Posso von Deerus on löytänyt minut taas sieltä missä en ole ollut.
Possonussun vaikean alatiesyntymän vuoksi vajakiksi jäänyt sihteeripoika jaksaa leikkiä urbaania ja sivistynyttä kaupunkilaislasta, jolla on ollut paljon kavereita ja rikas lapsuus.
Hänellä on siis omasta mielestään varaa juntitella ihmisiä ja naureskella näiden lapsuudelle "karjakeittiössä".
Iskä voi hieman kertoa lapsuudesta mummolan maatilalla ja peltojen keskellä, siitä mitä kaikkea siellä näki ja oppi, kuin myös karjakeittiössä.
Tarkkoja ikävuosia en muista, mutta seuraavanlaisia asiota tapahtui 4-8 vuotiaana, ne mitä muistan. Mummolassa seurana oli mummon lisäksi usein serkkuja, mummolla kun oli 8 lasta ja lukuisia lapsenlapsia.
Mummo oli äärimmäisen lempeä ja viisas, joka tiesi maailman asiat ja ei jäänyt mikään hänelle esitetty kysymys perin pohjin vastaamatta. Mummo ei suuttunut mistään.
Maatilalla oli luonnollisesti puupaja / verstas. Siellä rakenneltiin kaikenlaista ja vasara ja saha pysyi kädessä jo siinä viisivuotiaana.
Oli höylät ja smirgelit, pylväsporakone ja ruuvipenkkejä jne. Ukin kolikoiden toivossa teroitettiin kirveet ja viikatteet tahkolla, ukki oli näyttänyt miten se tapahtuu ettei pilattu niitä teriä.
Tehtiin myös omatekoisia puukkoja, jousipyssyjä, jalkajousia, nuolia ja ritsoja. "Lutku"- nimeä käytettiin meillä puhallusputkesta joka laukaistiin kumihanskan ilmanpaineella. Isä tosin takavarikoi vaarallisiksi katsomansa teräaseet, jos niiden kanssa pelleiltiin.
Rakenneltiin myös tikkaita, joilla pääsi korkealle puihin rakentamaan majoja. Paikka oli loistava lapsille, sillä vieressä metsikössä kohosi 15 metrisiä kallioseinämiä joiden vieressä kasvoi järeitä kuusi ja mäntypuita.
Kantapään kautta oppi jo tuolloin kaikenlaista. Ukilta ja sedältä sai apua, jos jokin ei onnistunut. Opittiin käyttämään ruuveja ja tekemään esireiät käsiporalla, ettei puu haljennut. Vanhalla tilalla riitti kaikenlaista, peltiä, rautaa, lankkuja, huopakattomateriaalia yms.
Tilalla oli myös hevonen ja pieni traktori. Traktorilla ajoin ihan jo kyntöjäkin siitä saakka kun jaksoi kytkintä painaa. Kaasu oli käsikaasu siinä Massikassa.
Sai ajella traktorilla myös huvikseen peltoteitä pitkin, kun oli osoittanut ettei sitä seuraa katastrofi. Alle kouluikäisenä keikuin mummon jyrkällä harjakatolla säätämässä antennia pieni jakoavain mukana. Mummo huusi ikkunasta näkyykö vai ei.
Kaikenmaailman naruvirityksiä ja "liaaneja" oli metsä täynnä, kallioon maalattiin kuvia ja erilaisia "aarteita" oli haudattuna karttoineen. Alle kilometrin päässä kulki Porvoonjoki. Sieltä käytiin ongella mutta ne kalat kelpasivat silloin vain kissoille.
Rakennettiin joelle myös erilaisia "aluksia", lauttoja jotka oli tynnyrilauttoja taikka vanha laho ruuhi paikattuna. Niillä alkoi maailmanvalloitus myötävirtaan aina Orimattilan koskille saakka, josta sitten kävellen takaisin vetäen lauttaa vastavirtaan pengertä pitkin.
Muutaman numeron liian suurilla tyttöjen luistimilla sitten talvena joen jäälle, kolattiin lumet sivuun jos sellaista jäällä oli. Kulkemiset tapahtui hiihtämällä tai ukin mopon tarakalla.
