Psykiatria on kieroa peliä

Lääkäreillä in niin paljon potilaita jonossa ettei ne turhan päälle halua jatkaa hoitoa mitenkään jos näkevät että siihen on tarve. Ja mitä tulee lääkkeisiin niin sekin on hyvä että niitä on olemassa , niin moni on saanut avun niistä.
Ihmeellistä jaaritusta sinänsä lääkäri joka erikoistuu psykiatriksi saa käydä kouluja vuosia ja saavat tietoa asioista. Siis niitä lääkkeitä ei kirjoiteta ainoastaan Suomessa vaan koko maailmassa. Jos joku onneton pelkää jo etukäteen lääkitystä niin jossain on vika , sillä useat potilaan tulevat kiittämään kun ovat tervehtyneet . Joten se joka ei halua syödä lääkkeitä niin mitä siitä netissä huutelee , ja pelottelee niitä jotka todella ovat lääkkeen tarpeessa.
Siis lääkitystä ei oikein kevyeen perustein edes anneta siihen on syy olemassa. Voit tykätä asiasta miten haluat mutta älä levitä propagandaa . Ihan kun Suomi olisi ainut maa missä lääkitään sairaita ihmisiä. .
Lääkärit eivät leiki, he tekevät tarpeellista työtä ihmisten hyvinvoinnin vuoksi . Joten ei tartte panetella kundi ymmärrä asioita sellaisina kun ne ovat , ja muka rangaistuksista puhut , siinä se jo näkyy se sairaus selvästi , luulotetellaan mielessään asioista mistä ei tiedetä mitään .

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäreillä in niin paljon potilaita jonossa ettei ne turhan päälle halua jatkaa hoitoa mitenkään jos näkevät että siihen on tarve. Ja mitä tulee lääkkeisiin niin sekin on hyvä että niitä on olemassa , niin moni on saanut avun niistä.
Ihmeellistä jaaritusta sinänsä lääkäri joka erikoistuu psykiatriksi saa käydä kouluja vuosia ja saavat tietoa asioista. Siis niitä lääkkeitä ei kirjoiteta ainoastaan Suomessa vaan koko maailmassa. Jos joku onneton pelkää jo etukäteen lääkitystä niin jossain on vika , sillä useat potilaan tulevat kiittämään kun ovat tervehtyneet . Joten se joka ei halua syödä lääkkeitä niin mitä siitä netissä huutelee , ja pelottelee niitä jotka todella ovat lääkkeen tarpeessa.
Siis lääkitystä ei oikein kevyeen perustein edes anneta siihen on syy olemassa. Voit tykätä asiasta miten haluat mutta älä levitä propagandaa . Ihan kun Suomi olisi ainut maa missä lääkitään sairaita ihmisiä. .
Lääkärit eivät leiki, he tekevät tarpeellista työtä ihmisten hyvinvoinnin vuoksi . Joten ei tartte panetella kundi ymmärrä asioita sellaisina kun ne ovat , ja muka rangaistuksista puhut , siinä se jo näkyy se sairaus selvästi , luulotetellaan mielessään asioista mistä ei tiedetä mitään .

Lue lisää

Tässä nähdään, että kyse ei ole oikeasta sairaudesta: Jos henkilö on väärää mieltä psykiatriasta, niin se on mielisairaus.

Psyykelääkkeillä on vakavia, usein pysyväksi jääviä haittavaikutuksia:
http://www.antipsychiatry.org/jenelle.htm
https://www.pssdnetwork.org/

Anonyymi kirjoitti:

Tässä nähdään, että kyse ei ole oikeasta sairaudesta: Jos henkilö on väärää mieltä psykiatriasta, niin se on mielisairaus.

Psyykelääkkeillä on vakavia, usein pysyväksi jääviä haittavaikutuksia:
http://www.antipsychiatry.org/jenelle.htm
https://www.pssdnetwork.org/

Lue lisää

Sinä se julista tuota mantraasi joka paikassa. Se jo on sairauden merkki aika vahvasti. Ihmisillä on erilaisia mielenterveydellisiä sairauksia ja eivät voi sille mitään. Onneksi on nykyisin hyvät hoitomahdollisuudet ja tulevat terveeksi. kukaan ei voi sille mitään kun sairastuu joten se on sairaus siinä kun muutkin sairaudet . Niin että sinulle ei ole olemassa sitä sairautta muka, miksi sitten jankutat siitä eri palstoilla, anna olla sillä on ihmisiä jotka hakuavat toistensa kanssa vaihtaa ajatuksia näistä asioista. Ja sinä,olet sotkemassa ikuisilla linkeilläsi.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä nähdään, että kyse ei ole oikeasta sairaudesta: Jos henkilö on väärää mieltä psykiatriasta, niin se on mielisairaus.

Psyykelääkkeillä on vakavia, usein pysyväksi jääviä haittavaikutuksia:
http://www.antipsychiatry.org/jenelle.htm
https://www.pssdnetwork.org/

Lue lisää

No kerroppas miten se tässä muka nähdään?

Anonyymi kirjoitti:

No kerroppas miten se tässä muka nähdään?

Kyllä se käy tekstistäsi ilmi

t. Eri

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se käy tekstistäsi ilmi

t. Eri

Kerro toki tyhmälle, kun kerrankin pääset loistamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäreillä in niin paljon potilaita jonossa ettei ne turhan päälle halua jatkaa hoitoa mitenkään jos näkevät että siihen on tarve. Ja mitä tulee lääkkeisiin niin sekin on hyvä että niitä on olemassa , niin moni on saanut avun niistä.
Ihmeellistä jaaritusta sinänsä lääkäri joka erikoistuu psykiatriksi saa käydä kouluja vuosia ja saavat tietoa asioista. Siis niitä lääkkeitä ei kirjoiteta ainoastaan Suomessa vaan koko maailmassa. Jos joku onneton pelkää jo etukäteen lääkitystä niin jossain on vika , sillä useat potilaan tulevat kiittämään kun ovat tervehtyneet . Joten se joka ei halua syödä lääkkeitä niin mitä siitä netissä huutelee , ja pelottelee niitä jotka todella ovat lääkkeen tarpeessa.
Siis lääkitystä ei oikein kevyeen perustein edes anneta siihen on syy olemassa. Voit tykätä asiasta miten haluat mutta älä levitä propagandaa . Ihan kun Suomi olisi ainut maa missä lääkitään sairaita ihmisiä. .
Lääkärit eivät leiki, he tekevät tarpeellista työtä ihmisten hyvinvoinnin vuoksi . Joten ei tartte panetella kundi ymmärrä asioita sellaisina kun ne ovat , ja muka rangaistuksista puhut , siinä se jo näkyy se sairaus selvästi , luulotetellaan mielessään asioista mistä ei tiedetä mitään .

Lue lisää

Oman mielipiteen ja omista kokemuksistaan kertominen ja niiden esille tuominen ei ole propagandaa.

Mutta ymmärrettävästi tietty taho ja siellä toimivat eivät siitä ehkä pidä. Olisi ehkä syytä ja aihetta heidänkin tulla vähän alemmas sieltä norsunluutornista kohtaamaan ja näkemään potilaat ihmisinä. Sairauskeskeinen lähestymistapa, tai lääkkeisiin nojaava hoitotapa ja niihin keskittyminen ovat kivikaudelta. Uudistuksiin ja muutoksiin asenteista lähtien olisi aihetta. Ja se on tehtävä yhteistyössä palveluita käyttävien kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Oman mielipiteen ja omista kokemuksistaan kertominen ja niiden esille tuominen ei ole propagandaa.

Mutta ymmärrettävästi tietty taho ja siellä toimivat eivät siitä ehkä pidä. Olisi ehkä syytä ja aihetta heidänkin tulla vähän alemmas sieltä norsunluutornista kohtaamaan ja näkemään potilaat ihmisinä. Sairauskeskeinen lähestymistapa, tai lääkkeisiin nojaava hoitotapa ja niihin keskittyminen ovat kivikaudelta. Uudistuksiin ja muutoksiin asenteista lähtien olisi aihetta. Ja se on tehtävä yhteistyössä palveluita käyttävien kanssa.

Lue lisää

Silloin kun puhuu omista kokemuksistaan, niin pitäisi varmaan ymmärtää että ihmisen jolla ei ON sairaudentunto, ei tarvitse kokea samalla tavalla kuin ihmisen jolle EI ole sairaudentuntoa.

Siinä kohtaa menee propakandan puolelle, kun ei ymmärretä että ne kokemukset on OMIA, eikä niitä voi tunkea toisen ihmisen kokemuksiksi hoidosta. Ihan on turha tulla valittamaan ihmiselle joka on ottanut kaikki lääkkeettömät hoidot vastaan, ettei sellaisia muka ole olemassa.

Onko se propakandaa vai vahvistusharhaa kun sellaista menee väittämään. Päätä ihan itse, mutta älä muita tahoja omaan ongelmaasi sotke, äläkä puhu kivikausista, jos et itse pysty valveutumaan nykyaikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin kun puhuu omista kokemuksistaan, niin pitäisi varmaan ymmärtää että ihmisen jolla ei ON sairaudentunto, ei tarvitse kokea samalla tavalla kuin ihmisen jolle EI ole sairaudentuntoa.

Siinä kohtaa menee propakandan puolelle, kun ei ymmärretä että ne kokemukset on OMIA, eikä niitä voi tunkea toisen ihmisen kokemuksiksi hoidosta. Ihan on turha tulla valittamaan ihmiselle joka on ottanut kaikki lääkkeettömät hoidot vastaan, ettei sellaisia muka ole olemassa.

Onko se propakandaa vai vahvistusharhaa kun sellaista menee väittämään. Päätä ihan itse, mutta älä muita tahoja omaan ongelmaasi sotke, äläkä puhu kivikausista, jos et itse pysty valveutumaan nykyaikaan.

Lue lisää

En tiedä, missä ajassa itse elät, mutta äidinkielen taidot sinulla aika pahasti ontuu. Propaganda sanan oikeaoppinen kirjoittaminen opitaan vähintäänkin yläasteiässä!

Sitäpaitsi sinä itsehän täällä jankkaat eniten ja messuat psykiatrian autuutta, sen oikeaoppisuutta ja oikeassa olemista. Ja teilaat ihmisten kokemuksia esim. lääkkeiden haittaivaikutusten osalta. Se muuten hipoo jo rasismia, tai jotakin ymmärtämättömyyden astetta.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä, missä ajassa itse elät, mutta äidinkielen taidot sinulla aika pahasti ontuu. Propaganda sanan oikeaoppinen kirjoittaminen opitaan vähintäänkin yläasteiässä!

Sitäpaitsi sinä itsehän täällä jankkaat eniten ja messuat psykiatrian autuutta, sen oikeaoppisuutta ja oikeassa olemista. Ja teilaat ihmisten kokemuksia esim. lääkkeiden haittaivaikutusten osalta. Se muuten hipoo jo rasismia, tai jotakin ymmärtämättömyyden astetta.

Lue lisää

No kun nyt otit puheeksi, niin en erityisesti millään lämmöllä muistele yläaste aikojani. Eikä siinä ole mitään kehumista, että taisin tehdä koulumme uuden poissaolo ennätyksen.

Mihinkään yksityiskohtiin en mene, mutta jouduin olosuhteiden pakosta aloittamaan työnteon viisitoistavuotiaana. Siinä ja muussa shitissä saatoi vähän koulut kärsiä.

Vaikka se oli elämäni ehkä karmeinta aikaa, niin näin jälkikäteen se opetti paljon. Ehkä tärkein oppi oli se, että uhriutuminen ei vie minnekään.

Kun siitä pikkusieluisuudesta alkoi päästä eroon, niin alkoi miettimään asioita eri kanteilta. Miksi joku asia oli niin, kuin se oli. Mitkä asiat onnistuu ja mitkä epäonnistuu, ja mikä on se niiden kompromissi.

Voin vain suositella. Sitä kun alkaa hahmottamaan isompia kokonaisuuksia, niin ei tarvitse jäädä itsepintaisesti jumittamaan johonkin yhteen näkökulmaan. Sitä ikään kuin oppii, ettei edes tarvitse olla joka alan asiantuntija, ei edes äidinkielen, vaan siihen voi sitten vaikka palkata työntekijän.

Valitettavasti vain valittaminen valittamisen ilosta, ilman että sillä on edes tarkoitus tuottaa mitään hyötyä, on sellainen positio, ettei sille löydy maksajaa.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä, missä ajassa itse elät, mutta äidinkielen taidot sinulla aika pahasti ontuu. Propaganda sanan oikeaoppinen kirjoittaminen opitaan vähintäänkin yläasteiässä!

Sitäpaitsi sinä itsehän täällä jankkaat eniten ja messuat psykiatrian autuutta, sen oikeaoppisuutta ja oikeassa olemista. Ja teilaat ihmisten kokemuksia esim. lääkkeiden haittaivaikutusten osalta. Se muuten hipoo jo rasismia, tai jotakin ymmärtämättömyyden astetta.

Lue lisää

Se että joku ihminen ei kykene puhumaan muusta kuin lääkkeiden haittavaikutuksista, ei voi estää sitä että muut ihmiset keskustelee hoidosta ja mielenterveydestä laajemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Se että joku ihminen ei kykene puhumaan muusta kuin lääkkeiden haittavaikutuksista, ei voi estää sitä että muut ihmiset keskustelee hoidosta ja mielenterveydestä laajemmin.

Lue lisää

Ihan hyvä pointti. Käsittääkseni foorimin vakioporukasta vain yksi on suoraan sanonut lääkkeiden vaikuttavan postiviisisesti. Meneeköhän tässä nyt jotenkin ihmiset sekaisin, vai onko vain tavan whatabautismia, että yritetään kaikki keskustelu kääntää aina lääkkeiden sivuvaikutuksiski.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä se julista tuota mantraasi joka paikassa. Se jo on sairauden merkki aika vahvasti. Ihmisillä on erilaisia mielenterveydellisiä sairauksia ja eivät voi sille mitään. Onneksi on nykyisin hyvät hoitomahdollisuudet ja tulevat terveeksi. kukaan ei voi sille mitään kun sairastuu joten se on sairaus siinä kun muutkin sairaudet . Niin että sinulle ei ole olemassa sitä sairautta muka, miksi sitten jankutat siitä eri palstoilla, anna olla sillä on ihmisiä jotka hakuavat toistensa kanssa vaihtaa ajatuksia näistä asioista. Ja sinä,olet sotkemassa ikuisilla linkeilläsi.

Lue lisää

Taas nähdään, että väärä mielipide on mielisairaus. Eli kyse on kielikuvallisesta sairaudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Taas nähdään, että väärä mielipide on mielisairaus. Eli kyse on kielikuvallisesta sairaudesta.

Miksi mielestäsi mielipiteesi on väärä?

Anonyymi kirjoitti:

Se että joku ihminen ei kykene puhumaan muusta kuin lääkkeiden haittavaikutuksista, ei voi estää sitä että muut ihmiset keskustelee hoidosta ja mielenterveydestä laajemmin.

