Lääkkeiden lopettaminen

Kysyin kokemuksia

Anonyymi kirjoitti:

Kysyin kokemuksia

ei ole noista lääkkeistä. eiköhän se ole yksilöllistä miten lääkkeet vaikuttaa

Anonyymi kirjoitti:

Kysyin kokemuksia

Kokemuksia ainoastaan yhdestä sukulaisista.
Hön teki niitä omia purkujaan pari kertaa ha joutui sairaalaan molemmilla purku kerralla . Tavallisesti keskustellaan lääkärin kanssa asiasta ja journaaleissa om luettavissa milloin purku alkaa . Siis purku vaatii seurantaa

Anonyymi kirjoitti:

Kysyin kokemuksia

Et voi mitenkään nojata jonkun toisen kokemuksiin sillä jokaisella se on erilaista miten reagoi asioihin , siksi ainut keino on että puhuu hoitavan lääkärin kanssa asiasta , sillä sekään ei ole mitenkään niin yksinkertaista kun moni luulee. Että vaan lopettaa , sillä yleensä jos syö litiumia niin on sairaus joka tulee olemaan koko elämän , ja aiihen on lääkkeet , jos ei yksi lääke sovi niin ehkä toinen .

Anonyymi kirjoitti:

Et voi mitenkään nojata jonkun toisen kokemuksiin sillä jokaisella se on erilaista miten reagoi asioihin , siksi ainut keino on että puhuu hoitavan lääkärin kanssa asiasta , sillä sekään ei ole mitenkään niin yksinkertaista kun moni luulee. Että vaan lopettaa , sillä yleensä jos syö litiumia niin on sairaus joka tulee olemaan koko elämän , ja aiihen on lääkkeet , jos ei yksi lääke sovi niin ehkä toinen .

Lue lisää

Olen minäkin syönyt Litiumia joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Enää ei ole vuosiin ollut mitään lääkkeitä, eli joskus se on puppua, että lääkkeitä pitäisi syödä lopun elämän ajan.
Ihmiset on yksilöllisiä, joillekin käy toisin kuin joillekin toisille.

Anonyymi kirjoitti:

Kokemuksia ainoastaan yhdestä sukulaisista.
Hön teki niitä omia purkujaan pari kertaa ha joutui sairaalaan molemmilla purku kerralla . Tavallisesti keskustellaan lääkärin kanssa asiasta ja journaaleissa om luettavissa milloin purku alkaa . Siis purku vaatii seurantaa

Lue lisää

Kaksisuuntainen mielenhäiriö on yleensä sairaus johon tarvitaan lääkitystä koko elämän . Koska sairaus on koko elämän pituinen, ja siksi lääkitään ettei tulisi niitä maanosa ja masennustiloja vaan ne pysyvät kurissa. Ei daibeetikkokaan valita että joutuu käyttämään lääkkeitä koko elämänsä, kuten kilpirauhas potilaatkin, siis sairaus on ihmisessä eikä sitä voi lääkitä pois mutta lääkkeillä aitä, voi pitää kurissa . Moni tekee niitä purkuja ja sitten taas on sairaalassa koska oireet palautuvat. Se on huomattu niin monen kohdalla .
Mutta eräöt ne vaan syyttelevät lääkäreitä , milloin milläkin verukkeella , ei ole lääkäreiden vika että eräät ovat sairaita, eikä sairaita kukaan vainoa kuten näkee täällä ihmisten luulevan ja vielä kirjoittelevan siitä . Lääkitys annetaan silloin kun siihen nähdään tarve. Ja lääkärit ovat ikävä kyllä tottuneet näihin potilaisiin jotka kuvittelevat sairautensa oleva ihan muuta kun kun mitä lääkäri on sanonut . Joten kuka jaksaa oikeastaan näiden kanssa edes alata selittämään koska ei mene jakeluun kuitenkaan , koska sairaus estää normaalin ajatusmallin .

Anonyymi kirjoitti:

Olen minäkin syönyt Litiumia joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Enää ei ole vuosiin ollut mitään lääkkeitä, eli joskus se on puppua, että lääkkeitä pitäisi syödä lopun elämän ajan.
Ihmiset on yksilöllisiä, joillekin käy toisin kuin joillekin toisille.

