkäri on sanonut . Joten kuka jaksaa oikeastaan näiden kanssa edes alata selittämään koska ei mene jakeluun kuitenkaan , koska sairaus estää normaalin ajatusmallin .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen minäkin syönyt Litiumia joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Enää ei ole vuosiin ollut mitään lääkkeitä, eli joskus se on puppua, että lääkkeitä pitäisi syödä lopun elämän ajan.
        Ihmiset on yksilöllisiä, joillekin käy toisin kuin joillekin toisille.

        Riippuu sairauden laadustakin , ei koskaan voi kuvitella että mikä sopii sinulle , sopisi kaikille joten siksi näitä asioita ei voi vertailla mitenkään toisen ihmisen tilanteeseen . Sillä usein potilas on saanut päähänsä että hänellä ei edes ole se sairaus mitä lääkäri sanoo ja ainoa tulos on että tälläinen potilas on aika äkkiä taas sairaalassa kun on jättänyt lääkkeensä ottamatta .sillä usein on sairaus koko alämän kestävä juttu ja tarvitsee lääkityksen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu sairauden laadustakin , ei koskaan voi kuvitella että mikä sopii sinulle , sopisi kaikille joten siksi näitä asioita ei voi vertailla mitenkään toisen ihmisen tilanteeseen . Sillä usein potilas on saanut päähänsä että hänellä ei edes ole se sairaus mitä lääkäri sanoo ja ainoa tulos on että tälläinen potilas on aika äkkiä taas sairaalassa kun on jättänyt lääkkeensä ottamatta .sillä usein on sairaus koko alämän kestävä juttu ja tarvitsee lääkityksen

        Ymmärrän aivan täysin, ettei koskaan voi vertailla ihmisiä keskenään.
        Joillekin lääkkeet auttaa, jotkut eivät niitä tarvitse. On mielen sairauksia, jotka pysyvät lääkkeillä paremmin tasapainossa, kuten tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö. Myös jotkut psykoosipotilaat kun lopettavat pitkäaikaisen lääkityksensä, voivat hyvinkin mennä psykoosiin uudestaan.
        Jos joku sairaus todetaan, on ehkä helpompaa, kun hyväksyy, että on sairas, eikä sen kummemmin ajattele jatkuvasti olevansa sairas. Monilla eläminen onnistuu sairaudestaan huolimatta ihan tyydyttävästi.


    • Anonyymi

      mikään lääke ei vahvista terveyttä.

      • Anonyymi

        Litium pitää ainakin sairauden oiereet tasapainossa , moni joka on itse muka lopettanut on aika äkkiä takaisin sairaalassa


    • Anonyymi

      Kannattaa tehdä suunnitelma ja pysyä siinä.

      Lopetus hitaasti asteittain.

      • Anonyymi

        Ei kai sitä yksi. Tehdä vaan suunitellaan oman lääkärin kanssa miten purku laitetaan toimimaan


    • Anonyymi

      Työttömien ei tule lopettaa lääkettä ilman psykiatrien lupaa

      siitä voi olla haittaa

      ja lääkkeet saattaa kuitenkin joutua ottamaan suljetulla

      • Anonyymi

        Psykiatriassa työttömyys on mielisairaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatriassa työttömyys on mielisairaus.

        Todista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Todista.

        Lukkojen taakse voi joutua työttömyyden takia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukkojen taakse voi joutua työttömyyden takia.

        todista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        todista

        Rupeaako harmittamaan huono ammatinvalinta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukkojen taakse voi joutua työttömyyden takia.

        Työttömät ovat itse yrittäneet huijata työllisille kuuluvat rahat

        Psykiatria voi muuttaa työttömän väärät asenteet esim virkailijoita kohtaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työttömät ovat itse yrittäneet huijata työllisille kuuluvat rahat

        Psykiatria voi muuttaa työttömän väärät asenteet esim virkailijoita kohtaan

        Eli kyse ei ole mistään sairauden hoidosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rupeaako harmittamaan huono ammatinvalinta?