Lue lisää

Lääkkeiden haittavaikutukset kuuluvat olennaisesti keskusteluun. Jos sinä et siitä tykkää, niin se on sinun ongelmasi, ei minun, eikä muiden.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeiden haittavaikutukset kuuluvat olennaisesti keskusteluun. Jos sinä et siitä tykkää, niin se on sinun ongelmasi, ei minun, eikä muiden.

Seurasitko nyt ollenkaan käytyä keskustelua, vai kommentoitko ihan vaan tavan vuoksi?

Anonyymi kirjoitti:

Oman mielipiteen ja omista kokemuksistaan kertominen ja niiden esille tuominen ei ole propagandaa.

Mutta ymmärrettävästi tietty taho ja siellä toimivat eivät siitä ehkä pidä. Olisi ehkä syytä ja aihetta heidänkin tulla vähän alemmas sieltä norsunluutornista kohtaamaan ja näkemään potilaat ihmisinä. Sairauskeskeinen lähestymistapa, tai lääkkeisiin nojaava hoitotapa ja niihin keskittyminen ovat kivikaudelta. Uudistuksiin ja muutoksiin asenteista lähtien olisi aihetta. Ja se on tehtävä yhteistyössä palveluita käyttävien kanssa.

Lue lisää

Siinä vaiheessa jos useista sadoista kehotuksista huolimatta ei kykene tutustumaan niin julkisen, yksityisen, kuin kolmannenkaan sekrtorin tarjoamiin lääkkeettömiin, tai muuten nykyaikaisiin hoito ja tukimuotoihin, niin ihan on turha tulla naapuripöytien asenteita kyselemään.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä nähdään, että kyse ei ole oikeasta sairaudesta: Jos henkilö on väärää mieltä psykiatriasta, niin se on mielisairaus.

Psyykelääkkeillä on vakavia, usein pysyväksi jääviä haittavaikutuksia:
http://www.antipsychiatry.org/jenelle.htm
https://www.pssdnetwork.org/

Lue lisää

Minulle on turha selittää tuota satua lääkäreistä ja lääketehtaista. Joten jos lääkäri halusi hieman båveilä pidentää hoitoa niin siihen oli syy.
Joten älä,posmita netissä omiasi , ei kuule uppoa mitenkään

Anonyymi kirjoitti:

Oman mielipiteen ja omista kokemuksistaan kertominen ja niiden esille tuominen ei ole propagandaa.

Mutta ymmärrettävästi tietty taho ja siellä toimivat eivät siitä ehkä pidä. Olisi ehkä syytä ja aihetta heidänkin tulla vähän alemmas sieltä norsunluutornista kohtaamaan ja näkemään potilaat ihmisinä. Sairauskeskeinen lähestymistapa, tai lääkkeisiin nojaava hoitotapa ja niihin keskittyminen ovat kivikaudelta. Uudistuksiin ja muutoksiin asenteista lähtien olisi aihetta. Ja se on tehtävä yhteistyössä palveluita käyttävien kanssa.

Lue lisää

Eivät pidä mitenkään itseään ylempi arvoisena se on sinun huomo itsetuntosi joka sellaisia kuvittelee . Kyllä ykeensä tietävät kuka tarvitsee hoitoa ja miten kauan

Anonyymi kirjoitti:

Silloin kun puhuu omista kokemuksistaan, niin pitäisi varmaan ymmärtää että ihmisen jolla ei ON sairaudentunto, ei tarvitse kokea samalla tavalla kuin ihmisen jolle EI ole sairaudentuntoa.

Siinä kohtaa menee propakandan puolelle, kun ei ymmärretä että ne kokemukset on OMIA, eikä niitä voi tunkea toisen ihmisen kokemuksiksi hoidosta. Ihan on turha tulla valittamaan ihmiselle joka on ottanut kaikki lääkkeettömät hoidot vastaan, ettei sellaisia muka ole olemassa.

Onko se propakandaa vai vahvistusharhaa kun sellaista menee väittämään. Päätä ihan itse, mutta älä muita tahoja omaan ongelmaasi sotke, äläkä puhu kivikausista, jos et itse pysty valveutumaan nykyaikaan.

Lue lisää

Jaa sttä noin selität, tiedätkö että tällä selityksellä ne monet muutkin. Juonittelevat.
Sinä olet sairas halusit sitä tai et. Ja keksit muka nyt syitä ettei hoitoa jatkettaisi tainnut mennä manian puolelle kerrassaan

Anonyymi kirjoitti:

Ihan hyvä pointti. Käsittääkseni foorimin vakioporukasta vain yksi on suoraan sanonut lääkkeiden vaikuttavan postiviisisesti. Meneeköhän tässä nyt jotenkin ihmiset sekaisin, vai onko vain tavan whatabautismia, että yritetään kaikki keskustelu kääntää aina lääkkeiden sivuvaikutuksiski.

Lue lisää

No arvaappas miksi koska terveet eivät tule tänne haukkumaan lääkäreitä ja syyttelemään lääkkeitään . Jotenkin niin tavallista erään sairauden kansa

Anonyymi kirjoitti:

Oman mielipiteen ja omista kokemuksistaan kertominen ja niiden esille tuominen ei ole propagandaa.

Mutta ymmärrettävästi tietty taho ja siellä toimivat eivät siitä ehkä pidä. Olisi ehkä syytä ja aihetta heidänkin tulla vähän alemmas sieltä norsunluutornista kohtaamaan ja näkemään potilaat ihmisinä. Sairauskeskeinen lähestymistapa, tai lääkkeisiin nojaava hoitotapa ja niihin keskittyminen ovat kivikaudelta. Uudistuksiin ja muutoksiin asenteista lähtien olisi aihetta. Ja se on tehtävä yhteistyössä palveluita käyttävien kanssa.

Lue lisää

Mikä nykyaikainen lähestymistapa olisi parantanut sinut?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä nykyaikainen lähestymistapa olisi parantanut sinut?

Vastauksista päätellen ongelma ei ole lähestymistapa, vaan se ettei haluta parantua.

Anonyymi kirjoitti:

Vastauksista päätellen ongelma ei ole lähestymistapa, vaan se ettei haluta parantua.

Tämä on itsekin pakko myöntää.
Sain itseni kuntoon vasta siinä vaiheessa, kun ymmärsin alkaa ottamaan apua vastaan, ja osallistumaan itsekin hoitooni eri keinoin.
Joskus tullut mietittyä, että voi kun olisin tajunnut aiemmin, mutta jälkiviisaus on typerää. Pääasia silti, että onnistui lopulta.

Ihmetyttää monien ihmisten naiivius.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmetyttää monien ihmisten naiivius.

Et taida nähdä omaa naiviuttasi. Luulot on sitäkin suuremmat.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmetyttää monien ihmisten naiivius.

Ihan oikein minä tarkoitan sitä naiiviutta jossa on tiedon puute totaali potilaalla ja keksii kaiken mailman epäloogisia asioita , jotka ovat ainostaan mielikuvituksia . Tieteestä ei tiedetä mitään . Se jos jokin on naivin ihmisen tunnusmerkki kun uskoo olin mielikuvituksiinsa että kaikki muka ovat häntä vastaan , mutta hän tietää siltikin muka oikein asiat . Itse asiassa ei tiedä mitään, siksi ei parane koskaan .

Psykiatrian alan diagnoosien määrä on niin valtava ja alati laajeneva, että on itse asiassa epätodennäköistä, ettet saisi itsellesi diagnoosia sieltä halutessasi. Yhdysvalloissa et diagnoosin saamiseksi tarvitse itse asiassa edes lääkäriä, koska myös psykologeilla ja monesti terveydenhuollon sosiaalityöntekijöillä on valtuudet diagnosoida näitä "lääketieteellisiä" häiriöitä. Miksi ei Suomessa voisi kouluttaa yhteiskunta- ja käyttäytymistietelijöitä diagnostiikkaan, kun kerran Yhdysvalloissa tämä on aivan toimiva järjestelmä? Suomessa on huutava pula psykiatreista muutenkin, minkä takia kaikki halukkaat eivät välttämättä saa toivomaansa diagnoosia, mitä voi pitää myös eräänlaisena ihmisoikeusongelmana.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmetyttää monien ihmisten naiivius.

Paljonhan siellä on sitä "lapsellisiutta" mutta eniten minua ihmetyttää se että osa ihmisistä on näköjään niin ulalla tästä maailmasta, etteivät ymmärrä tuon taivaallista niistä syy seuraus ketjuista mitä omaan elämään ja toimintaan liittyy.

Onko se sairaus? En tiedä, mutta kyllä se siltä vaikuttaa jos sitä perustallaajaan vertaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan oikein minä tarkoitan sitä naiiviutta jossa on tiedon puute totaali potilaalla ja keksii kaiken mailman epäloogisia asioita , jotka ovat ainostaan mielikuvituksia . Tieteestä ei tiedetä mitään . Se jos jokin on naivin ihmisen tunnusmerkki kun uskoo olin mielikuvituksiinsa että kaikki muka ovat häntä vastaan , mutta hän tietää siltikin muka oikein asiat . Itse asiassa ei tiedä mitään, siksi ei parane koskaan .

Lue lisää

Lähdet siis siitä oletuksesta, että jos joku kritisoi psykiatriaa, niin hän ei tiedä mistään mitään? Lienetköhän kyseisellä alalla, koska siellä tuo ajattelu on aika yleistä ja vallitsevaa.

Kokemuskin, liittyi se sitten vaikka lääkkeiden haittavaikutuksiin, on tavallaan tietoa. Omakohtaisesti kokemuksin saatua informaatiota. Ikävää, jos et sitä ymmärrä, tai usko.

Toisen ja tai hänen kokemusten vähätteleminen ei anna sinusta itsestäsi kovin fiksua kuvaa.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian alan diagnoosien määrä on niin valtava ja alati laajeneva, että on itse asiassa epätodennäköistä, ettet saisi itsellesi diagnoosia sieltä halutessasi. Yhdysvalloissa et diagnoosin saamiseksi tarvitse itse asiassa edes lääkäriä, koska myös psykologeilla ja monesti terveydenhuollon sosiaalityöntekijöillä on valtuudet diagnosoida näitä "lääketieteellisiä" häiriöitä. Miksi ei Suomessa voisi kouluttaa yhteiskunta- ja käyttäytymistietelijöitä diagnostiikkaan, kun kerran Yhdysvalloissa tämä on aivan toimiva järjestelmä? Suomessa on huutava pula psykiatreista muutenkin, minkä takia kaikki halukkaat eivät välttämättä saa toivomaansa diagnoosia, mitä voi pitää myös eräänlaisena ihmisoikeusongelmana.

Lue lisää

Meistä jokaisesta saa, tai saisi aikaan jonkin psyykkisen diagnoosin. Myös eräästä psykiatriaa ja sen erehtymättömyyttä korostavasta ja palveluita suitsuttaen kommentoivasta!

Asian ratkaisee aika paljolti se, että kuka ja millainen psykiatri persoonana sattuu eteen osumaan ja pitääkö hän kohtaamastaan asiakkaasta.

Ongelma on siinä, että niistä monista diagnooseista, joita on "löydetty", "havaittu", tai kehitetty, ei ole itse oireista kärsivälle juuri mitään hyötyä. Saatika siitä, että niitä hoidetaan lääkkeillä. Ratkaisukeskeinen, avoin dialogi, tai joku muu jokaisen vaikeuksista kärsivän olosuhteita, elämää, elämäntilannetta, ja elämässä tapahtunneiden asioiden perkaava ja selvittelevä hoitomuoto saattaisi olla huomattavasti parempi lähestymistapa.

Enpä tiedä, minähän Herran vuonna se tulee tapahtumaan. Vai meneekö siihenkin edistysaskeleeseen vielä seuraavat 20-30 vuotta!

Anonyymi kirjoitti:

Lähdet siis siitä oletuksesta, että jos joku kritisoi psykiatriaa, niin hän ei tiedä mistään mitään? Lienetköhän kyseisellä alalla, koska siellä tuo ajattelu on aika yleistä ja vallitsevaa.

Kokemuskin, liittyi se sitten vaikka lääkkeiden haittavaikutuksiin, on tavallaan tietoa. Omakohtaisesti kokemuksin saatua informaatiota. Ikävää, jos et sitä ymmärrä, tai usko.

Toisen ja tai hänen kokemusten vähätteleminen ei anna sinusta itsestäsi kovin fiksua kuvaa.

Lue lisää

Lähden siitä oletuksesta, että kritiikki ei ole itseisarvo, vaan samalla tavalla kun on olemassa hyvää tai huonoa hoitoa, niin on olemassa myös hyvää ja huono kritiikkiä.

Siksi hyvästä hoidosta voi antaa huonoa kritiikkiä, eikä se johda mihinkään.
Olennaisempaa on että huonosta hoidosta voi antaa hyvää kirtiikkiä, ja se tulee parantamaan hoidon tasoa.

Oletko koskaan miettinyt, että miksi kritiikkisi ei toimi?

Anonyymi kirjoitti:

Meistä jokaisesta saa, tai saisi aikaan jonkin psyykkisen diagnoosin. Myös eräästä psykiatriaa ja sen erehtymättömyyttä korostavasta ja palveluita suitsuttaen kommentoivasta!

Asian ratkaisee aika paljolti se, että kuka ja millainen psykiatri persoonana sattuu eteen osumaan ja pitääkö hän kohtaamastaan asiakkaasta.

Ongelma on siinä, että niistä monista diagnooseista, joita on "löydetty", "havaittu", tai kehitetty, ei ole itse oireista kärsivälle juuri mitään hyötyä. Saatika siitä, että niitä hoidetaan lääkkeillä. Ratkaisukeskeinen, avoin dialogi, tai joku muu jokaisen vaikeuksista kärsivän olosuhteita, elämää, elämäntilannetta, ja elämässä tapahtunneiden asioiden perkaava ja selvittelevä hoitomuoto saattaisi olla huomattavasti parempi lähestymistapa.

Enpä tiedä, minähän Herran vuonna se tulee tapahtumaan. Vai meneekö siihenkin edistysaskeleeseen vielä seuraavat 20-30 vuotta!

Lue lisää

Menee siihen niin kauan, kunnes opit käymään dialogia ongelmistasi ystäviesi ja muiden läheistesi kanssa. Ei siihen psykiatria tarvita, paitsi jos puhuminen ei sinua psyyken ongelmissasi auta.

Anonyymi kirjoitti:

Lähden siitä oletuksesta, että kritiikki ei ole itseisarvo, vaan samalla tavalla kun on olemassa hyvää tai huonoa hoitoa, niin on olemassa myös hyvää ja huono kritiikkiä.

Siksi hyvästä hoidosta voi antaa huonoa kritiikkiä, eikä se johda mihinkään.
Olennaisempaa on että huonosta hoidosta voi antaa hyvää kirtiikkiä, ja se tulee parantamaan hoidon tasoa.

