"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itsesi", sanoi pappi ja heti tuli naapurin täti Anna mieleeni.

Spede se taas jaksaa satuilla buaahaa

Kun Annalla alkoi maha kasvamaan, kävin joka päivä hänen luonaan sitä kädelläni koittelemassa ja korvaani siihen kiinni painamassa.
Ei se siellä vielä pitkään aikaan potki, naurahteli hän suurelle mielenkiinnolleni, hänen pikkuhiljaa kasvavaa mahaansa kohtaan.
Hänestä tulee suunnistaja niinkuin minustakin, ja siinä harrastuksessa jalka lentää.
Kyllä se jo kohta aloittaa juoksuharjoituksensa tuolla sinun vatsassasi!
Tuleeko siitä tyttö vai poika? Mikä me annetaan sille nimeksi?
Tyttöhän siitä tulee, ja nimen saat sinä hänelle valita, kun kerran poikarakas hänet minulle annoitkin!
Kyyneleet silmissään, kiersi Anna kätensä ympärilleni, antaen minulle suukon otsalleni.
Luulin kaikki nämä vuodet, että se johtuu minusta, etten lasta saa, mutta se olikin mieheni, jossa se syy oli!
Voi olisinpa sen tiennyt jo parikymmentä vuotta sitten!
Se oli se yks' juoppo konitohtori, entisen mieheni hyvä ystävä ja ryyppykaveri, joka minulle sellaista pajunköyttä syötti, että syy lapsettomuuteeni, olisi muka yksistään ollut minun!
Ettei vain se lurjus minulle sen exäni pyynnöstä tahallaan valehdellut.. se senkin konna! Mieheni tietysti pelkäsi minun ottavan hänestä eron, ja niin minä olisin tehnytkin, jo paljon aikaisemmin, jos olisin tämän silloin tiennyt!
Voi Pentti rakas.. sinä minun pikku enkelini, kiitos kun minut raskaaksi saatoit!
Pelataan Anna varman päälle, ja varmistetaan nyt heti, että varmasti Outi saadaan!
Outi?
Niin.. Outi.. no tule jo Anna, vastasin kädestä kiinni pitämälleni ja perässäni makuuhuoneeseen vetämälleni Annalle.
Ei kai Outi nyt vain suutu minulle, kun jatkuvasti saa spermani päälleen?
Ehei, nauroi Anna, päinvastoin, saattaa jopa rakastaakin sitä sinun spermaasi.
Emmepä kumpikaan silloin arvan... hupsista, mutta eipäs nyt mennäkään asioiden edelle.
No se on hyvä se, kun en varmaankaan tykkäisi niistä sellaisista kortsuista!
Hahaha tuohan kuulostaa aivan siltä, kuin että Outi tulisi vielä saamaan monta sisar- ja velipuolta!
Kyllä sinun on niitä varmuuskumejakin opeteltava käyttämään! Ostan niitä sinulle huomenna, niin päästään yhdessä niiden käyttöä jo huomenna harjoittelemaan!
Mistä muuten tuon Outi-nimen keksit? En tunne ketään kuuluisaa Outi nimistä naista!
Etkö sinä ole ikinä kuullut Suomen parhaasta naissuunnistajasta, Outi Borgenströmistä?
Minä tunnen hänet hyvin, ja hän on minun hyvä ystäväni!
Ystävättäresi ahaa! Onko minun nyt syytä olla hänelle sinusta mustasukkainen?
Ei kun minä vain näin hänet eräissä suunnistuskisoissa, ja kävin vain kättelemässä häntä, ja hän hymyili minulle niin kauniisti ja ystävällisesti!
No minä jo säikähdin, että alat hänen luonaan käymään ja yöpymään, vanhempiesi töissä ollessaan!
Eikun Outi Borgenström asuu aivan eri kaupungissakin! Saanko Anna nuolla pilluasi?
Anna ei vastannut, nyökkäsi vain, silmänsä sulkien.
Pidin pillun nuolemisesta ja nuolin sitä pitkään ja hartaasti, kunnes Anna alkoi ulisemaan ja kiemurtelemaan, eikä pysynyt paikoillaan, vaan tökki pillullaan koko ajan nenääni.
Kun kietaisin käteni hänen reisiensä ympärille, ja pidin häntä väkisin siinä paikoillaan, niin johan sai nenäparkani olla niiltä kipeää tekeviltä töyssyiltä rauhassa.
Jatkoin niin kauan nuolemistani, kunnes hän allani voimakkaasti pomppien, ja käsi suunsa edessä ulisten sai orkut.
Minulla oli taas alkanut kyrpä seisomaan, punnersin itseni Annan päälle, ja työnsin kivikovan kaluni hänen märkään vittuunsa.
Työntelin kyrpääni pitkän aikaa edestakaisin Annan tiukassa ja liukkaassa vitussa. Anna tuli ja jatkoin hänen panemistaan, kunnes itsekin tulin.
Outi parka!
Taas sai tyttö spermat niskaansa.

