Miksi kukaan ei välitä yksinäisestä lapsesta/nuoresta? Jotkut koululaiset ovat päivästä toiseen ja viikosta toiseen ja vuodesta toiseen yksin, eikä kukaan tunnu välittävän.
Tuntuu tyhmältä pakottaa joitakin ottamaan joku kaverikseen, mutta kukaan ei silti saisi olla yksin.
Eikä tuollaista syrjimistä ole vain ala- ja yläasteella, vaan myös esim. lukiossa.
Yksinäinen ihminen ei voi olla kovin onnellinen.
Tuntuu tyhmältä pakottaa joitakin ottamaan joku kaverikseen, mutta kukaan ei silti saisi olla yksin.
Eikä tuollaista syrjimistä ole vain ala- ja yläasteella, vaan myös esim. lukiossa.
Yksinäinen ihminen ei voi olla kovin onnellinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ettei ole hääviä tämä elämä kun ei ole yhtään ystävää/kaveria vaan päivät pitkät oleilen omassa yksinäisyydessäni(olen lukiossa).ei löydy paljoa elämän haluakaan enää.kaikkea on jo yritetty.
Lukiossa olen minäkin, ja aina yksin. Ei ole kovin kivaa, mutta kaikkeen aikanaan tottuu.
Yläasteella menetin viimeisetkin kaverini.
Toisiin ihmisiin on vain niin vaikea tutustua, ja kaikilla on jo ne omat kaveriporukkansa. Ei niihin huvita mennä ulkopuoliseksi. Sitä paitsi en enää kovin paljon luota ihmisiin, ja olen saanut useasti huomata, ettei minusta edes erityisemmin pidetä.
Kauheaita ovat kaikki parityöt ja muut. Aina jään ilman paria, eikä sitten kivalta tunnu, kun opetta´ja joutuu pakottamaan jonkun ryhmän ottamaan minut pariksi.
Nii-in,sama juttu mullakin;ryhmätyöt ja esitelmät ovat hirveitä!Kärsinkin pahasta esiintymisjännityksestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta,ja asiaa pahentaa juuri se ettei ole yhtään ystävää.Nimittäin on aika vaikeaa saada tervettä itseluottamusta,jos ei ole ketään,joka olisi kertomassa että olet tärkeä ja rakas ihminen.Ihmiset,joilla on asiat hyvin,paljon kavereita jne. eivät edes näytä huomaavan,että jollakin on vaikeaa tai jos huomaavatkin eivät he jaksa välittää...
Minullekin ryhmätyöt ja esitelmät ovat yhtä tuskaa juuri kauhean esiintymispelon takia. Minullakin on sosiaalisia pelkoja, eikä tilannetta ainakaan helpota se, että joutuu aina olemaan yksin.
Yksi kauhea puoli ryhmätöissä on mm. se, että ei ikinä ole mitään ryhmää, mihin menisi ja loppujen lopuksi opettaja joutuu pakottamaan johonkin ryhmään. :/ Ei siinäkään kovin hyvälle mielelle sitten tule..
Ja tuo on totta, että ihmiset,joilla on asiat hyvin,paljon kavereita jne. eivät edes näytä huomaavan,että jollakin on vaikeaa tai jos huomaavatkin eivät he jaksa välittää...
Tiedän, että olisin paljon onnellisempi, jos olisi kaveri tai kavereita. Muiden on helppo sanoa, että no mene tutustumaan uusiin ihmisiin, juttelemaan jollekin jne. mutta ei se aina niin helppoa ole.
Miksi sinä odotat, että joku tulee sanomaan sinulle, että sinä olet rakastettava ja tärkeä? Miksi sinä odotat, että joku huomaa sinun olevan yksinäinen? Miksi sinä et mene toisen yksinäisen luo, sano hänen olevan rakastettava ja tärkeä ihminen? Miksi sinä et huomaa toisen olevan yksinäinen?
Siksi, koska sinä olet arka? Ujo? Sosiaalisesti kykenemätön? Miksi luokan iloisin, reippain ja pirtein oppilas kiinnostuisi sinusta? Ei ainakaan edellä olevien ominaisuuksien takia.
Älä kuvittele, että joku toinen on vastuussa sinun onnellisuudestasi ja mielialoistasi. Sinä ITSE olet vastuussa siitä. Nyt ja aina.