Mummo oli mestarileipuri ja teki valtavia settejä kerralla. Pikku apulaista aina tarvittiin pyörittelemään pullat. Ukki opetti miten päätön kana lentää, kynitään ja miten kanat ja possut ruokitaan.
Lypsyhommia ei lapsille jätetty, mutta karjakeittiössä jäi pesuhommat sitten minulle tai serkuille. Sen karjakeittiön tuoksun muistaa vieläkin nenässään, johon sekoittui navetan tuoksut. Lehmillä ja possuilla oli nimet ja sellaisista tulee lapsille rakkaita kavereita.
Isä hieman sitten jouluna härnäsi lihasopan jälkeen paljastamalla kenet me siinä juuri syötiin. Eläimiin tuli jo silloin sellainen tatsi, että se näkyy tänä päivänäkin ja siitä on hyötyä.
Eläimiä, kuten lapsiakaan ei tule hallita pelolla ja väkivallan uhalla, kuten Possonderilainen luulee, vaan niiden kanssa tulee juttuun kun saavuttaa niiden kunnioituksen. Se pitää ansaita se kunnioitus oikeudenmukaisella auktoriteetilla ja hyvällä kohtelulla.
-Tässä valossa haluan esittää kaupunkilaislapsuutta eläneelle (puheidensa mukaan) Possondeeruksen sihteeripojalle että mitä näistä asioista sinä olet oppinut siinä lapsuudessa 4-8 vuotiaana?
Opitko kenties pärisemään suulla hiekkakasan päällä työntäen puista leikkiautoa? Teitkö hiekkakakkuja kuuden tuuman räkätapit nenästä roikkuen?
Maalla oppii lapsi sata kertaa enemmän kädentaitoa ja kaikenlaista. Kaupunkilaisista niitä uusavuttomia tulee, eikä maalaislapsista. Ei ole mitään asiaa jonka kaupunkilaislapsi osaisi paremmin kuin maalaislapsi.
Maaseutu on ihmiskunnan elämän ehto ja se aidoista aidoin kaiken alku ja juuri, kirjaimellisesti. Myös aito Thaimaa löytyy maaseudulta. Tästä on 100km matkaa sille seudulle jossa keksittiin riisinviljelys ja viljeltiin sitä ensimmäisenä.
2010
Possonussun vaikean alatiesyntymän vuoksi vajakiksi jäänyt sihteeripoika jaksaa leikkiä urbaania ja sivistynyttä kaupunkilaislasta, jolla on ollut paljon kavereita ja rikas lapsuus.
Hänellä on siis omasta mielestään varaa juntitella ihmisiä ja naureskella näiden lapsuudelle "karjakeittiössä".
Iskä voi hieman kertoa lapsuudesta mummolan maatilalla ja peltojen keskellä, siitä mitä kaikkea siellä näki ja oppi, kuin myös karjakeittiössä.
Tarkkoja ikävuosia en muista, mutta seuraavanlaisia asiota tapahtui 4-8 vuotiaana, ne mitä muistan. Mummolassa seurana oli mummon lisäksi usein serkkuja, mummolla kun oli 8 lasta ja lukuisia lapsenlapsia.
Mummo oli äärimmäisen lempeä ja viisas, joka tiesi maailman asiat ja ei jäänyt mikään hänelle esitetty kysymys perin pohjin vastaamatta. Mummo ei suuttunut mistään.
Maatilalla oli luonnollisesti puupaja / verstas. Siellä rakenneltiin kaikenlaista ja vasara ja saha pysyi kädessä jo siinä viisivuotiaana.
Oli höylät ja smirgelit, pylväsporakone ja ruuvipenkkejä jne. Ukin kolikoiden toivossa teroitettiin kirveet ja viikatteet tahkolla, ukki oli näyttänyt miten se tapahtuu ettei pilattu niitä teriä.
Tehtiin myös omatekoisia puukkoja, jousipyssyjä, jalkajousia, nuolia ja ritsoja. "Lutku"- nimeä käytettiin meillä puhallusputkesta joka laukaistiin kumihanskan ilmanpaineella. Isä tosin takavarikoi vaarallisiksi katsomansa teräaseet, jos niiden kanssa pelleiltiin.