Oletko koskaan miettinyt, että miksi kritiikkisi ei toimi?

Lue lisää

Oletko koskaan miettinyt, että tuohon oletukseesi vaikuttaa aika paljon ja pitkälti oma, jo valmiiksi otettu asenteellisuutesi, että jotkin esitetyt kritiikkiä sisältävät kommentit ovat vain omasta mielestäsi huonoa kritiikkiä, joka ei jälleen kerran, omasta mielestäsi, johda mihinkään?


Ja muuten tuohon viimeiseen heittoosi vastaten: olen enemmänkin miettinyt sitä, miksi psykiatria ei ole kyennyt auttamaan konkreettisesti suurempaa osaa tukea tarvitsevia, ja elämässään vaikeuksissa olevia, kuin sitä, miksi oma kritiikkinä ei tee sinuun vaikutusta! Ja arvaa, että miksi? Koska en ole narsisti, tai huomiohakuinen, nk. niin usein tänne kommentoivia syytät heidän sitä olevan.

Anonyymi kirjoitti:

Menee siihen niin kauan, kunnes opit käymään dialogia ongelmistasi ystäviesi ja muiden läheistesi kanssa. Ei siihen psykiatria tarvita, paitsi jos puhuminen ei sinua psyyken ongelmissasi auta.

Lue lisää

Jos psykiatriassa ja siellä toimivia eivät kiinnosta potilas, hänen elämässään kokemat asiat, tapahtumat, olosuhteet ja elämäntilanne, ja ainoita mielenkiinnon kohteita ovat diagnosointi, kategorisointi, ja lääkkeiden määrääminen kaikkeen mahdolliseen keksittyyn asiaan hoidoksi, avuksi tai tueksi, niin mitä sillä psykiatrialla ja niillä palveluilla oikeasti tekee? Ei mitään.

Olen kanssasi siitä aivan samaa mieltä, että kaikkien ihmisten, joilla on elämässä vaikeaa, ahdistaa, masentaa, tai näkee sitten vaikka pikku-ukkoja kannattaa ennemmin hankkia itselleen itseä psyykkisesti kannatteleva, kaikella tavalla tukeva, kuunteleva ja tukeva tukiverkosto ja nimenomaan paljon hyviä ja luotettavia ystäviä.

Psykiatrian puolelta kun on aivan turha kenenkään hakea, tai kuvitella löytävänsä ja saavansa itselleen mitään konkreettista apua, koska siellä, etenkin julkisella puolella olevat hoitomenetelmät ovat laadullisesti aivan riittämättömiä, ja huonoja. Se "hoito" kun pohjautuu ja nojautuu mm. vanhanaikaisiin, rajoittuneeseen ihmisnäkemykseen, jossa potilas nähdään tyhmänä, mistään mitään ymmärtämättömänä, ja mm. hierarkisessa systeemissä siellä alimmassa sektorissa olevana. Tai hänet nähdään vain sairauden edustajana. Psykiatriassa olevat asenteet, potilaiden kohtelu ja käytössä olevat hoitomuodot ovat auttamattomasti ajasta jälkeenjääneitä, eivätkä todellakaan ole kehittyneet enää edistyksellisiksi. Uudistamiseen olisi enemmänkin tarvetta, etenkin muuttaa siihen oireisiin ja sairauksiin tuijottamisen sijaan itse yksilöön, hänen tarpeisiinsa, hyvinvointiinsa ja elämäntilanteeseen keskittyen. Myös elämässä tapahtuneiden vaikeiden asioiden selvittämiseen. Muuten ihmisestä tuleva kokonaiskuva jää vääjäämättä torsoksi, tai puutteelliseksi.

Jos psykiatria ja kyseisessä hoitokulttuurissa ei tapahdu ja toteuteta uudistuksia, niin niitä palveluita, niiden hyödyttömyyden takia, ei kannata kenenkään edes käyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt, että tuohon oletukseesi vaikuttaa aika paljon ja pitkälti oma, jo valmiiksi otettu asenteellisuutesi, että jotkin esitetyt kritiikkiä sisältävät kommentit ovat vain omasta mielestäsi huonoa kritiikkiä, joka ei jälleen kerran, omasta mielestäsi, johda mihinkään?


Ja muuten tuohon viimeiseen heittoosi vastaten: olen enemmänkin miettinyt sitä, miksi psykiatria ei ole kyennyt auttamaan konkreettisesti suurempaa osaa tukea tarvitsevia, ja elämässään vaikeuksissa olevia, kuin sitä, miksi oma kritiikkinä ei tee sinuun vaikutusta! Ja arvaa, että miksi? Koska en ole narsisti, tai huomiohakuinen, nk. niin usein tänne kommentoivia syytät heidän sitä olevan.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin korjaus: olen enemmänkin miettinyt sitä, miksi psykiatria ei kykene, tai pysty auttamaan elämässään vaikeuksissa olevia, kuin sitä, miksi sinun kritiikkisi ei tee minuun vaikutusta. Tämä siis sille, joka aina vetää esille tuon, että kaikenlaisen kritiikin esittäminen, tai omien kokemusten julkituominen on hänestä väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos psykiatriassa ja siellä toimivia eivät kiinnosta potilas, hänen elämässään kokemat asiat, tapahtumat, olosuhteet ja elämäntilanne, ja ainoita mielenkiinnon kohteita ovat diagnosointi, kategorisointi, ja lääkkeiden määrääminen kaikkeen mahdolliseen keksittyyn asiaan hoidoksi, avuksi tai tueksi, niin mitä sillä psykiatrialla ja niillä palveluilla oikeasti tekee? Ei mitään.

Olen kanssasi siitä aivan samaa mieltä, että kaikkien ihmisten, joilla on elämässä vaikeaa, ahdistaa, masentaa, tai näkee sitten vaikka pikku-ukkoja kannattaa ennemmin hankkia itselleen itseä psyykkisesti kannatteleva, kaikella tavalla tukeva, kuunteleva ja tukeva tukiverkosto ja nimenomaan paljon hyviä ja luotettavia ystäviä.

Psykiatrian puolelta kun on aivan turha kenenkään hakea, tai kuvitella löytävänsä ja saavansa itselleen mitään konkreettista apua, koska siellä, etenkin julkisella puolella olevat hoitomenetelmät ovat laadullisesti aivan riittämättömiä, ja huonoja. Se "hoito" kun pohjautuu ja nojautuu mm. vanhanaikaisiin, rajoittuneeseen ihmisnäkemykseen, jossa potilas nähdään tyhmänä, mistään mitään ymmärtämättömänä, ja mm. hierarkisessa systeemissä siellä alimmassa sektorissa olevana. Tai hänet nähdään vain sairauden edustajana. Psykiatriassa olevat asenteet, potilaiden kohtelu ja käytössä olevat hoitomuodot ovat auttamattomasti ajasta jälkeenjääneitä, eivätkä todellakaan ole kehittyneet enää edistyksellisiksi. Uudistamiseen olisi enemmänkin tarvetta, etenkin muuttaa siihen oireisiin ja sairauksiin tuijottamisen sijaan itse yksilöön, hänen tarpeisiinsa, hyvinvointiinsa ja elämäntilanteeseen keskittyen. Myös elämässä tapahtuneiden vaikeiden asioiden selvittämiseen. Muuten ihmisestä tuleva kokonaiskuva jää vääjäämättä torsoksi, tai puutteelliseksi.

Jos psykiatria ja kyseisessä hoitokulttuurissa ei tapahdu ja toteuteta uudistuksia, niin niitä palveluita, niiden hyödyttömyyden takia, ei kannata kenenkään edes käyttää.

Lue lisää

Voisitko itse kiinnittää huomiota omaan elämääsi, tarpeisiisi ja toiveisiisi, jotka tiedät ja tunnet itse hyvin? Korjaa ongelmat ja tilanteesi itse! Se ei ole lääketieteen eikä psykiatrian asia ilmeisestikään, sillä ongelmasi ei ole hoidettavissa lääketieteen eikä psykiatrian keinoin.

Mikä sinut ylipäätään on vienyt psykiatrian pariin? On minullakin ollut elämässäsi isoja vaikeuksia, mutta ei silti ole juolahtanut pieneen yksinkertaiseen mieleenikään hakea apua psykiatrilta asioihin, joille psykiatria ei voi mitään. Itse olen hoitanut hankalat asiani kuntoon, joskus ystävien ja perheen tuella.

Jotkut lähtevät Intiaan etsimään itseään. Se opettaa aika paljon itsestä, muista ja maailmasta.

Anonyymi kirjoitti:

Voisitko itse kiinnittää huomiota omaan elämääsi, tarpeisiisi ja toiveisiisi, jotka tiedät ja tunnet itse hyvin? Korjaa ongelmat ja tilanteesi itse! Se ei ole lääketieteen eikä psykiatrian asia ilmeisestikään, sillä ongelmasi ei ole hoidettavissa lääketieteen eikä psykiatrian keinoin.

Mikä sinut ylipäätään on vienyt psykiatrian pariin? On minullakin ollut elämässäsi isoja vaikeuksia, mutta ei silti ole juolahtanut pieneen yksinkertaiseen mieleenikään hakea apua psykiatrilta asioihin, joille psykiatria ei voi mitään. Itse olen hoitanut hankalat asiani kuntoon, joskus ystävien ja perheen tuella.

Jotkut lähtevät Intiaan etsimään itseään. Se opettaa aika paljon itsestä, muista ja maailmasta.

Lue lisää

Sanopa tuo ihmiselle, joka ei pysty edes hengittämään. Saatika enää toimimaan ja tekemään asioita, joihin Sinä kenties pystyt. Elämä on jatkuvaa taistelua. Elämässä koettujen traumojen takia. Turpiin tulemisen takia. Tässä tilanteessa nyt jonnekin Intiaan lähteminen on jokin vastaus ja ratkaisu, jos et pysty edes hengittämään kunnolla!

Vähänpä sinäkään mitään ymmärrät.

Anonyymi kirjoitti:

Jos psykiatriassa ja siellä toimivia eivät kiinnosta potilas, hänen elämässään kokemat asiat, tapahtumat, olosuhteet ja elämäntilanne, ja ainoita mielenkiinnon kohteita ovat diagnosointi, kategorisointi, ja lääkkeiden määrääminen kaikkeen mahdolliseen keksittyyn asiaan hoidoksi, avuksi tai tueksi, niin mitä sillä psykiatrialla ja niillä palveluilla oikeasti tekee? Ei mitään.

Olen kanssasi siitä aivan samaa mieltä, että kaikkien ihmisten, joilla on elämässä vaikeaa, ahdistaa, masentaa, tai näkee sitten vaikka pikku-ukkoja kannattaa ennemmin hankkia itselleen itseä psyykkisesti kannatteleva, kaikella tavalla tukeva, kuunteleva ja tukeva tukiverkosto ja nimenomaan paljon hyviä ja luotettavia ystäviä.

Psykiatrian puolelta kun on aivan turha kenenkään hakea, tai kuvitella löytävänsä ja saavansa itselleen mitään konkreettista apua, koska siellä, etenkin julkisella puolella olevat hoitomenetelmät ovat laadullisesti aivan riittämättömiä, ja huonoja. Se "hoito" kun pohjautuu ja nojautuu mm. vanhanaikaisiin, rajoittuneeseen ihmisnäkemykseen, jossa potilas nähdään tyhmänä, mistään mitään ymmärtämättömänä, ja mm. hierarkisessa systeemissä siellä alimmassa sektorissa olevana. Tai hänet nähdään vain sairauden edustajana. Psykiatriassa olevat asenteet, potilaiden kohtelu ja käytössä olevat hoitomuodot ovat auttamattomasti ajasta jälkeenjääneitä, eivätkä todellakaan ole kehittyneet enää edistyksellisiksi. Uudistamiseen olisi enemmänkin tarvetta, etenkin muuttaa siihen oireisiin ja sairauksiin tuijottamisen sijaan itse yksilöön, hänen tarpeisiinsa, hyvinvointiinsa ja elämäntilanteeseen keskittyen. Myös elämässä tapahtuneiden vaikeiden asioiden selvittämiseen. Muuten ihmisestä tuleva kokonaiskuva jää vääjäämättä torsoksi, tai puutteelliseksi.

Jos psykiatria ja kyseisessä hoitokulttuurissa ei tapahdu ja toteuteta uudistuksia, niin niitä palveluita, niiden hyödyttömyyden takia, ei kannata kenenkään edes käyttää.

Lue lisää

Jouduin suureen kriisiin noin 35-vuotiaana. Menin yleiselle puolelle apua saamaan, kun en muustakaan tiennyt. Siellä otti minun asiani nuorehko psykiatri. Sain apua myös psykologilta. Minun tilanteeni ymmärrettiin. Psykologin suusta sain sellaisen tiedon, että minun siihen asti hyvin mennyt elämäni halutaan SÄILYTTÄÄ.Olin aikaisemmin ollut laivakokkina ja olin ostanut oman asunnon. Minulla oli nyt maissa hyvä työpaikka. Olin valtavan tressaantunut ja ahdistunut. Lääkäri kirjoitti minulle lääkkeet, joita käytän vieläkin. Lääke oli täsmälääke. Se nosti mielialaa, ei pinnallisesti, vaan niin kuin lääkkeet hyvässä tapauksessa nostavat. Olotila oli helpompi lääkkeiden ansiosta. Sain uutta energiaa töissä ja aloin hiukan laihduttamaan työterveyslääkärin kehoituksesta.
Minun ystävistäni kaksi ovat siinä mielessä samanlaisia, että lääkkeen alaisina tekivät täydet vuodet töitä. Minä tosin lähdin paria vuotta ennen eläke-aikaa eläkkeelle.
Käytin elämäni aikana psykiatreja , jotka olivat hyviä, yksityisellä. Tämä nykyinen on ollut minulla parikymmentä vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Jouduin suureen kriisiin noin 35-vuotiaana. Menin yleiselle puolelle apua saamaan, kun en muustakaan tiennyt. Siellä otti minun asiani nuorehko psykiatri. Sain apua myös psykologilta. Minun tilanteeni ymmärrettiin. Psykologin suusta sain sellaisen tiedon, että minun siihen asti hyvin mennyt elämäni halutaan SÄILYTTÄÄ.Olin aikaisemmin ollut laivakokkina ja olin ostanut oman asunnon. Minulla oli nyt maissa hyvä työpaikka. Olin valtavan tressaantunut ja ahdistunut. Lääkäri kirjoitti minulle lääkkeet, joita käytän vieläkin. Lääke oli täsmälääke. Se nosti mielialaa, ei pinnallisesti, vaan niin kuin lääkkeet hyvässä tapauksessa nostavat. Olotila oli helpompi lääkkeiden ansiosta. Sain uutta energiaa töissä ja aloin hiukan laihduttamaan työterveyslääkärin kehoituksesta.
Minun ystävistäni kaksi ovat siinä mielessä samanlaisia, että lääkkeen alaisina tekivät täydet vuodet töitä. Minä tosin lähdin paria vuotta ennen eläke-aikaa eläkkeelle.
Käytin elämäni aikana psykiatreja , jotka olivat hyviä, yksityisellä. Tämä nykyinen on ollut minulla parikymmentä vuotta.

