Haluaisin kisan, mutta olen kuullut vaikka minkä laisia kauhutarinoita kissan pennuista, kuinka ne repivät ja rikkovat kaiken yms... Ymmärrän kyllä, että kaikki eläinten pennut ovat aika mahdottomia, mutta sitten monet ovat sanonet, että kissa tekee tuota vielä aikuisempanakin! Voiko kissan kouluttaa niin, että tuo repimis ja raapimis vimma lähtee pois? Monilla ystävilläni on kissa eivätkä ne ole tuommoisia.
Olisin todella kiitollinen vastauksista, sillä niitä todellakin nyt kaivataan.
Olisin todella kiitollinen vastauksista, sillä niitä todellakin nyt kaivataan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ota löytöeläinkodista rauhalliseksi todettu aikuinen yksilö.
kuuluu usein tämä kynsiminen ja kynsien teroittaminen. Tyttären kaksi kissaa repivät kaksi kangassohvaa ennen 1- ikävuottaan. Sitten laantui tuhoamisvimma. Olen kuullut ja nähnyt kissoja, joilla tuhoamisvimma loppuu, kun pääsevät ulos energiaansa purkamaan. Koti on sitten lepo ja syömispaikka.
En kyllä aijo päästää kissaani ulos vapaana. Veisin sitä ulos valjaissa, niinkuin koiraakin.
Kissan paikka ei ole luonossa metsästämässä pikkulintuja.
sinun kohdallasi kannattaa todella panostaa raapimispuihin. Se auttaa kovasti. Pienestä kun opettaa, niin kissa oppii kyllä sitä raapimaan eikä huonekaluja. Ja kuten sanottu mieluummin kaksi pentua kuin yksi.
Anteeksi että puutun keskusteluun tällä tavalla, mutta minun mielestäni kissaa ei pitäisi kahlita neljän seinän sisään, ja sitten päästää ulos vain remmissä.
Ja mitä pikkulintuihin tulee, niin linnut eivät ole kissan ensisijaisia saaliseläimiä, vaan kissa pyydystää paljon mieluummin pieniä nisäkkäitä, jyrsijöitä, hiiriä, myyriä, rottia jne.
Kissa toki pyydystää lintujakin aina silloin tällöin, mutta vaikka täällä missä minä asun on kissoja melkein joka talossa, ja joissain useampiakin, niin eivät ole linnut loppuneet, päinvastoin, toisinaan lintuja on riittänyt ihan riesaksi asti, kerrankin yksi iso parvi parturoi punaisenaan notkuvat marjapensaat lähes puhtaiksi parin tunnin aikana.
Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta minä en kyllä kahlihtisi kissaa vain siksi että se pyydystää muutaman linnun vuodessa. Etenkin kun ottaa huomioon että suurin osa saaliista on kuitenkin haittaeläimiä, eli niitä hiiriä, myyriä, rottiä jne.
Kissan paikka ei olekaan luonnossa metsästämässä pikkulintuja, vaan luonnossa pyydystämässä jyrsijöitä.
Minun mielestäni kissan tulisi olla vapaa, eikä vangittu. Jos kissaa ei voi luontoon päästää, niin sitten olisi mielestäni parempi jos ei sitä ottaisikaan.
...että miksi tuttujesi kissat eivät riehu?
a) Kissalla pitää olla raapimapuu- tai teline. Värkki jota vasten pääsee ojentautumaan nautinnollisesti ja repimään kynnet kuntoon.
b) Kaksi kissaa kurmuuttaa kaikkein eniten toisiaan, joten jossain määrin kalustoa säästää se että kissoja on kaksi.
c) Irtosälä kannattaa jo ajoissa siivota jemmaan, eikä jäädä odottamaan että koska ne posliinikoristeet lentelevät kaappien päältä. Kissat pääsevät loikkaamaan yllättävän korkealle ja pitkälle!
d) Leikkauttaminen rauhoittaa kissoja jossain määrin.
e) Asunto on hyvä olla tilava, että misukat pääsevät ottamaan spurttia. Meillä on 70 neliötä kahdelle kissalle, ja hyvin tuntuu riittävän.
Meillä ei ole revitty mitään muita kuin "puita", paitsi minulta on yhdestä kirjasta järsitty kulmat ja parit sandaalit pureskeltu.
"b) Kaksi kissaa kurmuuttaa kaikkein eniten toisiaan, joten jossain määrin kalustoa säästää se että kissoja on kaksi. "
Tai sitten ei. Minulla on tällä hetkellä kolme kissaa... Ensin oli yksi, ja se oli hyvin rauhallinen kissa, se ei raapinut oikeastaan mitään, paitsi ulkonaollessaan. No tietysti joskus jotain, mutta ei koskaan häiriöksi asti, mitä nyt pentuna jouduttiin vähän opettamaan mitä sai ja mitä ei saa tehdä.
Sitten tuli kaksi kissaa lisää... Oikeastaan tarkoituksena ei ollut ottaa lisää, mutta kun kesämökille ilmaantui pentuja, niitä oli alunperin kolme, mutta kun emo oli hylännyt ne jo ennenkuin me edes huomasimme niiden olemassa oloa, kun sitten päätimme pelastaa pennut oli enää yksi siinä kunnossa että jaksoi itse kävellä ulos piilostaan, toinen löytyi vitinän perusteella. Kolmannesta ei jäänyt jäljelle kuin aiemmin otettu videopätkä, eli 20 sekuntia hämärää digikameran kuvaa.