Rippikoulupappini ei rakastanut erästä lähimmäistään, elikkä minua, vaan vastoin opetuksiaan, näytti suorastaan vihaavan minua.
Tai ehkei sentään vihaavan, muttei rakastavankaan, mutta vähät minä siitä välitin.
Valitti minusta esimiehilleen, kouluun rehtorille sekä vanhemmilleni.
Kotona sain selkäsaunan ja syksyllä koulussa rehtori piti minulle puhuttelun.
Vai niin sinä hänelle sanoit, kommentoi rehtori selitystäni tapahtuneesta.
Tunnen hänet, et ole ensimmäinen, etkä varmaan viimeinen, kenestä hän valittaa!
Minun on rangaistava sinua, mutta miten? Hmm? Ahaa!
Yht'äkkiä rehtori näytti keksineen minulle sopivan rangaistuksen.
Avasi kirjoituspöytänsä laatikon, noukki sieltä karkkipussin, ja heitti sen minulle.
Syö ne, ja muistele sitten reikiä hampaisiisi saatuasi, ja hammaslääkärin hampaitasi poratessa, niitä tuhmia sanojasi sille papille! Siinä rangaistuksesi!Ole hyvä ja poistu!

Annan maha oli hieman kasvanut.
Miksei Outi potki?
Kun on siihen vielä liian pieni!
Mentiin sänkyyn.
Rakastan sinua Anna!
Ja minä Pentti sinua!
Rakastimme molemmat lähimpiä lähimmäisiämme, toisiamme.
Jaoimme tasapuolisesti rehtorilta saamani karkit.

Tunsitko Pentti?
Tunsin, Outihan siellä pinkoo kuin maratoonia. Eikö tuo tee jo kipeetä, kun hän noin potkii?
Ei! Eihän hänellä siellä muutakaan tekemistä ole, joten potkikoon!
Et siis tuosta hyvästä hänelle selkäsaunaa anna, kun hän sieltä ulos tulee?
Hölmökö olet?
Minä sain!
Älä?
Joo!
No johan nyt!
Sanos muuta!
Vanhemmillani oli yövuoro.
Katsoimme televisiosta hyvän jännityselokuvan, vielä ennen nukkumaan menoamme.
Yöllä heräsimme molemmat toistemme huutoon, meidän molempien nähtyä painajaisunta.
Olisi pitänyt jättää se elokuva katsomatta, manailimme molemmat, kun ei uni enää tullut.
Sinulla töihin meno ja minulla kouluun meno aamulla, mitä tehdään?
Runkataan toisillemme orkut, se on hyvää unilääkettä!
Ja niin olikin. Orkut saatuamme, nukahdimme heti, ja nukuimme herätyskellon pirinään saakka.

