Kulkurirakkautta rlämän lopussakin.

Kadulla seisoi mies ilman päälysvaatteita
palelevana toteemina kulkijoiden tiellä.

Monet ohittivat hänet
tuijottivat outoa ilmestystä
ja hymähtivät hullulle

mies vapisi kylmästä
kukaan ei ojentanut takkiansa

kunnes seudun kulkuri Johannes osui paikalle.

Johannes riisui ryytyneen sarkapuseronsa
laittoi sen miehen suojaksi
otti miehen syleilyynsä
ja lämmitti omalla lämmöllään.

Kylmettynyt mies itki
huusi äitiä
nojasi Johannekseen ja kysyi;
Oletko tuttu minulle
olitko se sinä joka nostit minut ylös virrasta

sinäkö sidoit vuotavat haavani
kannoit minut suojaan pommituksilta

sinäkö se vastasit kun minä huusin
korpeen eksyneenä
sinäkö se olit?

Kadulla seisoi kaksi miestä sylikkäin
ihmiset kulkivat ohitse
hymähtivät hulluille miehille
jotka olivat juuri pitkälle matkalle lähdössä.

(Kirjoittajan omaa tekstiä toisaalta)
Anonyyminä.