Eräänlainen kuolema

Anonyymi-ap

Neurolepteissä oleminen on eräänlainen kuolema.

43

328

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Niinkin voi sitä tilaa kenties kutsua. Lamaa paitsi elimistön, liikeradat, liikkumisen, vaikuttavat myös aivoihin ja tunnepuoleen. Omalla kohdallani kaikki tunteet, ainkin mielihyvän kokemisen osalta katosivat lähes lopullisesti yli 15 vuotta sitten.

      Samanlaisen "kuolemisentunteen" koin minäkin sisälläni aikoinaan, kun erehdyin niitä käyttämään. Olen siis lopettanut niiden käyttämisen noin neljä vuotta sitten. Enkä kadu sitä päätöstä yhtäkään päivää. Sanoo käypähoitosuositukset, tai kuka tahansa julkkispsykiatri mitä tahansa. En luota suomalaiseen terveydenhuoltoon, enkä etenkään mt-puolella toimiviin.

      • Anonyymi

        Miksimsitten syödään lääkkeitä jos ei niistä,ole mitäön apua . Luulisi nyt aikuisen ihmisen kertovan lääkärilleen miten kokee olonsa ja pyytävät lääkkeen vaihdosta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksimsitten syödään lääkkeitä jos ei niistä,ole mitäön apua . Luulisi nyt aikuisen ihmisen kertovan lääkärilleen miten kokee olonsa ja pyytävät lääkkeen vaihdosta

        Voi kun tietäisit, kuinka monet ovat pyytäneet, mutta psykiatri ei ole suostunut, vaihtamaan tai lopettamaan lääkitystä.
        Toki avohoidossa kukaan ei lääkkeitä pakota syömään.
        Olen kyllä itse, ja tiedän muitakin, törmännyt siihen, että lääkäri on alkanut puhumaan pakkohoidosta, jos on potilaana tullut ehdotettua, ettei aio lääkettä käyttää.
        Siis voivat uhata pakkohoidolla, mutta eihän sinne joudu, jos ei ole erikoisemmin aihetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi kun tietäisit, kuinka monet ovat pyytäneet, mutta psykiatri ei ole suostunut, vaihtamaan tai lopettamaan lääkitystä.
        Toki avohoidossa kukaan ei lääkkeitä pakota syömään.
        Olen kyllä itse, ja tiedän muitakin, törmännyt siihen, että lääkäri on alkanut puhumaan pakkohoidosta, jos on potilaana tullut ehdotettua, ettei aio lääkettä käyttää.
        Siis voivat uhata pakkohoidolla, mutta eihän sinne joudu, jos ei ole erikoisemmin aihetta.

        Perustelut pakkohoidolle voidaan keksiä jos lääkäri haluaa laittaa henkilön lukkojen taakse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perustelut pakkohoidolle voidaan keksiä jos lääkäri haluaa laittaa henkilön lukkojen taakse.

        Tämä osittain tottakin, mutta pakkohoitoa harkitessa ei yhden lääkärin päätös riitä, siihen tarvitaan vähintään kahden lääkärin päätös.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perustelut pakkohoidolle voidaan keksiä jos lääkäri haluaa laittaa henkilön lukkojen taakse.

        Miksi lääkärin pitäisi keksiä syitä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä osittain tottakin, mutta pakkohoitoa harkitessa ei yhden lääkärin päätös riitä, siihen tarvitaan vähintään kahden lääkärin päätös.

        Vai oliko kolmen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi lääkärin pitäisi keksiä syitä?

        Koska ei ole olemassa mitään mielisairauksia. Kaikki mielisairaudet on keksittyjä. Niitä ei ole oikeasti olemassa.


    • Anonyymi

      Edelliseen vielä sen verran jatkoa: Että vaikka psykiatrian puolella lääkkeiden käyttöä kuinka perusteltaisiin sairauden hoidolla, niin kukaan ei ota, eikä kanna vastuuta neuroleptien haitallisista vaikutuksista käyttäjille. Neuroleptit aiheuttavat käyttäjilleen vain haittaa, ja lisäsairauksia. Ja tämän lisäksi se "sairaus", johonka kyseisiä lääkkeitä on lääkäri potilaalleen määrännyt, ei myöskään lainausmerkeissä parane. Sitäpaitsi useammalla ns. mt-diagnoosin saaneella on jokin muu sairaus taustalla. Koska monissa sairauksissa, kuten autoimmuuni, tai neurologisissa sairauksissa, on aivan samoja oireita, kuin psyykkisiksi luokitelluissa. Ja jos sellaisella potilaalle aletaan määrätä ja lappaa eteen neuroletinappeja, niin se oikea sairaus vain pahenee ja tulee vielä lottovoittona lisäsairauksia.

      Siihen päälle saattaa tulla infarkteja, tai useamman vuosikymmenen jälkeen muistisairaus. Joten kuulostaako huokuttelevalta?

      En suosittele kenellekään, että menee etenkään julkiselle puolelle, edes tk: seen kertomaan omista ongelmistaan, tai vaikeuksistaan. Koska sen kaiken hintana, jos saa M1-lähetteen psykiatriselle osastolle, sen kaiken seurauksena saattaa menettää paitsi liikuntakykynsä, hyvinvointinsa, työ ja toimintakykynsä ja terveytensä.

      • Anonyymi

        Edelliseen tekstiin korjauksia: kyse oli siis neurolepteistä.