        Niin no, miten sen nyt ottaa. Kyllä nykyisin opiskelen uusia asioita, ihan eri alalta millä olen pienen ikäni vaikuttanut, mutta siinä mielessä ei, että olen sitä ilmeisesti harvinaista joukkoa joka käy töissä huvikseen, eikä minulla ole varsinaista taloudellista tarvetta enää tehdä niin.

        Jos taas harmittamisesta puhutaan, niin ehkä enemmän harmittaa se, että perhe on jäänyt tekemättä, osittain siitä taloudellisesta asemasta ja sen tekemisestä johtuen, mutta osittain myös muista syistä. Mutta aina ei voi saada kaikkea.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin no, miten sen nyt ottaa. Kyllä nykyisin opiskelen uusia asioita, ihan eri alalta millä olen pienen ikäni vaikuttanut, mutta siinä mielessä ei, että olen sitä ilmeisesti harvinaista joukkoa joka käy töissä huvikseen, eikä minulla ole varsinaista taloudellista tarvetta enää tehdä niin.

        Jos taas harmittamisesta puhutaan, niin ehkä enemmän harmittaa se, että perhe on jäänyt tekemättä, osittain siitä taloudellisesta asemasta ja sen tekemisestä johtuen, mutta osittain myös muista syistä. Mutta aina ei voi saada kaikkea.

        Jos tykkää käydä töissä, ja siihen pystyy, niin siitä vaan. Onhan se hyvä, että on jotain tekemistä, aikakin kuluu paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatriassa työttömyys on mielisairaus.

        Nyt menit ihan väärälle linjalle juttujesi kanssa. Kuvittelet mielessäsi että muka siksi lääkitään kun olet työtön sillä sitten leikit ja lopulta uskot itsekkin hyväksy se asia että olet sairas ja tarvitset hoidon. Ja kun olet tarpeeksi terve niin löytyy varmaan töitäkin. Mutta ennenkaikkea olet sairas , siis kukaan psykiatri ei luule mitään, hön tietää . Joten jos elättelet noita ajatuksia niin olet aika sairas . Paraneminen alkaa siitä kun hyväksyy sen että on psyykkisesti sairas ja se ei ole mitään ihmeellistä. Sinänsä . Ole rehellinen itsellesi äläkä elättele toivoa että olisit virheellisesti muka saanut diagnoosin .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lukkojen taakse voi joutua työttömyyden takia.

        Ei joudu vaan sairaus jos se on paha tarvitsee hoitoa sairaalassa ei ketään diagnostiseerata väärin mt sairauksissa. Et tiedä että sairauteen kuuluu vahvasti että kieltää sairautensa koska ei halua mt diagnoosia joten et ole ensimmäinen joka yrittää kieltää sairautensa moni muu sanoo juuri samoin koska ei muka hyväksy mt sairautta. Mutta se nyt vaan on niin että sairauteesi syöt lääkkeitä ja jos et syö tulet uudelleen vielä huonompaan kuntoon .
        Et kieltäisi sairauttasi jos vaikka jalka olisi poikki, mutta kiellät koska syy on psyykkinen . Lopeta ajoissa nuo kuvittelut .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli kyse ei ole mistään sairauden hoidosta.

        Jos syöt litiumia niin olet sairas ja jos lopetatat niin tulet aina vaan sairaammaksi äkejåksit syitä asioista ja se jo todistaa sairauden sinussa . Ei kukaan syö litiumia siksi että on työtön
        Vaan siksi että on sairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos tykkää käydä töissä, ja siihen pystyy, niin siitä vaan. Onhan se hyvä, että on jotain tekemistä, aikakin kuluu paremmin.

        Tämä on asia jonka itsekkin jouduin opettelemaan kantapään kautta. Onnelliseen elämään ihminen tarvitsee merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemuksia.

        Ymmärrän, että on olemassa ihmisiä joille se aito onnistuminen voi olla vaikka kaupassa käynti. Mutta veikkaan että aika monelle MT ihmiselle se ei taitoihin nähden sitä ole. Silloin haastetta pitää lisätä, tai sen sisältöä muuttaa, niin että tulee sitä merkityksellisyyden tunnetta.