Lue lisää

Riippuu sairauden laadustakin , ei koskaan voi kuvitella että mikä sopii sinulle , sopisi kaikille joten siksi näitä asioita ei voi vertailla mitenkään toisen ihmisen tilanteeseen . Sillä usein potilas on saanut päähänsä että hänellä ei edes ole se sairaus mitä lääkäri sanoo ja ainoa tulos on että tälläinen potilas on aika äkkiä taas sairaalassa kun on jättänyt lääkkeensä ottamatta .sillä usein on sairaus koko alämän kestävä juttu ja tarvitsee lääkityksen

Anonyymi kirjoitti:

Riippuu sairauden laadustakin , ei koskaan voi kuvitella että mikä sopii sinulle , sopisi kaikille joten siksi näitä asioita ei voi vertailla mitenkään toisen ihmisen tilanteeseen . Sillä usein potilas on saanut päähänsä että hänellä ei edes ole se sairaus mitä lääkäri sanoo ja ainoa tulos on että tälläinen potilas on aika äkkiä taas sairaalassa kun on jättänyt lääkkeensä ottamatta .sillä usein on sairaus koko alämän kestävä juttu ja tarvitsee lääkityksen

Lue lisää

Ymmärrän aivan täysin, ettei koskaan voi vertailla ihmisiä keskenään.
Joillekin lääkkeet auttaa, jotkut eivät niitä tarvitse. On mielen sairauksia, jotka pysyvät lääkkeillä paremmin tasapainossa, kuten tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö. Myös jotkut psykoosipotilaat kun lopettavat pitkäaikaisen lääkityksensä, voivat hyvinkin mennä psykoosiin uudestaan.
Jos joku sairaus todetaan, on ehkä helpompaa, kun hyväksyy, että on sairas, eikä sen kummemmin ajattele jatkuvasti olevansa sairas. Monilla eläminen onnistuu sairaudestaan huolimatta ihan tyydyttävästi.

Litium pitää ainakin sairauden oiereet tasapainossa , moni joka on itse muka lopettanut on aika äkkiä takaisin sairaalassa

Ei kai sitä yksi. Tehdä vaan suunitellaan oman lääkärin kanssa miten purku laitetaan toimimaan

Psykiatriassa työttömyys on mielisairaus.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa työttömyys on mielisairaus.

Todista.

Anonyymi kirjoitti:

Todista.

Lukkojen taakse voi joutua työttömyyden takia.

Anonyymi kirjoitti:

Lukkojen taakse voi joutua työttömyyden takia.

todista

Anonyymi kirjoitti:

todista

Rupeaako harmittamaan huono ammatinvalinta?

Anonyymi kirjoitti:

Lukkojen taakse voi joutua työttömyyden takia.

Työttömät ovat itse yrittäneet huijata työllisille kuuluvat rahat

Psykiatria voi muuttaa työttömän väärät asenteet esim virkailijoita kohtaan

Anonyymi kirjoitti:

Työttömät ovat itse yrittäneet huijata työllisille kuuluvat rahat

Psykiatria voi muuttaa työttömän väärät asenteet esim virkailijoita kohtaan

Eli kyse ei ole mistään sairauden hoidosta.

Anonyymi kirjoitti:

Rupeaako harmittamaan huono ammatinvalinta?

Niin no, miten sen nyt ottaa. Kyllä nykyisin opiskelen uusia asioita, ihan eri alalta millä olen pienen ikäni vaikuttanut, mutta siinä mielessä ei, että olen sitä ilmeisesti harvinaista joukkoa joka käy töissä huvikseen, eikä minulla ole varsinaista taloudellista tarvetta enää tehdä niin.

Jos taas harmittamisesta puhutaan, niin ehkä enemmän harmittaa se, että perhe on jäänyt tekemättä, osittain siitä taloudellisesta asemasta ja sen tekemisestä johtuen, mutta osittain myös muista syistä. Mutta aina ei voi saada kaikkea.

Anonyymi kirjoitti:

Niin no, miten sen nyt ottaa. Kyllä nykyisin opiskelen uusia asioita, ihan eri alalta millä olen pienen ikäni vaikuttanut, mutta siinä mielessä ei, että olen sitä ilmeisesti harvinaista joukkoa joka käy töissä huvikseen, eikä minulla ole varsinaista taloudellista tarvetta enää tehdä niin.

Jos taas harmittamisesta puhutaan, niin ehkä enemmän harmittaa se, että perhe on jäänyt tekemättä, osittain siitä taloudellisesta asemasta ja sen tekemisestä johtuen, mutta osittain myös muista syistä. Mutta aina ei voi saada kaikkea.

Lue lisää

Jos tykkää käydä töissä, ja siihen pystyy, niin siitä vaan. Onhan se hyvä, että on jotain tekemistä, aikakin kuluu paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa työttömyys on mielisairaus.

