Aloitan syksyllä lukion ja suuresti esiintymiskammoisena mietin, miten niistä esitelmistä saisi kaiken huvin ja hyödyn irti? En halua niiden olevan rajoittava tekijä elämässäni tai pilaamassa paniikkia tuottavalla voimallaan lukiovuosiani. ;)
Kaipaan sitä ala-asteikäisen minäni itsevarmuutta ja iloa esiintyä ja lukea ääneen luokalle. Varsinkin tuo ääneenlukeminen tuotta ongelmia, tuntuu, että pyörryn, enkä saa sanoja kunnolla ulos suustani.
Vinkkejä, vinkkejä kaipaan. Olen muuten sosiaalinen ja äänekäs ihminen, murrosikä ilmeisesti latisti esiintymisen, joka ennen oli minulle luonnollista. Kuinka sen houkuttelisi takaisin?
Kaipaan sitä ala-asteikäisen minäni itsevarmuutta ja iloa esiintyä ja lukea ääneen luokalle. Varsinkin tuo ääneenlukeminen tuotta ongelmia, tuntuu, että pyörryn, enkä saa sanoja kunnolla ulos suustani.
Vinkkejä, vinkkejä kaipaan. Olen muuten sosiaalinen ja äänekäs ihminen, murrosikä ilmeisesti latisti esiintymisen, joka ennen oli minulle luonnollista. Kuinka sen houkuttelisi takaisin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä Oona!
Itse tämän kevään ylioppilas ja oikikseen pyrkyri (tku) joka sai lähes tulkoot kaikista suullisista esitelmistä lukioaikana kiitettävää en voinut olla malttamatta vastaamatta viestiisi.
Niin kuin itsekin sanoit olet "hävittänyt" nauttimisen esiintymisestä ja etsit sitä takaisin. Korostan sanaa nauttimisen - en sano sitä siksi että jääkiekkovalmentajat sanovat niin vaan sen kylmän faktan takia että ihminen joka nauttii esiintymisestä -oli tämä esiintyminen esitelmiä, luennoimista, laulamista mitä tahansa niin heijastaa ja luo positiivista tunnelmaa kuulijoihin, yleisöönsä.
Älä jännitä, älä pelkää, ole rohkea, uskalla mokata mutta pistä ennenkaikkea itsesi jokaiseen suulliseen lukioaikaiseen esitelmääsi 110%:sti. pian huomaat nauttivasi jälleen esiintymisestä.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -vanha sanonta mutta totta. valmistele esitelmiisi kunnon kalvot etc mutta älä unohda valmistella itseäsi äläkä kuulijoitasi. opiskele ulkoa älä käytä muistiinpanoja vaan käytä kaikki aikasi katsekontaktin luomiseen.
Itse pidin lukiossa (taideviestintäpainotteinen) lähes 20 suullista esitelmää. väitän nauttineeni vähintään 15 noista. 5 ensimmäistä esitelmääni -sain niistä kiitettävät niinkuin muistakin mutta en nauttinut kädet tärisivät ja luulin unohtaneeni kaiken vaikka edessäni oli muistiinpanot ja kunnon 10 kalvon kalvopaketti joita kukaan ei ehtinyt kirjoittaa ylös.
Noiden viiden esitelmän jälkeen tajusin että hommasta täytyy nauttia ja rakastua omaan esitykseensä. sen jälkeen en käyttänyt muistiinpanoja vaan loin kontaktia yleisöön etc ja esim. kirjailijoista heijastin kalvolle enää ainoastaan kuvat.
en tiedä jaksoitko edes lukea tätä mutta laitoin kuitenkin.
Tsemppiä lukiovuosiin ja ennen kaikkea nauti suullisista esitelmistä, näin valkolakki päässä ikävöin niitä 20 minuuttisia kun sain olla kaiken huomion keskipiste, pidä minua narsistina mutta älä unohda että todelliset menestyjät ovat niitä kaikkein ääliöimpiä!! ;) tsemppiä!
Hienoa, että olet tuollaisella asenteella, siitä plussaa!
Itsekin lukion jo käyneenä voin kertoa, että vaikka oudolta kuullostaakin, epäitsevarmatkin esitelmöijät voivat kehittää taitojaan.
Itse en jännitä pitää esitelmää vaikka sadalle ihmiselle, enne jännitin kaikkea esitelmöintiä. Mielestäni tärkeimmät pointit yleisölle esittämisessä ovat seuraavat:
1) Puhu omalla nopeudella, älä kiirehdi esitelmän kanssa. Mielummin vaikka hitaamminkin, koska sillin jää aikaa miettiäkin, mitä puhuu.
2) Ota kunnollinen katsekontakti kuulijoihin. Jos tuijotat vain paperiin, jännittää puhuminen vieläkin enemmän. Käy jokainen kuulijoista läpi katsekontaktilla silmiin esitelmäsi aikana.
3) Älä ajattele yleisöä yleisönä. Ajattele mielummin yhtenä ihmisenä. Jokainen heistä on yksilö, eikä yleisö ajattele yleisön aivoilla, vaan jokainen omillaan. Näin ajateltuna on sama kuin puhuisit yhdelle ihmiselle.
Bäiden pohjalta on helppo puhua suurellekin joukolle. Ja muista, vaikkei se ensimmäinen puhe menisikään nappiin, koeta kuitenkin harjoitella ja puhua rennosti. Älä jännitä turhia, jokainen tekee virheitä joskus. Myös toiset jännittävät.