        MT puolella iso ogelma on se, että se vointi ei ole tasainen, eikä silloin se toimintakykykään. Samoin avointen työmarkkinoiden tarjonta ostayökykyisille on lapsen kengissä, vaikka useilla aloilla kaivataan osa-aikaisia ja kausi työntekijöitä. En todellakaan oleta, että se elämän merkityksellisyys säilyisi pitkän aikaa, pelkässä työkokeilussa, ellei siihen samaan paikkaan olisi mahdollisuus työllistyä oikeasti.

        Oma pelastukseni oli se että lakkasin uhriutumasta. Elämä on ollut aika paljon parempaa ja nousu johteisempaa sen jälkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei joudu vaan sairaus jos se on paha tarvitsee hoitoa sairaalassa ei ketään diagnostiseerata väärin mt sairauksissa. Et tiedä että sairauteen kuuluu vahvasti että kieltää sairautensa koska ei halua mt diagnoosia joten et ole ensimmäinen joka yrittää kieltää sairautensa moni muu sanoo juuri samoin koska ei muka hyväksy mt sairautta. Mutta se nyt vaan on niin että sairauteesi syöt lääkkeitä ja jos et syö tulet uudelleen vielä huonompaan kuntoon .
        Et kieltäisi sairauttasi jos vaikka jalka olisi poikki, mutta kiellät koska syy on psyykkinen . Lopeta ajoissa nuo kuvittelut .

        Se ny on ihan normaali reaktio että ei hyväksy sairautta.
        Kuka ny haluaa elämänlaatua ja toimintakykyä heikentävän sairauden?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on asia jonka itsekkin jouduin opettelemaan kantapään kautta. Onnelliseen elämään ihminen tarvitsee merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemuksia.

        Ymmärrän, että on olemassa ihmisiä joille se aito onnistuminen voi olla vaikka kaupassa käynti. Mutta veikkaan että aika monelle MT ihmiselle se ei taitoihin nähden sitä ole. Silloin haastetta pitää lisätä, tai sen sisältöä muuttaa, niin että tulee sitä merkityksellisyyden tunnetta.

        MT puolella iso ogelma on se, että se vointi ei ole tasainen, eikä silloin se toimintakykykään. Samoin avointen työmarkkinoiden tarjonta ostayökykyisille on lapsen kengissä, vaikka useilla aloilla kaivataan osa-aikaisia ja kausi työntekijöitä. En todellakaan oleta, että se elämän merkityksellisyys säilyisi pitkän aikaa, pelkässä työkokeilussa, ellei siihen samaan paikkaan olisi mahdollisuus työllistyä oikeasti.

        Oma pelastukseni oli se että lakkasin uhriutumasta. Elämä on ollut aika paljon parempaa ja nousu johteisempaa sen jälkeen.

        Tuo on hyvin sanottu, että lakkaa uhriutumasta. Se auttaa pitkälle.
        Minulla ei siitä ole henkilökohtaista kokemusta, koska en missään vaiheessa uhriutunut, hyväksyin, että sairaus todettiin, sain lääkkeet, jotka kyllä vaikeuttivat elämänlaatua aika lailla. Mutta kyllä niistä jossain vaiheessa hyötyäkin oli, pakko se on myöntää. Enää en onneksi tarvitse lääkitystä.

        Merkityksellisyys on ihmiselle tärkeä asia, se, että pystyy, ja saa tehtyä jotakin. Se voi olla jotain hyödyllistä, ei välttämättä palkkatyötä. On olemassa paljon erilaisia vapaaehtoistöitä, joissa voi käydä vointinsa mukaan, on erilaisia järjestöjä, yhdistyksiä, joilla on monenlaista toimintaa.
        Ylipäänsä se, että tuntee itsensä joskus myös tarpeelliseksi, antaa merkitystä elämälle. Jokin pieni juttu, vaikka jonkun toisen auttaminen, saa itsensä tuntemaan olonsa hyväksi, tarvituksi, ja saa itselleen merkitystä siitä.
        Tärkeimpiä kaikesta on myös se, että osaa arvostaa itseään, osaa tykätä itsestänsä. Ja riittää itselleen sellaisena kuin on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se ny on ihan normaali reaktio että ei hyväksy sairautta.
        Kuka ny haluaa elämänlaatua ja toimintakykyä heikentävän sairauden?

