KAIKKI TÄSSÄ TARINASSA EI VOI TAPAHTUA SIMSISSÄ!
Tarinan henkilöt:
Cecilia lover(Cassyn ja Amyn äiti), Anthony Lover(Cassyn ja Amyn isä), Cassandra Lover(Cecilian ja Anthonyn tytär), Amanda Lover(Cecilian ja Anthonyn toinen tytär), Peter Adenly(Cassyn ensimmäinen poikaystävä), Onerva Kuukkola(Amyn paras ystävä), Kanerva Kuukkola(Amyn paras ystävä ja Onervan kaksoissisko), Amandan biologinen alien-isä, Annica Hell(Cassyn ensimmäinen paras ystävä), Jonathan Pöksylä(Cassyn toinen poikaystävä), Vanessa Kafir(Cassyn toinen paras ystävä), Jerry Lover(Cassyn lapsi), Ronald Lair(Amyn poikaystävä), Jack Perinz(Ronin pras ystävä), Lara Nigger(Jackin tyttöystävä), Rick McLarry(Kanervan poikaystävä), Nick McLarry(Onervan poikaystävä ja Rickin kaksoisveli), Olivia Lover(Ronin ja Amyn tytär), Tristan Lover(Ronin ja Amyn poika), Kristian Lover(Ronin ja Amyn poika, Tristanin kaksoisveli), Jenni Lover(Ronin ja Amyn tytär), Jenna Lover(Ronin ja Amyn tytär, Jennin kaksoissisko), Eija Kafir(Vanessan tytär), Minna Heinikka(adoptiopalvelun nainen), Cassyn kotiapulainen, Kari Lover(Cassyn poika), Kalle Louhila(Cassyn illanviettokaveri ja ahdistelija)
Tarina:
Oli kulunut kaksi vuotta Cassandran syntymästä ja kuinkas ollakaan, Cecilia oli taas raskaana. Vanhemmat kun tykkäsivät pienistä lemmenhetkistä. Perhe oli rikas, koska vanhemmat tienasivat hyvin työpaikoillaan. Cassandra oli suloinen pikku taapero, joka ei itkenyt juuri koskaan. Cecilia oli lähdössä töihinsä, kun Anthony jäi vapaapäivänään hoitamaan Cassandraa.-Heippa, kullat! Pitäkää toisistanne hyvää huolta! Cecilia huusi vielä noustessaan taksiin, joka oli heidän huomaamattaan kurvannut tielle.-HEi, hei, rakkaamme! Anthony huusi takaisin.Anthony nautti vapaapäivästään täysillä voimilla ollessaan kaksin Cassandran kanssa. Eipähän tarvinnut kuunnella kaikkia niitä faneja, jotka tulivat katselemaan Anthonyn taideteoksia ja pyytelemään nimikirjoituksia. Anthony näet oli taiteilija. Cassandra ja Ceciliakin olivat tulleet kuuluisiksi
Anthonyn taideteoksissa, joihin hän oli ikuistanut
rakkaimpiaan. Cassandraa alkoi jo väsyttää ja Anthony laittoi hänet sänkyynsä. Laittaessaan Cassandraa sänkyynsä, Anthony huomasi jotakin outoa. UFO laskeutui heidän pihaansa. Hän katsoi ufoa pyörein silmin. Hän oli ällistynyt ja ihmeissään siitä, miksi tuo kumma ilmestys oli heidän pihassansa. Sitten hän muisti erään asian. Eräänä päivänähän Cecilia oli kadonnut tiiraillessaan kaukoputkesta ja löytynyt taas samoissa olosuhteissa. Anthonylle nousi kumma pelko mieleensä. Entä jos Cecilian vatsassa oleva lapsi ei ollutkaan hänen, vaan jonkun himskatin vihreäihoisen avaruusolion? Siitä oli otettava selvää.
Kahden päivän kuluttua oli Cecilian synnyttämisen aika. Ja tottahan se oli. Pieni tyttövauva, vihreäihoinen sellainen tuli maailmaan maanantaina 15 päivä Kesäkuuta.-Eli sinä siis olit avaruusolioiden matkassa, Anthony huokaisi.-Niin, en voinut tietää, että lapsi ei ole sinun vaan avaruusolion, Cecilia huokaisi takaisin.-Mutta pakko meidän on häntä rakastaa, sillä onhan hän meidän lapsemme kuitenkin, Cecilia sanoi.-Ja minut pakotettiin siihen, hän jatkoi.
Lapsi sai nimekseen Amanda. Amanda oli jo taapero ja Cassandra lapsi. Anthony ja Cecilia olivat pahasti riidoissa siitä, kumpaa ruokaa tehdään, juustopastaa vai spagettia. Anthony halusi spagettia ja Cecilia juustopastaa. Cassandra halusi juustopastaa äitinsä tapaan. Pian tuli selväksi, että tänään syötäisiin juustopastaa.
Lapset varttuivat ja teini-Cassandralla oli jo ensirakkaus mielessään. Nimittäin samalla luokalla oleva Peter. Rakkaus oli kaksipuolista ja viimein he sitten jo seurustelivatkin. Amanda oli hyvä koulussa ja hänellä oli paljon kavereita, alkuperästään huolimatta. Peter ja cassandra olivat seurustelleet jo viisi kuukautta.
Oli maanantai-aamu. Sinä aamuna Cassandra nukkui pommiin, sillä hän oli ollut edellisenä päivänä bileissä yökolmeen. Muut olivat jo lähteneet töihin ja kouluun Cassandran hotkiessa nopeasti aamupalaansa. Pian hän lähti jo kouluun. Hänellä pyöri mielessään ihania ajatuksia Peteristä, kunnes hän näki jotain.
Cassandra näki Peterin ja jonkun tytön. Itse asiassa Cassandran parhaan kaverin, Annican. Heidän ympärillä oli suuri ihmisten tekemä piiri ja Peter ja Annica suutelivat. Cassandran kyyneleet hiipivät hänen silmiinsä. Silti hän ei perääntynyt, vaan meni Peterin puheille.-Peter! Mitä sinä teet?! Cassandra kiljui.-Cassandra! Mitä sinä täällä teet? Sinähän sanoit eilen, että sinulla on tänään hammaslääkäri! Peter sanoi.-Jaa! Senkö turvin menet suutelemaan Annicaa, joka sattuu olemaan paras ystäväni! Heti kun silmä välttää, käytät tilaisuutta hyväksesi! Cassandra kiljui yhä kovemmin.-Mutta enhän mä...Peter yritti sanoa, mutta Cassandra ei kuunnellut, vaan meni oppitunneille kiukuissaan nyyhkyttäen. Hän oli koko päivän surullinen.
Pian Amandan koulupäivä oli ohi, ja hän lähti Onervan ja Kanervan kanssa kotiin.-Oikeesti, joka tyttö ei saakaan olla avaruusolion kanssa! Kanerva sanoi.-Niin, huoh. On vain niin ärsyttävää olla erilainen kuin muut. Ei ole kivaa joutua poikien haukkujen kohteeksi joka päivä, Amanda sanoi tytöille.-No eihän se tietysti kivaa ole, mutta älä välitä niistä! Jokainen ihminen on erilainen, Onerva lohdutti.
Amanda oli kotona täsmälleen samaan aikaa kuin Cassandra. Amanda odotti taas jokapäiväistä haukkumasanaa Cassandralta ja ihmetteli, miksi sitä ei kuulunutkaan.-Hei, Cassandra sanoi surullisena.-Hei, miksi olet surullinen? Amanda kysyi.-Teinejen juttuja...No okei, jos et kerro kellekään, voin kertoo sulle, Cassandra sanoi. Amanda lupasi, ettei kerro kellekään.-No kun Annica on Peterin kanssa. Näin heidät suutelemassa, nyyh, Cassandra selitti. Amanda lohdutteli Cassandraa ja teki hänelle ja itselleen syötävää.
