Mun mielestä kiusaamiseen pitäisi laittaa todella rankat sanktiot, ihan oikeuteen asti. Kiusaaminen ei ole mitään hauskaa hupia kenellekään, kiusatuille etenkään, vaan jälkiä jättävää ja varsin tuhoisaa puuhaa.
Minä olen lähes kahdeksantoista "jo", mutta kiitos kiusaamisen, en uskalla lähteä paljon koskaan neljän seinän sisältä mihinkään, koska pelkään jokaisen ihmisen vain etsivän minusta huonoja puolia ja puhuvan minusta pahaa. Yhdessä vaiheessa epäilin itselläni olevan alkavan skitsofrenian, koska koko ajan kuulin itsestäni vain moitteita (soivan päässäni) ja tuntui, että kaikki katsoivat minua vinoon. Todellisuudessahan nämä ihmiset eivät halua minulle mitään pahaa, mutta sanopa se niille, jotka ovat ikänsä tottuneet kuuntelemaan vain pilkkaa ja ivailua. Ehkä se on niiden itsetuntoa kohottanut, olkoot nyt sitten onnellisia, että ovat saaneet valheellista voimaansa musta.
Tahtoisin korostaa kiusaajille, että kiusaamisesta tulee TODELLA pahoja itsetunto-ongelmia. Te kiusaajat ette ymmärrä, miten paljon yhteiskunnalle maksaa laittaa mielisairas hoitoon, vaikka olisikin vain masennusta (mikä "vain"?).
Teidänlaistenne ivailijoiden takia, kiusaajat, hyvin moni on tehnyt itsemurhan. Olette itsekin kokeneet sen tunteen, ettei ole tarpeeksi hyvä, koska ette te muuten kiusaisi. Itse äidyin kiusaamaan erästä tyyppiä muutamia kertoja siksi, että halusin näyttää, että minä en ole ainoa heikko. Pelkäsin samalla myös asemani menetystä. Pelkäsin tuskaa, kostoa. Yksinjäämistä. Siksi minä aloin mollata sitä ihmistä: että joku muu saisi myös kärsiä, enkä vain minä.
Luulen, että kiusaaja on tuntenut itsensä väärinymmärretyksi jollakin tavalla ja purkaa sitä muihin. Pahan olon purkamiseen viattomille tahoille tarvitaan ennen kaikkea tunne omasta huonommuudesta, jota yritetään saada päästä pois. Tämä ei kuitenkaan pelasta uhrien itsetunto-ongelmia tai oikeuta kiusaajaa jatkamaan tekojaan millään tavalla. Halusin vain puhua kiusaamisesta vakavaan sävyyn.
Ei ole syytä lähteä tuhoamaan kenenkään itsetuntoa. Onko kiusattu sen ansainnut, oikeasti? Vai onko kyse vain siitä, että kiusattu näyttää kiusaajan silmissä niin vahvalle, että tämä on väkisinkin sorrettava? Jotain tuon tyylistä minä ajattelin, kun itse alennuin mollaamaan.
Kaikki eivät jaksa kiusaamista lopun ikäänsä. Voitte lopettaa kiusaamisen nyt tai sitten, kun on jo liian myöhäistä. Eihän olisi kiva nähdä toista loppuelämäänsä elämässä lääkehoidossa sairaalassa tai käydä katsomassa vuosittain toisen hautakiveä, kun tämä on tappanut itsensä kiusaamisen takia?
Kukaan ei ole ansainnut kiusaamista missään tapauksessa. Hyväksykää nyt se erilaisuus lopultakin. Ei maksa vaivaa ajatella kenestäkään ilkeästi: se kuluttaa vain omaa energiaa. Voi myös olla, että jonakin päivänä pääkiusaajasta tulee se kiusattu. Sitten ei varmasti ole kivaa: kiusatun kohtaloa en toivoisi kenellekään. Se on niin murskaavaa.
Olen puhunut.