Eräänä päivänä aikaisin koulusta päästyäni, menin omalla avaimellani Annan asuntoon, ja siellä suoraa päätä ammeeseen.
Vanhemmillani oli iltavuoro, ja Anna tulisi aivan mihin aikaan tahansa töistä.
Olin jo jonkin aikaa lojunut ammeessa, kun kuulin ulko-oven avattavan, ja riitelyn ääniä eteisestä.
Mene ulos täältä, tai soitan poliisit, kuulin Annan huutavan, johon miehen ääni vastasi jotain uhkaavan ilkeää.
Kuulin kuinka he kävivät käsirysyä keskenään.
Pomppasin ammeesta ylös, sieppasin hiuslakkapurkin kaapista, ja ryntäsin eteiseen.
Vieras mies piteli Annaa käsiensä puristuksissa, Annan pyristellessä vastaan.
Minut nähdessään alastomana ilmestyvän kylpyhuoneesta, irroitti mies Annasta otteensa, rynnäten raivosta huutaen minua kohti.
Suihkutin hiuslakkaa miehen silmille, samalla yrittäen väistää häntä pienessä eteisessä, siinä onnistuenkin.
Työnsin Annan edelläni keittiöön, sieppasin tiskipöydältä lihanuijan ja tulitikkuaskin, rynnäten samaa vauhtia takaisin eteiseen.
Mies oli jo saamassa näköään takaisin, yrittäen rynnätä uudelleen kimppuuni, mutta kun napautin häntä lihanuijalla päähän, lyyhistyi hän lattialle.
Vaatehyllyn koukusta sieppasin Annan hyppynarun, hän kun piti kunnostaan hyvää huolta, ja sidoin sillä asuntoon tunkeutuneen miehen kädet ja jalat yhteen, ja loppunarun kiepsautin vielä hänen kaulansa ympärille.
Siihen mennessä hän jo oli toennut lihanuijanapautuksesta, avaten silmänsä.
FANTOMILLE KUULE EI JÄTKÄ VITTUILLA, huusin hänelle päin naamaa.
Mies näytti nyt säikähtäneeltä.
Käänsin katseeni keittiön ovelle, jossa pelästyneen näköinen Anna seisoi ovenkarmiin nojaten.
Hän on entinen mieheni! Tunkeutui väkisin mukanani sisälle, vaikka kuinka kielsin häntä!
Vai niin! Kun isukki tulee nyrkkeilyharjoituksistaan takaisin kotiin, niin tämä tyyppi ei sen jälkeen enään tunne omia kasvojaan peilistä!
Parempi ehkä jo valmiiksi etsiä saha, kirves ja muovisia jätesäkkejä, jos tämän tyypin vaikka joutuisi palasina kantamaan ja hautaamaan metsään!
Isukista kun ei koskaan tiedä, että mitä se tekee kun se suuttuu!
Mies lattialla purskahti itkuun.
Päästä poika minut pois täältä! Lupaan etten enää koskaan tule tänne takaisin!
Isukki suuttuisi siitä sitten minulle, jos sinut nyt päästäisin karkuun! Ehei, itsehän sinä tänne halusit tulla, niin että odotellaan nyt tässä vaan isukkia!
Käännyin ja menin keittiöön.
Annaa ohittaessani sanoin hänelle hiljaa, mutta kuitenkin niin kovaa, että mies varmasti sen kuulisi.
Sääliksi käy tuo miesparka, kun ei se kyllä täältä hengissä pois pääse!
Mies rupesi surkeasti itkeä rääkymään takanani.
Makuuhuoneessa pukeutuessani, kuulin eteisessä ulko-oven avautuvan, ja loittonevien, pois juoksevien askelten jytinän portaissa.
Anna oli vapauttanut entisen miehensä.
Anna tuli pelokkaan näköisenä ovelle, ja mitään puhumattomana vain tuijotti minua.
No mitä nyt?
Päästin exäni menemään!
Hyvä!
Se oli sinulta mahtava esitys!
Hetken aikaa jo uskoin itsekin, että kohta isukkisi tulee ja.. ja.. pelkäsin itsekin sitä olematonta, itse keksimääsi, vaarallista ja väkivaltaista isukkiasi!
Sinun pitää ehdottomasti mennä teatterikouluun!
Sinusta tulisi aivan varmasti kaikkien aikojen paras ja kuuluisin näyttelijä koko maailmassa!
Tuubi oor not tuubi Kallen kaviaaria leivän päällä olisi hyvää! Onko sinulla sitä?
On! Syödään! Nälkä jo on minullakin! Apua.. huh!
Mitä nyt?
Kuului ääniä käytävältä ja säikähdin, että nyt se sinun isukkisi sieltä tulee!
Kun ollaan syöty, niin mennään sänkyyn rakastelemaan!
Suutelen sinua, riisun vaatteesi, rakaste...!
Voi kuinka ihanaa!
Näyttele Tauno Paloa!
Kylmät ja kuumat väreet vuorotellen jo kulkevat pitkin selkääni, ja....!
....Ja Tauno Palon kanssa pettäisit minua.. minua joka rakastan sinua.. tuota en Anna olisi sinusta uskonut yhyy!
Anna anteeksi! Älä Pentti itke.. sinuahan minä vain... Senkin.. senkin.. huijasit pentu minua!
No niinhän minä kulta pieni tein!