Lue lisää

Lisään tähän kommentin, että kallis se on minun psykiatrini, mutta on hän hintansa väärti

Anonyymi kirjoitti:

Sanopa tuo ihmiselle, joka ei pysty edes hengittämään. Saatika enää toimimaan ja tekemään asioita, joihin Sinä kenties pystyt. Elämä on jatkuvaa taistelua. Elämässä koettujen traumojen takia. Turpiin tulemisen takia. Tässä tilanteessa nyt jonnekin Intiaan lähteminen on jokin vastaus ja ratkaisu, jos et pysty edes hengittämään kunnolla!

Vähänpä sinäkään mitään ymmärrät.

Lue lisää

Ei kai ole psykiatrian alaa hoitaa hengitysvaikeuksia? Joka ei hengitä, lienee kuollut.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin korjaus: olen enemmänkin miettinyt sitä, miksi psykiatria ei kykene, tai pysty auttamaan elämässään vaikeuksissa olevia, kuin sitä, miksi sinun kritiikkisi ei tee minuun vaikutusta. Tämä siis sille, joka aina vetää esille tuon, että kaikenlaisen kritiikin esittäminen, tai omien kokemusten julkituominen on hänestä väärin.

Lue lisää

Omien subjektiivisten kokemusten kertominen ei ole väärin.

Omien subjektiivisten kokemusten luuleminen universaaliksi faktaksi on väärin.

Pieni mutta olennainen ero, joka kannattaa oppia.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt, että tuohon oletukseesi vaikuttaa aika paljon ja pitkälti oma, jo valmiiksi otettu asenteellisuutesi, että jotkin esitetyt kritiikkiä sisältävät kommentit ovat vain omasta mielestäsi huonoa kritiikkiä, joka ei jälleen kerran, omasta mielestäsi, johda mihinkään?


Ja muuten tuohon viimeiseen heittoosi vastaten: olen enemmänkin miettinyt sitä, miksi psykiatria ei ole kyennyt auttamaan konkreettisesti suurempaa osaa tukea tarvitsevia, ja elämässään vaikeuksissa olevia, kuin sitä, miksi oma kritiikkinä ei tee sinuun vaikutusta! Ja arvaa, että miksi? Koska en ole narsisti, tai huomiohakuinen, nk. niin usein tänne kommentoivia syytät heidän sitä olevan.

Lue lisää

Olen miettinyt.

Miettimisessä kävi niin, että jouduin aika paljon muuttamaan omia asenteitani faktojen perusteella.

Se ei poista niitä hoitovirheitä tai huonoja kokemuksia mitä kohdalleni on sattunut, mutta se auttaa ymmärtämään miksi näin on tapahtunut.

Palatakseni kysymykseen, että oletko koskaan miettinyt, (niin henkilökohtaisella kuin laajemmallakin tasolla), että miksi kritiikkisi ei toimi? Niin kuulostaa siltä että ihmettelet miksi vähenevien tuottojen lain alainen mielenterveyshoito ei kehity… vaikka kehittämisen kannalta annat sitä hyödytöntä kritiikkiä???

Sen kun nyt taas tietäs.

Loppukaneetiksi, vaikka vittuilu onkin välittämistä, niin älä anna sen lannistaa. Sillä ei ole mitään väliä mitä minä kritiikistäsi ajattelen, vaan tee sellaista kritiikkiä mistä on hyötyä hoidon kehittämistä varten. Se on se mittari, enkä minä.

Anonyymi kirjoitti:

Voisitko itse kiinnittää huomiota omaan elämääsi, tarpeisiisi ja toiveisiisi, jotka tiedät ja tunnet itse hyvin? Korjaa ongelmat ja tilanteesi itse! Se ei ole lääketieteen eikä psykiatrian asia ilmeisestikään, sillä ongelmasi ei ole hoidettavissa lääketieteen eikä psykiatrian keinoin.

Mikä sinut ylipäätään on vienyt psykiatrian pariin? On minullakin ollut elämässäsi isoja vaikeuksia, mutta ei silti ole juolahtanut pieneen yksinkertaiseen mieleenikään hakea apua psykiatrilta asioihin, joille psykiatria ei voi mitään. Itse olen hoitanut hankalat asiani kuntoon, joskus ystävien ja perheen tuella.

Jotkut lähtevät Intiaan etsimään itseään. Se opettaa aika paljon itsestä, muista ja maailmasta.

Lue lisää

Sehän on hienoa kuulla, että olet selvinnyt elämässäsi isoistakin vaikeuksista ja keskustellut ystäviesi ja perheesi kanssa. Niinhän sitä pitäisikin tehdä. Kaikilla ei näin vain asiat aina ole.

Mitä tulee tuohon itsensä etsimiseen. Niin ei sitä tarvitse lähteä noinkaan kauas. Ihan kotimaanmatkakin riittää, vaikka Kolille. Ja meditaatio, tai mindfulness on yksi hyvä keino rauhoittaa itseään ja löytää itsestään uusia puolia.

Anonyymi kirjoitti:

Jouduin suureen kriisiin noin 35-vuotiaana. Menin yleiselle puolelle apua saamaan, kun en muustakaan tiennyt. Siellä otti minun asiani nuorehko psykiatri. Sain apua myös psykologilta. Minun tilanteeni ymmärrettiin. Psykologin suusta sain sellaisen tiedon, että minun siihen asti hyvin mennyt elämäni halutaan SÄILYTTÄÄ.Olin aikaisemmin ollut laivakokkina ja olin ostanut oman asunnon. Minulla oli nyt maissa hyvä työpaikka. Olin valtavan tressaantunut ja ahdistunut. Lääkäri kirjoitti minulle lääkkeet, joita käytän vieläkin. Lääke oli täsmälääke. Se nosti mielialaa, ei pinnallisesti, vaan niin kuin lääkkeet hyvässä tapauksessa nostavat. Olotila oli helpompi lääkkeiden ansiosta. Sain uutta energiaa töissä ja aloin hiukan laihduttamaan työterveyslääkärin kehoituksesta.
Minun ystävistäni kaksi ovat siinä mielessä samanlaisia, että lääkkeen alaisina tekivät täydet vuodet töitä. Minä tosin lähdin paria vuotta ennen eläke-aikaa eläkkeelle.
Käytin elämäni aikana psykiatreja , jotka olivat hyviä, yksityisellä. Tämä nykyinen on ollut minulla parikymmentä vuotta.

Lue lisää

Yksityisellä puolella hoito ja kohtelu ovat aika usein erilaisia, kuin julkisella puolella. Itselläni on ollut enemmän kokemuksia viimeksi mainitusta.

Rahalla ja saa hevosella pääsee.

Ainakin julkisella puolella se ns. kategorisointi ja tietynlainen asennoituminen ovat erittäin läpinäkyviä ja silmiinpistäviä. Lisäksi julkisella puolella ei oireita aiheuttaviin tekijöihin, tai siis asioihin kiinnitetä mitään huomiota. Tätä on tuotu jo aiemminkin mediassakin esille esim. nuorten kertomana. Potilaita hoidetaan aika pitkälti liukuhihnatyyliin ja valikoidaan, ketä kohdellaan mitenkin. Tietyn diagnoosin saaneita ja esim. työkyvyttömyyseläkkeellä kohdellaan systeemissä erittäin huonosti. Ja se hoito on vain pelkkää lääkitystä, jotka etenkin neuroleptien ollessa kyseessä vain heikentävät ihmisen toimintakykyä ja vievät sen viimeisenkin, mitä kenties oli sitä ennen. Puhumattakaan uusien lisäsairauksien puhkeamisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Olen miettinyt.

Miettimisessä kävi niin, että jouduin aika paljon muuttamaan omia asenteitani faktojen perusteella.

Se ei poista niitä hoitovirheitä tai huonoja kokemuksia mitä kohdalleni on sattunut, mutta se auttaa ymmärtämään miksi näin on tapahtunut.

Palatakseni kysymykseen, että oletko koskaan miettinyt, (niin henkilökohtaisella kuin laajemmallakin tasolla), että miksi kritiikkisi ei toimi? Niin kuulostaa siltä että ihmettelet miksi vähenevien tuottojen lain alainen mielenterveyshoito ei kehity… vaikka kehittämisen kannalta annat sitä hyödytöntä kritiikkiä???

Sen kun nyt taas tietäs.

Loppukaneetiksi, vaikka vittuilu onkin välittämistä, niin älä anna sen lannistaa. Sillä ei ole mitään väliä mitä minä kritiikistäsi ajattelen, vaan tee sellaista kritiikkiä mistä on hyötyä hoidon kehittämistä varten. Se on se mittari, enkä minä.

Lue lisää

Psykiatria, tietyt otetut asenteet esim. psykoosidiagnoosin saaneita kohtaan, heille varatut hoitokeinot ( jotka ovat vain useimmiten diagnosointeja ja lääkityksiä, se, että hoitotahoa ei kiinnosta, tai alalla olevat eivät välitä kohtaamiensa potilaiden elämäntilanteesta, olosuhteista, tai heille tapahtuneista asioista, ja potilaiden mielipiteitä ei kuunnella, eivät ole muuttuneet ainakaan 20- ellei peräti jopa 30 vuoteen. Näin on ainakin julkisella puolella.

Tätä samaa, eli oireisiin ja diagnoosien etsimiseen ja sen määrittämiseen ovat kiinnittäneet huomiota myös muut, kuin minä. Ei ole kauan aikaa siitä, kun tästä aiheesta oli YLE: n verkkosivuilla artikkeli. Eli joku nuori oli mennyt ilmeisesti julkiselle puolelle ja siellä kiinnittivät huomiota ja keskittyivät vain oireisiin, mutta ei niihin syihin, jotka aiheuttavat oireita. Elämäntilanteet ja olosuhteet jäävät täysin kartoittamatta. Mitä se sellainen hoito on? Ja jos joku vieläkin vetää sen hölmön mielipiteensä esille, että "kyllä lääkärit tietävät kaiken ja ovat lukeneita, ja että pitää vain kiltisti syödä lääkkeensä", niin tähän totean vain edelleen sen paikkansapitävän totuuden, eli millään lääkkeillä hoideta, tai korjata niitä taustalla olevia syitä.

Anonyymi kirjoitti:

Yksityisellä puolella hoito ja kohtelu ovat aika usein erilaisia, kuin julkisella puolella. Itselläni on ollut enemmän kokemuksia viimeksi mainitusta.

Rahalla ja saa hevosella pääsee.

Ainakin julkisella puolella se ns. kategorisointi ja tietynlainen asennoituminen ovat erittäin läpinäkyviä ja silmiinpistäviä. Lisäksi julkisella puolella ei oireita aiheuttaviin tekijöihin, tai siis asioihin kiinnitetä mitään huomiota. Tätä on tuotu jo aiemminkin mediassakin esille esim. nuorten kertomana. Potilaita hoidetaan aika pitkälti liukuhihnatyyliin ja valikoidaan, ketä kohdellaan mitenkin. Tietyn diagnoosin saaneita ja esim. työkyvyttömyyseläkkeellä kohdellaan systeemissä erittäin huonosti. Ja se hoito on vain pelkkää lääkitystä, jotka etenkin neuroleptien ollessa kyseessä vain heikentävät ihmisen toimintakykyä ja vievät sen viimeisenkin, mitä kenties oli sitä ennen. Puhumattakaan uusien lisäsairauksien puhkeamisesta.

Lue lisää

Ei yksityinen puoli pysty parantamaan skitsofreniaa sen enempää kuin julkinenkaan puoli.

Ero on vain siinä, että silloin kun ihminen on päättänyt maksaa siitä hoidosta, niin hän on myös päättänyt lähteä itse täysillä mukaan, eikä vain syytellä muita.

Ihan sama ilmiö on netti kirppiksillä, siellä ei koskaan pidä lahjoittaa mitään ilmaiseksi, kun sitten sitä vaan varataan ja pyydetään toimittamaan. Mutta kun pyydät siitä vitosen, niin ihminen on vaan tyytyväinen kun tavaraa noudettaessa sitten sanot, että antaa olla, kun homma sujui niin hyvin.

Niin se vaan kuulkaa on se ihmisen luonto.

Anonyymi kirjoitti:

Omien subjektiivisten kokemusten kertominen ei ole väärin.

Omien subjektiivisten kokemusten luuleminen universaaliksi faktaksi on väärin.

Pieni mutta olennainen ero, joka kannattaa oppia.

Lue lisää

Ja sinä oletat tai luulet, että olen ainoa, jolla on ollut huonoja kokemuksia suomalaisesta mt-palveluista? Tai että kukaan muu, tai isompi porukka ei ole tehnyt täsmälleen samanlaisia havaintoja kyseisestä hoitokulttuurista ja siellä vallitsevista asenteista, tai toimimattomista hoitokeinoista?

Anonyymi kirjoitti:

Olen miettinyt.

Miettimisessä kävi niin, että jouduin aika paljon muuttamaan omia asenteitani faktojen perusteella.

Se ei poista niitä hoitovirheitä tai huonoja kokemuksia mitä kohdalleni on sattunut, mutta se auttaa ymmärtämään miksi näin on tapahtunut.

Palatakseni kysymykseen, että oletko koskaan miettinyt, (niin henkilökohtaisella kuin laajemmallakin tasolla), että miksi kritiikkisi ei toimi? Niin kuulostaa siltä että ihmettelet miksi vähenevien tuottojen lain alainen mielenterveyshoito ei kehity… vaikka kehittämisen kannalta annat sitä hyödytöntä kritiikkiä???

Sen kun nyt taas tietäs.

Loppukaneetiksi, vaikka vittuilu onkin välittämistä, niin älä anna sen lannistaa. Sillä ei ole mitään väliä mitä minä kritiikistäsi ajattelen, vaan tee sellaista kritiikkiä mistä on hyötyä hoidon kehittämistä varten. Se on se mittari, enkä minä.

Lue lisää

Tiedätkö miksi tekemäsi päätelmä ontuu pahasti? Siksi, koska oletat jonkun toimivan systeemiä arvostelevasti, että kaikki esitetyt mielipiteet, kaikkine kokemuksien esilletuomisine ovat sinun mielestäsi kritiikkiä. Siksi et siitä pidä, jos joku vähänkään esille negatiiviseksi katsottuja asioita. Tai systeemissä olevia puutteita, tai vikoja. Siksi et niistä pidä. Oletko varma, että omissa asenteissasi ei ole valmiiksi otettua asennetta? Hyväksytkö vain sellaiset mielipiteet, jotka kehuvat ja antavat ylistäviä kiitoksia?

Mitä tulee sinuun itseesi, niin sinä, anteeksi, jos sanon ihan suoraan, arvostelet tälle keskustelupalstalle kirjoittavia. Se ei ole ihan oikeasti asiallista.