Rakenneltiin myös tikkaita, joilla pääsi korkealle puihin rakentamaan majoja. Paikka oli loistava lapsille, sillä vieressä metsikössä kohosi 15 metrisiä kallioseinämiä joiden vieressä kasvoi järeitä kuusi ja mäntypuita.
Kantapään kautta oppi jo tuolloin kaikenlaista. Ukilta ja sedältä sai apua, jos jokin ei onnistunut. Opittiin käyttämään ruuveja ja tekemään esireiät käsiporalla, ettei puu haljennut. Vanhalla tilalla riitti kaikenlaista, peltiä, rautaa, lankkuja, huopakattomateriaalia yms.
Tilalla oli myös hevonen ja pieni traktori. Traktorilla ajoin ihan jo kyntöjäkin siitä saakka kun jaksoi kytkintä painaa. Kaasu oli käsikaasu siinä Massikassa.
Sai ajella traktorilla myös huvikseen peltoteitä pitkin, kun oli osoittanut ettei sitä seuraa katastrofi. Alle kouluikäisenä keikuin mummon jyrkällä harjakatolla säätämässä antennia pieni jakoavain mukana. Mummo huusi ikkunasta näkyykö vai ei.
Kaikenmaailman naruvirityksiä ja "liaaneja" oli metsä täynnä, kallioon maalattiin kuvia ja erilaisia "aarteita" oli haudattuna karttoineen. Alle kilometrin päässä kulki Porvoonjoki. Sieltä käytiin ongella mutta ne kalat kelpasivat silloin vain kissoille.
Rakennettiin joelle myös erilaisia "aluksia", lauttoja jotka oli tynnyrilauttoja taikka vanha laho ruuhi paikattuna. Niillä alkoi maailmanvalloitus myötävirtaan aina Orimattilan koskille saakka, josta sitten kävellen takaisin vetäen lauttaa vastavirtaan pengertä pitkin.
Muutaman numeron liian suurilla tyttöjen luistimilla sitten talvena joen jäälle, kolattiin lumet sivuun jos sellaista jäällä oli. Kulkemiset tapahtui hiihtämällä tai ukin mopon tarakalla.
Mummo oli mestarileipuri ja teki valtavia settejä kerralla. Pikku apulaista aina tarvittiin pyörittelemään pullat. Ukki opetti miten päätön kana lentää, kynitään ja miten kanat ja possut ruokitaan.
Lypsyhommia ei lapsille jätetty, mutta karjakeittiössä jäi pesuhommat sitten minulle tai serkuille. Sen karjakeittiön tuoksun muistaa vieläkin nenässään, johon sekoittui navetan tuoksut. Lehmillä ja possuilla oli nimet ja sellaisista tulee lapsille rakkaita kavereita.
Isä hieman sitten jouluna härnäsi lihasopan jälkeen paljastamalla kenet me siinä juuri syötiin. Eläimiin tuli jo silloin sellainen tatsi, että se näkyy tänä päivänäkin ja siitä on hyötyä.
Eläimiä, kuten lapsiakaan ei tule hallita pelolla ja väkivallan uhalla, kuten Possonderilainen luulee, vaan niiden kanssa tulee juttuun kun saavuttaa niiden kunnioituksen. Se pitää ansaita se kunnioitus oikeudenmukaisella auktoriteetilla ja hyvällä kohtelulla.
-Tässä valossa haluan esittää kaupunkilaislapsuutta eläneelle (puheidensa mukaan) Possondeeruksen sihteeripojalle että mitä näistä asioista sinä olet oppinut siinä lapsuudessa 4-8 vuotiaana?
Opitko kenties pärisemään suulla hiekkakasan päällä työntäen puista leikkiautoa? Teitkö hiekkakakkuja kuuden tuuman räkätapit nenästä roikkuen?
Maalla oppii lapsi sata kertaa enemmän kädentaitoa ja kaikenlaista. Kaupunkilaisista niitä uusavuttomia tulee, eikä maalaislapsista. Ei ole mitään asiaa jonka kaupunkilaislapsi osaisi paremmin kuin maalaislapsi.
