Maailma on pullollaan toinen toistaan hurjemmalla hapenottokyvyllä varustettuja hiihtäjiä.
Mutta noustakseen hiihtomaailman huipulle hiihtotekniikan pitää olla maksimitehollakin energiatehokasta ja se on sellainen asia, johon hyvin hyvin harva koskaan pystyy.
Siksi usein ihmetellään miksi maailman kärki karkaa ladulla, vaikka hapenottokyky on hurja ja treeneissäkin on tuntunut hyvälle.
Formuloissakin on toinen toistaan nopeampia kuskeja, mutta voittajia ovat ne, jotka hallitsevat rengaslämpötilan ja renkaiden kulumisen parhaiten, mutta silti kykenevät pitämään kierrosajat hyvinä.
Eli ei se ole niin helppoa kuin 99,9% luulee.
Mutta noustakseen hiihtomaailman huipulle hiihtotekniikan pitää olla maksimitehollakin energiatehokasta ja se on sellainen asia, johon hyvin hyvin harva koskaan pystyy.
Siksi usein ihmetellään miksi maailman kärki karkaa ladulla, vaikka hapenottokyky on hurja ja treeneissäkin on tuntunut hyvälle.
Formuloissakin on toinen toistaan nopeampia kuskeja, mutta voittajia ovat ne, jotka hallitsevat rengaslämpötilan ja renkaiden kulumisen parhaiten, mutta silti kykenevät pitämään kierrosajat hyvinä.
Eli ei se ole niin helppoa kuin 99,9% luulee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikö ne vieläkään ole wattimittaria suksiin keksineet? Pyöräilyssä ollut iät ajat.
Joskus luin uutisjutun jossa käsiteltiin tätä hiihdon energiatehokkuutta. Toiset vaan saavat samalla teholla ja energialla saavutettua hieman kovemman vauhdin. Se on hyvin harvinaista, että huipulle tähtäävä hiihtäjä sattuu kuulumaan tähän energiatehokkaimpaan ryhmään.
Joo kunnon voi treenata vaikka miten tikkiin, mutta paljon vaikeampaa ja harvinaisempaa on saada hiihtotekniikka niin energiatehokkaaksi, että pärjää myös maailman huippuja vastaan. Huipulla ei ole yhtään varaa hukata voimia.
Kläebyyn ylivoimaisuus perustuu nimenomaan energistehokkuuteen ja luontaiseen ylivoimaiseen tekniikkaan.