Tämä on vapaa foorumi, jossa on tarkoitus tuoda esille omia ajatuksia, näkemyksiä ja myös kokemuksia. Kaikki ei ole psykiatriavastaista, tai edes välttämättä kritiikkiä, vaan omien havaintojen esille tuomista. Jos joku tulkitsee kaiken kritiikiksi, niin vika on silloin hänessä itsessään. Yleensähän se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Ja vaikka jokin mielipide, tai kommentti olisikin kritiikkiä, niin mitä pahaa siinä on?

Anonyymi kirjoitti:

Sanopa tuo ihmiselle, joka ei pysty edes hengittämään. Saatika enää toimimaan ja tekemään asioita, joihin Sinä kenties pystyt. Elämä on jatkuvaa taistelua. Elämässä koettujen traumojen takia. Turpiin tulemisen takia. Tässä tilanteessa nyt jonnekin Intiaan lähteminen on jokin vastaus ja ratkaisu, jos et pysty edes hengittämään kunnolla!

Vähänpä sinäkään mitään ymmärrät.

Lue lisää

Sano tuo ihmiselle, joka ei oikeasti pysty hengittämään, tai edes jatkuvasti valittamaan siitä, ettei pysty hengittämään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos psykiatriassa ja siellä toimivia eivät kiinnosta potilas, hänen elämässään kokemat asiat, tapahtumat, olosuhteet ja elämäntilanne, ja ainoita mielenkiinnon kohteita ovat diagnosointi, kategorisointi, ja lääkkeiden määrääminen kaikkeen mahdolliseen keksittyyn asiaan hoidoksi, avuksi tai tueksi, niin mitä sillä psykiatrialla ja niillä palveluilla oikeasti tekee? Ei mitään.

Olen kanssasi siitä aivan samaa mieltä, että kaikkien ihmisten, joilla on elämässä vaikeaa, ahdistaa, masentaa, tai näkee sitten vaikka pikku-ukkoja kannattaa ennemmin hankkia itselleen itseä psyykkisesti kannatteleva, kaikella tavalla tukeva, kuunteleva ja tukeva tukiverkosto ja nimenomaan paljon hyviä ja luotettavia ystäviä.

Psykiatrian puolelta kun on aivan turha kenenkään hakea, tai kuvitella löytävänsä ja saavansa itselleen mitään konkreettista apua, koska siellä, etenkin julkisella puolella olevat hoitomenetelmät ovat laadullisesti aivan riittämättömiä, ja huonoja. Se "hoito" kun pohjautuu ja nojautuu mm. vanhanaikaisiin, rajoittuneeseen ihmisnäkemykseen, jossa potilas nähdään tyhmänä, mistään mitään ymmärtämättömänä, ja mm. hierarkisessa systeemissä siellä alimmassa sektorissa olevana. Tai hänet nähdään vain sairauden edustajana. Psykiatriassa olevat asenteet, potilaiden kohtelu ja käytössä olevat hoitomuodot ovat auttamattomasti ajasta jälkeenjääneitä, eivätkä todellakaan ole kehittyneet enää edistyksellisiksi. Uudistamiseen olisi enemmänkin tarvetta, etenkin muuttaa siihen oireisiin ja sairauksiin tuijottamisen sijaan itse yksilöön, hänen tarpeisiinsa, hyvinvointiinsa ja elämäntilanteeseen keskittyen. Myös elämässä tapahtuneiden vaikeiden asioiden selvittämiseen. Muuten ihmisestä tuleva kokonaiskuva jää vääjäämättä torsoksi, tai puutteelliseksi.

Jos psykiatria ja kyseisessä hoitokulttuurissa ei tapahdu ja toteuteta uudistuksia, niin niitä palveluita, niiden hyödyttömyyden takia, ei kannata kenenkään edes käyttää.

Lue lisää

Ei ystävätkään varmaan aina jaksaisi toimia terapeuttina jollekin ystävälle.
Ammattilaisia on parempi hyödyntää, niin saa ystäväsuhteet pysymään hyvinä. Ystävät toki jaksavat tukea ja auttaa johonkin pisteeseen saakka, mutta kyllä siinä voi hyvinkin tulla raja vastaan jossain vaiheessa.

Anonyymi kirjoitti:

Yksityisellä puolella hoito ja kohtelu ovat aika usein erilaisia, kuin julkisella puolella. Itselläni on ollut enemmän kokemuksia viimeksi mainitusta.

Rahalla ja saa hevosella pääsee.

Ainakin julkisella puolella se ns. kategorisointi ja tietynlainen asennoituminen ovat erittäin läpinäkyviä ja silmiinpistäviä. Lisäksi julkisella puolella ei oireita aiheuttaviin tekijöihin, tai siis asioihin kiinnitetä mitään huomiota. Tätä on tuotu jo aiemminkin mediassakin esille esim. nuorten kertomana. Potilaita hoidetaan aika pitkälti liukuhihnatyyliin ja valikoidaan, ketä kohdellaan mitenkin. Tietyn diagnoosin saaneita ja esim. työkyvyttömyyseläkkeellä kohdellaan systeemissä erittäin huonosti. Ja se hoito on vain pelkkää lääkitystä, jotka etenkin neuroleptien ollessa kyseessä vain heikentävät ihmisen toimintakykyä ja vievät sen viimeisenkin, mitä kenties oli sitä ennen. Puhumattakaan uusien lisäsairauksien puhkeamisesta.

Lue lisää

Tässä kohtaa on sanottava, että olen jälkeenpäin miettinyt, miten selvisin vaikeista ajoista yli, psykiatrian avulla, loppujen lopuksi.
Se vaati sen, että tajusin alkaa ottamaan hoitoa vastaan, osallistumaan siihen myös itse, keskustelemaan vaikeistakin asioista ja tunteista, joka oli alkuaikoina todella hankalaa.
Mitä enemmän ymmärtää itseään, yrittää tajuta, mitkä asiat herättävät minkäkin laisia tunteita, miten niiden tunteiden kanssa tulisi toimia, miten niiden kanssa pärjäisi, menneistä tapahtumista ei pääse eroon, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.
Hoidon ja avun onnistuu saamaan silloin, kun haluaa ja suostuu sen ottamaan vastaan, kun haluaa siitä itselleen olevan jotain hyötyä.
Jos keskittyy vain haukkumiseen ja negatiivisesti kaikkeen, mikä hoitoon liittyy, on avun vastaanottaminen lähes mahdotonta. Eikä se avun tarjoajallekaan helppoa ole, jos toinen ei ole yhtään vastaanottavainen. Ja tarkoitan nyt paljon muuta kuin vain lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sinä oletat tai luulet, että olen ainoa, jolla on ollut huonoja kokemuksia suomalaisesta mt-palveluista? Tai että kukaan muu, tai isompi porukka ei ole tehnyt täsmälleen samanlaisia havaintoja kyseisestä hoitokulttuurista ja siellä vallitsevista asenteista, tai toimimattomista hoitokeinoista?

Lue lisää

Mulla ainakin on ollut sekä hyviä, että huonoja kokemuksia, ja kaikkea siltä väliltä.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkö miksi tekemäsi päätelmä ontuu pahasti? Siksi, koska oletat jonkun toimivan systeemiä arvostelevasti, että kaikki esitetyt mielipiteet, kaikkine kokemuksien esilletuomisine ovat sinun mielestäsi kritiikkiä. Siksi et siitä pidä, jos joku vähänkään esille negatiiviseksi katsottuja asioita. Tai systeemissä olevia puutteita, tai vikoja. Siksi et niistä pidä. Oletko varma, että omissa asenteissasi ei ole valmiiksi otettua asennetta? Hyväksytkö vain sellaiset mielipiteet, jotka kehuvat ja antavat ylistäviä kiitoksia?

Mitä tulee sinuun itseesi, niin sinä, anteeksi, jos sanon ihan suoraan, arvostelet tälle keskustelupalstalle kirjoittavia. Se ei ole ihan oikeasti asiallista.

Tämä on vapaa foorumi, jossa on tarkoitus tuoda esille omia ajatuksia, näkemyksiä ja myös kokemuksia. Kaikki ei ole psykiatriavastaista, tai edes välttämättä kritiikkiä, vaan omien havaintojen esille tuomista. Jos joku tulkitsee kaiken kritiikiksi, niin vika on silloin hänessä itsessään. Yleensähän se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Ja vaikka jokin mielipide, tai kommentti olisikin kritiikkiä, niin mitä pahaa siinä on?

Lue lisää

Se toinen, joka " olettaa jonkun toimivan.." jne., vaikuttaa herkästi provosoituvalta ihmiseltä.
En itse jatkaisi hänen kanssaan " kinaamista ".

Anonyymi kirjoitti:

Jos psykiatriassa ja siellä toimivia eivät kiinnosta potilas, hänen elämässään kokemat asiat, tapahtumat, olosuhteet ja elämäntilanne, ja ainoita mielenkiinnon kohteita ovat diagnosointi, kategorisointi, ja lääkkeiden määrääminen kaikkeen mahdolliseen keksittyyn asiaan hoidoksi, avuksi tai tueksi, niin mitä sillä psykiatrialla ja niillä palveluilla oikeasti tekee? Ei mitään.

Olen kanssasi siitä aivan samaa mieltä, että kaikkien ihmisten, joilla on elämässä vaikeaa, ahdistaa, masentaa, tai näkee sitten vaikka pikku-ukkoja kannattaa ennemmin hankkia itselleen itseä psyykkisesti kannatteleva, kaikella tavalla tukeva, kuunteleva ja tukeva tukiverkosto ja nimenomaan paljon hyviä ja luotettavia ystäviä.

Psykiatrian puolelta kun on aivan turha kenenkään hakea, tai kuvitella löytävänsä ja saavansa itselleen mitään konkreettista apua, koska siellä, etenkin julkisella puolella olevat hoitomenetelmät ovat laadullisesti aivan riittämättömiä, ja huonoja. Se "hoito" kun pohjautuu ja nojautuu mm. vanhanaikaisiin, rajoittuneeseen ihmisnäkemykseen, jossa potilas nähdään tyhmänä, mistään mitään ymmärtämättömänä, ja mm. hierarkisessa systeemissä siellä alimmassa sektorissa olevana. Tai hänet nähdään vain sairauden edustajana. Psykiatriassa olevat asenteet, potilaiden kohtelu ja käytössä olevat hoitomuodot ovat auttamattomasti ajasta jälkeenjääneitä, eivätkä todellakaan ole kehittyneet enää edistyksellisiksi. Uudistamiseen olisi enemmänkin tarvetta, etenkin muuttaa siihen oireisiin ja sairauksiin tuijottamisen sijaan itse yksilöön, hänen tarpeisiinsa, hyvinvointiinsa ja elämäntilanteeseen keskittyen. Myös elämässä tapahtuneiden vaikeiden asioiden selvittämiseen. Muuten ihmisestä tuleva kokonaiskuva jää vääjäämättä torsoksi, tai puutteelliseksi.

Jos psykiatria ja kyseisessä hoitokulttuurissa ei tapahdu ja toteuteta uudistuksia, niin niitä palveluita, niiden hyödyttömyyden takia, ei kannata kenenkään edes käyttää.

Lue lisää

Voisi myös pohtia, miten potilas näkee itsensä.
Näkeekö hän itse itsensä johonkin hierarkiassa alempana olevana, vai kokeeko hän, että hän on tullut hakemaan apua, ja hän haluaa uskoa, että häntä autetaan myös ? Ammattilainen, joka on vastapäätä, haluaakin auttaa ja tukea.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän on hienoa kuulla, että olet selvinnyt elämässäsi isoistakin vaikeuksista ja keskustellut ystäviesi ja perheesi kanssa. Niinhän sitä pitäisikin tehdä. Kaikilla ei näin vain asiat aina ole.

Mitä tulee tuohon itsensä etsimiseen. Niin ei sitä tarvitse lähteä noinkaan kauas. Ihan kotimaanmatkakin riittää, vaikka Kolille. Ja meditaatio, tai mindfulness on yksi hyvä keino rauhoittaa itseään ja löytää itsestään uusia puolia.

Lue lisää

Uusia puoliakin itsestään on hyvä löytää, mutta niiden vanhojen puolienkin kanssa on hyvä oppia tulemaan toimeen, ne eivät aina poistu kokonaan.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria, tietyt otetut asenteet esim. psykoosidiagnoosin saaneita kohtaan, heille varatut hoitokeinot ( jotka ovat vain useimmiten diagnosointeja ja lääkityksiä, se, että hoitotahoa ei kiinnosta, tai alalla olevat eivät välitä kohtaamiensa potilaiden elämäntilanteesta, olosuhteista, tai heille tapahtuneista asioista, ja potilaiden mielipiteitä ei kuunnella, eivät ole muuttuneet ainakaan 20- ellei peräti jopa 30 vuoteen. Näin on ainakin julkisella puolella.

Tätä samaa, eli oireisiin ja diagnoosien etsimiseen ja sen määrittämiseen ovat kiinnittäneet huomiota myös muut, kuin minä. Ei ole kauan aikaa siitä, kun tästä aiheesta oli YLE: n verkkosivuilla artikkeli. Eli joku nuori oli mennyt ilmeisesti julkiselle puolelle ja siellä kiinnittivät huomiota ja keskittyivät vain oireisiin, mutta ei niihin syihin, jotka aiheuttavat oireita. Elämäntilanteet ja olosuhteet jäävät täysin kartoittamatta. Mitä se sellainen hoito on? Ja jos joku vieläkin vetää sen hölmön mielipiteensä esille, että "kyllä lääkärit tietävät kaiken ja ovat lukeneita, ja että pitää vain kiltisti syödä lääkkeensä", niin tähän totean vain edelleen sen paikkansapitävän totuuden, eli millään lääkkeillä hoideta, tai korjata niitä taustalla olevia syitä.

Lue lisää

Julkisen puolen poliklinikalla kun aiemmin kävin juttelemassa hoitajan kanssa, me nimenomaan keskustelimme elämäntilanteestani, olosuhteista ja itselleni tapahtuneista asioista. Sitähän se keskusteluaika hoitajan kanssa sisältää.
Toki onhan se itsestäkin kiinni, puhuuko siellä mitään, puhuuko pinnallisesti, vai puhuuko niistä oikeasti vaikeista elämäntilanteista ja olosuhteista.
Monien mt-ongelmaisten voi olla alkuun hankalaa puhua vaikeista ja ikävistä asioista, kokemuksista, tunteista, jne.
Oireista ja lääkityksistä puhutaan yleensä lääkärin kanssa, hoitajan kanssa myös muista asioista.

Anonyymi kirjoitti:

Ei yksityinen puoli pysty parantamaan skitsofreniaa sen enempää kuin julkinenkaan puoli.

Ero on vain siinä, että silloin kun ihminen on päättänyt maksaa siitä hoidosta, niin hän on myös päättänyt lähteä itse täysillä mukaan, eikä vain syytellä muita.