Maaseutu on ihmiskunnan elämän ehto ja se aidoista aidoin kaiken alku ja juuri, kirjaimellisesti. Myös aito Thaimaa löytyy maaseudulta. Tästä on 100km matkaa sille seudulle jossa keksittiin riisinviljelys ja viljeltiin sitä ensimmäisenä.
2010
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pikku Posso oppi stadissa bablaamaan hesaa ja kerran eno vei Pikku Posson metsään viikoksi kysymättä Pikku Posson äitiltä lupaa. Siellä Pikku Posso oppi kaikenlaisia asioita joita oppii vain enon kanssa kahdestaan metsässä. Eno sai siitä retkestä 4,5 vuotta kuritushuonetta mutta Pikku Posso sai vain tikkuja ja havunneulasia kankkuunsa ja polviinsa. Sairaalasta kotiin päästyään Pikku Posso kertoi äidilleen että enolla oli muuten hyvät perseet mutta pallit vähän pilasi tunnelmaa.
Tyttö2010Neitinen99,9%Täydellisellä, on ollut erinomainen lapsuus tämän uuden version mukaan, nyt jäi pois leppäkertut ja se että ei ollut ennen kouluikää ainuttakaan ikätoveria.
On kokenut vaatimattomuutta ja omatoimisuutta, on erityisen kätevä kaikessa kädentaidossa.
Ylivertaiset lahtelaiset lapsensakin on kasvattanut kaltaisekseen ja nyt valtaisalla elämänkokemuksellaan kahta korealaista, onhan jopa heille rakentanut majan puuhun.
Vain pajupilli jäi mainitsematta, mutta onhan tuo kokemuslista vallan kattava joten varmuudella siihen jäi kirjaamatta myös, että on myös verkkokalastanut talvella jään alta, oppinut edes jotain ruoanvalmistamista, nukkunut olosuhteissa jossa on hyttyset inissyt jopa pistänyt.
Todella hyvät lähtökohdat elämäänsä on Tytöllä ollut, ei ihme että hänestä varttui täydellinen aikuinen, sehän ilmenee jo pelkästään siitä miten hän kaikki oireilunsa aloittaa, niin hupaisilla nimittelynimillä, että satukirjailijatkin jäävät kakkoseksi, kun Tyttö alkaa oireilemaan haaveilluusioitaan.
Aikamoinen vollotus Lahtelais Stadilaiselta amisjunttikäyttäytyvältä alkoholistiperheen vahingolta, joka pistetty jaloista pois pyörimästä kesäsiirtolaan mummulaan säätämään jakoavaimella tv-antennia.
Mahtoiko tulevana jenkkipiirien edustajana vaihtaa jopa öljytkin massikkaan vaikka nyt uusavuttomana vaihdattaa mopoonsa huoltokorjaamolla ... koska se on niin halpaa.
On tainnut saada pahoja elinikäisiä traumoja kun mummulla ei ollut jäädyttävää ilmastointia, eikä edes pimennettyä makuuhuonetta.
Vielä on kertomatta hänen hitsaustaitonsa ja kuinka rakensi mikroauton moottorina alkoholistimetsuri-isän vanha moottorisaha, ja jolla ajeli karkuun poliiseja, sekä kun ylivertaisten lastensa kanssa rakensi optimistijollan joka oli Pattayan Savon nopein.
Jätit sitten Posso Punkero kertomatta että mitä sinä opit ja teit 4-8 vuotiaana? Kun nykyistä tasoasi ja historiaasi katselee, niin et ole oppinut mitään.
Kun lompakkoasi katselee, siellä asuu Matti kukkarossa. Kun ikkunastasi katselee, sillä on kylmää, lunta ja harmaata. Vihreää ei näy kuin Prisman mainoksessa ja Aurinkoakin vain elokuvissa.
Miten meni siis omasta mielestäsi?
Meidän isäukko oli äärettömän taitava käsistään. Veisti pajupillin parissa minuutissa ja teki moottorisahalla tukkipuista karhupatsaita hetkessä. Kirjoitti vanhan Suomen aakkosilla tekstiä joka oli kuin taideteos. Koversi pahkoista käyttöastioita kuin myös kuksiakin.