Cecilia tuli kotiin töistä. Cassandra ryntäsi hänen kaulaansa ja kertoi kaiken.-Voi, voi, tyttökulta! Oli Cecilian kommentti Cassandran kertomukselle. Pian perheen isäntäkin tuli kotiin. Lapset olivat jo nukkumassa.
Cecilia:-Tiedätkö mitä? Sillä Cassandran poikakaverilla, tai siis entisellä poikakaverilla on uusi. Ja mikä pahinta uusi on Cassandran paras, tai siis entinen paras ystävä! Anthony:-En olisi Peteristä uskonut! Saati sitten Annicasta!Cecilia:-Tästä ei sitten hiiskutakaan Cassandralle, eikä kellekään muule henkilölle! En ole varma olisinko saanut kertoa. Anthony:-Okei.
Oli päivä, jolloin Cassandra lähti yliopistoon. Pian hän oli asuntolan edessä ja uusi elämä oli juuri alkamassa. Kaiken maailman opinnot olivat edessäpäin ja kaverit - tietenkin. Cassandra käveli ujona sisälle. Hän käveli kaikkien opiskelijoiden ohi yläkertaan, koska alakerrassa ei ollut yhtään huonetta vapaana. Hän otti huoneen aution yläkerran perimmäisestä nurkasta. Mutta eipä yläkerta kauaa autio ollut, sillä sinne tuli vain uusia ja uusia opiskelijoita. Cassandran viereiseen huoneeseen tuli söpö poika nimeltä Jonathan. Cassandran sydän oli melkein liekeissä ja posket hohtivat punaisina. Rakkauden tunne leijui ilmassa. Cassandra päätti heti mennä juttusille Jonathanin luo, mutta eipä Cassandra vielä Jonathanin nimeä tiennyt.-Hei! nimeni on Cassandra Lover, hauska tutustua! Cassandra sepitti rohkeasti.-Öh.. Hei. Nimeni on.. Jonathan öh... Pöksylä... Hauska tavata, Jonathan sanoi ja hänen poskensa herahtivat punaisiksi.-Ei nimessäsi ole mitään hävettävää, jos sitä luulet. Öh, tuota mennäänkö huoneeseeni tästä käytävältä, kenties? Cassandra kysyi iloisesti.-Öh, joo, Jonathan vastasi hieman piristyneenpänä.
Vuodet vierivät ja pian opinnot sun muut olivatkin jo lopussa, ja Cassandra onnellisena Jonathanin kanssa kimpassa. Cassandra ja Jonathan rakensivat yhdessä talon Kolenaniin(naapurusto), jossa myös Amanda, Anthony ja Cecilia asuivat. Amanda tosin oli mennyt yliopistoon, koska oli jo teini.
-Ääh, aina täytyy lähtee luennoille! Amanda sanoi tympääntyneenä joidenkin hihittäessä Amandalle.-Mitä hihitätte? Minä olen mikä olen, muuksi en voi muuttua! hän sanoi äkäisenä. Luennon jälkeen oli aika mennä pehkuihin. Yöllä vessassa käydessään Amanda huomasi jengin, luultavasti salaseuran.-Hei! Voisinko liittyä teihin? hän kysyi.-Tottahan toki! pomolta näyttävä poika sanoi. Kaikki esittelivät itsensä ja Amandakin sanoi oman nimensä.
Aamulla Cassandra heräsi maha pullollaan.-Jonathan? Jonathan! Olen raskaana! hän kiljui.-Äh, ota se tyyny pois yöpukusi alta, Jonathan vastasi ärtyneesti.-Oikeesti, mä oon raskaana! Cassandra kiljui ja ryntäsi vessaan oksentamaan.-No niinpä näytät olevan! Saanko nyt kerrankin nukkua vapaapäivänäni? Jonathan kysyi.-No joo, joo! Cassandra vastasi.
-Huh,huh! Onpa elämä kovaa, ainakin meidänlaisillemme vanhuksille! Cecilia huokaisi Anthonylle. Ei vastausta.-Anthony? Anthony! Ei taaskaan vastausta.
-Anthony?! Cecilia huusi huolestuneena. Cecilia meni olohuoneeseen, ja näki Anthonyn makaamassa lattialla.(oikeasti tässä olisi varmaan uurna, mutta muuttelen hieman oikeata simssiä)-Anthony! Et kai.. Et kai.. ole kuollut vanhuuteen? Cecilia sanoi itkuisesti ja soitti Cassandralle.-Cass puhelimessa, Cassandra vastasi reippaasti.-Hei, oma Cassukka! Ihana kuulla ääntäsi! Cecilia sanoi surullisena.-Mitä on tapahtunut? Äläkä koskaan kutsu minua Cassukaksi! Cassandra sanoi äkäisenä.-Anthony kuoli. Ilmeisesti vanhuuteen, Cecilia selitti yhä surullisempana.-Voi ei! Tulen heti sinne! Cassandra lähti vanhempiensa luo ja Jonathan jäi kotiin löhöämään. Pahimmaksi onnekseen hän teki itselleen juustopastaa ja uuni jäi sen jälkeen päälle. Syttyi tulipalo.
Jonathan haisteli käryn hajua, ja päätti mennä katsomaan mistä se tulee.-Jollakin on vain palanut grillissä makkarat, hän ajatteli. Hän oli pian keittiössä ja tuli levisi hänen kasvoillensa.
-En voi siis käsittää Anthonyn kuolemaa! Kohta sitten tulee minun vuoroni, Cecilia päivitteli.-No hänhän oli jo vanha! Kaikkien aika tulee joskus! Cass lohdutteli.-Minä voin soittaa Amandalle, mene sinä nukkumaan. Minun täytyy kyllä valitettavasti mennä ostamaan meille palohälytintä, koska me ei muistettu Jonathanin kanssa sitä laittaa, kun rakennettiin meidän talo. Pärjäiletkö? Cass jatkoi.-Kyllä pärjään. Eihän minulla hätiä mitiä täällä, omassa kodissani ole, Cecilia sanoi.
Kohta Cass oli ostanut palohälyttimen ja lähti kotia päin. Vihdoinkin, lyhyen matkan jälkeen hän oli kotona. Hän näki tulta.-Jon! Jon! hän huuteli.-Voi, Jon! Et kai ole siellä?! hän jatkoi. Hän soitti pikaisesti palokunnan ja heti pillit huutelivat.-Voi, Jon! Cass päivitteli.
Palomiehet löysivät Ronin ruumiin mustana talon raunioilta.(Taas tässä olisi uurna, mutta muuttelen tätä)-Voi, Jon! En voi tajuta. Ymmärrän äitiä myös, miten kova pala isän kuolema hänelle oli. Olihan se minullekin tietty kovista kovin asia, mutta minusta tuntuu, että tämä on vielä kovempi, Cass sanoi paikalle tulleelle Vanessalle.-No uskon! Sinulla ei kyllä nyt käy yhtään hyvä tuuri, kun ensin isäsi kuoli, ja sitten vielä Jon! Vanessa sanoi. Hetken kuluttua Cass tunsi potkuja mahassaan.-Ai niin, unohdin kokonaan! Nyt melkein on jo laskettu aika! Cass huudahti.-Aah! hän jatkoi, kun pieni poika pyllähti Cassin vatsasta.-Voi kuinka suloinen! Vanessa hihkaisi.-Harmi vain,että hänen isänsä ei ole näkemässä tätä, Cass huokaisi.