Huomaa heti, että nimimerkki NIINPÄ ei ole eläissään joutunut kokemaan todellista yksinäisyyttä.
Haukut häntä hänen luonteenpiirteitensä vuoksi.
Tiesitkö, että ujoudelle ja arkuudelle ei voi mitään. Hän myös juuri selitti, että kärsii myös sosiaalista peloista. Tietääkö NIINPÄ, mitä se tarkoittaa? Kehoittaisin sinua ottamaan selvää, jos et tiedä. Sitten voisit ehkä jopa ymmärtää (sinunlaisillesi ymmärtäminen voi tuottaa paljon vaikueksia, mutta koita silti. älä lannistu, jos et heti tajua. tai sinun oma vikasihan se onkin.), mitä sosiaaliset pelot ovat. Pahimmassa tapauksessa kyseinen sairaus rajoittaa kaikkia tekemisiä ja vaatii lääkehoitoa ja terapiaa.
Yksinäiselle on turha mennä sanomaan, että no tutustu toisiin ihmisiinn älkä kieriskele itsesäälissä ja itke. Yksinäisellä ja eristytyneellä ihmisellä on usein tunne, että kukaan ei ole kiinnostunut edes hänestä, eikä hänen tilanteeseensa voida vaikuttaa.
Luultavasti sinä olet (ollut aikoinaan) luokkasi suosituin "saan kaikki mitä haluan" -tyyppi, ja sinunlaistesi on turha tulla tänne uikuttamaan.
Viestisi oli erittäin loukkaava, ja tuskin kenenkään mieli ainakaan siitä parani.
Ja kun sanoit, että pitäisi huomata toinen yksinäinen, niin paha sellaista on löytää, kun koulussa on 500 oppilasta ja itse ainoa yksinäinen siellä.
Ja minä ainakin aikoinaan yritin vaikka miten tutustua toisiin, mutta vastaus oli aina sama: vihaisia katseita "mitä vittua tuo tuossa piipitää", "häivy muualle", ja muutenkin ulkopuolelle jättämistä.
Että tekeekin siinä sitten mieli edes YRITTÄÄ tutustua toisiin.
Kouluvuosistani on jo jonkin aikaa, mutta olin yksinäinen , kärsin sosiaalista peloista ja niiden takia sitten masennuinkin. On sitä jos jonkinlaista lääkehoitoa ollut ja terapiassakin kävin.
Ehkä saankin sitten vain itseäni syyttää, että minua kiusattiin (ujouden, arkuuden ja yksinäisyyden takia.) ja syrjittiin. Jätettiin ulkopuolelle kaikesta. Ainakin sinun idioottimaisen ja lapsellisen viestisi takia sellainen ajatus tuli.
Olette varmaankin oikeassa, että pitäsi mennä juttelemaan jollekkin. Minä olen myös yksinäinen, jo aikuinen nuorinainen, jolla ei ole ainuttakaan ystävää. Kakarana minulla oli monta ystävää, mutta sitten ylä-asteella olin aivan yksin. Lukiossakin oli vain yksi ystävä. Ja taasen yksin. Minua ei bileet kiinnosta. Ketähän sitten kiinnostaisi olla ujon ja hiljaisen vanhanpiian ystävä. No ei varmaan ketään. Hyväksyn sen. Ymmärrän .Olen ärsyttävä tuppisuu. Jos olisin joku toinen, ei minuakaan kiinostaisi olla kaltaiseni tyypin seurassa.
Raukkamaista lyödä lyötyä, mutta sinultahan tuo näyttää onnistuvan.
Olet varmaankin luokassa se aktiivinen oppilas, jolla on aina vastaus/varma mielipide valmiina asiaan kuin asiaan.
Olet ärsyttävä, harkitsematon ja kaavamaisesti toimiva, koska reagoit asioihin selkäytimelläsi, et aivoillasi. Kaltaisesi ihmiset tekevät elämästä tylsän ja mekaanisen, koska olette sokeita pienille asioille.
Luultavasti olet koulukiusaaja tai ainakin olet sellainen ollut. Et hyväksy itsestäsi poikkeavia ja erilaisia ihmisiä. Käsityksesi hyvästä elämästä ovat kirjasta luettuja elämänohjeita.