Ihan sama ilmiö on netti kirppiksillä, siellä ei koskaan pidä lahjoittaa mitään ilmaiseksi, kun sitten sitä vaan varataan ja pyydetään toimittamaan. Mutta kun pyydät siitä vitosen, niin ihminen on vaan tyytyväinen kun tavaraa noudettaessa sitten sanot, että antaa olla, kun homma sujui niin hyvin.

Niin se vaan kuulkaa on se ihmisen luonto.

Lue lisää

Skitsofrenia aika harvoin edes paranee kokonaan, toki joskus niinkin voi käydä.
Ehkäpä tarkoitus hoidolla on enemmänkin se, että opetetaan/opetellaan elämään skitsofrenian kanssa, koska se on täysin mahdollista. Ei elämä lopu siihen, jos sairastuu skitsofreniaan.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofrenia aika harvoin edes paranee kokonaan, toki joskus niinkin voi käydä.
Ehkäpä tarkoitus hoidolla on enemmänkin se, että opetetaan/opetellaan elämään skitsofrenian kanssa, koska se on täysin mahdollista. Ei elämä lopu siihen, jos sairastuu skitsofreniaan.

Lue lisää

Onko skitsofrenian olemassaolosta mitään objektiivista näyttöä?

Anonyymi kirjoitti:

Onko skitsofrenian olemassaolosta mitään objektiivista näyttöä?

Satutko tuntemaan yhtäkään skitsofreenikkoa ?
Jos tunnet, niin ehkä huomaat jotakin.

Anonyymi kirjoitti:

Satutko tuntemaan yhtäkään skitsofreenikkoa ?
Jos tunnet, niin ehkä huomaat jotakin.

Tarkoitatko vääränlaista käytöstä? Ei käytös ole tai voi olla sairaus.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko vääränlaista käytöstä? Ei käytös ole tai voi olla sairaus.

Alkaa tuo sinun huomionhaku olla jo aika epätoivoista.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko vääränlaista käytöstä? Ei käytös ole tai voi olla sairaus.

Missä kohdassa kommenttiani näit sanan " käytös " ?
Kysymykseni ja sitä seuraava lause eivät sisältäneet kyseistä sanaa.

Anonyymi kirjoitti:

Satutko tuntemaan yhtäkään skitsofreenikkoa ?
Jos tunnet, niin ehkä huomaat jotakin.

Se ei ole mikään objektiivinen näyttö.Koska joku voi vaikka esittää skitsofreniaa.Kukaan ei tiedä kuka oikiasti sairastaa tai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Se ei ole mikään objektiivinen näyttö.Koska joku voi vaikka esittää skitsofreniaa.Kukaan ei tiedä kuka oikiasti sairastaa tai ei.

Miksi niin harva sitten esittää skitsofreniaa?

Anonyymi kirjoitti:

Omien subjektiivisten kokemusten kertominen ei ole väärin.

Omien subjektiivisten kokemusten luuleminen universaaliksi faktaksi on väärin.

Pieni mutta olennainen ero, joka kannattaa oppia.

Lue lisää

Jos oikein ajattelemaan ja opettamaan ryhdytään, niin "subjektiivisten kokemusten" taustana ja syinä voi olla myös yleisempiä seikkoja, joista ne johtuvat.

Saivartelu ja ylimitoitettu tiedollisuuden vaatimus ei ts. tee kumpiakaan tyhjäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Jos oikein ajattelemaan ja opettamaan ryhdytään, niin "subjektiivisten kokemusten" taustana ja syinä voi olla myös yleisempiä seikkoja, joista ne johtuvat.

Saivartelu ja ylimitoitettu tiedollisuuden vaatimus ei ts. tee kumpiakaan tyhjäksi.

Lue lisää

Siis ihan varmasti onkin näin, mutta se on myös pandoran lipas.

Silloin voidaan määrittää esimerkiksi tällainen ihmisryhmä kuin sairaudentunnottomat. Se tarkoittaisi sitä, että kaikkien näiden ihmisten subjektiiviset kokemukset voitaisiin mitätöidä virheellisinä, mikä ei tietenkään ole se tarkoitus.

Ihmisen oma subjektiivinen kokemus on kuitenkin heille se oma kokemus, vaikka se ei olisikaan totta kaikkien muiden kokijoiden kohdalla.

Anonyymi kirjoitti:

Siis ihan varmasti onkin näin, mutta se on myös pandoran lipas.

Silloin voidaan määrittää esimerkiksi tällainen ihmisryhmä kuin sairaudentunnottomat. Se tarkoittaisi sitä, että kaikkien näiden ihmisten subjektiiviset kokemukset voitaisiin mitätöidä virheellisinä, mikä ei tietenkään ole se tarkoitus.

Ihmisen oma subjektiivinen kokemus on kuitenkin heille se oma kokemus, vaikka se ei olisikaan totta kaikkien muiden kokijoiden kohdalla.

Lue lisää

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia mt-palveluista, kuin mitä minulla. Myös nuorien kohdalla. Vastaavaa tuotiin vähän aikaa sitten esille YLE: n artikkelissa,. Eli se, että siellä kiinnitetään huomiota oireisiin, mutta ei oireiden taustalla oleviin syihin. Ja että se hoito on edelleenkin, nk. on ollut jo ainakin sen 20 - 30 vuotta lähinnä pelkästään diagnosointia ja lääkityksiä. Potilaalle annetaan käytännössä vain lääkeresepti, tai nykyisinhän ne tehdään lähinnä sähköisesti. Potilaan on tyydyttävä siihen. Ei se totuus tästä muuksi muutu. Toki tämä voi olla tapauskohtaista, eli joidenkin kohdalla mennään siitä, missä aita on matalin. Eli valikoidaan, ketä kohdellaan mitenkin ja minkälaisia hoitomuotoja, tai lähestymistapoja ongelmien ratkaisuun otetaan. Joo, syyksi mainitaan usein resurssipula. Mutta niistä alalla vallitsevista asenteista ja potilaiden kohtelusta systeemissä puhutaan paljon vähemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Se ei ole mikään objektiivinen näyttö.Koska joku voi vaikka esittää skitsofreniaa.Kukaan ei tiedä kuka oikiasti sairastaa tai ei.

Ei kukaan terve ihminen halua tahallaan esittää sairasta.
Täytyy siinä vaiheessa jokin olla vialla, jos tekee mieli esittää olevansa psyykkisesti sairas.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia mt-palveluista, kuin mitä minulla. Myös nuorien kohdalla. Vastaavaa tuotiin vähän aikaa sitten esille YLE: n artikkelissa,. Eli se, että siellä kiinnitetään huomiota oireisiin, mutta ei oireiden taustalla oleviin syihin. Ja että se hoito on edelleenkin, nk. on ollut jo ainakin sen 20 - 30 vuotta lähinnä pelkästään diagnosointia ja lääkityksiä. Potilaalle annetaan käytännössä vain lääkeresepti, tai nykyisinhän ne tehdään lähinnä sähköisesti. Potilaan on tyydyttävä siihen. Ei se totuus tästä muuksi muutu. Toki tämä voi olla tapauskohtaista, eli joidenkin kohdalla mennään siitä, missä aita on matalin. Eli valikoidaan, ketä kohdellaan mitenkin ja minkälaisia hoitomuotoja, tai lähestymistapoja ongelmien ratkaisuun otetaan. Joo, syyksi mainitaan usein resurssipula. Mutta niistä alalla vallitsevista asenteista ja potilaiden kohtelusta systeemissä puhutaan paljon vähemmän.

Lue lisää

Karvas totuus on, että potilas voi myös itse vaikuttaa omaan hoitoonsa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kukaan terve ihminen halua tahallaan esittää sairasta.
Täytyy siinä vaiheessa jokin olla vialla, jos tekee mieli esittää olevansa psyykkisesti sairas.

Kyllä niitäki alemmissa sosiaaliluokissa on.
Kun saa eläkepaperit niin saa parempaa taloudellista tukea.

Anonyymi kirjoitti:

Karvas totuus on, että potilas voi myös itse vaikuttaa omaan hoitoonsa.

Kyllä vaan.
Minä kun menin möläyttään ääneen tämän että olen itse löytänyt keinoja edistää omaa hyvinvointia.Tällä perusteella mä olin sairauden tunnoton.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä vaan.
Minä kun menin möläyttään ääneen tämän että olen itse löytänyt keinoja edistää omaa hyvinvointia.Tällä perusteella mä olin sairauden tunnoton.

On sattunut aika omituinen lääkäri kohdalle, jos on tuon perusteella väittänyt sairauden tunnottomaksi.
Toki itsekin aikoinaan ihmettelin, kun ensin minut haluttiin psykiatrian puolella saada parempaan kuntoon, ja sitten kun se tapahtui, niin sekään ei vaikuttanut olevan sitten paras lopputulos.
Ei minunkaan tarvinnut sanoa, kuin että " tiedän minulla olevan diagnoosin, mutta olen nykyään oireeton ", se riitti siihen, että minua väitettiin sairauden tunnottomaksi.
Mistä näistä aina tietää, mikä on tarkoituksena. Toki paremmin psykiatriankin puolella pärjäsi, kun tuli parempaan kuntoon ja alkoi itse ymmärtämään asioista jotakin.
Ja jos jotakin väitetään, vaikka itse on eri mieltä ja tuntee pärjäävänsä, niin ei niistä kannata niin itseensä ottaa. Muiden mielipiteille kun ei mitään voi, on se toinen sitten ammattilainen tai joku muu.
Itseään on turha syyttää/syyllistää toisten sanomisten takia.

Anonyymi kirjoitti:

On sattunut aika omituinen lääkäri kohdalle, jos on tuon perusteella väittänyt sairauden tunnottomaksi.
Toki itsekin aikoinaan ihmettelin, kun ensin minut haluttiin psykiatrian puolella saada parempaan kuntoon, ja sitten kun se tapahtui, niin sekään ei vaikuttanut olevan sitten paras lopputulos.
Ei minunkaan tarvinnut sanoa, kuin että " tiedän minulla olevan diagnoosin, mutta olen nykyään oireeton ", se riitti siihen, että minua väitettiin sairauden tunnottomaksi.
Mistä näistä aina tietää, mikä on tarkoituksena. Toki paremmin psykiatriankin puolella pärjäsi, kun tuli parempaan kuntoon ja alkoi itse ymmärtämään asioista jotakin.
Ja jos jotakin väitetään, vaikka itse on eri mieltä ja tuntee pärjäävänsä, niin ei niistä kannata niin itseensä ottaa. Muiden mielipiteille kun ei mitään voi, on se toinen sitten ammattilainen tai joku muu.
Itseään on turha syyttää/syyllistää toisten sanomisten takia.

Lue lisää

"On sattunut aika omituinen lääkäri kohdalle, jos on tuon perusteella väittänyt sairauden tunnottomaksi."

Psykiatriassa mitään omituista ole.
Jos alalle pitää lukea se 12vuotta ja potilas löytää omia keinoja hyvinvoinnin edistämiseen.Voihan se vähä kunnian päälle ottaa.

Anonyymi kirjoitti:

"On sattunut aika omituinen lääkäri kohdalle, jos on tuon perusteella väittänyt sairauden tunnottomaksi."

Psykiatriassa mitään omituista ole.
Jos alalle pitää lukea se 12vuotta ja potilas löytää omia keinoja hyvinvoinnin edistämiseen.Voihan se vähä kunnian päälle ottaa.

Lue lisää

Jos itse olisin psykiatri ja potilas sanoisi minulle, että on löytänyt omia keinoja itsensä hoitoon, niin kyllä minä häntä kehuisin, enkä väittäisi sairauden tunnottomaksi.
Eväät omien keinojen löytämiseksi on voinut löytyä psykiatrian puolen tuen ja opastuksen avulla, sekin on täysin mahdollista.
Silloin ei ottaisi lääkärilläkään kunnian päälle, vaan voisi olla tyytyväinen, että heistäkin on apua ollut.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia mt-palveluista, kuin mitä minulla. Myös nuorien kohdalla. Vastaavaa tuotiin vähän aikaa sitten esille YLE: n artikkelissa,. Eli se, että siellä kiinnitetään huomiota oireisiin, mutta ei oireiden taustalla oleviin syihin. Ja että se hoito on edelleenkin, nk. on ollut jo ainakin sen 20 - 30 vuotta lähinnä pelkästään diagnosointia ja lääkityksiä. Potilaalle annetaan käytännössä vain lääkeresepti, tai nykyisinhän ne tehdään lähinnä sähköisesti. Potilaan on tyydyttävä siihen. Ei se totuus tästä muuksi muutu. Toki tämä voi olla tapauskohtaista, eli joidenkin kohdalla mennään siitä, missä aita on matalin. Eli valikoidaan, ketä kohdellaan mitenkin ja minkälaisia hoitomuotoja, tai lähestymistapoja ongelmien ratkaisuun otetaan. Joo, syyksi mainitaan usein resurssipula. Mutta niistä alalla vallitsevista asenteista ja potilaiden kohtelusta systeemissä puhutaan paljon vähemmän.

Lue lisää

Suomessa on neljännesmiljoona miepä palvelun käyttäjää. Perin olisi ersikummallista jos siitä määrästä ei viitta kaveria löydy jotka ajattelee (kokee) suhteellisen samalla tavalla.

Mutta... Minä voin kokea että olen viisaampi kuin tämän foorumin keskiverto käyttäjä, minä voin löytää kavereita joilla on samoja kokemuksia, mutta onko kokemukset totta? Onko se fakta?

Se on totta, että psykoosi lääkkeet eivät ole räjähdysmäisesti kehittyneet sitten leponexin, mutta se on selkeää tietämättömyyttä jos väittää ettei muuta hoitoa ole tarjolla. Tietysti jos kieltää sen muun hoidon olemassaolon, niin aika luonnollista silloin on, että mikään muu ei auta tai vaikuta kun ne lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

Jos itse olisin psykiatri ja potilas sanoisi minulle, että on löytänyt omia keinoja itsensä hoitoon, niin kyllä minä häntä kehuisin, enkä väittäisi sairauden tunnottomaksi.
Eväät omien keinojen löytämiseksi on voinut löytyä psykiatrian puolen tuen ja opastuksen avulla, sekin on täysin mahdollista.
Silloin ei ottaisi lääkärilläkään kunnian päälle, vaan voisi olla tyytyväinen, että heistäkin on apua ollut.

Lue lisää

Suomessa tosi harvinaista että psykiatrian puolelta annetaan tukia ns.Vaihtoehtoisen hoidon puolelta.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa on neljännesmiljoona miepä palvelun käyttäjää. Perin olisi ersikummallista jos siitä määrästä ei viitta kaveria löydy jotka ajattelee (kokee) suhteellisen samalla tavalla.

Mutta... Minä voin kokea että olen viisaampi kuin tämän foorumin keskiverto käyttäjä, minä voin löytää kavereita joilla on samoja kokemuksia, mutta onko kokemukset totta? Onko se fakta?