Oletko Anna ajatellut, ettei kukaan ihminen elämänkaarensa aikana pysy samana ihmisenä!
Ja jos pysyy, niin harvinainen on sellainen ihminen, eikä heitä maailmassa voi kovinkaan montaa olla!
Ihmisessä kaikki ajan kuluessa muuttuu.. ulkonäkö, elämänkatsomus, luonne, moraali, kaikki! Tänään olet minä, mutta huomenna olet jo joku muu, ja ylihuomenna.. taas joku, joku muu!
No jopas on pienestä pojasta tullut suuri filosofi! Mistä tuollaista olet lukenut, ja päähäsi saanut?
En ole tuota mistään lukenut, vaan ammeessa lojuessani olen tuollaisia asioita itsekseni mietiskellyt!
Tänään voit olla Poroporvari, huomenna kadunmies, tai päinvastoin, johonkin suuntaan aina muutut, sama ihminen kuin tänään, et koskaan seuraavana päivänä ole!
Jos olisin sinut Anna samanikäisenä itseni kanssa tavannut, niin ehkäpä emme olisi kumpikaan toisistamme välittäneet! Mutta nyt, kun meillä on tällainen ikäero, rakastuimme toisiimme!
Et sinä minuun rakastunut, pidät minua vain toisena äitinäsi ja purat minuun juuri saamiasi seksihalujasi! Olen sinulle vain toinen äiti ja seksinukke, molempia, sekä että! Kyllästyt pian minuun!
Sen aika tulee näyttämään.. voihan siinä tietenkin niinkin käydä, mutta enpä usko!
Samalla tavoin se samanikäistenkin rakkaus kylmenee, joten ei sillä iän kanssa mitään tekemistä ole, usko nyt Anna minua! Rakastan sinua!
Rakastatko? Et puhu kuin ikäisesi puhuvat! Kuka ja mikä oikein olet? Näenkö unta? Nipistä minua.. Aii!
Ämm.. juu! Just joking ha ha!
Pentti!
Mitä?
Mennään sänkyyn rakastelemaan! Vielä ehditään, ennenkuin vanhempasi tulevat töistä, ja sinun pitää mennä ja olla silloin kotonasi!
Niin.. ikäni on minun kahleeni ja vankilani!
Joo mennään Anna sänkyyn.. sen aika on nyt.. tämän kertaisen rakastelumme aika!
Minun pieni ja nuori aikamieheni!
Kanna poika minut sänkyyn hahaha, tai pitää kai siihen tarkoitukseen hommata sinulle kottikärryt.. jospa minä kävelenkin sinne itse, tai saattavat rakastelumme muuten jäädä tämän raskauteni aikana rakastelematta, kun eihän meillä ole aikaa odotella kasvamistasi!
Ei niin! Mennään!

Rintani ovat kasvaneet, näetkö?
Näen ja tunnen! Niitä on kiva puristella!
Ihanko totta? Narraat?! Voi kun kiva kun pidät niistä! Yhyy, mutta kun ne ovat niin rumat! Roikkuvatkin!
Roikkuvat niin ihanasti, nämä sinun kauniit rintasi!
Voi kuinka minä rakastan poika sinua!
Oletkin ainoa!

Outi pinkoo kohti maalia.. jalka nousee tytöllä vielä kevyesti, väsymyksestään huolimatta.. Outi! Outi! Juokse isin tyttö juokse, ja tyttö juoksi!
Uusi Suomen naissuunnistuksen.. Ai.. Anna Outi potkas mua nenään!
Ha ha no mitäs pidät nenääsi siellä vatsassani kiinni, ja yllytät häntä potkimaan!
Mutta pitäähän tyttöä treenata, jos haluaa suunnistuksen maailmanmestariksi tulla!
Ei tyttö itse halua vielä yhtään mitään, vaan sinä haluat!
Mutta pitäähän hänen ainakin haluta osata suunnistaa ulos tuolta sinun masustasi, jos ei sitten sinne halua jäädä!
Kyllä kätilö hänet sitten sieltä ulos opastaa, kun se aika tulee!
Mutta näytäpäs nyt Pentti minulle taas kerran jälleen, että miten sinä oikein tuon lapsen tuonne minun mahaani sait!
Käyn tähän kyljelleni, ettei tuo minun vatsani ole tiellä!
No katsos Anna, kaikki alkoi siitä kun....!
Ooh aah ihanaa.. minä tulen.. minä TULEEEN!