Nyt menit ihan väärälle linjalle juttujesi kanssa. Kuvittelet mielessäsi että muka siksi lääkitään kun olet työtön sillä sitten leikit ja lopulta uskot itsekkin hyväksy se asia että olet sairas ja tarvitset hoidon. Ja kun olet tarpeeksi terve niin löytyy varmaan töitäkin. Mutta ennenkaikkea olet sairas , siis kukaan psykiatri ei luule mitään, hön tietää . Joten jos elättelet noita ajatuksia niin olet aika sairas . Paraneminen alkaa siitä kun hyväksyy sen että on psyykkisesti sairas ja se ei ole mitään ihmeellistä. Sinänsä . Ole rehellinen itsellesi äläkä elättele toivoa että olisit virheellisesti muka saanut diagnoosin .

Anonyymi kirjoitti:

Lukkojen taakse voi joutua työttömyyden takia.

Ei joudu vaan sairaus jos se on paha tarvitsee hoitoa sairaalassa ei ketään diagnostiseerata väärin mt sairauksissa. Et tiedä että sairauteen kuuluu vahvasti että kieltää sairautensa koska ei halua mt diagnoosia joten et ole ensimmäinen joka yrittää kieltää sairautensa moni muu sanoo juuri samoin koska ei muka hyväksy mt sairautta. Mutta se nyt vaan on niin että sairauteesi syöt lääkkeitä ja jos et syö tulet uudelleen vielä huonompaan kuntoon .
Et kieltäisi sairauttasi jos vaikka jalka olisi poikki, mutta kiellät koska syy on psyykkinen . Lopeta ajoissa nuo kuvittelut .

Anonyymi kirjoitti:

Eli kyse ei ole mistään sairauden hoidosta.

Jos syöt litiumia niin olet sairas ja jos lopetatat niin tulet aina vaan sairaammaksi äkejåksit syitä asioista ja se jo todistaa sairauden sinussa . Ei kukaan syö litiumia siksi että on työtön
Vaan siksi että on sairas

Anonyymi kirjoitti:

Jos tykkää käydä töissä, ja siihen pystyy, niin siitä vaan. Onhan se hyvä, että on jotain tekemistä, aikakin kuluu paremmin.

Tämä on asia jonka itsekkin jouduin opettelemaan kantapään kautta. Onnelliseen elämään ihminen tarvitsee merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemuksia.

Ymmärrän, että on olemassa ihmisiä joille se aito onnistuminen voi olla vaikka kaupassa käynti. Mutta veikkaan että aika monelle MT ihmiselle se ei taitoihin nähden sitä ole. Silloin haastetta pitää lisätä, tai sen sisältöä muuttaa, niin että tulee sitä merkityksellisyyden tunnetta.

MT puolella iso ogelma on se, että se vointi ei ole tasainen, eikä silloin se toimintakykykään. Samoin avointen työmarkkinoiden tarjonta ostayökykyisille on lapsen kengissä, vaikka useilla aloilla kaivataan osa-aikaisia ja kausi työntekijöitä. En todellakaan oleta, että se elämän merkityksellisyys säilyisi pitkän aikaa, pelkässä työkokeilussa, ellei siihen samaan paikkaan olisi mahdollisuus työllistyä oikeasti.

Oma pelastukseni oli se että lakkasin uhriutumasta. Elämä on ollut aika paljon parempaa ja nousu johteisempaa sen jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei joudu vaan sairaus jos se on paha tarvitsee hoitoa sairaalassa ei ketään diagnostiseerata väärin mt sairauksissa. Et tiedä että sairauteen kuuluu vahvasti että kieltää sairautensa koska ei halua mt diagnoosia joten et ole ensimmäinen joka yrittää kieltää sairautensa moni muu sanoo juuri samoin koska ei muka hyväksy mt sairautta. Mutta se nyt vaan on niin että sairauteesi syöt lääkkeitä ja jos et syö tulet uudelleen vielä huonompaan kuntoon .
Et kieltäisi sairauttasi jos vaikka jalka olisi poikki, mutta kiellät koska syy on psyykkinen . Lopeta ajoissa nuo kuvittelut .

Lue lisää

Se ny on ihan normaali reaktio että ei hyväksy sairautta.
Kuka ny haluaa elämänlaatua ja toimintakykyä heikentävän sairauden?

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on asia jonka itsekkin jouduin opettelemaan kantapään kautta. Onnelliseen elämään ihminen tarvitsee merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemuksia.

