MITÄ ON VANHUUS ?

Uskalletaako tehdä analyysia aiheesta " vanhus "

luulempa
sana vanhuus nostaa monen verenpaineen hurjiin lukemiin,

vanhuuden hyväksyminen omalle kohdalle on usein vaikeaa, varsinki silloin kun ihminen on terve ja fyysisesti hyvissä voimissaan,
mikä tietenki on normaali ilmiö,

ihmisellä on ihmeellinen " sielu " se usein on iki-nuori ,

harvemmin vanha ihminen kokee itsensä vanhaksi
tai vanhukseksi,

Surkeeta olla vaha ja avuton
kaiholla kattelen ulos,
ennen nautti tuiskussa ulkoilusta,
nyt ei uskalla nokkaansa pistää ulos ovesta,

niin se tämäki päivä on jo iltapäivässä,

kohta syömään lounasta
sitten massu täynnä köllöttöleen ja TV:tä kattomaan.

Vanhuus on tosi tylsää aikaa,
pelkkää yrittämistä
olla olemassa,
ei kiva.
on raskasta olla vanhus ja tylsä, aivot surkastuu, sanat katoaa,
olla möllöttää vain, jos sitäkää enään osaa,
oleminenki käy työstä,

jospa homenna olisi parempi päivä.

Kysymys onko vanhuus tavoiteltavaa, on vähän hassu, enkä oikein
ymmärrä sitä, koska vanhuus tulee väistämättä tavoittelematta.
Tämä on elämäni kurjinta aikaa, olla kipeänä toinen jalka haudassa.

Kun oli työelämän viimeiset vuodet odotti, että pääsisi eläkkeelle.
Nyt toivoisi, että olisi työikäinen ja työssä vielä. Se oli elämää,

Minulle tuli yllätyksenä vanhaksi tulemisessa nuorempien suhtautuminen iäkkäisiin.

Vanhus vastaisuus on tullut vastaan vuosien karttuessa ja sitä esiintyy, kokemukseni mukaan, voimakkaana nuorissa, joilla ei ole kokemusta isovanhemmista.

Myyjänä liikkeessä työskennellyt tytär kertoi aikoinaan, että osalla kassalla työskenneellä henkilöllä oli desinfionti ainetta jota käytettiin, jos tuli kontakti vanhaan ihmiseen rahastaessa. Perusteluna he uskoivat vanhan haisevan pahalle.

Itsellä on kokemusta vaihtorahojen pudottamisesta niin ettei synny kontaktia. Se on vähentynyt, kun on yleistynyt hanskojen käyttö kassatyössä.

Keski-ikäisillä ihmisillä alitajuinen pelko vanhaksi tulemisesta, aiheuttaa oletettavasti tarpeen poistaa vanhukset näköpiiristä ja se aiheuttaa torjuvaa asennetta vanhusväestöön.

Kaikki me kuitenkin vääjäämättä vanhenemme ja tulemme hauraammiksi.

Mun vanhuus on psykkistä kiukuttelua, elämään kyllästymistä kipuja
uupumusta, avuttomuutta jo monissaki asioissa,
musta mieli
haluais jo pois,
jättää ihan kaikki tänne,
kadota vain,
vanhan ihmisen elämä on maanpäällinen helvetti, kai olen sen ansainnu, pyh.

Ei sitä tarvitse yhtään tavoitella, kyllä se tulee kaikille aikanaan tavoittelemattakin. Se, minkä arvoista on olla iäkäs, jokainen määrittelee itse, sitä ei tarvitse kysyä ulkopuolelta. Ja vaikka on jo vanha eli kauan elänyt, ei tarvitse olla vanhus, jos / kun siltä ei tunnu. Sitäkään ei määrittele muut.