-Amy! Amy! pojat huutelivat Amandalle, joka oli asuntolan suosituin tyttö.-No? Amy(Amanda) vastasi.-Ronaldilla on sulle asiaa, Jack sanoi.-Ron tule! hän jatkoi työntäessään Ronia Amyyn päin.-No, antaa tulla, Amy sanoi, vaikka tiesi, mitä pojat tarkoittivat.-Niin, tota, enhän mä voi tässä vaiheessa enään perääntyä. Niin, voisiksä alkaa mun kaa? Ron kysyi.-No tota, mä tarviin vähän miettimisaikaa, koska mulla on nyt aika vaikeita aikoja, kun mun siskon mies ja mun isä just kuoli, Amy vastasi.-Ethän pane pahaksesi? hän jatkoi.-En tietenkään! Ron vastasi. Hetken kuluttua Onerva ja Kanerva pyyhälsivät paikalle hörsylämekoissaan.-No mitäs tytsyt?kaksospojat Nick ja Rick kysäisivät yhteen ääneen.-Eei, kun me vaan, että voitsää Rick, alkaa Kanervan kaa ja Nick mun kaa? Onerva kysäisi.-No tottahan toki! pojat vastasivat.
Cassin lapsi sai nimekseen Jerry. Isänä nimen mukaan.(Jonathanin toinen nimi oli Jerry) Cass väsyi yksinhuoltajuutensa takia, ja päätti hankkia itselleen miesystävän. Eipä siinä kauaakaan aikaa mennyt, kun Cass oli jo kuhertelemassa Kalle Louhilan kanssa poreammeessa. Mutta eipä sinä iltana sen kummempia tapahtunut, kunnes
Kalle otti Cassin hellään suuteluunsa.-Kalle! Cass
huusi ja työnsi Kallen pois.-Anteeksi, luulin, että haluat tätä, Kalle sanoi.-No en! Hei, älyhoi! Me tavattiin vasta pari tuntia sitten! Cass sanoi kiukkuisesti juuri kun Jerry rupesi itkemään.-Täytyy mennä, Cass sanoi.-Hei, hei, Kalle sanoi ja lähti kotiinsa.
-Jee! Yliopisto on käyty! Amy huusi tullessaan takaisin Veronalaan.-Mennäänkö nyt meille? Ron kysyi.(Amy oli alkanut seurustelemaan Ronin kanssa.-No tota, en mää tiiä, mun pitää käydä äitiä moikkaamassa. Tuu mukaan. Käydään sit sen jälkeen teillä ja huomenna aloitetaan talon rakennus. Ja sitten kyllä muistetaan laittaa palohälyttimet, ettei käy niinkuin Jonille! Amy sanoi.-Okei, käy mulle. Näytä sä tietä, niin mä osaan sitten sinne joskus jos tarviin, niin omin avuin.-Jep! Mut oikeestaan, mun pitäis käydä myös Cassin luona kattoon Jerryä, kun en oo nähny sitä koskaan.-Niin no, voidaan me käydä sielläkin, Ron lupasi.
Pitkien kyläreissujen jälkeen oli aika juhlia.
Ron ja Amy pitivät Cecilian eli Cassin ja Amyn äidin luona bileet, ja Cecilia lähti Ronin vanhempien luo. Kaikki kutsutut tulivat. Nimittäin Jack ja Lara, Onerva ja Nick ja Rick ja Kanerva. Meno oli mahtava! Hihitystä, suutelua, poreammeessa lillumista, ja...tietenkin syömistä.-Voi, kulta! On niin ihanaa olla yhdessä! Amy sanoi Ronille kaikkien hilluesa ja musiikin soidessa täysillä.-Niin minustakin, Ron sanoi ja suuteli Amya. Pian he jo pelehtivät ensimmäistä kertaa elämässään.-Huh, huh, he huokailivat.
Kului viikko, ja Amyn ja Ronin talo oli valmis. Parhaimmaksi onnekseen he huomasivat, että Amy oli raskaana.-Jos hänestä tulee tyttö, minä annamme hänelle nimeksi? Amy kysyi.-Kävisikö...hmm...Nyt keksin! Kävisikö Linda? Ron kysyi.-Erittäin hyvin kultaseni, mutta entä jos hän onkin poika? Kävisikö James? Amy kysyi.-Kylläpä vain kyllä! Ron vastasi.
Jerry oli vilkas taapero. Cass oli todella väsynyt yksinhuoltajuudestaan, ja laittoi Jerryn leikkimään yläkerran lattialle. Cass meni itse alakerran sänkyyn lukemaan. Mutta eipä aikaakaan, kun hän jo nukahti. Jerrylle tuli pian nälkä, ja hän ei enää tahtonut edes leikkiä. Hänellä oli tylsää, ja hän oli likainen, koska hän oli juuri tehnyt tarpeensa vaippaansa. Häntä myös nukutti.
Jerry itki ja suorastaan rääkyi.-Mit...Taisin nukahtaa. Odota tulen aivan heti, Jerry. Sinäkin taisit nukahtaa omassa sängyssäsi, Cass sanoi unisesti. Hän juoksi nopeasti yläkertaan.-Miksi et olekaan sängyssäsi? Ai niin, jäit leikkimään, Cass jatkoi.-Tulehan, niin syötän sinut, Cass sanoi ja yritti ottaa Jerryä syliinsä, mutta liian myöhään.
Sosiaalityöntekijä tuli hakemaan Jerryn.-Mi-mitä nyt? Cass kysyi.-Viemme Jerryn pois, koska olemme saaneet tiedon, että ette kohtele häntä hyvin, sossu vastasi.-Niin, mutta se oli vain yksi kerta! Cass sanoi epätoivoisesti.-Yksikin kerta on liikaa, sossu sanoi ärtyneesti.
Amy,Amy vastasi puhelimeensa.-Moi,(nyyh)Amy, Cass sanoi langan toisesta päästä.-Moi. Miksi itket?Amy kysyi.-Jerry vietiin pois! Jätin hänet yläkertaan leikkimään ja menin alakertaan lukemaan. Olin kai niin väsynyt valvotuista öistä, että nukahdin. Jerrylle tuli nälkä ja paha olo. Ja sossu haki hänet, Cass sanoi ja repesi hervottomaan itkuun.-Voi ei! Kauheaa! Auh! Toinen voi ei! Synnytykseni alkaa! Täytyy lopettaa, Amy huusi ja lopetti.-Hei,hei, Cass vastasi surullisena muistaessaan Jerryn syntymän. Jerry oli niin suloinen! Hän ei antaisi ikinä tätä itselleen anteeksi, sen hän tiesi.
Amy synnytti tytön. Tyttö oli vihreäihoinen.-Voi, kun hän on suloinen, Ron huokaisi.-Niinpä!Amy vastasi.-Toivon vaan,ettei pikku-tytöllämme ole samanlaisia kouluvuosia, kuin minulla. Kiusausta, haukkumista...huoh, en jaksa edes muistella, Amy sanoi.-Älä murehdi! Meidän terhakka tyttö selviää vaikeimmistakin vaikeuksista!Ron huudahti.
Tyttö sai nimekseen(kaikkea muuta mitä vanhemmat olivat suunnitelleet) Olivian. Amy katseli häntä.-Hänellä tulee olemaan yksinäistä,Amy sanoi.-Ehkä, Ron vastasi.-Entä, jos adoptoidaan toinen lapsi? Taapero? Amy kysyi.-Hyvä ajatus! Minä voin soittaa adoptiopalveluun, Ron sanoi auttavaisessti.-Adoptiopalvelu, Minna Heinikka, kuului ääni langan toisesta päästä.-Hei, täällä Ronald Lair. Tahtoisin naisystäväni kanssa adoptoida taaperon, Ron sanoi.-Hyvä on. Yhteystietonne? Minna kysyi. Ron sanoi yhteystietonsa.-Tuomme hänet hetken kuluttua, Minna lisäsi vielä.