Koeta kasvaa henkisesti suusi kokoiseksi tai pienennä suustasi hekisyytesi/hengettömyytesi asteelle.
Minun tyttäreni on aika yksinäinen; opettajansakin sanoi, että hän seisoskelee välitunnit yksin koulun pihalla, kun muut leikkivät jotain yhdessä. Hän ei ole kotona näyttänyt tunteitaan paljoa; olen kysellyt, viihtyykö koulussa, onko kavereita yms, mutta hän ei vastaile mielellään tällaisiin kysymyksiin. Kotona hän lukee paljon, nettailee, kirjoittelee kirjekavereilleen yms. Toivon, ettei hän kärsi yksinäisyydestään, vaan hyväksyy sen, ettei kaikilla ole vilkasta seuraelämää. Pahempi asia voisi olla se, ettei osaa olla yhtään yksin, vaan aina pitäisi olla kaveri vierellä.
mukavaa lukea,että kaikki eivät sentään yliarvosta sosiaalista elämää.
tyttäresi ei ole puhdas laumaeläintyyppi ja se on positiivinen asia
Olen samaa mieltä - ihmisen on osattava myös olla yksin. KAIKKI joutuvat jossain välissä olemaan ilman ystävää vierellä.
Minä olin yläasteella ja lukiossa yksinäinen. Minusta tuntuu, että vaikkei siitä paljon puhuta, niin se on kuitenkin aika tavallista. Vaikka minusta silloin tuntui, että olen ainut joka on yksin. Kaveripiiri vain hajosi, olin jollain tavalla "erilainen" (joku on myöhemmin sanonut että olin muita kypsempi). En kärsinyt yksinolosta, opin olemaan itseni kanssa. Yläaste ja vielä lukiokinhan on nuorelle murkkuikäiselle monesti kaikkein kovinta aikaa. Toisille on "laumaelämä" hirveän tärkeää siinä tunteiden myllerryksessä. Minulle ei ollut. Kirjoittelin kirjekavereilleni kuten "äiskän" tytär, liikuin luonnossa koiran kanssa, elin kaikin tavoin ihan normaalia elämää VAIKKA en ollut koko ajan menossa kavereitten kanssa. Luokallani en viihtynyt yläasteella mutta koulun hoidin hyvin - lukiossa lukupaineet kasvoivat sosiaalisten ongelmien ohi.
Lakkiaisten jälkeen maailma oli avoin. Minua ei pelottanut lainkaan lähteä omien haaveitteni perään, uuteen maahan ja pois kotoa. Entäpä nämä ala-asteelta asti tutut "sosiaaliset" luokkatoverini? Osa heistä on edelleen kiinni samassa pienessä paikkakunnassa, osaamatta lähteä mihinkään. Alusta asti olen kuullut samaa "tekisi mieli kokeilla sitä ja tätä MUTTA TOISAALTA ei halua jättää kavereita jotka on täällä..."
Minä hiljainen yksinviihtyvä kotinörtti olen ainakin tehnyt sen mistä olen haaveillut ja teen edelleen. Ne muutamat tosi ystävät säilyvät vaikken heitä näe ehkä kuin kerran vuodessa enkä edes kirjoita joka kuukausi, en ole oman sosiaalisuuteni vanki. Rakastan elämää ja rakastan maailmaa ja pärjään vaikka hetkeksi jäänkin yksin. Kiitän luojaani siitä että osaan olla yksin tuntematta itseäni yksinäiseksi.
Kuulostaa kuin itse olisin tuon kirjoittanut, mutta en muista kirjoittaneeni... :)
Tosiaan elämän voi muuttaa vaikka lukionkin jälkeen. Mulla se muuttui lukioon mennessä/lukiossa. Nykyään mulla on useita hyviä kavereita, mutta viihdyn hyvin yksikseni, enkä jaksa olla aina kavereiden kanssa. Tarvitsen myös omaa aikaa.
