Olen 16-vuotias, menen kihloihin huomenna. Minusta tuntuu ettei minua ja poikaystävääni oteta tosissaan ja se tietysti tuntuu pahalta koska meille molemmille kihlaus on lupaus avioliitosta, vaikka häät tulisivatkin vasta monen vuoden kuluttua.. Olen onnellinen, ja otan tosissani seurustelumme, kuten myös rakkaani. Hän on muutaman vuoden minua vanhempi.. Mitä mieltä te olette? Ei asiattomia kommentteja kiitos..
Mitä mieltä?
Nadasdy
91187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olette vielä hyvin nuoria ja kaikki vähän vanhemmat, aikoinaan nuoruuden ihastukset kokemeet ja sittemmin vanhempana varsinaisesti vakiintuneet kyllä varmaan ajattelevat, ettei suhteenne kestä ja on hätäistä mennä kihloihin niin nuorella iällä.
En sano, etteikö liittonne voisi onnistua, onhan niitäkin tapauksia nähty, mutta minulla ainakin on ihan erilaiset ajatukset nyt parinkympin paremmalla puolella kuin n.kymmenen vuotta sitten sinun iässäsi. Silloin en olisi ollut valmis kihloihin yhdenkään miehen kanssa.
Jos nyt kuitenkin olette päättäneet mennä kihloihin, niin onnea vain teille. Ja jos todella rakastatte toisianne, niin miksi välittää muiden mielipiteistä..?! Ainakin kahden vuoden päästä, kun olet täysi-ikäinen, saat tehdä elämälläsi mitä tahdot, eikä tarvitse kysellä lupaa muilta.
mun mielestä teidän olisi kannattanut ennen kihlausta kokeilla yksin tai yhdessä asumista. Jos molemmat asutte vielä kotonanne niin yhdessä asumisen ja elämisen arki ei ole vielä tullut teille tutuksi (esim. laskut, siivous yms). Oletko aivan varma, että kihlattusi on juuri se oikea sinulle, sillä olet aika nuori? Olet kyllä käsittänyt kihlauksen merkityksen, mutta uskotko teidän pysyvän aina yhdessä? Jos vastaat myöntävästi ainakin noihin kysymyksiin niin onnea teille! Tämä vain mun mielipide asiasta.
Niinpä niin, 16-vuotiaiden kihlausten onnistumisprosentti on ehkä pienempi kuin vanhemmilla. Ja ymmärrän perheesi / ystäviesi epäilyt. Mutta jos olette kerran varmoja, niin sittenhän te näytätte niille...? Siis ei sillä mentaliteetilla ole tarkoitus kihlautua, mutta ehkä he sitten myöhemmin tajuavat, että tiesitte todella mitä teitte.
Minä olen seurustellut ukkokultani kanssa 14-vuotiaasta lähtien. 16-vuotiaana kyllä tiesin jo tarkalleen, että hän on mies, jonka kanssa haluan viettää lopun elämäni. Nyt olen 19-vuotias, ja edelleen samaa mieltä. Emme ole vielä kihlautuneet, mutta JOS olisimme tehneet sen kun olin 16-vuotias, uskon, että päätös olisi ollut aivan yhtä oikea kuin nytkin. Mies on se joka tässä jarruttelee =) Eikä minullakaan mikään pakottava kiire, jos kerran tuon kanssa luuhustan seuraavat 60 vuotta.
Itse 0len 12 vuotta vaimoani vanhempi ja mentiin naimisiin kun vaimoni täytti 17 ? nyt ajattele huh! kyllä mutta totean, että 5 vuotta ja nyt vasta tunetaan hyvin toisemme!!! MALTTIA JA PITKÄÄ PINNAA (neuvo) opetelkaa puhumaan. Itse opin vsta liian myöhään, siis ihan kaikki, eli ei salata toiselta MITÄÄN!!!
lasten pitäis elää lapsuutensa ilman sitoumuksia. eli kihloihin pitäisi mennä ja avioliittoa edes harkita vasta täysi-ikäisenä kun siihen konkreettisesti vasta silloin on mahdollisuuskin.
en ole ikinä ymmärtänyt pitkiä kihlauksia (nykypäivänä, kun kihlauksella ei ole juridista merkitystä). miksi pitää saada se rinkula sormeen killumaan, jos avioon on tarkoitus astua joskus hamassa tulevaisuudessa, jos koskaan? eihän silloin ole lupauduttu avioon, jos ajatellaan, että kyllä me sitten joskus menemme vihille, kun olemme siihen valmiita. avioon täytyy olla valmis silloin, kun kihloihin mennään, muuten sillä ei ole mitään merkitystä.