        Sairauden haluaminen ja sen hyväksyminen on kaksi täysin eri asiaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt menit ihan väärälle linjalle juttujesi kanssa. Kuvittelet mielessäsi että muka siksi lääkitään kun olet työtön sillä sitten leikit ja lopulta uskot itsekkin hyväksy se asia että olet sairas ja tarvitset hoidon. Ja kun olet tarpeeksi terve niin löytyy varmaan töitäkin. Mutta ennenkaikkea olet sairas , siis kukaan psykiatri ei luule mitään, hön tietää . Joten jos elättelet noita ajatuksia niin olet aika sairas . Paraneminen alkaa siitä kun hyväksyy sen että on psyykkisesti sairas ja se ei ole mitään ihmeellistä. Sinänsä . Ole rehellinen itsellesi äläkä elättele toivoa että olisit virheellisesti muka saanut diagnoosin .

        Nyt siis väärä mielipide on mielisairaus!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei joudu vaan sairaus jos se on paha tarvitsee hoitoa sairaalassa ei ketään diagnostiseerata väärin mt sairauksissa. Et tiedä että sairauteen kuuluu vahvasti että kieltää sairautensa koska ei halua mt diagnoosia joten et ole ensimmäinen joka yrittää kieltää sairautensa moni muu sanoo juuri samoin koska ei muka hyväksy mt sairautta. Mutta se nyt vaan on niin että sairauteesi syöt lääkkeitä ja jos et syö tulet uudelleen vielä huonompaan kuntoon .
        Et kieltäisi sairauttasi jos vaikka jalka olisi poikki, mutta kiellät koska syy on psyykkinen . Lopeta ajoissa nuo kuvittelut .

        Onko yhtään mistään mielisairaudesta yhtään mitään objektiivista näyttöä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos syöt litiumia niin olet sairas ja jos lopetatat niin tulet aina vaan sairaammaksi äkejåksit syitä asioista ja se jo todistaa sairauden sinussa . Ei kukaan syö litiumia siksi että on työtön
        Vaan siksi että on sairas

        Loistava logiikka!!!1!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairauden haluaminen ja sen hyväksyminen on kaksi täysin eri asiaa.

        Juurikin näin.
        Joskus tapahtuu asioita, joita ei halua tapahtuvan.
        Jos tulee esim. sairaus, tietenkin se tulee tahtomatta, mutta jos hyväksyy sen, että on elettävä sairauden kanssa, vaikka se huonontaa elämänlaatua ja toimintakykyä, on sen kanssa helpompi elää.
        Jos jatkuvasti " taistelee " vastaan, inttää olevansa kunnossa vaikka ei todellisuudessa olisikaan, muodostuu asiat hankalammiksi.
        Siis jos on jokin asia, joka on, tai tulee tahtomatta, eikä siitä pääse eroon, on helpompaa hyväksyä se osaksi omaa elämää ja sopeutua siihen.
        Vaikka elämä ei olisi sitä parasta mahdollista, voi se silti olla ihan hyvänlaatuista. Pienten vajavaisuuksien kanssakin pärjää, jos niikseen tulee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Loistava logiikka!!!1!!!

        Onhan terveydenhuollon alan ihmisellä oltava toimiva logiikka, ei ne muuten voisi ketään hoitaa...
        Usein kyllä potilas itsekin osaa ajatella noin, että toimii se logiikka usein potilaillakin.
        Ei tuollaisen logiikan oppimiseen kovin korkeita koulutuksia tarvita.