Minähän sen kirjoitin, kiva kun löydän sielunsisaruksia täältä! :)
Viihdyn usein oikein hyvin oman itseni seurassa, en tosiaankaan kaipaa koko ajan kavereita ympärilleni. Olen miettinyt sitäkin, olenko jo liikaa itsekseni olemista rakastava, mitenkäs sitten kun saan lapsia? Mutta tuskinpa sitä omia lapsiaan kuitenkaan pitää "häiriönä". Olen kuitenkin sosiaalinen ja tykkään olla kaikenikäisten kanssa (olen nyt töissä peruskoulussa). Usein sitä päivän jälkeen tunteekin tarvitsevansa vähän aikaa vain itselleen.
esim. minä olen "onnellisempi yksinäisenä" kuin puolipakolla ihmisten kanssa.kaikki eivät ole niin suunnattoman seurallisia kuin mitä nykyajan mallin mukaan "pitää" olla.
Lueskelin teidän viestejä, ja kaikilla on samantapaisia kokemuksia yksinäisyydestä,tehän voisitte vaikka keskenänne jutella kirjeitse yksinäisyydestänne ja sillä lailla auttaa toisianne,voisitteko kirjoitella sähköpostin kautta vaikka, te jotka olette vanhempia jo voisitte kokemuksellanne auttaa nuorempia, tämä oli vain pieni vihje, mutta voihan sitä kokeilla, hyvää jatkoa teille kaikille!!!
Ihanaa että jotkut viihtyy hyvin yksinkin :) Itte tartten jonkin verran kavereita ympärilleni, siis muutaman hyvän ystävän, koska jotain tukea ihminen tarttee kasvaakseen ihmiseksi... Isän kaa asuu ja välit on perseestä, äiti kuollut.. Onneksi mulla nykyään onkin muutama ihana ystävä, kiitos heille!
Sitten niille jotka touta sanoi että me joilla ystäviä on ei tiedä miltä tuntuu eikä ole ongelmia..!! En sanoisi noinkaan ehkei samanlaisia ongelmia, mutta eikö teistä/sinusta ole ongelma että ei ole periaatteessa perhettä oleenkaan? Tai että on paha olla koska ei ole sinut itsensä kanssa? Tai koska on sortunut huumeisiin? KYLLÄ MEILLÄ "SEURA-IHMISILLÄKIN ON ONGELMIA"
Jos joku aikoo sanoa jotain tyyliin "ei too oo iso ongelma" niin jollekin on, jllekin ei.. Toinen voi tehdä itsemurhan koulukiusaamisen vuoksi, mutta toinen vain naureskelee... MIETTIKÄÄ PLEASE!
Mihin perustat väitteesi?
Mielestäni väitteesi tai toteamuksesi kuvastaa sinun omaa henkistä olemistasi. Pelkäät joutuvasi olemaan yksin.
Olen ollut mukana porukoissakin, mutta olen paljon viettänyt aikaa yksinkin. Luultavasti olisin ollut koulussa yksin enemmänkin, mutta hyvänä urheilijana minua tarvittiin joukkueissa jne. vaikka itse en voittamista aina tarpeelliseksi nähnytkään.
Myönnän että olin kovin ujo ja etäinen. Ujoudesta pakotin itseni kasvamaan ulos, mutta etäisyydestäni en ole koskaan päässyt eroon ... en tunne kuuluvani "porukoihin". Silti olen ollut onnellinen.
Minä olisin ehkä halunnut olla enemmänkin yksin, tai ainakin nykyään huomaan kaipaavaani omaa aikaa yhä enemmän. En pidä massatapahtumista, koska niissä ihmiset menettävät kontrollin itseensä.
Ehkäpä sinun pakottavalta tuntuva tarpeesi sopeuttaa kaikki porukkaan mukaan ei olekaan reilua ... Ei kannattaisi sääliä toista, varsinkaan kun toinen ei ole säälin "tarpeessa".
Etkö ymmärrä, että sellaisiakin ihmisiä, jotka haluavat olla hieman syrjässä, tarvitaan. Heillä on hyvä näköalapaikka teidän "porukoissa" elävien ulkopuolelta ... sikäli kun ne teidän touhut edes kiinnostavat. Asioille on selitykset ja mikäli haluat yrittää tutustua johonkin yksinäisenä pitämääsi ihmiseen pitää sinun tehdä se hänetkin huomioiden.
Meidän koulussa on yksi joka on mieluummin
yksin kuin muitten kaa... Sillä on kavereita
mutta välitunnilla se menee seinää vasten nojaamaan.