Maajussi sinnittelee töissään pitempään kuin palkkatyössä käyvä – taustalla pärjäämisen kulttuuri
Työnteon kulttuuri Suomessa
Anonyymi-ap
7208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näin on!
Ikä ei paina, kunhan hankkii lukulasit, että näkee täyttää tukiaisanomuksia.
Tosi typerä kommentti. Itse asiassa ne lukulasit on toki tarpeen, että pystyy lukemaan jatkuvalla syötöllä tulevia muutoksia pykäliin, sääntöihin ja vaatimuksiin. Tietsikalla on nähtävä tehdä töitä mitä ihmeellisimpiin aikoihin, kuin muilta töiltä ehtii. Uuttakin on opiskeltava ja itseään kehitettävä koko uran ajan. Näitä hommia ei voi ulkoistaa kellekään muulle, kun yleensä ketään muuta ei ole. Puolisolla on ihannriittävästi omassa osuudessaan samoja perehtymisiä.
Työt kun ei katoa mihinkään, vaikka eläkkeelle jäisikin. Ensin pitää myydä tila, jos meinaa levätä laakereillaan. Eikä kukaan tule sanomaan, että olet riittävästi firmaasi palvellut, nyt on aika levätä, ja oikein hyvä ihminen olet. Koskaan.
Eikös maajussi pidä itseään yrittäjänä? Vai onko se unohtunut valtion runsaiden tukirahojen myötä. runsaat?
Vai mikä on syynä siihen, että vertaat itseäsi palkansaajiin? Vai arasteletko vertailua muihin yrittäjiin syystä tai toisesta? Niihin, jotka joutuvat oikeasti ottamaan yrittäjäriskiä ja pärjäämään omin avuin?
Heillä on aito pärjäämisen kulttuuri syntynyt pakosta, kun muuten ei rahaa tilille ropsahda kuin oman yrityksen tuotteiden myynnistä…
Eroa tulee siinä, miten eläkkeen perusteena oleva taso määrittyy.
Meillä sitä kutsutaan työtuloksi, koska mela-vakuutetut ovat yrittäjiä. Se eroaa palkansaajien maailmasta, ja silloin on erikseen säädetty se , miten yrittäjien työtulo määritellään.
Työtulo on ihan tuulesta temmattu jolla ei mitään tekemistä oikean tulotason kanssa.Keskimäärin on ollut kolmanneksen liian suuri.Joutava kirjoituspöytähenkilö lienee joskus määritellyt.
Nyt YEL vakuutettu nostaneet hirveän marinan kun niille alettu samalla systeemillä määrittelemään työtuloja.
Työtulo Myellissä kaiketi pyritään määrittelemään nk MyEL-hehtaarien perusteella. Ja jollain perusteella on arvioitu se työmäärän arvo, joka yhden MyEL-hehtaarin hoitamiseen menee.
Sikäli kun olen ymmärtänyt, niin MyEL-hehtaarin työmäärä arvotetaan pellon osalta yhden suhde yhteen ja metsän osalta täällä eteläisessä Suomessa yhden suhde kymmeneen.
Jostain on tempaistu tuo MyEL-hehtaarin työn arvo. En tiedä miten, mutta vaikea uskoa, etteikö siihen löydy jotain muuta perustetta kuin ’tuulesta temmattu’ luku.
Yellissähän arvioidaan työn arvo siten, että paljonko pitäisi maksaa työntekijälle palkkaa saman työn tekemiseen, mitä yrittäjä tekee. Yrittäjillä on kuitenkin melkoisen suuri valinnanvapaus tuon työtulon arvioimiseksi ja ilmeisesti on hyvin yleistä, että työtulo arvioidaan reilusti alakanttiin ja siten alivakuutetaan itsensä melkoisesti. Maksut tietysti ovat tuolloin pieniä, mutta niin on tuleva vanhuuseläkekin, työkyvyttömyyseläke, sairauspäiväraha, äityispäiväraha jne, jne eli kaikki ansiosidonnaiset sosiaali- ja muut edutkin, jos niitä joskus tarvitsee.