Vanhemmillani oli iltavuoro, ja sehän sopi minulle vallan mainiosti, sillä aioin lähteä Annan mukana lääkärintarkastukseen, jonne hänellä sinä päivänä oli aika varattuna.
Pari aamutuntia koulussa oltuani, työnsin sormet kurkkuuni, ja oksensin pulpetilleni.
Matikan opettaja kehoitti minua heti lähtemään kotiin.
No eihän siinä sitten muukaan auttanut, vaan pois oli koulusta lähdettävä, kun kerran käskettiin ja päätin samantien olla koko loppuviikon sieltä pois.
Annan luona, hänen seuranaan, koska hän yksin ollessaan, tunsi olonsa niin hirveän yksinäiseksi, ja hänellähän oli vain minut.

Odotin Annaa kirjastossa, hänen lääkärissä käyntinsä ajan, koska minunhan ei lääkärinvastaanotolla passannut nokkaani näyttää, miehettömän, lasta odottavan naisen kanssa.
Kaikki oli hyvin, Annan raskaus eteni, kuten pitikin.
Uusia, väljempiä vaatteita kävin hänen mukanaan, makutuomarina valitsemassa.
Ihan kivasti meni sekin päivä, kaupungilla kierrellessämme.

Mutta sitten.. sitten jo seuraavana päivänä oli piru merrassaan!
Naapurit olivat huomioineet jatkuvat, päivittäiset vierailuni Annan luona, ja nyt kun joku heistä oli nähnyt meidät kaupungilla, käsi kädessä kulkevan, niin katastrofihan tietenkin oli valmis.
Totuushan nyt kuitenkin oli se, että käsi kädessä emme missään vaiheessa olleet kaupungilla ollessamme kulkeneet, sillä sitä olimme tarkoin varoneet.
Mutta sellaista nyt kuitenkin naapureiden keskuudessa puhuttiin, ja eteenpäin juoruiltiin.
Jatkoin kuitenkin Annan luona käymistäni, kuten ennenkin, mutta nyt aina koululaukku mukanani.
Jos juorut kulkeutuisivat vanhempieni korviin, voisin sanoa Annan auttavan minua läksyjeni teossa, antavan minulle apuopetusta, ja että vastapalvelukseksi kävin hänelle kaupassa, ja että sen sellaista pientä apuani hänelle vuorostani annoin.
Katselimme myös yhdessä televisiota, kun miksi meidän sitä yksin olisi pitänyt tehdä, ja juttelimme harjoituksen vuoksi yhdessä ruotsia ja englantia.
Harmitonta yhteistyötähän se vain oli, ja mitäs minä pieni poikaparka naisista vielä mitään muuta ymmärsin, kuin että niiltä saa ruokaa kun nälkä tulee, kun osaa sitä heiltä oikein kauniisti pyytää.
Olimme nyt Annan kanssa tarkoin varautuneet mahdollisiin tuleviin vanhempieni koviin kuulusteluihin.
Huomasimme näitä tällaisia yhdessä suunnitellessamme, että Annahan tosiaankin voisi aivan todella alkaa minulle lisäopetusta antamaan, koska ylioppilaslakitettuna hän siihen todellakin oli pätevä.
Työssään paperitehtaan konttorissa, hoiti hän ulkomaan kaupan kirjeenvaihtoa, sekä puhelimitse tehtaan asiakkaisiin yhteydenottoja.
Tyytyväisenä yhteiseen suunnitelmaamme, taputteli Anna vatsaansa, sinne sanansa osoittaen.
Tehdäänpäs Outi nyt tuosta sinun isästäsi oikea matikkanero ja mestarikielimaisteri!
Let's go Anna till säng kielihommiin!