Pian lapsi oli perillä.-Hänen nimensä on Jerry Lover. Nyt hän on sitten varmaankin lair, Minna sanoi.-Jerry! Amy huusi, kun Minna oli lähtenyt.-Voih! Minun täytyy soittaa heti Cassille! Amy jatkoi. Amy ryntäsi soittamaan. Kukaan ei vastannut.
Vuodet kuluivat ja Jerry oli jo vilkas lapsi. Hän oli mitä suloisin poikalapsi. Hän hoiteli Oliviaa, joka oli suloinen pikku taapero.Cassysta ei kuulunut vielä yhtikäs mitään.-Äiti! Lehti tuli! Jerry huusi, koska ei tiennyt Cassysta juuri mitään. Hän tiesi vain sen, että joskus oli ollut Cassyn luona, ja Cass oli hänen oma äitinsä. Silti hän kutsui Amya äidiksi.-Ouh! sanoi raskaana oleva
Amy, kun yritti nousta tuolilta.-Minä menen, Ron sanoi ja toi lehden Amylle.-Kiitos, Amy vastasi ja luki lehteä.-R-ron, katso! hän sanoi hetken kuluttua ja näytti erästä artikkelia.-Onko se...Cass? Ron kysyi.-Taitaa olla, Amy sanoi ja luki artikkelin ääneen:"Cassandra Loveriksi tunnistettu nainen löytyi mustine silmineen kaupungin Konnakujalta. Silminnäkijöitä oli kaksi. Toinen Toinen kertoi, että Cassandra oli istunut penkillä, kun korskit roistot olivat tulleet ryöstämään häntä. Cassandra oli pannut vastaann ja joutunut hakattavaksi.Roistot olivat vieneet Cassandralta kaikki arvoesineet. Silminnäkijä oli soittanut poliisit ja roistot oli saatu kiinni. Cassandra on nyt kotonansa toipumassa." Amy lähti heti Cassyn luo. Pian kotiapulainen tuli avaamaan oven.-Hei, mä tulin tapaamaan mun siskoa, Amy sanoi.-En voi päästää tuntemattomia sisään, kotiapulainen sanoi.-No vitsi! Mähän tapaan mun siskoo, jos mä haluan! Amy sanoi raivoissaan.-Mitäs täällä mekastetaan? Cass sanoi portaista.-Hei! Sinun pitäisi olla nukkumassa! kotiapulainen sanoi.-Entä sitten! Kyllä osaan itse huolehtia itsestäni! Voit vaikka lähteä pois! Cass huusi ja antoi kotiapulaiselle lopputilin.-Hei, Amy ihana tavata! Cass sanoi ja rutisti Amya.-Niin minustakin! Minne lähdit, kun et vastannut puhelimeen? Olin huolissani, Amy kysyi.-No, lähdin pois täältä, koska en kestänyt Jerryn pois lähtöä,Cass sanoi ja itki.-Niin muuten! Unohdin kertoa! Synnytin Olivian ja ajattelimme, että Olivialla on yksinäistä ja päätimme adoptoida. Kohdallemme sattui Jerry!Amy sanoi riemuissaan.-Ihanaa! Onko hän jo lapsi?Cass kysyi-On, on! Voimme kysyä sossuilta, antaisivatko he Jerryn sinulle takaisin, kun minullekin on nyt tulossa toinen oma lapsi!
Cass sai Jerryn ja he viettivät aina aikaa yhdessä - Jerry ja Cass.-Jerry! Nyt sinun on kyllä aika mennä nukkumaan, Cass sanoi naurahtaen.-Okei, äiti. Rakastan sinua, Jerry sanoi.-Hyvää yötä. Rakastan sinua, Cass sanoi ja meni syömään iltapalaa. Pian ovi narahti ja sisään tuli mies.Mutta kuka? Sitä Cass ei tiennyt.
-Hei,Cass. Minä täällä, Kalle, mies sanoi.-Ai hei, Kalle. Mitä sinä täällä? Cass kysyi ja nousi pöydästä.-Tulin hakemaan sinut! Kalle sanoi ja kaatoi Cassyn viereisen makuuhuoneen pedille.-Hei, en halua! Cass kiljui ja ajatteli:Onneksi Jerry nukkuu toisessa kerroksessa.-Teemme tämän, halusitpa tai et! Kalle sanoi ja rupesi pelehtimään Cassyn kanssa.-Lopeta! Cass kiljui.-Miksi? Tämähän on ihanaa! Ai niin! En muistanut kondomia! No mutta eihän se haittaa, jos tulee lapsia. Pääsetpähän jakamaan omaisuutesi kanssani! kalle sanoi ilveillen.-Älä luulekaan! Sinua en ikinä päästä kotiini, tulipa lapsia tai ei.-Niinkö? Kalle sanoi ja kiihdytti vauhtiaan.
Aamulla Cass heräsi pahaan oloon ja ryntäsi vessaan. Kallesta ei näkynyt jälkeäkään, mutta melkein kaikki Cassyn arvoesineet oli viety ja siitä Cass oli varma, että hän oli raskaana--Kallelle.-Huomenta, äiti! Jerry sanoi reippaasti rynnätessään portaita alas.-Huomenta, Cass huokaisi.-Mikä sinulla on? Jerry kysyi.-Ei mikään, aikuisten juttuja.-Ahaa...Jerry tuumasi.
-Ron, teetkö minulle voileivän? Amy kysyi sohvalla makoillen.-Tottakai teen, kultaseni! Ron vastasi. Yhtäkkiä Olivia alkoi itkeä.-Minä menen, syö sinä voileipäsi, Ron sanoi Amylle.-Hyvä on, Amy vastasi onnellisesti hymyillen.-Olen saanut maailman parhaimman miehen, Amy huokaisi. Juri silloin oveen koputettiin, mutta Ron ei kuullut sitä, koska hän oli kolmannessa kerroksessa. Amy avasi oven.-Moi, Jack! Ron on ylimmässä kerroksessa.-Eiku mulla on asiaa sulle,Jack sanoi.-Lara jätti mut. Jonkun toisen miehen takia.-Voi ei! Amy huudahti juuri samaan aikaan, kun hänen ja Jackin katseen kohtasivat.-Amy, olet niin kaunis, kun olet huolissasi,Jack sanoi.-Niin sinäkin, Amy sanoi. He alkoivat suudella intohimoisesti ja kaatuivat sohvalle muhinoimaan.Portaista kuului askelia.
-He! Ron tulee! Amy sanoi ja työnsi Jackin pois päältään.-Ai moi, Jack! Ron sanoi juuri, kun muhinoijat lopettivat.-Moi! Jack vastasi.-Onko Lara vähän suudellut sua, kun poskillas on huulipunaa.-Ööh... tota Lara jätti mut. Tää huulipuna johtuu siitä, kun kokeilin Laralta jäänyttä meikkiä...-Ai jaa. Mutta teki Lara kyllä ison virheen jättäessään sut, kyllä sä niin hyvä mies oot! Ron huudahti.-No, mun pitää nyt lähtee. Moi! Jack sanoi.-Moido! Ron ja Amy sanoivat yhteen ääneen.-Aih!Ron!Ron! Synnytykseni alkaa, Amy sanoi ja synnytti.-Voi miten ihanat kaksospojat! Amy sanoi.-Niin on! Ron vastasi.
Cassin maha pyöristyi täyttä vauhtia. Samalla aikaa myös ajatukset siitä, miten hän tekee Kallen kanssa laajentuivat kovasti. Ovikello soi.-Se on kuitenkin vain Kalle, Cass ajatteli ja antoi oven olla.