        Ja jos ihmiselle tulee vakavia haittoja, nk. useimpien neuroleptien vaikutus on haitallinen, niin joissakin lääkkeissä on haittavaikutuksena infarktit. Ja neuroleptit vaikuttavat kognitiivisiin kykyihin ja jälleen kerran haitallisesti. Joten kuulostaako houkuttelevalta ryhtyä käyttämään sellaisia lääkkeitä, jotka aiheuttavat vain lisäsairauksia, pahimmillaan kuolemaan johtavia sydäninfarkteja ja ennenaikaista dementiaa?


      • Anonyymi

        Et voi yleistää mitenkään, sillä moni on todella tyytyväinen hoitoonsa . Kaikille ei ehkä lääkitys sovi, ja silloin on katsottava muita mahdollisuuksia .
        Kyllä lääkkeiden vaihtokin voisi olla monella ajankohtainen asia. Äkunhan jaksaisivat taistella omasta terveydestään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et voi yleistää mitenkään, sillä moni on todella tyytyväinen hoitoonsa . Kaikille ei ehkä lääkitys sovi, ja silloin on katsottava muita mahdollisuuksia .
        Kyllä lääkkeiden vaihtokin voisi olla monella ajankohtainen asia. Äkunhan jaksaisivat taistella omasta terveydestään.

        Minä olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Puolustajana et tietenkään ole koskaan edes kokeillut neuroleptejä. Kyllä olisi toinen ääni kellossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et voi yleistää mitenkään, sillä moni on todella tyytyväinen hoitoonsa . Kaikille ei ehkä lääkitys sovi, ja silloin on katsottava muita mahdollisuuksia .
        Kyllä lääkkeiden vaihtokin voisi olla monella ajankohtainen asia. Äkunhan jaksaisivat taistella omasta terveydestään.

        Sitä voi olla ihan tyytyväinen hoitoonsa, kun on lamaantunut ja tokkurassa. Mutta elämä on yhtä makaamista ja nukkumista neurolepteissä. Eipähän tarvitse tehdä mitään. Sen kun nukkuu koko ajan pilvessä.,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et voi yleistää mitenkään, sillä moni on todella tyytyväinen hoitoonsa . Kaikille ei ehkä lääkitys sovi, ja silloin on katsottava muita mahdollisuuksia .
        Kyllä lääkkeiden vaihtokin voisi olla monella ajankohtainen asia. Äkunhan jaksaisivat taistella omasta terveydestään.

        Ei kummene vaihtaa lääkkeitä.
        Neuroleptit samaa paskaa eripaketeissa.Lähes samat haitat kaikissa neurolepteissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin korjauksia: kyse oli siis neurolepteistä.

        Ja jos ihmiselle tulee vakavia haittoja, nk. useimpien neuroleptien vaikutus on haitallinen, niin joissakin lääkkeissä on haittavaikutuksena infarktit. Ja neuroleptit vaikuttavat kognitiivisiin kykyihin ja jälleen kerran haitallisesti. Joten kuulostaako houkuttelevalta ryhtyä käyttämään sellaisia lääkkeitä, jotka aiheuttavat vain lisäsairauksia, pahimmillaan kuolemaan johtavia sydäninfarkteja ja ennenaikaista dementiaa?

        Lääkärin velvollisuus on katsoamettä potilas saa apua lääkkeistään ja sekin että suosittelee jokåtain muuta hoitoa hönelle. Eimkai niin lepsuja lääkäreitä,edes ole.
        Jos ottaa lääkkeet kuten ne on käsketty ottamaan ja hoidon aikana ei juoda alkoholia tippaakaan niin luulisi olin olevan parempaa, eräskin mies joi viinaa pilkaten koko hoitosysteemiä ja syytti lääkäreitä . Ei sai edes yhtäkään oluttaan oteta ailloin kun syödään lääkkeitä . Sillä alkoholi ja lääkkeet vaikuttavat samaan osaan aivoja ja alkoholi ottaa lääkkeen ylitse ja ailloin ei mikään lääke auta vaan se tapaa loppua sekavuus tilaan . Jotkut ottavat muka vaan murusia luullen että lääkettä otetaan kuten jotain särkylääkettä . Niin moni ei itsekkään ymmätårrä edes miten lääkkeet otetaan vaan. laboreeraavat itse tietoa vailla
        Ja jos tuntee ettei lääke auta niin menee lääkäriin ja sanoo hänelle miten asiat ovat.
        Lääkärin velvollisuus on parantaa jos ei yksimkeino auta niin toinen ehkä tekee sen .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä voi olla ihan tyytyväinen hoitoonsa, kun on lamaantunut ja tokkurassa. Mutta elämä on yhtä makaamista ja nukkumista neurolepteissä. Eipähän tarvitse tehdä mitään. Sen kun nukkuu koko ajan pilvessä.,

        Ei kaikki makaa ja nuku, jotka neuroleptejä käyttävät.
        Itsekin aikoinaan ( ja jotkut kaverit ) baareissa istuttiin ja sählättiin pitkin kyliä.
        Vaikka jatkuvasti sekaisinhan siinä oli kuin " seinäkello ".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Puolustajana et tietenkään ole koskaan edes kokeillut neuroleptejä. Kyllä olisi toinen ääni kellossa.