    • Anonyymi

      Jos sulle on skitsofrenia diagnosoitu, ja oma-aloitteisesti ajat lääkkeet alas, olet jossain vaiheessa pakkohoidossa (taas?). En tiedä oletko sama joka täällä aina aloittaa näitä tai sitten teitä on vain monta samaa asiaa ajavaa, mutta jos sulla on tuollaiset lääkkeet, oot jollain tasolla varmasti myös hoitoseurannassa, tuskin noista on vielä leikattu. Jos sulla on oikeasti skitsofrenia, se kyllä näkyy kohta uudelleen sun käytöksessä, jos lääkkeet jätät pois, kuten aina hyvin voidessa te haluatte kaikki tehdä. Joku läheinen tekee sitten huoli-ilmon tai soittaa lanssin, kun tilanne pahana? Älä leiki muiden terveydellä samalla, Ihan sama miten hyvässä kunnossa luulet olevasi nyt ja pärjääväsi ilman noita veetun lääkkeitä. Toi olo ei jatku loputtomiin. Ties mitä teet skitso-harhoissasi ilman lääkkeitä sitten muille, etenkin niille läheisillesi.

      Pyydä mieluummin psykiatria tutkimaan sut uudelleen, jos olisikin joku porsaanreikä että olisi koko diagnoosi väärä. Muuten olet vaara kohta ilman lääkettä kaikille läheisillesi. En yhtään ihmettele, että teitä otetaan helpolla pakkohoitoon, mutta ymmärrän teitäkin, kun voitte välillä pitkästi hyvin ja alatte epäillä tota lääkityksen tarvettakin. Yhden skitson tunnen hyvin, ja samanlaista on tarina hänelläkin mutta ei somessa vaan meille kavereille kun voi hyvin.

    • Anonyymi

      Omakohtaista kokemusta ei ole. Mutta lähipiiristä on. Jokainen omatoiminen lääkkeiden purku, joita on vuosien ajalta, on johtanut pakkohoitoon ja lääkityksen uudelleen aloittamiseen. Pakkohoitoon ei päädytä helposti eikä kevein perustein. Vain ihmeen kaupalla on säästytty vainajilta.

      • Anonyymi

        Jos yrittää lopettaa lääkkeet, voi joutua lukkojen taakse.

        Pakkohoitoon voi joutua tosi helposti. Esim. jos henkilö nukkuu päivät ja pelaa Pleikkaria yöt, niin voi joutua pakkohoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos yrittää lopettaa lääkkeet, voi joutua lukkojen taakse.

        Pakkohoitoon voi joutua tosi helposti. Esim. jos henkilö nukkuu päivät ja pelaa Pleikkaria yöt, niin voi joutua pakkohoitoon.

        Pakkohoitoon ei todellakaan joudu helposti. Siihen tarvitaan ensinnäkin psykoosi, ja toisekseen se on sen verran hitokseen kallista, että sinne on turha kuvitella vahingossa menevänsä.

        Vaikka aikapelaamisesta ja huonosta elämänhallinnasta tai unirytmistä on haittaa, niin se yksistään ei aiheuta psykoosia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos yrittää lopettaa lääkkeet, voi joutua lukkojen taakse.

        Pakkohoitoon voi joutua tosi helposti. Esim. jos henkilö nukkuu päivät ja pelaa Pleikkaria yöt, niin voi joutua pakkohoitoon.

        No miksi nukkuu päivät ja pelaa yöt ?
        Kyllä siinä voi psyyke alkaa heilahtelemaan, jos elämässä ei ole muuta sisältöä.
        Mutta pelkästään tuon takia ei joudu pakkohoitoon, että nukkuu päivät ja pelaa yöt. Hoitoon joutuminen vaatii syyn, ilman syytä sinne ei joudu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoitoon ei todellakaan joudu helposti. Siihen tarvitaan ensinnäkin psykoosi, ja toisekseen se on sen verran hitokseen kallista, että sinne on turha kuvitella vahingossa menevänsä.

        Vaikka aikapelaamisesta ja huonosta elämänhallinnasta tai unirytmistä on haittaa, niin se yksistään ei aiheuta psykoosia.