Minulle ei nuo taidot periytyneet, mutta monia muita taitoja kyllä, kuten esim lattianliippaus, tasoitus. Olin niin kovassa kunnossa ja taitava siinä, että tein noin kolme kertaa enemmän päivässä kuin keskiverto. Niillä rahoilla maksettiin ensimmäinen talo.
Hitsausta en koskaan opetellut. Velipoika on siinä taitava ja rakenteli rekkoihin rosterista karjapuskureita mittatilaustyönä, teki turvakaaria ralliautoihin, runkoja kalusteisiin, rakensi peräkärryjä ja trailereita.
Tienasi parhaimpina vuosina 100 000 euroa, mutta oli aina persauki ja lainaamassa rahaa,
veti kaikki kurkusta alas mitä sai ja jätti laskut maksamatta.
Hänen autot, puhelimet, vakuutukset, vuokrat, olivat kaikki minun nimissä, jotta ne tuli hoidettua. Juopottelu vaati veronsa ja ensin loppui työt katoamisten vuoksi ja sitten meni terveys, sai slaagin ja meni elämä uusiksi.
14 vuotiaasta saakka tupakoinut alkoholisti punkero (Posson kokoluokkaa) joutui raitistumaan, laihdutti / laihtui 40 kiloa, lopetti tupakoinnin ja on nyt eläkeputkessa.
Näennäisesti siis kunnossa nyt, mutta menetti identiteettinsä ja elämänilonsa raitistumisen myötä.
En tunnista enää miestä joka oli lapsuuteni sankari. Hänellä oli ne asiat 6 vuotta aiemmin kuin minulla, eli moottoripyörä, takatukka, nahkatakki ja tyttöystävä. Lisäksi hänet tunnettiin nyrkkisankarina.
2010
Mitähän mahtaisi olla broidisi ja systerisi mieltä sinusta 2010 jos saisivat mahdollisuuden lukea mitä heistä olet tällä palstalla bablannut?
Joo mootorisahalla karhuja tottakai sulla on yksi muistona ihan valokuvalla aijaten Eedenistä.
Enpä muista mitä tein 4-8 vuotiaana kaiketi jotain kun vieläkin olen keskimääräistä paremmassa kunnossa, sinulla on nuo terveysasiat hyvin fanaattisia, olet siis joskus käynyt kuoleman rajalla, todennäköisesti itsetuhoisuutesi tai alkoholismisi takia, myös hoitamattomat bipo ja tai narsismi voivat olla syynä, minä en ole asiaan koskaan edes kiinnittänyt mitään huomiota, ei ole tarvinnut... Ihan sama koskee talouttani ei ole siihen koskaan ihmeemmin puuttunut, se on ollut ihan hyvässä kunnossa aina, palkka on aina riittänyt seuraavaan tilipäivään, sinulla on todennäköisesti toisin elänyt kädestä suuhun, niin minäkin mutta se minua ruokkiva käsi on ollut työantajani ei omafirma... näihin liiketoimiisi liittyy niin iso riski että, kun huomioidaan halusi alipaineistaan avoviemäreitä, et ymmärrä rakentamistekniikasta mitään, yhtään mitään etkä sen enempää yrittämisestä, osakaslaina jutuistasi... päätellen, niitä ei käytä kuin yrittäjät joilla on pitkä lista ulosotossa, maksamattomia velkoja.
Mitä taas tulee faijaan hän oli ylikonemestari seilasi konepäällikkönä efoalla yli 40 vuotta, kunnes pääsi eläkkeelle, vajaa 50 vuotiaana. Sinun on turha pullistella talojesi rakennustaidoistasi, sinulla ei ole edes perustiedot hanskassa, joten linnunlaudan rakentaminen on vaikeaa...
Noita omatoimisten kaikesta kaikkitietävien omavalmistesusia on runsaasti junttilassa.
Aivan turha selittää että olisi ollut rakennusalan ammattilainen rakentamaan kokonaisen talon omatoimisesti koska osasi liipata lattioita betoniliemillä ja käyttää pylväsporakonetta 8 vuotiaana.
Kyllähän jokainen osaa laattaa heittää.