Ymmärrän, että on olemassa ihmisiä joille se aito onnistuminen voi olla vaikka kaupassa käynti. Mutta veikkaan että aika monelle MT ihmiselle se ei taitoihin nähden sitä ole. Silloin haastetta pitää lisätä, tai sen sisältöä muuttaa, niin että tulee sitä merkityksellisyyden tunnetta.

MT puolella iso ogelma on se, että se vointi ei ole tasainen, eikä silloin se toimintakykykään. Samoin avointen työmarkkinoiden tarjonta ostayökykyisille on lapsen kengissä, vaikka useilla aloilla kaivataan osa-aikaisia ja kausi työntekijöitä. En todellakaan oleta, että se elämän merkityksellisyys säilyisi pitkän aikaa, pelkässä työkokeilussa, ellei siihen samaan paikkaan olisi mahdollisuus työllistyä oikeasti.

Oma pelastukseni oli se että lakkasin uhriutumasta. Elämä on ollut aika paljon parempaa ja nousu johteisempaa sen jälkeen.

Lue lisää

Tuo on hyvin sanottu, että lakkaa uhriutumasta. Se auttaa pitkälle.
Minulla ei siitä ole henkilökohtaista kokemusta, koska en missään vaiheessa uhriutunut, hyväksyin, että sairaus todettiin, sain lääkkeet, jotka kyllä vaikeuttivat elämänlaatua aika lailla. Mutta kyllä niistä jossain vaiheessa hyötyäkin oli, pakko se on myöntää. Enää en onneksi tarvitse lääkitystä.

Merkityksellisyys on ihmiselle tärkeä asia, se, että pystyy, ja saa tehtyä jotakin. Se voi olla jotain hyödyllistä, ei välttämättä palkkatyötä. On olemassa paljon erilaisia vapaaehtoistöitä, joissa voi käydä vointinsa mukaan, on erilaisia järjestöjä, yhdistyksiä, joilla on monenlaista toimintaa.
Ylipäänsä se, että tuntee itsensä joskus myös tarpeelliseksi, antaa merkitystä elämälle. Jokin pieni juttu, vaikka jonkun toisen auttaminen, saa itsensä tuntemaan olonsa hyväksi, tarvituksi, ja saa itselleen merkitystä siitä.
Tärkeimpiä kaikesta on myös se, että osaa arvostaa itseään, osaa tykätä itsestänsä. Ja riittää itselleen sellaisena kuin on.

Anonyymi kirjoitti:

Se ny on ihan normaali reaktio että ei hyväksy sairautta.
Kuka ny haluaa elämänlaatua ja toimintakykyä heikentävän sairauden?

Sairauden haluaminen ja sen hyväksyminen on kaksi täysin eri asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt menit ihan väärälle linjalle juttujesi kanssa. Kuvittelet mielessäsi että muka siksi lääkitään kun olet työtön sillä sitten leikit ja lopulta uskot itsekkin hyväksy se asia että olet sairas ja tarvitset hoidon. Ja kun olet tarpeeksi terve niin löytyy varmaan töitäkin. Mutta ennenkaikkea olet sairas , siis kukaan psykiatri ei luule mitään, hön tietää . Joten jos elättelet noita ajatuksia niin olet aika sairas . Paraneminen alkaa siitä kun hyväksyy sen että on psyykkisesti sairas ja se ei ole mitään ihmeellistä. Sinänsä . Ole rehellinen itsellesi äläkä elättele toivoa että olisit virheellisesti muka saanut diagnoosin .

Lue lisää

Nyt siis väärä mielipide on mielisairaus!

Anonyymi kirjoitti:

Ei joudu vaan sairaus jos se on paha tarvitsee hoitoa sairaalassa ei ketään diagnostiseerata väärin mt sairauksissa. Et tiedä että sairauteen kuuluu vahvasti että kieltää sairautensa koska ei halua mt diagnoosia joten et ole ensimmäinen joka yrittää kieltää sairautensa moni muu sanoo juuri samoin koska ei muka hyväksy mt sairautta. Mutta se nyt vaan on niin että sairauteesi syöt lääkkeitä ja jos et syö tulet uudelleen vielä huonompaan kuntoon .
Et kieltäisi sairauttasi jos vaikka jalka olisi poikki, mutta kiellät koska syy on psyykkinen . Lopeta ajoissa nuo kuvittelut .

Lue lisää

Onko yhtään mistään mielisairaudesta yhtään mitään objektiivista näyttöä?

Anonyymi kirjoitti:

Jos syöt litiumia niin olet sairas ja jos lopetatat niin tulet aina vaan sairaammaksi äkejåksit syitä asioista ja se jo todistaa sairauden sinussa . Ei kukaan syö litiumia siksi että on työtön
Vaan siksi että on sairas

Lue lisää

Loistava logiikka!!!1!!!