Sori, nyt kyllä saatte lukee ihan niistä tavallisista tarinoista, kun mulla ei energia riitä tän tekemiseen. tässä meni 4tuntii. meen nyt nukkuun
Tarinan henkilöt:
Cecilia lover(Cassyn ja Amyn äiti), Anthony Lover(Cassyn ja Amyn isä), Cassandra Lover(Cecilian ja Anthonyn tytär), Amanda Lover(Cecilian ja Anthonyn toinen tytär), Peter Adenly(Cassyn ensimmäinen poikaystävä), Onerva Kuukkola(Amyn paras ystävä), Kanerva Kuukkola(Amyn paras ystävä ja Onervan kaksoissisko), Amandan biologinen alien-isä, Annica Hell(Cassyn ensimmäinen paras ystävä), Jonathan Pöksylä(Cassyn toinen poikaystävä), Vanessa Kafir(Cassyn toinen paras ystävä), Jerry Lover(Cassyn lapsi), Ronald Lair(Amyn poikaystävä), Jack Perinz(Ronin pras ystävä), Lara Nigger(Jackin tyttöystävä), Rick McLarry(Kanervan poikaystävä), Nick McLarry(Onervan poikaystävä ja Rickin kaksoisveli), Olivia Lover(Ronin ja Amyn tytär), Tristan Lover(Ronin ja Amyn poika), Kristian Lover(Ronin ja Amyn poika, Tristanin kaksoisveli), Jenni Lover(Ronin ja Amyn tytär), Jenna Lover(Ronin ja Amyn tytär, Jennin kaksoissisko), Eija Kafir(Vanessan tytär), Minna Heinikka(adoptiopalvelun nainen), Cassyn kotiapulainen, Kari Lover(Cassyn poika), Kalle Louhila(Cassyn illanviettokaveri ja ahdistelija)
Tarina:
Oli kulunut kaksi vuotta Cassandran syntymästä ja kuinkas ollakaan, Cecilia oli taas raskaana. Vanhemmat kun tykkäsivät pienistä lemmenhetkistä. Perhe oli rikas, koska vanhemmat tienasivat hyvin työpaikoillaan. Cassandra oli suloinen pikku taapero, joka ei itkenyt juuri koskaan. Cecilia oli lähdössä töihinsä, kun Anthony jäi vapaapäivänään hoitamaan Cassandraa.-Heippa, kullat! Pitäkää toisistanne hyvää huolta! Cecilia huusi vielä noustessaan taksiin, joka oli heidän huomaamattaan kurvannut tielle.-HEi, hei, rakkaamme! Anthony huusi takaisin.Anthony nautti vapaapäivästään täysillä voimilla ollessaan kaksin Cassandran kanssa. Eipähän tarvinnut kuunnella kaikkia niitä faneja, jotka tulivat katselemaan Anthonyn taideteoksia ja pyytelemään nimikirjoituksia. Anthony näet oli taiteilija. Cassandra ja Ceciliakin olivat tulleet kuuluisiksi
Anthonyn taideteoksissa, joihin hän oli ikuistanut
rakkaimpiaan. Cassandraa alkoi jo väsyttää ja Anthony laittoi hänet sänkyynsä. Laittaessaan Cassandraa sänkyynsä, Anthony huomasi jotakin outoa. UFO laskeutui heidän pihaansa. Hän katsoi ufoa pyörein silmin. Hän oli ällistynyt ja ihmeissään siitä, miksi tuo kumma ilmestys oli heidän pihassansa. Sitten hän muisti erään asian. Eräänä päivänähän Cecilia oli kadonnut tiiraillessaan kaukoputkesta ja löytynyt taas samoissa olosuhteissa. Anthonylle nousi kumma pelko mieleensä. Entä jos Cecilian vatsassa oleva lapsi ei ollutkaan hänen, vaan jonkun himskatin vihreäihoisen avaruusolion? Siitä oli otettava selvää.
Kahden päivän kuluttua oli Cecilian synnyttämisen aika. Ja tottahan se oli. Pieni tyttövauva, vihreäihoinen sellainen tuli maailmaan maanantaina 15 päivä Kesäkuuta.-Eli sinä siis olit avaruusolioiden matkassa, Anthony huokaisi.-Niin, en voinut tietää, että lapsi ei ole sinun vaan avaruusolion, Cecilia huokaisi takaisin.-Mutta pakko meidän on häntä rakastaa, sillä onhan hän meidän lapsemme kuitenkin, Cecilia sanoi.-Ja minut pakotettiin siihen, hän jatkoi.
Lapsi sai nimekseen Amanda. Amanda oli jo taapero ja Cassandra lapsi. Anthony ja Cecilia olivat pahasti riidoissa siitä, kumpaa ruokaa tehdään, juustopastaa vai spagettia. Anthony halusi spagettia ja Cecilia juustopastaa. Cassandra halusi juustopastaa äitinsä tapaan. Pian tuli selväksi, että tänään syötäisiin juustopastaa.
Lapset varttuivat ja teini-Cassandralla oli jo ensirakkaus mielessään. Nimittäin samalla luokalla oleva Peter. Rakkaus oli kaksipuolista ja viimein he sitten jo seurustelivatkin. Amanda oli hyvä koulussa ja hänellä oli paljon kavereita, alkuperästään huolimatta. Peter ja cassandra olivat seurustelleet jo viisi kuukautta.
Oli maanantai-aamu. Sinä aamuna Cassandra nukkui pommiin, sillä hän oli ollut edellisenä päivänä bileissä yökolmeen. Muut olivat jo lähteneet töihin ja kouluun Cassandran hotkiessa nopeasti aamupalaansa. Pian hän lähti jo kouluun. Hänellä pyöri mielessään ihania ajatuksia Peteristä, kunnes hän näki jotain.
Cassandra näki Peterin ja jonkun tytön. Itse asiassa Cassandran parhaan kaverin, Annican. Heidän ympärillä oli suuri ihmisten tekemä piiri ja Peter ja Annica suutelivat. Cassandran kyyneleet hiipivät hänen silmiinsä. Silti hän ei perääntynyt, vaan meni Peterin puheille.-Peter! Mitä sinä teet?! Cassandra kiljui.-Cassandra! Mitä sinä täällä teet? Sinähän sanoit eilen, että sinulla on tänään hammaslääkäri! Peter sanoi.-Jaa! Senkö turvin menet suutelemaan Annicaa, joka sattuu olemaan paras ystäväni! Heti kun silmä välttää, käytät tilaisuutta hyväksesi! Cassandra kiljui yhä kovemmin.-Mutta enhän mä...Peter yritti sanoa, mutta Cassandra ei kuunnellut, vaan meni oppitunneille kiukuissaan nyyhkyttäen. Hän oli koko päivän surullinen.
Pian Amandan koulupäivä oli ohi, ja hän lähti Onervan ja Kanervan kanssa kotiin.-Oikeesti, joka tyttö ei saakaan olla avaruusolion kanssa! Kanerva sanoi.-Niin, huoh. On vain niin ärsyttävää olla erilainen kuin muut. Ei ole kivaa joutua poikien haukkujen kohteeksi joka päivä, Amanda sanoi tytöille.-No eihän se tietysti kivaa ole, mutta älä välitä niistä! Jokainen ihminen on erilainen, Onerva lohdutti.