Se on totta, että psykoosi lääkkeet eivät ole räjähdysmäisesti kehittyneet sitten leponexin, mutta se on selkeää tietämättömyyttä jos väittää ettei muuta hoitoa ole tarjolla. Tietysti jos kieltää sen muun hoidon olemassaolon, niin aika luonnollista silloin on, että mikään muu ei auta tai vaikuta kun ne lääkkeet.

Lue lisää

Neljännesmiljoonaa on lääkkeitten käytäjää.Näistä pieniosa on mielenterveyspalveluja käyttäviä.Ei resurssit riitä kaikille.

Anonyymi kirjoitti:

"On sattunut aika omituinen lääkäri kohdalle, jos on tuon perusteella väittänyt sairauden tunnottomaksi."

Psykiatriassa mitään omituista ole.
Jos alalle pitää lukea se 12vuotta ja potilas löytää omia keinoja hyvinvoinnin edistämiseen.Voihan se vähä kunnian päälle ottaa.

Lue lisää

Vai olisiko tyypillinen potilaaksi päätyvä "luulosairas" joka menee luulemaan asioita toisten ihmisten kunnioista?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä vaan.
Minä kun menin möläyttään ääneen tämän että olen itse löytänyt keinoja edistää omaa hyvinvointia.Tällä perusteella mä olin sairauden tunnoton.

Yksittäisiin asioihin en ota kantaa, mutta on muistettava että hyvinvointikin voi olla häilyvä käsite.

Teoriassa ihminen voi väittää että hän voi paremmin kun juo sixpäkin kaljaa päivässä, kun ottaa adhd lääkkeensä, mutta onko näin?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä niitäki alemmissa sosiaaliluokissa on.
Kun saa eläkepaperit niin saa parempaa taloudellista tukea.

En usko, että ne, jotka ovat saaneet jonkin mt-diagnoosin perusteella "eläkepaperit", että se olisi ollut heillä jokin tavoite. Voi niitäkin olla, mutta he ovat kylläkin selvässä vähemmistössä.

Itse haluaisin olla vieläkin työelämässä. Mutta itseäni kiinnostaa vain muutamat, tietyt alat. Fyysisesti raskas työ taas pahentaa vointia. Ja itsellä on liian suppeat seurapiirit, tai ns. tukiverkosto. Lisäksi, koska minulla on on CFS ja todennäköisesti myös MS-tauti, niin se rajoittaa aika tavalla sitä työkykyä. Jaksan tehdä työtä korkeintaan ehkä neljä, tai viisi tuntia. Kuka nyt sitten sitä sellaista työkykyrajoitteisia palkkaa? Aika harvassa ovat sellaiset pomot.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa on neljännesmiljoona miepä palvelun käyttäjää. Perin olisi ersikummallista jos siitä määrästä ei viitta kaveria löydy jotka ajattelee (kokee) suhteellisen samalla tavalla.

Mutta... Minä voin kokea että olen viisaampi kuin tämän foorumin keskiverto käyttäjä, minä voin löytää kavereita joilla on samoja kokemuksia, mutta onko kokemukset totta? Onko se fakta?

Se on totta, että psykoosi lääkkeet eivät ole räjähdysmäisesti kehittyneet sitten leponexin, mutta se on selkeää tietämättömyyttä jos väittää ettei muuta hoitoa ole tarjolla. Tietysti jos kieltää sen muun hoidon olemassaolon, niin aika luonnollista silloin on, että mikään muu ei auta tai vaikuta kun ne lääkkeet.

Lue lisää

Älä kuule hei tule väittämään aina niistä vain "viidestä" henkilöstä., jolla on tässä maassa huonoja kokemuksia, tai kritiikkiä sisältäviä mielipiteitä mt-palveluista. Kyllä heitä on huomattavasti enemmän. Osa on lopettanut niiden palveluiden käytön, äänestänyt ns. jaloillaan, niiden mt-palveluiden huonon laadun, hyödyttömien hoitokeinojen, tai henkilökunnan asenteellisuuden takia. Ja koska niitä tarpeeksi laajoja ja spefisiä tutkimuksia,, eli galluppeja ei ole tehty, tai sitten ne on suunnattu vain niille, jotka niitä tällä hetkellä käyttävät, niin tulokset eivät ole edes välttämättä oikeita. Kaikki mt-palveluita koskevat gallupit pitää suunnata myös niille, jotka niitä aiemmin käyttäneet, mutta lopettaneet syystä. tai toisesta kyseisten palveluiden käytön. Ja niissä kyselyissä tulee olla sellaisia ei-mieluisia kysymyksiä, että niissä saa asiakkaat myös kritisoida ja antaa kehitysideoita!

Anonyymi kirjoitti:

En usko, että ne, jotka ovat saaneet jonkin mt-diagnoosin perusteella "eläkepaperit", että se olisi ollut heillä jokin tavoite. Voi niitäkin olla, mutta he ovat kylläkin selvässä vähemmistössä.

Itse haluaisin olla vieläkin työelämässä. Mutta itseäni kiinnostaa vain muutamat, tietyt alat. Fyysisesti raskas työ taas pahentaa vointia. Ja itsellä on liian suppeat seurapiirit, tai ns. tukiverkosto. Lisäksi, koska minulla on on CFS ja todennäköisesti myös MS-tauti, niin se rajoittaa aika tavalla sitä työkykyä. Jaksan tehdä työtä korkeintaan ehkä neljä, tai viisi tuntia. Kuka nyt sitten sitä sellaista työkykyrajoitteisia palkkaa? Aika harvassa ovat sellaiset pomot.

Lue lisää

Jostain syystä on viimevuosina mt-syistä eläköityminen hurjasti lisääntynyt.Eläketilastoissa ykköspaikalla mt-potilaat.
Joku tässä mätää.

Anonyymi kirjoitti:

En usko, että ne, jotka ovat saaneet jonkin mt-diagnoosin perusteella "eläkepaperit", että se olisi ollut heillä jokin tavoite. Voi niitäkin olla, mutta he ovat kylläkin selvässä vähemmistössä.

Itse haluaisin olla vieläkin työelämässä. Mutta itseäni kiinnostaa vain muutamat, tietyt alat. Fyysisesti raskas työ taas pahentaa vointia. Ja itsellä on liian suppeat seurapiirit, tai ns. tukiverkosto. Lisäksi, koska minulla on on CFS ja todennäköisesti myös MS-tauti, niin se rajoittaa aika tavalla sitä työkykyä. Jaksan tehdä työtä korkeintaan ehkä neljä, tai viisi tuntia. Kuka nyt sitten sitä sellaista työkykyrajoitteisia palkkaa? Aika harvassa ovat sellaiset pomot.

Lue lisää

CFS kait varmaan joku muoti-ilmiö kun joka tuutista tätäki kuuluutetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa on neljännesmiljoona miepä palvelun käyttäjää. Perin olisi ersikummallista jos siitä määrästä ei viitta kaveria löydy jotka ajattelee (kokee) suhteellisen samalla tavalla.

Mutta... Minä voin kokea että olen viisaampi kuin tämän foorumin keskiverto käyttäjä, minä voin löytää kavereita joilla on samoja kokemuksia, mutta onko kokemukset totta? Onko se fakta?

Se on totta, että psykoosi lääkkeet eivät ole räjähdysmäisesti kehittyneet sitten leponexin, mutta se on selkeää tietämättömyyttä jos väittää ettei muuta hoitoa ole tarjolla. Tietysti jos kieltää sen muun hoidon olemassaolon, niin aika luonnollista silloin on, että mikään muu ei auta tai vaikuta kun ne lääkkeet.

Lue lisää

Jos puhutaan vain ja ainoastaan lääkehoidosta, niin siitä tuskin on kenellekään apua. Rinnalle tarvitaan myös muuta hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Yksittäisiin asioihin en ota kantaa, mutta on muistettava että hyvinvointikin voi olla häilyvä käsite.

Teoriassa ihminen voi väittää että hän voi paremmin kun juo sixpäkin kaljaa päivässä, kun ottaa adhd lääkkeensä, mutta onko näin?

Lue lisää

Onkin totta tuo, että ihminen voi väittää voivansa hyvin, vaikka se ei totuus olisikaan.
Useimmiten kun ihmisiltä kysyy, mitä kuuluu ? Vastaus on ihan hyvää.
Mutta onko se aina totta ?
Psykiatrin tai hoitajan luonakin käydessä monet saattavat vastata kysymykseen, että ihan hyvää kuuluu.
Siinä huijaa samalla itseään kuin kysyjääkin. Ja ne ongelmat ja vaikeat asiat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle.
Ei kai se niin vaikeaa kysyttäessä ole myöntää, että nyt on asiat päin pers.... Jos niin sattuu olemaan.

Anonyymi kirjoitti:

En usko, että ne, jotka ovat saaneet jonkin mt-diagnoosin perusteella "eläkepaperit", että se olisi ollut heillä jokin tavoite. Voi niitäkin olla, mutta he ovat kylläkin selvässä vähemmistössä.

Itse haluaisin olla vieläkin työelämässä. Mutta itseäni kiinnostaa vain muutamat, tietyt alat. Fyysisesti raskas työ taas pahentaa vointia. Ja itsellä on liian suppeat seurapiirit, tai ns. tukiverkosto. Lisäksi, koska minulla on on CFS ja todennäköisesti myös MS-tauti, niin se rajoittaa aika tavalla sitä työkykyä. Jaksan tehdä työtä korkeintaan ehkä neljä, tai viisi tuntia. Kuka nyt sitten sitä sellaista työkykyrajoitteisia palkkaa? Aika harvassa ovat sellaiset pomot.

Lue lisää

Pelkän diagnoosin varjolla ei eläkkeelle pääse.
Oireet ja toimintakyky siinä on ratkaisevassa asemassa.
Osa sairastuneista pystyy töitä tekemään, osa ei.

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä on viimevuosina mt-syistä eläköityminen hurjasti lisääntynyt.Eläketilastoissa ykköspaikalla mt-potilaat.
Joku tässä mätää.

Ihmiset voivat henkisesti huonommin nykyään, hyvin yksinkertainen selitys eläkkeiden kasvulle.

Anonyymi kirjoitti:

Pelkän diagnoosin varjolla ei eläkkeelle pääse.
Oireet ja toimintakyky siinä on ratkaisevassa asemassa.
Osa sairastuneista pystyy töitä tekemään, osa ei.

Jos kokoaika työtä pystyy tekeen.Silloin ei enää puhuta sairaudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset voivat henkisesti huonommin nykyään, hyvin yksinkertainen selitys eläkkeiden kasvulle.

Ei ole ihan niin yksinkertainen selitys.
Kaikilla somattisen sairauden diagnooseilla ei eläkettä myönnetä.Hakee sitte masennusdiagnooseilla.

Anonyymi kirjoitti:

Neljännesmiljoonaa on lääkkeitten käytäjää.Näistä pieniosa on mielenterveyspalveluja käyttäviä.Ei resurssit riitä kaikille.

Tähän väliin tulee faktoja.

Suomessa on
Noin yhdeksänsataa tuhatta mieliala lääkkeen käyttäjää
Noin neljännesmiljoona mielenterveys ja päihdepalveluiden käyttäjää. (siis niitä jotka saa / tarvitsee muutakin kuin lääkehoitoa.)
Noin viisikymmentätuhatta skitsofreenikkoa
Noin viisi suomi 24 asiantuntijaa jotka luulee tietävänsä kaikkien yllämainittujen asiat paremmin kuin he itse.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän väliin tulee faktoja.

Suomessa on
Noin yhdeksänsataa tuhatta mieliala lääkkeen käyttäjää
Noin neljännesmiljoona mielenterveys ja päihdepalveluiden käyttäjää. (siis niitä jotka saa / tarvitsee muutakin kuin lääkehoitoa.)
Noin viisikymmentätuhatta skitsofreenikkoa
Noin viisi suomi 24 asiantuntijaa jotka luulee tietävänsä kaikkien yllämainittujen asiat paremmin kuin he itse.

Lue lisää

Nyt alkoi sen verran kiinnostamaan, että olisi kiva tietää, mistä olet nuo lukemat löytänyt ?

Anonyymi kirjoitti:

Nyt alkoi sen verran kiinnostamaan, että olisi kiva tietää, mistä olet nuo lukemat löytänyt ?

10vuotta sitte n430000 tilastoitua käyttäjää.Mielialalääkkeissä.
Aika hurja nousu 10vuodessa.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän väliin tulee faktoja.

Suomessa on
Noin yhdeksänsataa tuhatta mieliala lääkkeen käyttäjää
Noin neljännesmiljoona mielenterveys ja päihdepalveluiden käyttäjää. (siis niitä jotka saa / tarvitsee muutakin kuin lääkehoitoa.)
Noin viisikymmentätuhatta skitsofreenikkoa
Noin viisi suomi 24 asiantuntijaa jotka luulee tietävänsä kaikkien yllämainittujen asiat paremmin kuin he itse.

Lue lisää

10vuotta sitte n430000 tilastoitua käyttäjää.Mielialalääkkeissä.
Aika hurja nousu 10vuodessa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos puhutaan vain ja ainoastaan lääkehoidosta, niin siitä tuskin on kenellekään apua. Rinnalle tarvitaan myös muuta hoitoa.

Yksilöllistä.Jotkut pärjää yksistään lääkehoidollaki.
Ei kaikki ole edes hyötynyt terpiasta vaikka on sitäki hoitoa saanut.

Anonyymi kirjoitti:

CFS kait varmaan joku muoti-ilmiö kun joka tuutista tätäki kuuluutetaan.

Sairastuin kylläkin kyseiseen sairauteen jo noin yli 20 vuotta sitten, jolloin tästä oireyhtymästä puhuttiin huomattavasti nykyistä vähemmän.

Joten ei ole ainakaan minun kohdallani kyse mistään "muoti-ilmiöstä", tai sen mukaan elämisestä. Tai että olisin ykskaks "keksinyt ahaaelämyksenä, että sitä on minulla.

Anonyymi kirjoitti:

Sairastuin kylläkin kyseiseen sairauteen jo noin yli 20 vuotta sitten, jolloin tästä oireyhtymästä puhuttiin huomattavasti nykyistä vähemmän.

Joten ei ole ainakaan minun kohdallani kyse mistään "muoti-ilmiöstä", tai sen mukaan elämisestä. Tai että olisin ykskaks "keksinyt ahaaelämyksenä, että sitä on minulla.

Lue lisää

Eihän sitä silloin varmaan paljo ollutkaan.
Esim Risto Vataja sano yhessä haastattelussa että some on tässäki puhkassu suoranaisen epidemian.

Anonyymi kirjoitti:

Jos itse olisin psykiatri ja potilas sanoisi minulle, että on löytänyt omia keinoja itsensä hoitoon, niin kyllä minä häntä kehuisin, enkä väittäisi sairauden tunnottomaksi.
Eväät omien keinojen löytämiseksi on voinut löytyä psykiatrian puolen tuen ja opastuksen avulla, sekin on täysin mahdollista.
Silloin ei ottaisi lääkärilläkään kunnian päälle, vaan voisi olla tyytyväinen, että heistäkin on apua ollut.