vaikka 16vuotias on/ kuvittelee olevansa valmis ja varma asiastaan, on hän sekä juridisesti että henkisesti vielä lapsi. miksi kiirehtiä? jos ollaan varmoja, että se toinen on varmasti se oikea, niin miksei sitten odottaa kihlaustakin siihen asti, että ollaan oikeasti valmiita?
itse en varmasti ota kenenkään 16 vuotiaan kihlausta tosissani vaikka oma pappani oli 16 ja mummini oli 18 kun he menivät kihloihin. kyse ei ole siitä, etteivätkö 16 vuotiaat voisi olla varmoja keskinäisestä rakkaudestaan, vaan siitä, että kihloihin meno alaikäisenä on turhaa ja pelleilyä ja muilla näyttämistä.
Äääh... Aikuiset ei taida aina ymmärtää. Olin itte kuustoista vuotias ku kihlauduin oman mussukkani kanssa. Silloin yhteistä taivalta oli takana vasta 6kk. Nyt häitä suunnitellaan ja päiväkin lyöty lukkoon ja varauksia tehdään kovalla tohinalla. Saamme toisemme 24.6.2006
Itse menin kihloihin samanikäisen poikaystäväni kanssa 18-vuotiaana.
kaikenkaikkiaan olemme olleet yhdessä reilut 5 vuotta, yhdessä asuneet 4 vuotta ja kihloissa olleet 3 ½ vuotta. Eli kokemusta toisesta on.
Kyllä me ihan tosissamme olimme jo silloin teineinä. Niin äärettömän rakastuneita ja sotoutuneita, ettei mitään rajaa. Tietysti suhteeseen tulee ajan myötä enemmän arkipäiväisyyksiä (laskujen maksua, opiskeluien hoitamista, töissäkäyntiä, lainanottamista, asunnonostoa yms) mutta niistä selviää jos todella haluaa olla toisen kanssa.
Täytyy vain puhua ja luottaa toiseen.
Kuten sanottu niin sitä 16 vuotiaana ja vanhempanakin ajatteli tietävänsä kaiken. "Aikuiset ei taida aina ymmärtää?". Mutta nuoretko sitten ymmärtää aina tai tietää?
Olisikin se vain kiinni omasta tahdosta. Kyllä on moni muukin kovasti tahtonut ja yrittänyt, mutta ei ole riittänyt. Ja väkisin ei kannata olla avioliitossa joka ei toimi. Elämä ei ole aina niin helppoa.
"Nimimerkillä kokemusta"? Kokemusta sinulla ei kovin paljon ole vajaan parin vuoden yhdessäolon jälkeen.
Toivotan onnea suhteellenne, mutta yrittäkää nyt ymmärtää, että ei kritiikitkään ihan höpöjuttuja ole. Joskus nuorena solmittu avioliitto voi kestää, mutta harvemmin. Moni isoäiti ja isäkin meni naimisiin nuorena "pakosta", kun avoliittoja ei tainnut juuri olla. Ja erokin oli häpeällistä, joten sitä sinniteltiin vaikka mikä tuli.
Ei sinun kannata pahoittaa mieltäsi. He eivät varmaan tarkoita mitään pahaa. Esim. moni vanhempi vain on joskus ollut 16 vuotias ja huomannut myöhemmin miten lapsellinen silloin oli. Vaikka silloin ajatteli ihan eri tavalla itsestään ja eri asioista. Ja piti itseään kaiken tietävänä. Itse muistelen, kuinka lapsellinen/kypsymätön olin vielä 18-20 vuotiaanakin.
Poikkeustapauksia on, mutta kyllä se vain niin on, että suurinosa ei mene ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa naimisiin. Ja ikänne lisäksi ette varmaan ole olleet kovin kauan yhdessä. Kyllä vanhempienkin kihloja joskus ihmetellään, jos hätiköivät.
Minusta nuorena vakavasti seurustelusta ei ole toisaalta mitään haittaakaan. Parempi niin kuin harrastaa kasapäin irtosuhteita (varsinkin, jos ne menee pussailua pidemmälle). Mutta ehkä kihloihin ei ole kiirettä. Muistan kun eräs ystäväni 16 vuotiaana oli ensimmäisen kihlattunsa kanssa kuin paita ja peppu ja niin ikionnellisen tuntuisia. Myöhemmin suhde oli kaikkea muuta kuin onnellinen. He olivat yhdessä n. 3-4 vuotta (kihlautuivat muistaakseni 6 kk seurustelun jälkeen). Hän kihlautui vielä toisenkin miehen kanssa, joka päätyi eroon ja kolmannen kanssa meni naimisiin. Häntä vähän harmitti aikaisemmat kihlaukset, mutta eihän se tietysti maailman loppu ole.