        Usein juuri ne puolustajat ovat tehneet työtä psyykkisten sairausten parissa ja nähneet hyvin läheltä hoidon tuloksia. Joten ei tarvitse jakaa ihmisiä puolustajiin ja puolustettaviin
        Asia on ainoastaan asiakannalla ja totuus on se että moni saa avun lääkkeistä mutta monelle on vaihdettava toinen lääke. Koska ensimmäinen ei ehkä sovi koostumukseltaan
        Lääkärit tekevät työtään siksi että haluavat parantaa ihmisiä joten turha sanoa ettei välitetä , mutta eräät vissiin luulee että pitäisi olla oikein kaveri lääkärin kanssa ja että, juuri hänen sairautensa olisi jotenkin harvinaista, niin ei ole yleensä samaa tautia sairastavillamonsairastavilla on aina samat jutut ja oikein huono itseluottamus tuntevat itsensä jotenkin alemmalla tasolla olevansa vaikka kukaan ei ole koskaan niin edes ajatellut.
        Valittavat ettei saa apua mutta ovatko koskaan sanoneet lääkärille etteivät tunne saavansa apua ja stteivätbhalua jäädä huonoon olotilaan lopuksi elämäänsä. Ja höpötellään muista sairauksista. Mitä sattaa tukalla, aiis kun lopettaa sen oma itsensä tutkimisen ja luottaa hoitoon ja jos lääke ei auta niin se sanotaan lääkärille . Se kun valitetaan ja ehkä syödään lääkkeitä vuosi kausia vaikka tuntevat ettei ne auta . Hieman omaa panostakin tarvitaan että olo paranee ja kyetä selittämään lääkärilleen olonsa siitä miten huonosti voi .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kummene vaihtaa lääkkeitä.
        Neuroleptit samaa paskaa eripaketeissa.Lähes samat haitat kaikissa neurolepteissä.

        Missä lääketehtaassa sinä olet töissä, kun totuuksiasi jakelet
        Ensinnäkin on niin että lääkkeillä joka båvaihdwtaan on eri vaikuttanevat aine kun sillä ensimmäisellä lääkkeellä ja lääke koostuu myös muistakin aineksista kun vaan yhdestä,
        Etkä voi yleistää mitenkään sanomalla ettei muka lääkkeen vaihto auta. Kas kun tiedän että miåoellamin auttanut. Koskaan ei voi verrata toisen ihmisen tilaan ja siihen josko toinen ihminen saisi avun lääkkeestä. Koska ihmiset ovat erilaisia ja kokevat asiat eritavalla joten sinäkö. ,yrität jotenkin estää ,toisen saamasta apua jutuillasi koska itse et ole saanut apua. Niin olet sanomassa ettei lääkkeen vaihto auta.on totta että , eräillä ihmisillä on niin kiero ajatus lääkityksestä ettei heille auta mikään mutta sekin se on asenne kysymys , ihminen joka luottaa hoitoonsa voi aina paremmin , kun taas ihminen jokamtutlåkii itseään ja vointiaan koko ajan tulee olemaan aina sairas jostakin. Aika siirtää, ajatuksensa ihan muihin asioihin se kun oman kehonsa oireisiin l se in hyvä alku paranemiseen loput hoitelee lääkäri .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärin velvollisuus on katsoamettä potilas saa apua lääkkeistään ja sekin että suosittelee jokåtain muuta hoitoa hönelle. Eimkai niin lepsuja lääkäreitä,edes ole.
        Jos ottaa lääkkeet kuten ne on käsketty ottamaan ja hoidon aikana ei juoda alkoholia tippaakaan niin luulisi olin olevan parempaa, eräskin mies joi viinaa pilkaten koko hoitosysteemiä ja syytti lääkäreitä . Ei sai edes yhtäkään oluttaan oteta ailloin kun syödään lääkkeitä . Sillä alkoholi ja lääkkeet vaikuttavat samaan osaan aivoja ja alkoholi ottaa lääkkeen ylitse ja ailloin ei mikään lääke auta vaan se tapaa loppua sekavuus tilaan . Jotkut ottavat muka vaan murusia luullen että lääkettä otetaan kuten jotain särkylääkettä . Niin moni ei itsekkään ymmätårrä edes miten lääkkeet otetaan vaan. laboreeraavat itse tietoa vailla
        Ja jos tuntee ettei lääke auta niin menee lääkäriin ja sanoo hänelle miten asiat ovat.
        Lääkärin velvollisuus on parantaa jos ei yksimkeino auta niin toinen ehkä tekee sen .