Lue lisää

Jos olisin psykiatri niin joutuisin aikapaljon miettimään että onko kyseiset keinot miten todellisia tai vaikuttavia.

Jos psykoosi ei ole lähtenyt vaikkapa kävelemällä viimeiseen kymmeneen vuoteen, niin miten herkästi se on lähdössä ensivuonnakaan?

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa tosi harvinaista että psykiatrian puolelta annetaan tukia ns.Vaihtoehtoisen hoidon puolelta.

Mikä on sitä "vaihtoehtoista" hoitoa mitä sinulle ei ole tarjottu?

Anonyymi kirjoitti:

Pelkän diagnoosin varjolla ei eläkkeelle pääse.
Oireet ja toimintakyky siinä on ratkaisevassa asemassa.
Osa sairastuneista pystyy töitä tekemään, osa ei.

Eipä ole kukaan jatkuvasti kontrolloimassa kenenkään toimintakykyä.
Oman toimintakyky tilanteenki voi sanoa lääkärille miten haluaa sitte sanoa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos puhutaan vain ja ainoastaan lääkehoidosta, niin siitä tuskin on kenellekään apua. Rinnalle tarvitaan myös muuta hoitoa.

Siksi viisas ottaakin vastaan kaiken sen muun hoidon mitä tarjotaan, eikä jälkikäteen huutele foorumeilla, ettei sellaista muka ole olemassa, kun ei se oma kunto siitä sitten prantunutkaan.

Anonyymi kirjoitti:

10vuotta sitte n430000 tilastoitua käyttäjää.Mielialalääkkeissä.
Aika hurja nousu 10vuodessa.

Täällä on taidettu aikaisemminkin esitellä liijoiteltuja lukuja lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa tosi harvinaista että psykiatrian puolelta annetaan tukia ns.Vaihtoehtoisen hoidon puolelta.

Avohoidon tukipuoli, työterapiat, ryhmät, ym. eivät ole vaihtoehtohoitoa, vaan kuuluvat psykiatriseen hoitoon siinä kuin keskustelut ja lääkkeet, sekä terapiakin.
Itse olen löytänyt aikoinaan päiväkeskukset ja ryhmätoiminnat, mielenterveysyhdistyksen, ym. , juurikin osastolta tai poliklinikalta saamieni neuvojen kautta.
En olisi aikoinaan niitä osannut edes itse lähteä etsimään.

Anonyymi kirjoitti:

10vuotta sitte n430000 tilastoitua käyttäjää.Mielialalääkkeissä.
Aika hurja nousu 10vuodessa.

Niin.. edelleenkään et kertonut, mistä olet nuo tiedot löytänyt ?
Siis nuo palveluiden käyttäjämäärät, tai skitsofreenikkojen lukumäärä ?

Anonyymi kirjoitti:

Yksilöllistä.Jotkut pärjää yksistään lääkehoidollaki.
Ei kaikki ole edes hyötynyt terpiasta vaikka on sitäki hoitoa saanut.

Sairaalahoito, lääkkeet ja terapia, eivät ole ainoita hoitomuotoja.
Mt-potilaille/-kuntoutujille on olemassa muutakin toimintaa, ryhmiä, yhdistyksiä, yhteistä toimintaa, ym.

Anonyymi kirjoitti:

Niin.. edelleenkään et kertonut, mistä olet nuo tiedot löytänyt ?
Siis nuo palveluiden käyttäjämäärät, tai skitsofreenikkojen lukumäärä ?

Niitä minä en ole laittanut.Kyseessä eri henkilö.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisin psykiatri niin joutuisin aikapaljon miettimään että onko kyseiset keinot miten todellisia tai vaikuttavia.

Jos psykoosi ei ole lähtenyt vaikkapa kävelemällä viimeiseen kymmeneen vuoteen, niin miten herkästi se on lähdössä ensivuonnakaan?

Lue lisää

Juurikin näin, kyllä itsekin miettisin, ja toki kysyisin potilaalta, mitä keinoja hän on löytänyt.
Miten hän on hyötynyt, jne.
Psykoosia lievempiäkin mielenterveysongelmia on olemassa, kai sen tyhmempikin tajuaa, ettei se psykoosi lähde kävelemällä pois.
Onhan se sairauden vaikeusasteesta kiinni, millaista hoitoa mihinkin käytetään, mitä hoitomuotoja pohditaan.
Hoidon tulisi olla potilaan ja lääkärin yhteisymmärryksessä suunniteltua. Äläkä nyt turhaan taas mainitse sitä psykoosia, tarkoitan nyt niitä vähän lievempiä ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaalahoito, lääkkeet ja terapia, eivät ole ainoita hoitomuotoja.
Mt-potilaille/-kuntoutujille on olemassa muutakin toimintaa, ryhmiä, yhdistyksiä, yhteistä toimintaa, ym.

Lue lisää

Ryhmätoiminta ei kyllä minun mielestä ole varsinaista hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä ole kukaan jatkuvasti kontrolloimassa kenenkään toimintakykyä.
Oman toimintakyky tilanteenki voi sanoa lääkärille miten haluaa sitte sanoa.

Eläkettä harkittaessa tehdään aika laajat tutkimukset, onko ihmisellä toiminta-/työkykyä enää vai ei.
Yhden lääkärillä käynnin perusteella ei eläkeasioita päätetä.
Lääkärille voi sanoa melkein mitä itse haluaa, mutta kyllä ne selvittää todellisen tilanteen joka tapauksessa.
Eläkeläisiä olisi varmaan todella isot määrät, jos ihmiset vaan sanoisivat lääkärille, ettei nyt pysty enää mitään tekemään, ei edes töitä. Ja lääkäri kirjoittaisi heti eläkehakemuksen potilaalle, ei se ihan noin mene.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt alkoi sen verran kiinnostamaan, että olisi kiva tietää, mistä olet nuo lukemat löytänyt ?

Ohoh, sinne oli tosiaan päässyt ajatuspieru. yhdeksänsadantuhannen tilalla pitäisi todellakin olla neljäsataatuhatta.

Mutta positiivisuuden kautta, siitä kun ynnää, niin käy selville että selvästi yli puolet näistä lääkkeiden käyttäjistä käyttää myös miepä palveluita. Voi myös olettaa että jäljelle jäävästä osasta osa pärjää ihan mielellään pelkillä lääkkeillä.

Eli turha mussuttaa etteikö muuta olisi kun lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt alkoi sen verran kiinnostamaan, että olisi kiva tietää, mistä olet nuo lukemat löytänyt ?

Minua taas puolestaan kiinnostaa se, että miten ihmiset päätyy tänne pätemään, jos he eivät osaa käyttää googlea?

Anonyymi kirjoitti:

Eläkettä harkittaessa tehdään aika laajat tutkimukset, onko ihmisellä toiminta-/työkykyä enää vai ei.
Yhden lääkärillä käynnin perusteella ei eläkeasioita päätetä.
Lääkärille voi sanoa melkein mitä itse haluaa, mutta kyllä ne selvittää todellisen tilanteen joka tapauksessa.
Eläkeläisiä olisi varmaan todella isot määrät, jos ihmiset vaan sanoisivat lääkärille, ettei nyt pysty enää mitään tekemään, ei edes töitä. Ja lääkäri kirjoittaisi heti eläkehakemuksen potilaalle, ei se ihan noin mene.

Lue lisää

No eikö niitä jo aika paljon ole eläkkeellä mt-syistä.Eläketilastoissa ykkosenä mt-potilaat.

Anonyymi kirjoitti:

Ryhmätoiminta ei kyllä minun mielestä ole varsinaista hoitoa.

Miksi? Eikö siihen liity sähköshokit tai lääkkeet? Se että osaa toimia ryhmässä on ihan hoitamisen arvoinen asia.

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä on viimevuosina mt-syistä eläköityminen hurjasti lisääntynyt.Eläketilastoissa ykköspaikalla mt-potilaat.
Joku tässä mätää.

Silti psykoosisairausten määrä on säilynyt ennallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Silti psykoosisairausten määrä on säilynyt ennallaan.

Mutta masennus on lisääntynyt.Ei kait masennus ole psykoosisairaus.

Anonyymi kirjoitti:

Älä kuule hei tule väittämään aina niistä vain "viidestä" henkilöstä., jolla on tässä maassa huonoja kokemuksia, tai kritiikkiä sisältäviä mielipiteitä mt-palveluista. Kyllä heitä on huomattavasti enemmän. Osa on lopettanut niiden palveluiden käytön, äänestänyt ns. jaloillaan, niiden mt-palveluiden huonon laadun, hyödyttömien hoitokeinojen, tai henkilökunnan asenteellisuuden takia. Ja koska niitä tarpeeksi laajoja ja spefisiä tutkimuksia,, eli galluppeja ei ole tehty, tai sitten ne on suunnattu vain niille, jotka niitä tällä hetkellä käyttävät, niin tulokset eivät ole edes välttämättä oikeita. Kaikki mt-palveluita koskevat gallupit pitää suunnata myös niille, jotka niitä aiemmin käyttäneet, mutta lopettaneet syystä. tai toisesta kyseisten palveluiden käytön. Ja niissä kyselyissä tulee olla sellaisia ei-mieluisia kysymyksiä, että niissä saa asiakkaat myös kritisoida ja antaa kehitysideoita!

Lue lisää

No paljonko on paljon? Kuulostaisiko vaikka 250 henkeä paljolta? Olisiko se sellainen sopiva määrä ihmisiä joka on saanut huonoa kohtelua? Olisiko se lähellä sellaista määrää ihmisiä jotka ovat tehneet jonkinlaisen reklamaation siitä että heitä on aidosti kohdeltu huonosti?

Mielenterveyspalveluiden tarkoitus on että ihmiset lopettaa sen joskus. Se on taas vähän sellaista lapsellista kiukuttelua, että minäpä sen palvelun lopetin siksi kun laatu oli huono ja kertoo taas enemmän siitä kiukuttelijasta kuin siitä hänelle ilmaisesta palvelusta.

ja mitä gallupeihin tulee, niin ne joudutaan kysymään kaikilta miepä palveluiden käyttäjiltä, eikä vain sairaudentunnottomilta. Suurin osa "luulosairaita" myös estää suuressa viisaudessaan kaikki mahdolliset teitosuoja asiat. Se heille suotakoon, mutta ihan turha on taas tulla foorumeille vinkumaan ettei kyselyt kulje sen jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi viisas ottaakin vastaan kaiken sen muun hoidon mitä tarjotaan, eikä jälkikäteen huutele foorumeilla, ettei sellaista muka ole olemassa, kun ei se oma kunto siitä sitten prantunutkaan.

Lue lisää

Ehkä yleinen luulo ( toiveajattelu ) on, että joku muu pystyy minut/sinut parantamaan.
Kukaan ei tee, ei edes pysty tekemään, sitä toisen puolesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ohoh, sinne oli tosiaan päässyt ajatuspieru. yhdeksänsadantuhannen tilalla pitäisi todellakin olla neljäsataatuhatta.

Mutta positiivisuuden kautta, siitä kun ynnää, niin käy selville että selvästi yli puolet näistä lääkkeiden käyttäjistä käyttää myös miepä palveluita. Voi myös olettaa että jäljelle jäävästä osasta osa pärjää ihan mielellään pelkillä lääkkeillä.

Eli turha mussuttaa etteikö muuta olisi kun lääkkeitä.

Lue lisää

Minä en ainakaan ole mussuttanut. Tiedän, että siitä kaikesta muusta on enemmän hyötyä kuin lääkkeistä. On kokemusta.

Anonyymi kirjoitti:

Minua taas puolestaan kiinnostaa se, että miten ihmiset päätyy tänne pätemään, jos he eivät osaa käyttää googlea?

Riippuu toki siitäkin, onko pätemisen tarvetta vai ei.
Turhaa kai se on muita alkaa neuvomaan, voi kertoilla ihan vaan vaikka omista kokemuksistaan.
Jos minäkin tietoa etsisin, en todellakaan etsisi sitä täältä.
Ja kunhan nyt satuin vaan kysäisemään, mistä joku oli nuo mainitut määrät ( kuinka paljon mitäkin on ) katsonut.
Onko siinä jokin ongelma ?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta masennus on lisääntynyt.Ei kait masennus ole psykoosisairaus.

Masennus ei ole psykoosisairaus.
Ja kyllä, masennus ja ahdistuneisuus on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisin psykiatri niin joutuisin aikapaljon miettimään että onko kyseiset keinot miten todellisia tai vaikuttavia.

Jos psykoosi ei ole lähtenyt vaikkapa kävelemällä viimeiseen kymmeneen vuoteen, niin miten herkästi se on lähdössä ensivuonnakaan?

Lue lisää

Kävely tai ihan mikä tahansa liikunta kuiteski kannattaa ainaki sopivassa määrin.
Gaba reseptorit aktivoituvat ja saa paremmin nukuttua.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä yleinen luulo ( toiveajattelu ) on, että joku muu pystyy minut/sinut parantamaan.
Kukaan ei tee, ei edes pysty tekemään, sitä toisen puolesta.

Ei tarvi mitään parantaa kun ei ole sairauttakaan.
Amerikkalainen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012), joka on julkaissut psykiatriasta yli 30 kirjaa, kertoo seuraavassa videossa, että psyykkisiksi “sairauksiksi” diagnosoidut tilat eivät ole sairauksia ja että kyseisillä diagnooseilla ainoastaan leimataan ja kontrolloidaan ihmisiä. Sairaudet ovat ihmisen elimistön sairauksia, mutta mieli ei ole elin. Mikään käyttäytyminen ei voi olla sairaus. Termi “psyykkinen sairaus” on vain kielikuva, metafora. Sen vuoksi psyykenlääkkeet eivät voi parantaa, koska ei ole olemassa sairauttakaan. Kielikuvaa ei voi parantaa kemiallisesti. Psyykenlääkkeet ovat myrkkyjä. Vielä Szasz toteaa lastenpsykiatreista puhuessaan, että lastenpsykiatrit ovat kaikkein vaarallisimpia vihollisia lapsille ja myös vanhemmille ja kaikille, jotka välittävät lapsista ja vapaudesta. Videon nimi on “CCHR Co-Founder Dr. Thomas Szasz, Professor of Psychiatry Emeritus”, ja se löytyy YouTubesta osoitteella:
https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2016/04/08/professori-szasz-kertoo-mita-psykiatria-on/

Sairaudentuntoiset ovat valmista karjaa. Ei niille vittuilla, paitsi pahimmat sadistit huvikseen.

...Psykoviskaalinkin pitää ymmärtää arvostaa resursseja, lypsäviä lehmiä, katsos...

SSRI-lääkkeiden haittavaikutuksia:
https://www.pssdnetwork.org/

ssri-lääkket ovat täyttä huijausta.

https://www.youtube.com/watch?v=btBuaOOB0VI