Minä olen lähes kahdeksantoista "jo", mutta kiitos kiusaamisen, en uskalla lähteä paljon koskaan neljän seinän sisältä mihinkään, koska pelkään jokaisen ihmisen vain etsivän minusta huonoja puolia ja puhuvan minusta pahaa. Yhdessä vaiheessa epäilin itselläni olevan alkavan skitsofrenian, koska koko ajan kuulin itsestäni vain moitteita (soivan päässäni) ja tuntui, että kaikki katsoivat minua vinoon. Todellisuudessahan nämä ihmiset eivät halua minulle mitään pahaa, mutta sanopa se niille, jotka ovat ikänsä tottuneet kuuntelemaan vain pilkkaa ja ivailua. Ehkä se on niiden itsetuntoa kohottanut, olkoot nyt sitten onnellisia, että ovat saaneet valheellista voimaansa musta.
Tahtoisin korostaa kiusaajille, että kiusaamisesta tulee TODELLA pahoja itsetunto-ongelmia. Te kiusaajat ette ymmärrä, miten paljon yhteiskunnalle maksaa laittaa mielisairas hoitoon, vaikka olisikin vain masennusta (mikä "vain"?).
Teidänlaistenne ivailijoiden takia, kiusaajat, hyvin moni on tehnyt itsemurhan. Olette itsekin kokeneet sen tunteen, ettei ole tarpeeksi hyvä, koska ette te muuten kiusaisi. Itse äidyin kiusaamaan erästä tyyppiä muutamia kertoja siksi, että halusin näyttää, että minä en ole ainoa heikko. Pelkäsin samalla myös asemani menetystä. Pelkäsin tuskaa, kostoa. Yksinjäämistä. Siksi minä aloin mollata sitä ihmistä: että joku muu saisi myös kärsiä, enkä vain minä.
Luulen, että kiusaaja on tuntenut itsensä väärinymmärretyksi jollakin tavalla ja purkaa sitä muihin. Pahan olon purkamiseen viattomille tahoille tarvitaan ennen kaikkea tunne omasta huonommuudesta, jota yritetään saada päästä pois. Tämä ei kuitenkaan pelasta uhrien itsetunto-ongelmia tai oikeuta kiusaajaa jatkamaan tekojaan millään tavalla. Halusin vain puhua kiusaamisesta vakavaan sävyyn.
Ei ole syytä lähteä tuhoamaan kenenkään itsetuntoa. Onko kiusattu sen ansainnut, oikeasti? Vai onko kyse vain siitä, että kiusattu näyttää kiusaajan silmissä niin vahvalle, että tämä on väkisinkin sorrettava? Jotain tuon tyylistä minä ajattelin, kun itse alennuin mollaamaan.
Kaikki eivät jaksa kiusaamista lopun ikäänsä. Voitte lopettaa kiusaamisen nyt tai sitten, kun on jo liian myöhäistä. Eihän olisi kiva nähdä toista loppuelämäänsä elämässä lääkehoidossa sairaalassa tai käydä katsomassa vuosittain toisen hautakiveä, kun tämä on tappanut itsensä kiusaamisen takia?
Kukaan ei ole ansainnut kiusaamista missään tapauksessa. Hyväksykää nyt se erilaisuus lopultakin. Ei maksa vaivaa ajatella kenestäkään ilkeästi: se kuluttaa vain omaa energiaa. Voi myös olla, että jonakin päivänä pääkiusaajasta tulee se kiusattu. Sitten ei varmasti ole kivaa: kiusatun kohtaloa en toivoisi kenellekään. Se on niin murskaavaa.
Olen puhunut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi me erilaiset ja laiharakenteiset emme saa olla rauhassa, emme edes täällä keskustelupalstoilla. Lukekaa mm. iso mies tekstit! tiedän että tyyppi on aloittanut tämän kaiken.
ainakaan minun koulussa ei tunneta kynäniska sanaa!
Kyllähän ainakin pojista kutsutaan joitakin tuolla nimel jos ei ole niin rotevarakenteinen..