... sain kukkaruukun miltei päähäni ja niin loppuivat senhetkiset lauluhaluni siihen paikkaan.
Ruukun heittäjä ei ollut Irmeli rakkaani, vaan hänen omasta tyttärestään mustasukkainen isänsä.
Irmeli oli kertonut minulle, kuinka hänen isänsä oli jo vuosikaudet pyrkinyt hänen sänkyynsä, mutta kun hän oli uhannut huutaa, niin ei vaimonsa pelosta, ollut isä uskaltanut sen pidemmälle koskaan mennä.
Irmelin äiti oli peloittavan äkkipikainen, ja suuttuessaan varmaankin vaarallinen nainen, mutta minä en häntä pelännyt, koska hän piti minusta ja minä hänestä, eikä meidän kesken ollut ikinä ollut pienintäkään riitaa.
Yht'äkkiä kajahti kuuluville pelokas miehen kirkaisu talon ikkunasta, josta kukkaruukku oli minua kohti heitetty.
Sinä senkin munaton pikku nahjus, heititkö sinä meidän Hannua kukkaruukulla?
Ja Hannu kun laulaa niin hyvin, ja minä kun niin nautin kuunnella hänen laulamistaan.. sinä senkin.. senkin.. nyt saat äijä sellaisen selkäsaunan, että lopun ikääsi tulet sen muistamaan!
Ja sitten alkoi kuulumaan talosta miehen itkua, huutoa ja valitusta.
Irmeli juoksi talosta ulos luokseni.
Sattuiko sinuun Hannu.. osuiko isä sinuun sillä kukkaruukulla?
Voi Hannu, Hannu, itki Irmeli kaulaani hypäten.
Ei minulle mitenkään käynyt, kun ei isäsi minuun osunut, vastasin tyttöystävääni lohduttavasti halaten.
Tulkaa lapset sisälle, kuului ulko-ovelta Miinan, tulevan anoppini huuto.
Oletko poika kunnossa?
Olen! Ei minulla mitään hätää ole!
Oli myöhäinen ilta, pian vaihtuisi vuorokausi ja alkaisi Irmelin syntymäpäivä.. hän täyttäisi kahdeksantoista vuotta.
Olin tullut näin myöhään toivottamaan tyttöystävälleni hyvää syntymäpäivää, koska serenaadit lauletaan öisin, eikä päivisin.
Miina keitti meille kahvit, jota keittiönpöydän ääressä juodessamme, samalla katseli minua ja Irmeliä miettivän näköisenä.
Nousi sitten kahvinsa juotuaan ylös, ja kävi tiskipöydän laatikosta hakemassa pienen paperipussin.
Koska Hannu nyt näyttää olevan vakavissaan minun suhteeni, halutessaan minut anopikseen, niin tässä on teille yhteinen lahja, ja Hannu jää nyt tänne luoksesi yöksi!
Irmeli avasi saamansa lahjapussin, ja otti sieltä esille.. varmuuskumipaketin.
Purskahdimme nauruun kaikki kolme.
Aamulla saatte sitten herättyänne kertoa, että olivatko passeleita kooltaan!
Lupasimme sen tehdä.
Ja nyt nukkumaan, tarinoidaan sitten aamulla enemmän tulevaisuuden suunnitelmistanne!
Ja niin me sitten aamulla teimmekin.
Ruukun heittäjä ei ollut Irmeli rakkaani, vaan hänen omasta tyttärestään mustasukkainen isänsä.
Irmeli oli kertonut minulle, kuinka hänen isänsä oli jo vuosikaudet pyrkinyt hänen sänkyynsä, mutta kun hän oli uhannut huutaa, niin ei vaimonsa pelosta, ollut isä uskaltanut sen pidemmälle koskaan mennä.
Irmelin äiti oli peloittavan äkkipikainen, ja suuttuessaan varmaankin vaarallinen nainen, mutta minä en häntä pelännyt, koska hän piti minusta ja minä hänestä, eikä meidän kesken ollut ikinä ollut pienintäkään riitaa.
Yht'äkkiä kajahti kuuluville pelokas miehen kirkaisu talon ikkunasta, josta kukkaruukku oli minua kohti heitetty.
Sinä senkin munaton pikku nahjus, heititkö sinä meidän Hannua kukkaruukulla?
Ja Hannu kun laulaa niin hyvin, ja minä kun niin nautin kuunnella hänen laulamistaan.. sinä senkin.. senkin.. nyt saat äijä sellaisen selkäsaunan, että lopun ikääsi tulet sen muistamaan!
Ja sitten alkoi kuulumaan talosta miehen itkua, huutoa ja valitusta.
Irmeli juoksi talosta ulos luokseni.
Sattuiko sinuun Hannu.. osuiko isä sinuun sillä kukkaruukulla?
Voi Hannu, Hannu, itki Irmeli kaulaani hypäten.
Ei minulle mitenkään käynyt, kun ei isäsi minuun osunut, vastasin tyttöystävääni lohduttavasti halaten.
Tulkaa lapset sisälle, kuului ulko-ovelta Miinan, tulevan anoppini huuto.
Oletko poika kunnossa?
Olen! Ei minulla mitään hätää ole!
Oli myöhäinen ilta, pian vaihtuisi vuorokausi ja alkaisi Irmelin syntymäpäivä.. hän täyttäisi kahdeksantoista vuotta.