        Kauan, kauan sitten join viinaa, kaksin käsin. Oikeastaan lähes kaikki alkoholipitoinen upposi.
        Kannabista siinä sivussa monet vuodet.
        Eihän sitä psyyke kestänyt, lopulta sairaalaan, vahvat lääkitykset päälle, takaisin kotiin ja lisää viinaa.
        Psykoosia tuli peräjälkeen, lääkityksiä vaihdeltiin ja testailtiin, olihan se " mielenkiintoista " aina kokeilla uutta lääkettä miten se vaikutti alkoholin kanssa yhdessä.
        Ja lääkärit kyllä tiesivät alkoholin käyttöni, siihen ei kukaan pysty sanomaan, ettei olisi ollut tiedossa.
        Jälkeenpäin tuli mietittyä, että miksi päihdeongelmaiselle määrättiin valtavat määrät erilaisia psyykelääkkeitä, kyllähän ammattilaisetkin näkivät millaista elämäni silloin oli, kuinka sekaisin olin koko ajan.
        Jotkut tutut silloin sanoivat, että minua pidettiin koekaniinina. Itse en siihen niin uskonut, en sitä ajatellut, mutta toisaalta, mikä lienee mahtoi olla tarkoitus pitää ihminen niin sekaisin vuodesta toiseen.
        En ole katkeroitunut, en syyttele ketään, ennemminkin olen ihan tyytyväinen, että edelleen elossa, vaikka sekin oli aikoinaan ajoittain aika täpärällä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä lääketehtaassa sinä olet töissä, kun totuuksiasi jakelet
        Ensinnäkin on niin että lääkkeillä joka båvaihdwtaan on eri vaikuttanevat aine kun sillä ensimmäisellä lääkkeellä ja lääke koostuu myös muistakin aineksista kun vaan yhdestä,
        Etkä voi yleistää mitenkään sanomalla ettei muka lääkkeen vaihto auta. Kas kun tiedän että miåoellamin auttanut. Koskaan ei voi verrata toisen ihmisen tilaan ja siihen josko toinen ihminen saisi avun lääkkeestä. Koska ihmiset ovat erilaisia ja kokevat asiat eritavalla joten sinäkö. ,yrität jotenkin estää ,toisen saamasta apua jutuillasi koska itse et ole saanut apua. Niin olet sanomassa ettei lääkkeen vaihto auta.on totta että , eräillä ihmisillä on niin kiero ajatus lääkityksestä ettei heille auta mikään mutta sekin se on asenne kysymys , ihminen joka luottaa hoitoonsa voi aina paremmin , kun taas ihminen jokamtutlåkii itseään ja vointiaan koko ajan tulee olemaan aina sairas jostakin. Aika siirtää, ajatuksensa ihan muihin asioihin se kun oman kehonsa oireisiin l se in hyvä alku paranemiseen loput hoitelee lääkäri .

        Mitä lääkettä itse käytät?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Puolustajana et tietenkään ole koskaan edes kokeillut neuroleptejä. Kyllä olisi toinen ääni kellossa.

        Kokeiltu on. Niissä oli hyvät ja huonot puolet, mutta ei ne niin huonoja olleet, että niiden takia joutuisin omista ongelmistani syyttelemään muita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärin velvollisuus on katsoamettä potilas saa apua lääkkeistään ja sekin että suosittelee jokåtain muuta hoitoa hönelle. Eimkai niin lepsuja lääkäreitä,edes ole.
        Jos ottaa lääkkeet kuten ne on käsketty ottamaan ja hoidon aikana ei juoda alkoholia tippaakaan niin luulisi olin olevan parempaa, eräskin mies joi viinaa pilkaten koko hoitosysteemiä ja syytti lääkäreitä . Ei sai edes yhtäkään oluttaan oteta ailloin kun syödään lääkkeitä . Sillä alkoholi ja lääkkeet vaikuttavat samaan osaan aivoja ja alkoholi ottaa lääkkeen ylitse ja ailloin ei mikään lääke auta vaan se tapaa loppua sekavuus tilaan . Jotkut ottavat muka vaan murusia luullen että lääkettä otetaan kuten jotain särkylääkettä . Niin moni ei itsekkään ymmätårrä edes miten lääkkeet otetaan vaan. laboreeraavat itse tietoa vailla
        Ja jos tuntee ettei lääke auta niin menee lääkäriin ja sanoo hänelle miten asiat ovat.
        Lääkärin velvollisuus on parantaa jos ei yksimkeino auta niin toinen ehkä tekee sen .

        Ikävä vaan, että nämä ns. lääkkeet ovat huumausaineita. Lääkäreillä ei ole muuta tarjottavaa kuin huumausainneet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikävä vaan, että nämä ns. lääkkeet ovat huumausaineita. Lääkäreillä ei ole muuta tarjottavaa kuin huumausainneet.

        Vai oisko taas päässy käymään niin, että tarjottu on ummet ja lammet kaikkee muutakin, mutta kun se tuo sairaudentunto otti niin paljon ihteesä, että nyt joutuu ihan asiakseen tulemaan vänkäämään vastaan foorumeille?


    • Anonyymi

      Sitäpaitsi ne syyt, joiden takia yksilö kenties hakeutuu palveluihin, niitä ei koskaan selvitetä, eikä ratkaista. Oireiden taustalla olevat syyt jää selvittämättä. Koska psykiatriassa keskitytään aivan vääriin asioihin. Joten mikä on se hyöty ihmiselle, jos ne syyt, joiden takia hän on alunperin hakeutunut hoitoon, tai saamaan itselleen jotakin tukea, eivät kiinnosta millään tavalla alalla olevia, ja sen päälle ihminen SSRI ja neuroleptilääkkeitä käyttäessään sairastuu vielä lisäsairauksiin?

      Missä on se ammattietiikka, tai eettisyys? Minä en niitä kyseisessä toiminnassa näe yhtään.