Anonyymi kirjoitti:

Sairauden haluaminen ja sen hyväksyminen on kaksi täysin eri asiaa.

Juurikin näin.
Joskus tapahtuu asioita, joita ei halua tapahtuvan.
Jos tulee esim. sairaus, tietenkin se tulee tahtomatta, mutta jos hyväksyy sen, että on elettävä sairauden kanssa, vaikka se huonontaa elämänlaatua ja toimintakykyä, on sen kanssa helpompi elää.
Jos jatkuvasti " taistelee " vastaan, inttää olevansa kunnossa vaikka ei todellisuudessa olisikaan, muodostuu asiat hankalammiksi.
Siis jos on jokin asia, joka on, tai tulee tahtomatta, eikä siitä pääse eroon, on helpompaa hyväksyä se osaksi omaa elämää ja sopeutua siihen.
Vaikka elämä ei olisi sitä parasta mahdollista, voi se silti olla ihan hyvänlaatuista. Pienten vajavaisuuksien kanssakin pärjää, jos niikseen tulee.

Anonyymi kirjoitti:

Loistava logiikka!!!1!!!

Onhan terveydenhuollon alan ihmisellä oltava toimiva logiikka, ei ne muuten voisi ketään hoitaa...
Usein kyllä potilas itsekin osaa ajatella noin, että toimii se logiikka usein potilaillakin.
Ei tuollaisen logiikan oppimiseen kovin korkeita koulutuksia tarvita.

Jos yrittää lopettaa lääkkeet, voi joutua lukkojen taakse.

Pakkohoitoon voi joutua tosi helposti. Esim. jos henkilö nukkuu päivät ja pelaa Pleikkaria yöt, niin voi joutua pakkohoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Jos yrittää lopettaa lääkkeet, voi joutua lukkojen taakse.

Pakkohoitoon voi joutua tosi helposti. Esim. jos henkilö nukkuu päivät ja pelaa Pleikkaria yöt, niin voi joutua pakkohoitoon.

Lue lisää

Pakkohoitoon ei todellakaan joudu helposti. Siihen tarvitaan ensinnäkin psykoosi, ja toisekseen se on sen verran hitokseen kallista, että sinne on turha kuvitella vahingossa menevänsä.

Vaikka aikapelaamisesta ja huonosta elämänhallinnasta tai unirytmistä on haittaa, niin se yksistään ei aiheuta psykoosia.

Anonyymi kirjoitti:

Jos yrittää lopettaa lääkkeet, voi joutua lukkojen taakse.

Pakkohoitoon voi joutua tosi helposti. Esim. jos henkilö nukkuu päivät ja pelaa Pleikkaria yöt, niin voi joutua pakkohoitoon.

Lue lisää

No miksi nukkuu päivät ja pelaa yöt ?
Kyllä siinä voi psyyke alkaa heilahtelemaan, jos elämässä ei ole muuta sisältöä.
Mutta pelkästään tuon takia ei joudu pakkohoitoon, että nukkuu päivät ja pelaa yöt. Hoitoon joutuminen vaatii syyn, ilman syytä sinne ei joudu.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoitoon ei todellakaan joudu helposti. Siihen tarvitaan ensinnäkin psykoosi, ja toisekseen se on sen verran hitokseen kallista, että sinne on turha kuvitella vahingossa menevänsä.

Vaikka aikapelaamisesta ja huonosta elämänhallinnasta tai unirytmistä on haittaa, niin se yksistään ei aiheuta psykoosia.

Lue lisää

Psykiatrien mielestä väärä elämäntapa on psykoosi.

Anonyymi kirjoitti:

No miksi nukkuu päivät ja pelaa yöt ?
Kyllä siinä voi psyyke alkaa heilahtelemaan, jos elämässä ei ole muuta sisältöä.
Mutta pelkästään tuon takia ei joudu pakkohoitoon, että nukkuu päivät ja pelaa yöt. Hoitoon joutuminen vaatii syyn, ilman syytä sinne ei joudu.

Lue lisää

Psykiatrien mielestä syy on väärä elämäntapa.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrien mielestä syy on väärä elämäntapa.

No ei se nyt aivan normaalikaan elämäntapa ole, että pelaa yöt ja nukkuu päivät.

Anonyymi kirjoitti:

No ei se nyt aivan normaalikaan elämäntapa ole, että pelaa yöt ja nukkuu päivät.

Ei epänormaali elämäntapa ole tai voi olla sairaus.