Amanda oli kotona täsmälleen samaan aikaa kuin Cassandra. Amanda odotti taas jokapäiväistä haukkumasanaa Cassandralta ja ihmetteli, miksi sitä ei kuulunutkaan.-Hei, Cassandra sanoi surullisena.-Hei, miksi olet surullinen? Amanda kysyi.-Teinejen juttuja...No okei, jos et kerro kellekään, voin kertoo sulle, Cassandra sanoi. Amanda lupasi, ettei kerro kellekään.-No kun Annica on Peterin kanssa. Näin heidät suutelemassa, nyyh, Cassandra selitti. Amanda lohdutteli Cassandraa ja teki hänelle ja itselleen syötävää.
Cecilia tuli kotiin töistä. Cassandra ryntäsi hänen kaulaansa ja kertoi kaiken.-Voi, voi, tyttökulta! Oli Cecilian kommentti Cassandran kertomukselle. Pian perheen isäntäkin tuli kotiin. Lapset olivat jo nukkumassa.
Cecilia:-Tiedätkö mitä? Sillä Cassandran poikakaverilla, tai siis entisellä poikakaverilla on uusi. Ja mikä pahinta uusi on Cassandran paras, tai siis entinen paras ystävä! Anthony:-En olisi Peteristä uskonut! Saati sitten Annicasta!Cecilia:-Tästä ei sitten hiiskutakaan Cassandralle, eikä kellekään muule henkilölle! En ole varma olisinko saanut kertoa. Anthony:-Okei.
Oli päivä, jolloin Cassandra lähti yliopistoon. Pian hän oli asuntolan edessä ja uusi elämä oli juuri alkamassa. Kaiken maailman opinnot olivat edessäpäin ja kaverit - tietenkin. Cassandra käveli ujona sisälle. Hän käveli kaikkien opiskelijoiden ohi yläkertaan, koska alakerrassa ei ollut yhtään huonetta vapaana. Hän otti huoneen aution yläkerran perimmäisestä nurkasta. Mutta eipä yläkerta kauaa autio ollut, sillä sinne tuli vain uusia ja uusia opiskelijoita. Cassandran viereiseen huoneeseen tuli söpö poika nimeltä Jonathan. Cassandran sydän oli melkein liekeissä ja posket hohtivat punaisina. Rakkauden tunne leijui ilmassa. Cassandra päätti heti mennä juttusille Jonathanin luo, mutta eipä Cassandra vielä Jonathanin nimeä tiennyt.-Hei! nimeni on Cassandra Lover, hauska tutustua! Cassandra sepitti rohkeasti.-Öh.. Hei. Nimeni on.. Jonathan öh... Pöksylä... Hauska tavata, Jonathan sanoi ja hänen poskensa herahtivat punaisiksi.-Ei nimessäsi ole mitään hävettävää, jos sitä luulet. Öh, tuota mennäänkö huoneeseeni tästä käytävältä, kenties? Cassandra kysyi iloisesti.-Öh, joo, Jonathan vastasi hieman piristyneenpänä.
Vuodet vierivät ja pian opinnot sun muut olivatkin jo lopussa, ja Cassandra onnellisena Jonathanin kanssa kimpassa. Cassandra ja Jonathan rakensivat yhdessä talon Kolenaniin(naapurusto), jossa myös Amanda, Anthony ja Cecilia asuivat. Amanda tosin oli mennyt yliopistoon, koska oli jo teini.
-Ääh, aina täytyy lähtee luennoille! Amanda sanoi tympääntyneenä joidenkin hihittäessä Amandalle.-Mitä hihitätte? Minä olen mikä olen, muuksi en voi muuttua! hän sanoi äkäisenä. Luennon jälkeen oli aika mennä pehkuihin. Yöllä vessassa käydessään Amanda huomasi jengin, luultavasti salaseuran.-Hei! Voisinko liittyä teihin? hän kysyi.-Tottahan toki! pomolta näyttävä poika sanoi. Kaikki esittelivät itsensä ja Amandakin sanoi oman nimensä.
Aamulla Cassandra heräsi maha pullollaan.-Jonathan? Jonathan! Olen raskaana! hän kiljui.-Äh, ota se tyyny pois yöpukusi alta, Jonathan vastasi ärtyneesti.-Oikeesti, mä oon raskaana! Cassandra kiljui ja ryntäsi vessaan oksentamaan.-No niinpä näytät olevan! Saanko nyt kerrankin nukkua vapaapäivänäni? Jonathan kysyi.-No joo, joo! Cassandra vastasi.
-Huh,huh! Onpa elämä kovaa, ainakin meidänlaisillemme vanhuksille! Cecilia huokaisi Anthonylle. Ei vastausta.-Anthony? Anthony! Ei taaskaan vastausta.
-Anthony?! Cecilia huusi huolestuneena. Cecilia meni olohuoneeseen, ja näki Anthonyn makaamassa lattialla.(oikeasti tässä olisi varmaan uurna, mutta muuttelen hieman oikeata simssiä)-Anthony! Et kai.. Et kai.. ole kuollut vanhuuteen? Cecilia sanoi itkuisesti ja soitti Cassandralle.-Cass puhelimessa, Cassandra vastasi reippaasti.-Hei, oma Cassukka! Ihana kuulla ääntäsi! Cecilia sanoi surullisena.-Mitä on tapahtunut? Äläkä koskaan kutsu minua Cassukaksi! Cassandra sanoi äkäisenä.-Anthony kuoli. Ilmeisesti vanhuuteen, Cecilia selitti yhä surullisempana.-Voi ei! Tulen heti sinne! Cassandra lähti vanhempiensa luo ja Jonathan jäi kotiin löhöämään. Pahimmaksi onnekseen hän teki itselleen juustopastaa ja uuni jäi sen jälkeen päälle. Syttyi tulipalo.
Jonathan haisteli käryn hajua, ja päätti mennä katsomaan mistä se tulee.-Jollakin on vain palanut grillissä makkarat, hän ajatteli. Hän oli pian keittiössä ja tuli levisi hänen kasvoillensa.
-En voi siis käsittää Anthonyn kuolemaa! Kohta sitten tulee minun vuoroni, Cecilia päivitteli.-No hänhän oli jo vanha! Kaikkien aika tulee joskus! Cass lohdutteli.-Minä voin soittaa Amandalle, mene sinä nukkumaan. Minun täytyy kyllä valitettavasti mennä ostamaan meille palohälytintä, koska me ei muistettu Jonathanin kanssa sitä laittaa, kun rakennettiin meidän talo. Pärjäiletkö? Cass jatkoi.-Kyllä pärjään. Eihän minulla hätiä mitiä täällä, omassa kodissani ole, Cecilia sanoi.
Kohta Cass oli ostanut palohälyttimen ja lähti kotia päin. Vihdoinkin, lyhyen matkan jälkeen hän oli kotona. Hän näki tulta.-Jon! Jon! hän huuteli.-Voi, Jon! Et kai ole siellä?! hän jatkoi. Hän soitti pikaisesti palokunnan ja heti pillit huutelivat.-Voi, Jon! Cass päivitteli.
Palomiehet löysivät Ronin ruumiin mustana talon raunioilta.(Taas tässä olisi uurna, mutta muuttelen tätä)-Voi, Jon! En voi tajuta. Ymmärrän äitiä myös, miten kova pala isän kuolema hänelle oli. Olihan se minullekin tietty kovista kovin asia, mutta minusta tuntuu, että tämä on vielä kovempi, Cass sanoi paikalle tulleelle Vanessalle.-No uskon! Sinulla ei kyllä nyt käy yhtään hyvä tuuri, kun ensin isäsi kuoli, ja sitten vielä Jon! Vanessa sanoi. Hetken kuluttua Cass tunsi potkuja mahassaan.-Ai niin, unohdin kokonaan! Nyt melkein on jo laskettu aika! Cass huudahti.-Aah! hän jatkoi, kun pieni poika pyllähti Cassin vatsasta.-Voi kuinka suloinen! Vanessa hihkaisi.-Harmi vain,että hänen isänsä ei ole näkemässä tätä, Cass huokaisi.