      • Anonyymi

        Minun edesmennyt sisareni oli mielisairas. Hänelle kirjoitettiin lääkkeet alta parikymppisenä hänen ollessaan karjakkokoulussa. Elämä meni hyvin niin kauan, kun hän söi lääkkeensä. Hän teki karjakoiden lomituksia ym. Sitten kun hän lopetti keikkojen teon 50-vuotiaana, hän halusi olla ilman lääkkeitään. Seuraus: Häiriköintiä asunnossa. Naapurit raivona.Ihmisen pitäisi nukkua silloin kun muutkin, eikä kolistella ja höpistä itsekseen öisin. Poliisit kävi pari kertaa, ja mursivat oven, kun sisareni ei avannut. Lukot roikkuivat ovipielissä. Putkareissuja.
        Sisareni ei moittinut lääkkeitään, psykiatreja eikä hoitajia. Yleisellä puolella hän itseään hoidatti.


    • Anonyymi

      Mt-puolella alalla olevia eivät heidän pakeilleen potilaiden oireita aiheuttavat syyt ja tekijät kiinnosta. Tarkkaillaan vain oireita, etsitään jotakin "kaiken selittävää sairautta", ja siihen, tai useampiin sairauksiin määrätään vain ja ainoastaan lääkkeitä. Sitä kuvittelisi, tai itse myönnän, että luulin, että kyseisellä alalla henkinen hyvinvointi ja sen edistäminen on etusijalla. Ja että ihmisen kokemat asiat, olosuhteet ja elämäntilanne olisi yhtenä merkittävänä etusijalle nostettavana asiana.

      Kun ensimmäisen kerran avasin psykiatrisen sairaalan oven toivoin jotakin aivan muuta, kuin kylmää ja tylyä kohtelua, käskyttämistä, autoritääristä asennetta, yksin jättämistä ja lääkkeiden määräämistä. Se tietty asenne, mikä sairaalassa ja siellä toimivista tuli esille, oli, että nämä asiat meillä on sinulle vain tarjota: diagnosointia ja lääkkeitä. Hoitojakson päätyttyä tarjotaan avohoidon palveluita, jotka pohjautuu vain smalltalkkiin, eli jutustellaan vain jotakin tyhjänpäiväisyyksiä, tyyliin: "mitä teet päivisin ja syötkö lääkkeesi"? Jos psykiatrialla ei ole mitään muuta tarjottavaa niille lukuisille ihmisille, jotka heidän apuaan, tai tukeaan etsivät ja kaipaavat, niin aika köykäiseltä vaikuttavat heidän hoitomenetelmänsä, asenteensa, ja palveluiden anti ja laatu.

      Sitä tyhjänpäiväistä jutustelua etsii ja löytää jostakin muualtakin, vaikka omien tuttavien, tai sukulaisten piiristä.

      Jos ketään ei kiinnosta se, mitä joku on elämässään kokenut, tai mitä hänelle on tapahtunut ja ainoat keinot "auttaa" ovat vain diagnosoinnit, kategorisoinnit, leimaaminen, ja terveyttä vahingoittavat ja tuhoavat lääkitykset, niin aika huonolta, heikoilta ja kapea-alaisilta keinoilta näyttää tuon kyseisen hoitokulttuurin ja lääketieteen haaran tapa auttaa ihmisiä.

      • Anonyymi

        Mitkä ne oli sinun elämäsi syyt tai tekijät?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitkä ne oli sinun elämäsi syyt tai tekijät?

        Nyt tulee liian utelias kysymys. Jos siihen vastaisi, jotkut saattaisivat tunnistaa minut kirjoituksesta.

        Pahoittelen sitä, että olen vakavasti sairastunut somaattiseen sairauteen, joka vaikuttaa tekstin sävyyn ja ulosantiin. Tuli kirjoitettua liian aggressiivisesti. Tällä hetkellä on vaikeaa väsymyksen ja mieleen tulevien elämässä koettujen asioiden aiheuttamien takautumien takia. Olen hyvin pahoillani ja pyydän anteeksi, jos olen jotakuta loukkannut. Tarkoitukseni ei ole syytellä, tai haukkua alalla olevia. Vaikka siitä saattaa saada sen kuvan.

        Psykiatriassa pitäisi keskittyä enemmän niihin oireita aiheuttaviin asioihin, kuin etsiä jotakin kaiken selittävää sairautta. Sairauskeskeisyys tai siihen keskittyminen ei auta niitä ihmisiä oikeasti, jotka kärsivät oireista, jotka aiheutuvat elämässä olevista olosuhteista, elämäntilanteesta, tai kokemistaan asioista. Tätä mieltä olen silti.


    • Anonyymi

      Edelliseen kommenttiin vielä pieni lisäys. Jos joku pitää sitä avopuolella tapahtuvaa smalltalkkia jonakin "hoitona", niin sitten ihmettelen suuresti. Sitä ei voi edes kutsua oikeastaan miksikään aidoksi hoidoksi.

      • Anonyymi

        Avopuolella voi puhua muutakin kuin smalltalkia, on asiakkaasta jonkin verran kyllä kiinni, mitä hän haluaa jutella esim. hoitajan vastaanotolla.
        Joillekin vaan on kovin hankalaa puhua vaikeista asioista yhtään kenellekään. Niistäkin voi puhua hoitajan kanssa, jos haluaa.
        Neuroleptien " kuolettavuudesta " sen verran, että itselläni lamaantuivat lähinnä tunteet ja suolisto. Lääkkeet aiheuttivat pahoja ummetuksia jatkuvasti, aina sai käyttää jotain laksatiivia.
        Pitemmän päälle ei varmasti tee suolistollekaan hyvää.
        Hermosto alkoi reistailemaan vasta lääkitysten loputtua, vaikka ilmeisimmin seurausta niiden käyttöön liittyen onkin.