Vanhempieni puhutteluun ja kuulusteluunhan minä jouduin, niistä juoruista heidän kuullessaan, mutta eivät ihme kyllä niitä tosiksi uskoneet.
Se hieno nainen sieltä konttorista mukako olisi sellaisessa suhteessa meidän pikku Penttimme kanssa, ei voi olla totta!
Aivan ilmaiseksihan hän auttaa Penttiä koulunkäynnissä, vastapalvelukseksi hänelle hänen kaupassakäynneistään ja muista pienistä palveluksistaan! Jutteluseuraa vain, se eronnut rouva meidän pojastamme itselleen haluaa! Ei mitään muuta!
Ja mikä sähkönsäästö, kun ei töissä ollessamme poika polttele täällä valoja, eikä pidä televisiota auki!
Olisi äiti järkyttynyt, jos olisi itsestään tiennyt kohta mummun tulevan. Pyörtynyt olisi.
Juoruakat juoruiluillaan taisivatkin vain palveluksen minulle ja Annalle tehdä.
Kerran niinkin.

Talomme juoruilevat naapurin naiset saivat vielä yhden mahtavan muutoksen elämässämme aikaan.
Sen että vanhempieni tästä lähtien yövuorottomina öinään kotona yöpyessään, eivät kieltäneet minua olemasta öisin poissa kotoa, vaan sain samanaikaisesti itse nyt Annan luona yöpyä, milloin vain itse sitä halusin.
He tiesivät missä olin, eli turvallisesti sen Anna-rouvan luona, joka kyllä piti minusta hyvän äidillisen huolen, minun puolestani ollessani hänelle apuna ja jutteluseurana.
Lapseton, mutta lapsirakas Anna-täti sai nyt leikkiä äitiä, harjoitella äitinä olemista kanssani, ajattelivat vanhempani.
Mutta mikä parasta, he saivat olla minusta erossa, joka olin aina ollut kuin kolmas pyörä heidän yhteisessä, kahden hengen perheessään.
He rakastivat vain toisiaan, minun ollessani heille kuin vain vieras käenpoika heidän yhteisessä pesässään.
Noin minä tunsin, ja samoin varmaan tunsivat hekin.

Apua! Outi tarttui kulliini kiinni, eikä päästä siitä irti!
Älä poika pelleile!
En Anna!
Älä sitten anna, voin minä runkatakin!
Eikun...!
Heikun keikun! Voi Antti ymmärrätkö sinä kuinka nuo sinun vitsailusi sotkevat sen hyvän tunnelman rakastellessamme?!
Etkö voisi sinäkin vain nauttia siitä, kun ollaan tällä lailla yhdessä, ja vitsailla sitten jossain toisessa yhteydessä!?
Pidetään Pentti paussia, minun on käytävä pissalla!
Anteeksi Anna, sanoin katuvalla äänellä, vetäessäni kaluani pois hänestä.
Älä Pentti välitä, olisi minun muutenkin ollut kohta vessaan lähdettävä!
Taas minä opin jotain, mutta pitääpä myöhemmin miettiä tarkemmin, että mitä minä oikein opin, vai opinko minä sittenkään yhtään mitään.
Keittiössä kuului joku avaavan jääkaapin oven.
Ahaa, jos en olisi äsken vitsaillut, olisi Anna tässä nyt tällä hetkellä kuluttamassa kaloreitaan, eikä sen sijaan olisi etsimässä niitä nyt lisää jääkaapista.
Siispä.. vitsailu on painoa nostavaa, ja vinoilu sen vastakohtana, painoa laskevaa.
Anna ilmestyi ovelle.
Olet Anna lihonut!
Anna pysähtyi, kääntyi ja meni takaisin keittiöön.
Kuulin kuinka jääkaapin ovi jälleen avautui.
Voi ei, tuo äskettäinen päätelmänihän osoittautuikin täysin vääräksi.
Apua! Joku tarttui kulliini kiinni!
Anna ilmestyi ovelle.
Runkkaamaanko sinä Pentti nyt aloit?
En vaan vanhasta tottumuksestahan minä siihen ajatuksissani koskin, ja säikähdin omaa kättäni!
Tuletko jo kulta nukkumaan?
Jos luulet että mahdun siihen vierellesi, minä kun olen lihonut!
Hyppäsin sängystä ylös, ja työnsin Annan edelläni sänkyyn.
Ja nyt hierotaan Anna rauhaa, vaikka minun pitäisi väkisin sinut rauhaan pakoittaa!
Pakottaisit? Miten?
Vaikka sinua kutittamalla!
Hih hih lopeta hiihih antaudun! Mitkä ovat rauhanvaatimuksesi?
Että saan työntää tämän tänne!
No työnnä se sinne, jos se rauha nyt noin pienestä on kiinni!
Pienestä? Jäikö sinne jääkaappiin mitään syötävää minullekin?
Fuck me boy now please.. peace not food! Sitähän rauhaahan sinä Pentti äsken halusit?!

