mulla on ongelma.ahistaa melkein kokoajan.tuntuu että pumppu hyppää kurkkuun.kyl välil on ihan parin päivän "taukoja" et ei ahista.varsinki jos oon kotona esim.v-lopun,niin ahistaa,varsinki krapulassa.kuuluuko tää ikään? oon 17.masennusta oli syksyllä,erittäin pahaa(osastohoitoon jouduin,hävettää)ja tässä keväällä oli pientä masennusta,mut ei enää oikeestaan.välillä vaan on paha olla,vaikka ei ole erityistä syytäkään.kavereita on,mut niilläkään ei aikaa riitä mulle aina.syön kahta masennuslääkettä,seronilia ja remeronia.ja unilääkettä,tenoxia tarvittaessa.toivon et tää ei kestä kauaa,koska tämä alkaa ottaa voimille.auttakaa.
ahistaa
alreadydead
4344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Krapulassa ahistaminen on varmaan ihan normaalia.
Mulla on niin että jos istun ahtaassa paikassa niin jaloissa tuntuu semmonen paine ja mä hätäännyn.
joten koitan välttää tämmöiset tilanteen.
Pelottaako yksin olo? kokeilepa lopettaa juominen niin se ainakin helpottaisi... toisekseen kokeile liikuntaa ja juokse vaikka korttelin ympäri niin monta kertaa että jalat ovat aiva hyytelöä ja sitten palaa kotiisi viimeisillä voimilla ja mene nukkumaan.... seuraavaksi muistelet aamulla viimekerralla tekemiesi kierrosten lukumäärää ja ylität sen... sitten kun taas palaat kotiisi ja ole ylittänyt sen huudat itsellesi..."jes mä tein sen"... jo on kumma jos ei olo parane... oon huomannu että pienikin liikunta parantaa heti olotilaa... sitä paitsi... masentuminen on niin turhaa... siihen ei oo mitään syytä... sen kuin nautiti elämästä ja lähdet liikenteeseen köykäisellä mielellä ja jos pumppu hyppää kurkkuu niin nielaise takaisin!!!
...auttaa oikeasti. Mulla ei ole ollut vakavampaa masennusta, mutta todellakin silloin, kun äiti huutaa, että "saatanan lutka, häivy mun silmistäni äläkä ikinä enää palaa" ja vastaavaa, tai on yksinäinen olo, tai haluaa niin hemmetisti, tai melkein mitä tahansa muuta, juokseminen auttaa. Se kai oikeasti lisää mielihyvähormonien tuotantoa. Saa purettua kaikki agressiot ja sen jälkeen ei jaksa ajatella mitään, tuntee vain olonsa epämääräisen vahvaksi ja eläväksi. :) Olin koukussa ja olen vieläkin, vaikka penikkatauti onkin vaivannut viimeiset 1,5 vuotta... Tsemppiä!
ymmärtävä henkilö täältä: www.rikurinne.com
Laita hänelle viestiä, hän on perehtynyt vaikeuksissa oleviin, varsinkin nuoriin. Myös todella luonnossa kulkeminen, vaikkapa pyöräily on hyväksi. Olisiko joku hyvä harrastus, vaikkapa käsityöt tai piirtäminen, seurakunnassa on myös paljon nuorten tilaisuuksia ja leirejä. Paikkakuntasi lehti-ilmoituksissa on varmasti vinkkejä. Kaikkea hyvää sinulle, elämä on sinullekin vielä ihanaa!