      • Anonyymi

        Jos se sellainen "avoin dialogi" ei ole hoitoa, niin eipä siihen silloin paljoa muuta jää, kuin lääkkeet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos se sellainen "avoin dialogi" ei ole hoitoa, niin eipä siihen silloin paljoa muuta jää, kuin lääkkeet.

        Tässähän se paradoksi piilee. Joskus on tullut mieleen, että nämä ihmiset ovat vain niin sairaita etteivät kykene solmimaan mitään ystävyyssuhteita, ja he vain kaipaisivat sitä kaveria sinne harhaiseen maailmaan.

        Sitten he pettyvät kun se hoitaja ei olekkaan se maksettu kaveri, joka tehtävä olisi hypää rahasta käsi kädessä sinne psykoosiin, ja auttaa ihmistä syyttelemään ongelmistaan kaikkia muita, vaan haluaa auttaa ihmistä tässä maailmassa.

        Sen jälkeen ei kelpaa mitkään ääniäkuulevien ryhmät, tunnesäätelyt, ratkaisukeskeisyydet, tai voimavara valmennukset, vaan valitetaan lääkkeiden sivuvaikutuksista ja leikitään tyhmää, kun kysytään, että miksi lääkkeettömät hoidot ei kelpaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässähän se paradoksi piilee. Joskus on tullut mieleen, että nämä ihmiset ovat vain niin sairaita etteivät kykene solmimaan mitään ystävyyssuhteita, ja he vain kaipaisivat sitä kaveria sinne harhaiseen maailmaan.

        Sitten he pettyvät kun se hoitaja ei olekkaan se maksettu kaveri, joka tehtävä olisi hypää rahasta käsi kädessä sinne psykoosiin, ja auttaa ihmistä syyttelemään ongelmistaan kaikkia muita, vaan haluaa auttaa ihmistä tässä maailmassa.

        Sen jälkeen ei kelpaa mitkään ääniäkuulevien ryhmät, tunnesäätelyt, ratkaisukeskeisyydet, tai voimavara valmennukset, vaan valitetaan lääkkeiden sivuvaikutuksista ja leikitään tyhmää, kun kysytään, että miksi lääkkeettömät hoidot ei kelpaa?

        Onko noita esille tuomiasi hoitomuotoja käytössä ja tarjolla myös julkisella puolella? Käsittääkseni siellä ei tarjota muuta, kuin diagnosointia, kategorisointia ja lääkitystä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässähän se paradoksi piilee. Joskus on tullut mieleen, että nämä ihmiset ovat vain niin sairaita etteivät kykene solmimaan mitään ystävyyssuhteita, ja he vain kaipaisivat sitä kaveria sinne harhaiseen maailmaan.

        Sitten he pettyvät kun se hoitaja ei olekkaan se maksettu kaveri, joka tehtävä olisi hypää rahasta käsi kädessä sinne psykoosiin, ja auttaa ihmistä syyttelemään ongelmistaan kaikkia muita, vaan haluaa auttaa ihmistä tässä maailmassa.

        Sen jälkeen ei kelpaa mitkään ääniäkuulevien ryhmät, tunnesäätelyt, ratkaisukeskeisyydet, tai voimavara valmennukset, vaan valitetaan lääkkeiden sivuvaikutuksista ja leikitään tyhmää, kun kysytään, että miksi lääkkeettömät hoidot ei kelpaa?

        Hoidon saaminen ja vastaanottaminen, sekä siitä hyötyminen onnistuu vasta sitten, kun ymmärtää ottaa sitä vastaan, ja ymmärtää hoidon tarkoituksen sekä omat mahdollisuudet paremman voinnin saamiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko noita esille tuomiasi hoitomuotoja käytössä ja tarjolla myös julkisella puolella? Käsittääkseni siellä ei tarjota muuta, kuin diagnosointia, kategorisointia ja lääkitystä.

        Riippuu paikkakunnasta, jossa asuu, mutta usein löytyy paikallisia yhdistyksiä, esim. mielenterveysyhdistys, voi olla ryhmätoimintaa, ainakin pääkaupunkiseudulla on jotain klubitaloja, jne.
        Mielenterveyden keskusliitostakin, sekä Mieli ry:stä, mielenterveysseurasta, tms. luultavasti voisi saada tietoa, mitä toimintaa mistäkin voi löytää.
        Joskus vaatii vähän oma-aloitteisuutta, jos haluaa elämässään eteenpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko noita esille tuomiasi hoitomuotoja käytössä ja tarjolla myös julkisella puolella? Käsittääkseni siellä ei tarjota muuta, kuin diagnosointia, kategorisointia ja lääkitystä.

        Kaikki yllämainitut on nimenomaan verovaroilla tuotettuaa tavaraa.


    • Anonyymi

      Miksi ihminen kokee elävänsä vain silloin kun saa häiritä ja terrorisoida muita ihmisiä?

      • Anonyymi

        Ei täällä kukaan sellaista tee, tai ole tehnyt. Tai en ainakaan minä. Ihmiset ilmaisevat itseään, ja joskus elämässä koetut vaikeudet ja takaumat vaikuttavat tekstin sisältöön.

