Onko lukeminen hiipunut ?

Onhan niitä ollut tässäkin kuussa.

Kyllä minä ainakin luen joka päivä.
Nyt tällä hetkellä menossa Åsa Larssonin Lappiin sijoittuvat jännitysromaanit. Ruotsiksi.
Sirkku Passisen komas romaani, Karhunpesä, odottaa vuoroaan. Se kertoo vääryyksistä suomalaisessa lastenkodissa.
Ja sitten on vino pino syksyn uutuuskirjoja, jotka ovat vielä lukematta.

On hiipunut, ei löydy enää kiinnostavaa lukemista, ei haittaa kun aika kuluu muutenkin.

Meillä käy kirjastoauto joka toinen viikko ja lainan 5 kirjaa, jotka luen. Muuta en sitten teekään, joten ei ole listaa tehdyistä töistä.

Lukupiiriläisenä minulla on yleensä kaksi teeman mukaista kirjaa luettavana kuukaudessa. Tällä kertaa meillä on yleensä hyvin vähän esillä ollut Afrikan kirjallisuus, kirjailijoina nigerialainen C. N. Adichie ja tansanialaissyntyinen Britanniassa asuva Nobel-palkittu A. Gurnah. Luen juuri Adichien kirjaa Purppuranpunainen hibiscus, hieno tarina nuoren tytön kasvusta ristiriitojen repimässä Afrikassa perheenkin perinteisten arvojen murentuessa. . Afrikan lähihistoriaan on ollut kiinnostavaa tutustua edes hiukan kaunokirjallisuuden kautta.

Syksyn hittikirjojen luettelosta bongasin Barack Obaman ja Oprahinkin lukulistoilleen valitseman ja kriitikoiden ylistämän Ann Napolitanon kirjoittaman kirjan nimeltä Kaunokaisia. Sain sen juuri jonotuksesta, ihmeen suosittu se on siis Suomessakin. Saapa nähdä, lunastaako se lupauksensa.

Joskus aikoinaan kävi kirjastoauto asuntomme vieressä, ei enää kun kirjastoon matkaa liikaa ja ainoa kulkuneuvo on taksi. Joskus ostanut tabletilla luettavia kirjoja tai ihan oikeita kirjoja.

Lukeminen Suomessa kyllä hiipuu, kun sama kosovolaista alkuperää oleva Pajtim taas voitti Finlandian. Samaa rajua ja rujoa teemaa ja tyrmäävää kieltä kuulemma. Sekö on kirjallisuuden tarkoitus?

Viimeksi olen lukenut aivan erinomaisen hyvän kirjan
"Unkarin demokratian rappio"
Kirjan ydinsanoma on, että demokratiaa voidaan heikentää missä tahansa,
asteittain ja hiljaa - myös Suomessa - ja sitähän on tapahtunut siitä asti,
kun Orpon hallitus aloitti. PS on se demokratian rappioittaja,
"sammakonkeittäjä".
PS romuttaa demokratiaa vähitellen niinkuin sammakkoa keitetään,
hyvin hiljaa, hitaasti lämpöä lisäten, että sammakko ehtisi tottua
kuumuuteen.
Orbanin aikana unkarilaiset on "keitetty" juuri näin.
Kirja kertoo hämmästyttävistä asioista unkarilaisten todellisuudesta.
PS alkoi viedä Suomea samaan kauhistuttavaan suuntaan,
kun se pääsi valtaan.
https://www.tammi.fi/kirjat/demokratian-rappio/

Itselläni pääsi hiipumaan ja olen nyt pakottanut itseäni uudelleen opettelemaan lukuharrastusta. Minulla on seinät täynnä kirjoja.

Päätin aloittaa todella helpoimmasta päästä, jolla totuttaisin itseäni uudestaan: vanhoista nuorten tyttökirjoista. Ne ovat nopeasti luettavia, helppoja.

Siirryn sitten siitä myöhemmin "raskaampiin" teoksiin. On tämä kevytlukeminenkin kyllä hiukan kuin tervanjuontia, kun näkö ei ole entinen.

Finlandia-voittaja on "pakko" lukea. On kauhistus, että Suomea johtavat nyt
rasistit, pääministerikin on nöyrästirasistipuolueen lieka kaulassa saadakseen
omat ideologiset tavoitteensa toteutettua eli kyykytettyä palkansaajia,
työväkeä ja heikossa asemassa.
Pitääpä lukea kirja, jossa rasismi Suomessa on jossakin osassa.
Nössöt supisuomalaiset näyttävät hyväksyvän jatkuvan demokratian polkemisen.
On hyvä, että joku, esimerkiksi kirjailija julkisuudessa kritisoi jollakin keinolla asiaa. Suomi ei ole enää oikeusvaltio, kun äärioikeistohallitus tuli,
jossa päärasisti naama punaisena huutaa jopa eduskunnassa.
Taustatukena ja varsinaisena organisaattorina hänellä on ent. PS:n pj.
joka - mikä häväistys eduskunnalle - on nyt sen puhemies.