Olin tullut näin myöhään toivottamaan tyttöystävälleni hyvää syntymäpäivää, koska serenaadit lauletaan öisin, eikä päivisin.
Miina keitti meille kahvit, jota keittiönpöydän ääressä juodessamme, samalla katseli minua ja Irmeliä miettivän näköisenä.
Nousi sitten kahvinsa juotuaan ylös, ja kävi tiskipöydän laatikosta hakemassa pienen paperipussin.
Koska Hannu nyt näyttää olevan vakavissaan minun suhteeni, halutessaan minut anopikseen, niin tässä on teille yhteinen lahja, ja Hannu jää nyt tänne luoksesi yöksi!
Irmeli avasi saamansa lahjapussin, ja otti sieltä esille.. varmuuskumipaketin.
Purskahdimme nauruun kaikki kolme.
Aamulla saatte sitten herättyänne kertoa, että olivatko passeleita kooltaan!
Lupasimme sen tehdä.
Ja nyt nukkumaan, tarinoidaan sitten aamulla enemmän tulevaisuuden suunnitelmistanne!
Ja niin me sitten aamulla teimmekin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuka kissan hännän nostaa, jos ei sitten kissa itse?!
Mitä yksi peukku maksaa?
PALJON, mutta suomalaiset peukut ovat loppu, ja on vain kiinalaisia jäljellä, jotka maksavat PAL kappale!
Paljonko tuo ok maksaa? Se maksaa JON! Otan sen! Tässä! 👌
Paljonko suukko maksaa? PALJON! Yksi suukko kiitos! 💋
Mmm! Ei maksakaan mitään!
Rakastan sinua! 🐶 Vov! No sinua myös!
Tämäkään ei maksa mitään!👩❤️👨👙💕
Ooh Aah Tulen! 💝
🍔🌭🍻💖💐👪
Katso 🦘!
Ja sitten 🚂lla kotiin!
Ja sitten se peukku 👎
⛄
Sadastakolmestakymmemestä laski välillä sataankahteenkymmeneen?!
Kuinka se on mahdollista?
Tätä tällaista on tapahtunut ennenkin!
Kuka on tuollaisen takana ja miksi?
Viime viikolla huomasin eräässä toisessa jutussani yhden tykkäyksen, ei itse aloituksessa, vaan siellä alempana, mutta jonkin ajan päästä se sieltä oli hävinnyt.
Ja kuten tuossa ylhäällä jo kerroin, lukijamäärä välillä laskee, ja sitä tapahtui jo toissa ja viime vuonna.
Säännöllistä huijausta siis palstanhoitajalta.
Datanhan ei pitäisi tällaisesta kai minnekään hävitä, joten senhän pitäisi jonnekin tarkistettavaksi jäädä, ja että kuka juuri silloin on ollut palstaa hoitamassa.
Viime tai toissa viikolla kävi päinvastoin.
Ilmestyi uusi kirjoitus ja miltei heti perään tykkäys, eikä edes lukijamäärä noussut moneen tuntiin näkyville, siis se yli viisikymmentä.
Joku palstanvalvoja siis itse täällä kirjoittelee, ja tykkäilee omista jutuistaan.
Käsittämätöntä hallan tekoa tälle palstalle!
Voiko edes toivoa tälle tällaiselle loppua?
Ovatko muut valittaneet tästä samasta?
Eihän tänne viitsi enään kirjoittaa, jos ei tuolle väärinkäytökselle tule loppua!
Olen puhunut!
Tässä on neljä, eikä vain kaksi juttua!
SEKSINOVELLIT
Uusimmat Kommentit
Uusimmat Keskustelut
Uusi keskustelu
Seksinovellit
0
2
135
"Sä kasvoit neito kaunoinen..", lauloin kultani Irmelin ikkunan alla ... kunnes...
... sain kukkaruukun miltei päähäni ja niin loppuivat senhetkiset lauluhaluni siihen paikkaan. Ruukun heittäjä ei ollut ...
Default user icon
Aloitettu
12.11.2024 18:31
Vastattu
2024-11-13 00:51:35
Tuo oli viides ja tämä on kuudes, eikä vain kaksi, kuten tuolla ylhäällä harhaanjohtavasti väitetään.
Kuka "hoitaa" tätä palstaa tänä yönä, ja juuri tällä hetkellä???
Palsta hoitamatta, mutta halle..kovaa, aamulla ilmestyy joltain tänne uusi novelli valmiine tykkäyksineen ja korkeine lukijamäärineen.. mutta tämähän on vain oletus (eikä ole!) , siis vain oletus.
Yö vierähti rakastellessa.
Yö oli ollut ihana.
Aamulla lensi herätyskello seinään.
Lentävä herätyskello, uskomatonta.
Lentävät lautaset ehkäpä olivat saaneet ihmisten huomion herättämisessä uuden kilpailijan rinnalleen,
Nukuttaa!
Niin minuakin!
Mutta ylös oli noustava, niin tai olisi pitänyt nousta ylös, mutta me.. me nukahdimme uudestaan, ja jatkoimme nukkumistamme.
Yö kun oli vierähtänyt rakastellessamme Irmelin kamarissa 🧸 , makuuhuoneessa.
Irmelistä oli tullut nainen, ja minusta mies.
Hyvää taustakerrontaa ja johdantoa mutta kyllä tositoimiakin sieltä täkin alta pitäisi jo paljastaa...