        Trollaajat ovat asia erikseen, ja sitä toimintaa ja sen järjettömyyttä en ole koskaan ymmärtänyt.


    • Anonyymi

      Jos tuntee niin on selitettävä se lääkärille. Ei kai hoidossa pitäisi olla sellaista tunnetta että on puolittain kuollut.
      Ne jotka minä tiedän ovat hyvin tyytyväisiä lääkityksensä , joten olon tulisi olla lääkityksen avulla parempi kysyä lääkäriltäsi että olisiko muita mahdollisuuksia hoitoon se kun että syö lääkettä joka turruttaa.
      Ei kannata antaa periksi , vaan uskaltaa keskustella lääkärin kanssa asiasta.

      • Anonyymi

        Sitten saa rangaistukseksi vielä pahempia myrkkyjä.


      • Anonyymi

        Vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana psykiatrian pyörteissä tapasin yhden psykiatrin, joka sanoi lääkkeestä " eihän sellaista tarvitse käyttää, josta paha olo tulee ".
        Olin kertonut hänelle silloisen lääkkeen haittavaikutuksista. Se lääke otettiin pois käytöstäni.


    • Anonyymi

      Ihmettelen kovasti kun moni kirjoittelee lääkkeestä negatiivisesti , kun itse olen nähnyt ihan vaan positiivisia ihmisiä jotka ovat sanoneet että ovat kiitollisia kun saivat avun.
      Ja jos ei lääke sovi niin yleensä se vaihdetaan toiseen lääkkeeseen . Mutta vaikuttaa että täällä puhutaan vaan kauhu kertomuksia lääkkeistä. Olisko niin että se on se sairaus joka pitää sitä huonoa oloa .
      Kun sanoo asiallisesti lääkärille ettei tunne saavansa mitään apua lääkkeestä niin kai he yrittävät auttaa että ihminen saisi avun ja alkaisi voimaan paremmin ..
      Kun sentään maailmssa niin moni saa hyödyn lääkkeistä niin miksi suomalainen ei hyödy siitä myöskin
      Itse valittaisin lääkärille ja kysyisin olisiko muuta lääkettä mitä voisi käyttää .

      • Anonyymi

        Vaikea tietää, minkä verran olet nähnyt lääkkeitä käyttäviä ihmisiä, jos kaikki heistä ovat onnellisina sanoneet lääkkeitä hyviksi.
        Lääkkeitä käyttävien ihmisten mielipiteet lääkityksistään ovat hyvin erilaisia. Jotkut pitävät niitä hyvinä, eivät välttämättä koe niin haittojakaan, kun taas jotkut kärsivät haittavaikutuksista, jotkut pahoistakin.
        Ja se, kun aina sanotaan, että kyllä se lääkäri ne lääkkeet vaihtaa, kun kertoo, ettei ole hyviä, niin ei se ihan aina noinkaan mene.
        Jos et ole itse kokenut tällaisia asioita, sinun on vaikeaa ( ja turhaa ) mennä sanomaan, kuinka ihmiset mitäkin kokevat, tai väittää heitä sairaiksi. Kerrot ainoastaan nähneesi niitä onnellisia ihmisiä, toki sekin hyvä, jos näkemäsi ovat onnellisia.
        On älyttömin juttu alkaa heti väittämään ihmisten negatiivisia kokemuksia johtuviksi sairaudesta, etenkään silloin, kun ei edes tunne näitä ihmisiä. Sen perusteella, mitä tännekin porukka kirjoittelee, ei kukaan voi täällä sanoa, kuka kirjoittajista on sairas, sairaampi, sairain, jne.
        Jotkut ovat jopa aikoinaan voineet hyötyä lääkityksistään, ja voivat jälkeenpäin ehkäpä niitä arvostella myös negatiivisesti.
        Niin teen itsekin, vuosia käytin lääkkeitä, huonommalla ja paremmalla menestyksellä, ja kun niistä eroon pääsin, niin miettisin kyllä pitkään alkaisinko niitä uudestaan käyttämään, jos tilanne vaatisi.


      • Anonyymi

        Ei ole kovasti moni, vaan ne harvat kirjoittaa paljon. Kannattaa enemmän luottaa niihin todellisiin ihmisiin ja todellisiin havantoihin, kuin muutaman hassun ihmisen jatkuvaan inttämiseen.