Wake up, eat my pussy boy!
Heräsin Annan kuiskaukseen korvaani.
Päivä alkoi englannin kielen opetuksella, vaikka oli sunnuntai-aamu ja lepopäivä.
En minä jaksa nyt alkaa kieliä opiskelemaan, vastasin puoli-unissani.
Etkö edes.. ymmärsitkö mitä minä sanoin?
Silloin minulla välähti, ja kierähdin kuin salamana Annan jalkojen väliin.

Rakastelumme jälkeen Anna hyväili velttoa kaluani.
Kylläpä sinä poika taas jaksoit! Piditkö sinä siitä?
Pidin, tottakai minä pidin siitä! Miksi sinä taas sitä kysyit?
No kun minä olen jo tällainen vanha...!
Lopeta Anna-kiltti lopeta! Olemmehan jo puhuneet siitä! Minä rakastan sinua! Nautin seksistä kanssasi! Viihdyn seurassasi! Haluan olla kanssasi!
Mutta kun.. no olkoot.. mitä haluat tänään tehdä?
Käydään yhdessä ammeessa.. katsotaan televisiota, ja ollaan välillä sängyssä!
Anna siveli minua kädellään, ja se tuntui minusta hyvältä.
Olet niin kaunis poika, että haluaisin..!
Anna rutisti minua itseään vasten sylissään, vaikuttaen samalla kertaa sekä surulliselta, että onnelliselta.
Tunsin Annan suunnattomasti nauttivan minusta, ja minä vuorostani nautin saada tuottaa tuon nautinnon hänelle.
Me molemmat sekä annoimme, että toisiltamme saimme.
En olisi voinut elää ilman Annaa.
Anna oli minun, ja minä rakastin häntä.

Penni ajatuksistasi!
Ne ovat vähintään markan arvoisia!
No tässä on sinulle markka!
Niin kun ajattelin Anna sitä, että...!
Markan lisäksi sain Annalta myöskin hymyn ja suukon ja.. kertoisinkohan? Pitäähän minulle itsellenikin joitain salaisuuksia jäädä!

Lähdimme kuitenkin iltapäivällä kävelylle, vastoin aamupäiväistä päätöstämme.
Oli jo alkanut hämärtymään, ja takaisin kotiin palattuamme, oli jo pimeää.
Postiluukusta oli poissaollessamme pudotettu taitettu paperilappu.
"Tulkaa syömään maksalaatikkoa. Äiti".
Saimme kutsun kotiisi syömään!
Maksalaatikkoa! Taitaa olla mieliruokaasi?!
Joo, onhan se!
Anna katsoi minua kysyvästi.
Mitä nyt, miksi muutuit yht'äkkiä noin synkäksi?
En tiedä?
Etkö?
En!
Vanhemmillasi on sinua ikävä! Milloin näit heitä viimeksi?
En muista!
Oletko soittanut heille?
En!
Älä ota kenkiä pois jaloistasi, sillä nyt me lähdemme teille!
Teille?! Teille meille! Miksi?
Jopas sinusta nyt Pentti tuli ärrinpurri! Jos haluat täällä luonani olla, niin sinun on nyt käytävä vanhempiesi luona, ja ainakin minulla on jo nälkä, vaikkei sinulla olisikaan!
Haluatko ajaa minut täältä luotasi pois?
En halua, ja juuri siksi meidän on nyt käytävä vanhempiasi katsomassa, etteivät he kiellä sinua käymästä täällä! Ymmärrätkö? En minä sinua halua täältä pois, mutta vanhempasi voivat alkaa sitä haluamaan! Tule lähdetään!

......................... .