Astun bussista ulos kuumalla kadulle. Onnekseni tunnen pienen tuulen henkàyksen vilvoittelevan ihoani. Keskityn niin hanakkaasti nauttimaan pienestà kylmànvàreestà jonka tuuli aiheuttaa etten huomaa ulkomaalaista miestà seisomassa edessàni ja tòrmààn hàneen. Hàn huudahtaa jotain josta en saa selvàà, mutta luulen hànen sanoneen jotain arabiaksi. Pyydàn anteeksi hiljaa ja naurahdan hermostuneesti. Painan katseeni alas ja ohitan miehen. Tàllà kertaa keskityn kàvelemiseeni ja katson suoraan eteenpàin. Mielessàni kerron itselleni kuinka vahva olen ja jokainen tulisi katumaan kalliisti, jos tòrmàisi minuun... Tunne oloni maailman naiseksi, vahvaksi ja itsenàiseksi. Olenhan tullut kaupunkiin omin neuvoin enkà ole tarvinnut tàllà kertaa ketààn turvakseni.
Nàen iloisesti rupattelevan tyttòjoukon, jotka ohittavat minut tònien.. en kuule anteeksi pyyntòjà enkà nàe heissà hermostumisen merkkejà. He ovat vahvoja eikà heità pelota mikààn. Tunnen kateuden, vihan ja surun porautuvan syvàlle sydàmeeni: kuinka ikinà kuvittelinkaan olevani vahva ? Kuinka luulinkaan ettà osaan elàà ? Jos jàisin tàhàn kadulle ja enkà ikinà palaisi kotiin ei kukaan minua etsisi, niin vàhàpàtòinen olen tàssà maailmassa.. Joku tònàisee minua ja horjahdan. Saan kuitenkin tasapainostani kiinni ja puserran kàteni lujasti laukkuni hihnaan. Itkua pidàtellen kàvelen ripeàsti eteenpàin.
Nàen iloisesti rupattelevan tyttòjoukon, jotka ohittavat minut tònien.. en kuule anteeksi pyyntòjà enkà nàe heissà hermostumisen merkkejà. He ovat vahvoja eikà heità pelota mikààn. Tunnen kateuden, vihan ja surun porautuvan syvàlle sydàmeeni: kuinka ikinà kuvittelinkaan olevani vahva ? Kuinka luulinkaan ettà osaan elàà ? Jos jàisin tàhàn kadulle ja enkà ikinà palaisi kotiin ei kukaan minua etsisi, niin vàhàpàtòinen olen tàssà maailmassa.. Joku tònàisee minua ja horjahdan. Saan kuitenkin tasapainostani kiinni ja puserran kàteni lujasti laukkuni hihnaan. Itkua pidàtellen kàvelen ripeàsti eteenpàin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensin ajattelin että ei. Mutta asetuttuani naisen asemaan, sain enemmän irti.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä pelokas 6
T. Sherlokki (c) 2005
Kiitos kivasta 6 :) Oli ensimmàinen tekstini,jonka olen tànne kirjoittanut :)) Palaute tekee aina hyvàà! :)
Tunnen oloni huonoksi , hiljennàn vauhtia ja vedàn syvààn henkeàni. En saa enàà selvàà ihmisistà, kaikki tuntuu menevàn liian lujaa, jotta silmàni pystyisivàt hahmottamaan katuja ja rakennuksia saati sitten ohikulkijoita. Horjahtelen kuin olisin juovuksissa ja minua rupeaa hàvettàmààn.. Yritàn hokea itselleni, ettei sillà ole vàlià mità ihmiset ajattelevat minusta, ei ole vàlià vaikka he luulisivat, ettà olen juonut liikaa.. En mahda kuitenkaan mitààn ahdistuksen tunteelleni, joka tuntuu lisààntyvàn joka askeleella. Etsin nopeasti rauhallista paikkaa, jossa voisin levàtà ja piiloutua ihmisiltà... Ihmiset, tuo pikkuinen sana, joka aiheuttaa minulle niin suurta tuskaa ja ahdistusta, on muille toivon ja elàmàn symboli. Itse haluan vain piiloutua heiltà, Ihmiset ovat minulle myrkkyà.. EI.. ei... minun tàytyy ajatella valoisammin. Minun tàytyy ryhdistàytyà.