        Tietysti maailmassa on olemassa ihmisiä joita ei nykykeinoilla pystytä parantamaan, mutta sama koskee kaikkia muitakin sairauksia. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö suurin osa voisi ymmärtää tilannettaan ja olla tyytyväisiä hoitoonsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikea tietää, minkä verran olet nähnyt lääkkeitä käyttäviä ihmisiä, jos kaikki heistä ovat onnellisina sanoneet lääkkeitä hyviksi.
        Lääkkeitä käyttävien ihmisten mielipiteet lääkityksistään ovat hyvin erilaisia. Jotkut pitävät niitä hyvinä, eivät välttämättä koe niin haittojakaan, kun taas jotkut kärsivät haittavaikutuksista, jotkut pahoistakin.
        Ja se, kun aina sanotaan, että kyllä se lääkäri ne lääkkeet vaihtaa, kun kertoo, ettei ole hyviä, niin ei se ihan aina noinkaan mene.
        Jos et ole itse kokenut tällaisia asioita, sinun on vaikeaa ( ja turhaa ) mennä sanomaan, kuinka ihmiset mitäkin kokevat, tai väittää heitä sairaiksi. Kerrot ainoastaan nähneesi niitä onnellisia ihmisiä, toki sekin hyvä, jos näkemäsi ovat onnellisia.
        On älyttömin juttu alkaa heti väittämään ihmisten negatiivisia kokemuksia johtuviksi sairaudesta, etenkään silloin, kun ei edes tunne näitä ihmisiä. Sen perusteella, mitä tännekin porukka kirjoittelee, ei kukaan voi täällä sanoa, kuka kirjoittajista on sairas, sairaampi, sairain, jne.
        Jotkut ovat jopa aikoinaan voineet hyötyä lääkityksistään, ja voivat jälkeenpäin ehkäpä niitä arvostella myös negatiivisesti.
        Niin teen itsekin, vuosia käytin lääkkeitä, huonommalla ja paremmalla menestyksellä, ja kun niistä eroon pääsin, niin miettisin kyllä pitkään alkaisinko niitä uudestaan käyttämään, jos tilanne vaatisi.

        Kaikki eivät tietenkään ole onnellisia, mutta sen verran paljon on niitä lääkkeitä käyttäviä ihmisiä tullut nähtyä, että ihan kaikki esson baari ei niistä ihmisistä ja lääkkeistä mene läpi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole kovasti moni, vaan ne harvat kirjoittaa paljon. Kannattaa enemmän luottaa niihin todellisiin ihmisiin ja todellisiin havantoihin, kuin muutaman hassun ihmisen jatkuvaan inttämiseen.

        Tietysti maailmassa on olemassa ihmisiä joita ei nykykeinoilla pystytä parantamaan, mutta sama koskee kaikkia muitakin sairauksia. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö suurin osa voisi ymmärtää tilannettaan ja olla tyytyväisiä hoitoonsa.

        Siinähän se ongelma oikeastaan onkin, kun monien mielestä nämä sairaat ovat vain " hassuja ". Mukamas puhuvat ja keksivät omiaan.
        Kyllä heiltäkin voi saada aivan todellisia havaintoja, ainakin kuunnella pitäisi, ennen kuin pitää vain " hassuna ".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinähän se ongelma oikeastaan onkin, kun monien mielestä nämä sairaat ovat vain " hassuja ". Mukamas puhuvat ja keksivät omiaan.
        Kyllä heiltäkin voi saada aivan todellisia havaintoja, ainakin kuunnella pitäisi, ennen kuin pitää vain " hassuna ".

        Eikö vastavuoroisesti sairaankin ihmisen pitäisi joskus kuunnella?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö vastavuoroisesti sairaankin ihmisen pitäisi joskus kuunnella?

        Totta kai. En ole väittänytkään päinvastoin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinähän se ongelma oikeastaan onkin, kun monien mielestä nämä sairaat ovat vain " hassuja ". Mukamas puhuvat ja keksivät omiaan.
        Kyllä heiltäkin voi saada aivan todellisia havaintoja, ainakin kuunnella pitäisi, ennen kuin pitää vain " hassuna ".

        Tässä taidettiin "hassua" käyttää määrän yksikkönä, eikä niinkään kuvaavana adjektiivina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä taidettiin "hassua" käyttää määrän yksikkönä, eikä niinkään kuvaavana adjektiivina.

        No niin taisikin olla tarkoitus, luin kiireellä ja huonosti keskittyen tuon kommentin.
        Anteeksi virheeni, vaikka tuskin siitä kenellekään vahinkoa oli.


    • Anonyymi

      Mikäli kyseessä Risperdal niin paino nousee kohisten, maha paisuu isoksi ja rinnat turpoavat kuin naisella...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Lauri Tähkä tuomittiin seksuaalirikoksesta

      Turun hovioikeus on tuominnut Lauri Tähkän, 51, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon. Tähkälle tuomittiin 70 päivää ehdo
      Kotimaiset julkkisjuorut
      396
      2516
    2. Otetaas taas tälläinen että kerro yksi teitä yhdistävä asia

      Aloitan, me ollaan molemmat kovia hiihtämään Saa nähä tuleeko nyt osumia!
      Ikävä
      73
      2432
    3. Haluan uskoa että me saadaan

      Toisemme. Mitään muuta en toivo
      Ikävä
      26
      1787
    4. Oletko oikeasti edes hengissä?

      Vähän kyllä huolestuttaa.
      Ikävä
      27
      1784
    5. Olisiko kohta

      Hyvä hetki vai mitä olet mieltä?
      Ikävä
      35
      1368
    6. Tiedän monta onnellista

      Tarinaa jossa on esim. Töistä löydetty kumppani.
      Ikävä
      58
      1273
    7. Ajatteletko mitään

      Muuta kuin pebaa kun näet hänet?
      Ikävä
      36
      1259
    8. Et sä sitten halunnutkaan

      Mitään romanssia tulevan. Harmi sinänsä kun aika hurmaava olet
      Ikävä
      15
      1149
    9. Näytitkö sä mulle

      Vihreetä valoa sillain ihan oikeesti 🤭🎄💚🦚🌱
      Ikävä
      37
      1139
    10. Yrityskauppa

      https://yle.fi/a/74-20130896?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp Leden myytiin Ruotsii
      Oulainen
      9
      1110
    Aihe