-Amy! Amy! pojat huutelivat Amandalle, joka oli asuntolan suosituin tyttö.-No? Amy(Amanda) vastasi.-Ronaldilla on sulle asiaa, Jack sanoi.-Ron tule! hän jatkoi työntäessään Ronia Amyyn päin.-No, antaa tulla, Amy sanoi, vaikka tiesi, mitä pojat tarkoittivat.-Niin, tota, enhän mä voi tässä vaiheessa enään perääntyä. Niin, voisiksä alkaa mun kaa? Ron kysyi.-No tota, mä tarviin vähän miettimisaikaa, koska mulla on nyt aika vaikeita aikoja, kun mun siskon mies ja mun isä just kuoli, Amy vastasi.-Ethän pane pahaksesi? hän jatkoi.-En tietenkään! Ron vastasi. Hetken kuluttua Onerva ja Kanerva pyyhälsivät paikalle hörsylämekoissaan.-No mitäs tytsyt?kaksospojat Nick ja Rick kysäisivät yhteen ääneen.-Eei, kun me vaan, että voitsää Rick, alkaa Kanervan kaa ja Nick mun kaa? Onerva kysäisi.-No tottahan toki! pojat vastasivat.
Cassin lapsi sai nimekseen Jerry. Isänä nimen mukaan.(Jonathanin toinen nimi oli Jerry) Cass väsyi yksinhuoltajuutensa takia, ja päätti hankkia itselleen miesystävän. Eipä siinä kauaakaan aikaa mennyt, kun Cass oli jo kuhertelemassa Kalle Louhilan kanssa poreammeessa. Mutta eipä sinä iltana sen kummempia tapahtunut, kunnes
Kalle otti Cassin hellään suuteluunsa.-Kalle! Cass
huusi ja työnsi Kallen pois.-Anteeksi, luulin, että haluat tätä, Kalle sanoi.-No en! Hei, älyhoi! Me tavattiin vasta pari tuntia sitten! Cass sanoi kiukkuisesti juuri kun Jerry rupesi itkemään.-Täytyy mennä, Cass sanoi.-Hei, hei, Kalle sanoi ja lähti kotiinsa.
-Jee! Yliopisto on käyty! Amy huusi tullessaan takaisin Veronalaan.-Mennäänkö nyt meille? Ron kysyi.(Amy oli alkanut seurustelemaan Ronin kanssa.-No tota, en mää tiiä, mun pitää käydä äitiä moikkaamassa. Tuu mukaan. Käydään sit sen jälkeen teillä ja huomenna aloitetaan talon rakennus. Ja sitten kyllä muistetaan laittaa palohälyttimet, ettei käy niinkuin Jonille! Amy sanoi.-Okei, käy mulle. Näytä sä tietä, niin mä osaan sitten sinne joskus jos tarviin, niin omin avuin.-Jep! Mut oikeestaan, mun pitäis käydä myös Cassin luona kattoon Jerryä, kun en oo nähny sitä koskaan.-Niin no, voidaan me käydä sielläkin, Ron lupasi.
Pitkien kyläreissujen jälkeen oli aika juhlia.
Ron ja Amy pitivät Cecilian eli Cassin ja Amyn äidin luona bileet, ja Cecilia lähti Ronin vanhempien luo. Kaikki kutsutut tulivat. Nimittäin Jack ja Lara, Onerva ja Nick ja Rick ja Kanerva. Meno oli mahtava! Hihitystä, suutelua, poreammeessa lillumista, ja...tietenkin syömistä.-Voi, kulta! On niin ihanaa olla yhdessä! Amy sanoi Ronille kaikkien hilluesa ja musiikin soidessa täysillä.-Niin minustakin, Ron sanoi ja suuteli Amya. Pian he jo pelehtivät ensimmäistä kertaa elämässään.-Huh, huh, he huokailivat.
Kului viikko, ja Amyn ja Ronin talo oli valmis. Parhaimmaksi onnekseen he huomasivat, että Amy oli raskaana.-Jos hänestä tulee tyttö, minä annamme hänelle nimeksi? Amy kysyi.-Kävisikö...hmm...Nyt keksin! Kävisikö Linda? Ron kysyi.-Erittäin hyvin kultaseni, mutta entä jos hän onkin poika? Kävisikö James? Amy kysyi.-Kylläpä vain kyllä! Ron vastasi.
Jerry oli vilkas taapero. Cass oli todella väsynyt yksinhuoltajuudestaan, ja laittoi Jerryn leikkimään yläkerran lattialle. Cass meni itse alakerran sänkyyn lukemaan. Mutta eipä aikaakaan, kun hän jo nukahti. Jerrylle tuli pian nälkä, ja hän ei enää tahtonut edes leikkiä. Hänellä oli tylsää, ja hän oli likainen, koska hän oli juuri tehnyt tarpeensa vaippaansa. Häntä myös nukutti.
Jerry itki ja suorastaan rääkyi.-Mit...Taisin nukahtaa. Odota tulen aivan heti, Jerry. Sinäkin taisit nukahtaa omassa sängyssäsi, Cass sanoi unisesti. Hän juoksi nopeasti yläkertaan.-Miksi et olekaan sängyssäsi? Ai niin, jäit leikkimään, Cass jatkoi.-Tulehan, niin syötän sinut, Cass sanoi ja yritti ottaa Jerryä syliinsä, mutta liian myöhään.
Sosiaalityöntekijä tuli hakemaan Jerryn.-Mi-mitä nyt? Cass kysyi.-Viemme Jerryn pois, koska olemme saaneet tiedon, että ette kohtele häntä hyvin, sossu vastasi.-Niin, mutta se oli vain yksi kerta! Cass sanoi epätoivoisesti.-Yksikin kerta on liikaa, sossu sanoi ärtyneesti.
Amy,Amy vastasi puhelimeensa.-Moi,(nyyh)Amy, Cass sanoi langan toisesta päästä.-Moi. Miksi itket?Amy kysyi.-Jerry vietiin pois! Jätin hänet yläkertaan leikkimään ja menin alakertaan lukemaan. Olin kai niin väsynyt valvotuista öistä, että nukahdin. Jerrylle tuli nälkä ja paha olo. Ja sossu haki hänet, Cass sanoi ja repesi hervottomaan itkuun.-Voi ei! Kauheaa! Auh! Toinen voi ei! Synnytykseni alkaa! Täytyy lopettaa, Amy huusi ja lopetti.-Hei,hei, Cass vastasi surullisena muistaessaan Jerryn syntymän. Jerry oli niin suloinen! Hän ei antaisi ikinä tätä itselleen anteeksi, sen hän tiesi.
Amy synnytti tytön. Tyttö oli vihreäihoinen.-Voi, kun hän on suloinen, Ron huokaisi.-Niinpä!Amy vastasi.-Toivon vaan,ettei pikku-tytöllämme ole samanlaisia kouluvuosia, kuin minulla. Kiusausta, haukkumista...huoh, en jaksa edes muistella, Amy sanoi.-Älä murehdi! Meidän terhakka tyttö selviää vaikeimmistakin vaikeuksista!Ron huudahti.
Tyttö sai nimekseen(kaikkea muuta mitä vanhemmat olivat suunnitelleet) Olivian. Amy katseli häntä.-Hänellä tulee olemaan yksinäistä,Amy sanoi.-Ehkä, Ron vastasi.-Entä, jos adoptoidaan toinen lapsi? Taapero? Amy kysyi.-Hyvä ajatus! Minä voin soittaa adoptiopalveluun, Ron sanoi auttavaisessti.-Adoptiopalvelu, Minna Heinikka, kuului ääni langan toisesta päästä.-Hei, täällä Ronald Lair. Tahtoisin naisystäväni kanssa adoptoida taaperon, Ron sanoi.-Hyvä on. Yhteystietonne? Minna kysyi. Ron sanoi yhteystietonsa.-Tuomme hänet hetken kuluttua, Minna lisäsi vielä.