Ensin oli tarkoituksena antaa kissat pois, halukas ottajakin olisi ollut jo valmiina, mutta vuokraisäntä ei halunnut taloon lemmikkejä, joten kissat jäivät tänne, ja vaikka he muuttivatkin omaan taloon vain vähän sen jälkeen, niin sitten oli jo tavallaan myöhäistä, kissat olivat tottuneet asumaan täällä, ja me taas olimme niin tottuneita niihin ettei niitä enää voinut poiskaan antaa...
Ja sitten pienen harharetken jälkeen takaisin asiaan...
Nämä "pikkukissat", joista toinen on jo vanhaa kissaa isompi, ovat melkoisia "tuholaisia", sen jälkeen kun nämä tulivat taloon on sohviin ilmaantunut melkoisesti semmoisia mystisiä reikiä mistä kissat eivät mukamas tiedä yhtään mitään (kun niiltä kysyy ne vain ihmettelevät silmät pyöreinä). Toisin kuin vanha kissa nämä "pikkukissat" myös hyppivät pöydille, ja kantavat ahkerasti saaliita sisään.
Yritykset suojata sohvia raapimiselta eivät ole onnistuneet ihan niinkuin piti... Nimittäin kun nämä "pikkuiset" osaavat kaivautua sohvan suojaksi laiteltujen "peittojen" alle, ja usein menevät sinne nukkumaankin, pitää olla oikein tarkkana ettei vaan istu kissan päälle. No, rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava että sohvan raapiminen on vähentynyt, ja toisaalta kissat osaavat jopa kaivata sitä peittoa, kerrankin kun se oli pyykissä alkoi yksi kissoista repimään patjaa ja ihmetteli miksei siitä avaudukaan kissan mentävää aukkoa kuten yleensä.
kissa tekee juuri niin paljon tuhoa kun sen omistaja sallii. toki lapsenomaista kurittomuutta löytyy mutta kissan voi heti kun tulee uuteen kotiin niin opettaa tavoille. annatko kissan vedättää sinua vai vedätätkö sinä kissaasi..riippuu sinusta.
Riippuu ihan kissasta ja omistajasta, enemmin kyllä kissan luonteesta.
Meillä ei oo vanha rouva oppinut vieläkään, ettei sohvaan saa rapsutella kynsiään.
Älä siis ota kissaa, jos et ole valmis mahd. riehumisiin ja rikkomisiin. Ei sitä koskaan tiedä, mitä sieltä sitten sinällään paljastuu.
Kissat, varsinkin pentuna, ja kun niillä on tylsää, tuhoavat asioita. Meidän kissan viimeisin tempaus oli siivouskaapissa, jonka ovi oli jäänyt auki: vessapaperipaketti oli jauhettu pieneksi sieväksi silpuksi kaapin lattialle ja kissa istui hävityksen keskellä paperinpala leuasta roikkuen -katsoi suurilla viattomilla silmillään. (Olimme koko päivän pois kotoa). Suurimmat tuhot mitä tämä kissa on saanut aikaan on muutamia tippuneita kukkaruukkuja, ja vessan roskiksen levitys pitkin lattiaa (yleensä kun olemme sen jättäneet päiväksi yksin).
kissan tuhoamisvimman saa parhaiten kuriin järjestämällä sille luvallisia virikkeitä -paljon leluja, raapimispuu, omat kiipeilyhyllyt, pääsy parvekkeelle tai ulos. Älkää halveksiko valjasulkoilua, jos kissa tottuu siihen pienestä sitä eivät valjaat haittaa mitenkään. Ainoa haittapuoli on se, että kissa haluaa ulos aika usein ja se on sinne myös vietävä. Itsestäni tämä on ihan mukavaa leppoisaa ulkoilua, mutta jos itse olet kovin passiivinen ihminen, kannattaa hankkia rauhallinen aikuinen kissa joka on tottunut olemaan sisällä.
Toinen paras keino hillitä kissan tuhoamisvimman jälkiä on siivota koti "kissaturvalliseksi": ei kaapinovia auki, kannellinen roskis, kukkaruukut kissan ulottumattomiin, ei kirjoja lattialle lojumaan jne.
Mutta jos desing -sohvasi tai kotisi vankkumaton järjestys on sinulle kovin tärkeä, suosittelen jättämään kissan hankkimisen väliin. Kun hankkii kissan(tai minkä tahansa lemmikin tai lapsen:) pitää olla valmistunut siihen ettei se istu kuin patsas ikkunalaudalla, vaan riehuu ja leikkii ja elää siellä kodissa. Jos arvelee ettei oma huumorintaju riitä ei lemmikkiä kannata ottaa.
Mutta jos olet valmis sietämään pientä kaaosta silloin tällöin -muista ettei mitä tahansa tarvi sietää, kissaakin voi opettaa- saat palkaksi monin kerroin enemmän eläimen seuraa ja kiintymystä. Sekä seurailla tuon pienen eläimen mielenkiintoista elämää omassa kodissasi.
Mun katti ei oo koskaan ollu mikään täystuho!!! Mä en anna sen juosta pitkin taloa, vaan pidän sitä yhes huoneessa öisin, ja laitan sen päivisin kiinni mun koiran häkkiin. Joskus päästän sen menemään taloon, mutta valvon sitä sillon.
Provoa toivonmukaan, mutta ihmekös tuo jos ei yhtään riehu kun teljettynä sen pidät.
Hanki helvetti soikoon hamsteri. Jos sinulla ihan oikeasti on kissa, toivottavasti joku näkee touhusi ja soittaa eläinsuojeluun!!!