        Psykiatrien mielestä väärä elämäntapa on psykoosi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miksi nukkuu päivät ja pelaa yöt ?
        Kyllä siinä voi psyyke alkaa heilahtelemaan, jos elämässä ei ole muuta sisältöä.
        Mutta pelkästään tuon takia ei joudu pakkohoitoon, että nukkuu päivät ja pelaa yöt. Hoitoon joutuminen vaatii syyn, ilman syytä sinne ei joudu.

        Psykiatrien mielestä syy on väärä elämäntapa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrien mielestä syy on väärä elämäntapa.

        No ei se nyt aivan normaalikaan elämäntapa ole, että pelaa yöt ja nukkuu päivät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei se nyt aivan normaalikaan elämäntapa ole, että pelaa yöt ja nukkuu päivät.

        Ei epänormaali elämäntapa ole tai voi olla sairaus.


    • Anonyymi

      Minulla oli eri lääke kuin aloittajalla, mutta lopetin käytön hitaasti oma-aloitteisesti, kun lääkärit eivät siihen halunneet suostua.
      Laskin sen verran hitaasti annostusta, ettei tullut mitään vierotusoireita tai muutakaan. Nyt mennyt jo monta vuotta ilman lääkkeitä.
      Toki olemme yksilöllisiä ja jokainen reagoi omalla tavallaan sekä lääkityksiin, että niiden lopettamisiin.

    • Anonyymi

      Yleensä jos on käyttänyt litiumia siinä kolme vuotta niin voi eräät potilaat lopettaa hyvin hitaasti jos lääkäri antaa myönnytyksen . Mutta jos on esim manodepressiiva sairaus niin se on tavallisesti koko elämän ja silloin syödään tukiannosta aina ennalta ehkäisevänä lääkkeenä Muuten jos vaan itse lopettelee niin saa maanisen kauden helposti .
      . Mutta on aina keskusteltava lääkärin kanssa miten hön näkee lopettamisen mahdollisuudet. Sillä usein tulee maaninen jakso kun lopettaa . Siis lopettaninenkin on hyvin pitkäaikainen juttu , siksi on paras että ottaa selville lääkäriltään miten voi lopettamisen tehdä niin että se on turvallista .

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta

      Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi
      Ikävä
      36
      2899
    2. Lubondaksentiellä taitaa huomenna tyssätä!

      Nyt TAX-1 hakee kolmatta kertaa poikkeuslupaa venevajan muuttamiseksi kesäasuntoon! Sari Paljakka ehdottaa lautakunnalle
      Loviisa
      3
      1741
    3. Mitä aktiviteettia harrastaisit

      kaivattusi kanssa? 🏕️
      Ikävä
      120
      1550
    4. Päivän Teemu Selänne: Köyhät ovat vastuussa köyhyydestään!

      https://www.youtube.com/watch?v=2rmgjJAJ7s8 Teemu lyö köyhää oikealla suoralla!
      Maailman menoa
      275
      1331
    5. Nainen, olen huolissani sinusta

      Onko kaikki varmasti hyvin? Minulla on pahoja aavistuksia, mutta toivon olevani väärässä. Toivotan kaikkea hyvää sulle!
      Ikävä
      62
      1114
    6. Kun satutin sinua

      Niin vihasin itseäni. Kaikki paha minkä sinulle suuntasin oli pahuutta itseäni kohtaan. Puhuttelit sieluani. Tunsin rakk
      Ikävä
      34
      1083
    7. Ulkoilureitin Pitämä-Lomakylä talvikunnossapidon lopetus

      Millaisia tunteita herättää?
      Suomussalmi
      70
      1033
    8. "Elokapina": "Olemme tyhjentäneet renkaan autostasi

      älä ota henkilökohtaisesti." Asialla on ilmastonmuutoksen takia autojen renkaita tyhjentävä Tyre Extinguishers -aktivis
      Maailman menoa
      127
      1000
    9. Ollaanko me päästy

      Toisista yli vai mikä on tilanne
      Ikävä
      63
      932
    10. Koetko koskaan kohdanneesi

      oikean ihmisen väärään aikaan tai väärässä paikassa?
      Ikävä
      41
      877
    Aihe