Pian lapsi oli perillä.-Hänen nimensä on Jerry Lover. Nyt hän on sitten varmaankin lair, Minna sanoi.-Jerry! Amy huusi, kun Minna oli lähtenyt.-Voih! Minun täytyy soittaa heti Cassille! Amy jatkoi. Amy ryntäsi soittamaan. Kukaan ei vastannut.
Vuodet kuluivat ja Jerry oli jo vilkas lapsi. Hän oli mitä suloisin poikalapsi. Hän hoiteli Oliviaa, joka oli suloinen pikku taapero.Cassysta ei kuulunut vielä yhtikäs mitään.-Äiti! Lehti tuli! Jerry huusi, koska ei tiennyt Cassysta juuri mitään. Hän tiesi vain sen, että joskus oli ollut Cassyn luona, ja Cass oli hänen oma äitinsä. Silti hän kutsui Amya äidiksi.-Ouh! sanoi raskaana oleva
Amy, kun yritti nousta tuolilta.-Minä menen, Ron sanoi ja toi lehden Amylle.-Kiitos, Amy vastasi ja luki lehteä.-R-ron, katso! hän sanoi hetken kuluttua ja näytti erästä artikkelia.-Onko se...Cass? Ron kysyi.-Taitaa olla, Amy sanoi ja luki artikkelin ääneen:"Cassandra Loveriksi tunnistettu nainen löytyi mustine silmineen kaupungin Konnakujalta. Silminnäkijöitä oli kaksi. Toinen Toinen kertoi, että Cassandra oli istunut penkillä, kun korskit roistot olivat tulleet ryöstämään häntä. Cassandra oli pannut vastaann ja joutunut hakattavaksi.Roistot olivat vieneet Cassandralta kaikki arvoesineet. Silminnäkijä oli soittanut poliisit ja roistot oli saatu kiinni. Cassandra on nyt kotonansa toipumassa." Amy lähti heti Cassyn luo. Pian kotiapulainen tuli avaamaan oven.-Hei, mä tulin tapaamaan mun siskoa, Amy sanoi.-En voi päästää tuntemattomia sisään, kotiapulainen sanoi.-No vitsi! Mähän tapaan mun siskoo, jos mä haluan! Amy sanoi raivoissaan.-Mitäs täällä mekastetaan? Cass sanoi portaista.-Hei! Sinun pitäisi olla nukkumassa! kotiapulainen sanoi.-Entä sitten! Kyllä osaan itse huolehtia itsestäni! Voit vaikka lähteä pois! Cass huusi ja antoi kotiapulaiselle lopputilin.-Hei, Amy ihana tavata! Cass sanoi ja rutisti Amya.-Niin minustakin! Minne lähdit, kun et vastannut puhelimeen? Olin huolissani, Amy kysyi.-No, lähdin pois täältä, koska en kestänyt Jerryn pois lähtöä,Cass sanoi ja itki.-Niin muuten! Unohdin kertoa! Synnytin Olivian ja ajattelimme, että Olivialla on yksinäistä ja päätimme adoptoida. Kohdallemme sattui Jerry!Amy sanoi riemuissaan.-Ihanaa! Onko hän jo lapsi?Cass kysyi-On, on! Voimme kysyä sossuilta, antaisivatko he Jerryn sinulle takaisin, kun minullekin on nyt tulossa toinen oma lapsi!
Cass sai Jerryn ja he viettivät aina aikaa yhdessä - Jerry ja Cass.-Jerry! Nyt sinun on kyllä aika mennä nukkumaan, Cass sanoi naurahtaen.-Okei, äiti. Rakastan sinua, Jerry sanoi.-Hyvää yötä. Rakastan sinua, Cass sanoi ja meni syömään iltapalaa. Pian ovi narahti ja sisään tuli mies.Mutta kuka? Sitä Cass ei tiennyt.
-Hei,Cass. Minä täällä, Kalle, mies sanoi.-Ai hei, Kalle. Mitä sinä täällä? Cass kysyi ja nousi pöydästä.-Tulin hakemaan sinut! Kalle sanoi ja kaatoi Cassyn viereisen makuuhuoneen pedille.-Hei, en halua! Cass kiljui ja ajatteli:Onneksi Jerry nukkuu toisessa kerroksessa.-Teemme tämän, halusitpa tai et! Kalle sanoi ja rupesi pelehtimään Cassyn kanssa.-Lopeta! Cass kiljui.-Miksi? Tämähän on ihanaa! Ai niin! En muistanut kondomia! No mutta eihän se haittaa, jos tulee lapsia. Pääsetpähän jakamaan omaisuutesi kanssani! kalle sanoi ilveillen.-Älä luulekaan! Sinua en ikinä päästä kotiini, tulipa lapsia tai ei.-Niinkö? Kalle sanoi ja kiihdytti vauhtiaan.
Aamulla Cass heräsi pahaan oloon ja ryntäsi vessaan. Kallesta ei näkynyt jälkeäkään, mutta melkein kaikki Cassyn arvoesineet oli viety ja siitä Cass oli varma, että hän oli raskaana--Kallelle.-Huomenta, äiti! Jerry sanoi reippaasti rynnätessään portaita alas.-Huomenta, Cass huokaisi.-Mikä sinulla on? Jerry kysyi.-Ei mikään, aikuisten juttuja.-Ahaa...Jerry tuumasi.
-Ron, teetkö minulle voileivän? Amy kysyi sohvalla makoillen.-Tottakai teen, kultaseni! Ron vastasi. Yhtäkkiä Olivia alkoi itkeä.-Minä menen, syö sinä voileipäsi, Ron sanoi Amylle.-Hyvä on, Amy vastasi onnellisesti hymyillen.-Olen saanut maailman parhaimman miehen, Amy huokaisi. Juri silloin oveen koputettiin, mutta Ron ei kuullut sitä, koska hän oli kolmannessa kerroksessa. Amy avasi oven.-Moi, Jack! Ron on ylimmässä kerroksessa.-Eiku mulla on asiaa sulle,Jack sanoi.-Lara jätti mut. Jonkun toisen miehen takia.-Voi ei! Amy huudahti juuri samaan aikaan, kun hänen ja Jackin katseen kohtasivat.-Amy, olet niin kaunis, kun olet huolissasi,Jack sanoi.-Niin sinäkin, Amy sanoi. He alkoivat suudella intohimoisesti ja kaatuivat sohvalle muhinoimaan.Portaista kuului askelia.
-He! Ron tulee! Amy sanoi ja työnsi Jackin pois päältään.-Ai moi, Jack! Ron sanoi juuri, kun muhinoijat lopettivat.-Moi! Jack vastasi.-Onko Lara vähän suudellut sua, kun poskillas on huulipunaa.-Ööh... tota Lara jätti mut. Tää huulipuna johtuu siitä, kun kokeilin Laralta jäänyttä meikkiä...-Ai jaa. Mutta teki Lara kyllä ison virheen jättäessään sut, kyllä sä niin hyvä mies oot! Ron huudahti.-No, mun pitää nyt lähtee. Moi! Jack sanoi.-Moido! Ron ja Amy sanoivat yhteen ääneen.-Aih!Ron!Ron! Synnytykseni alkaa, Amy sanoi ja synnytti.-Voi miten ihanat kaksospojat! Amy sanoi.-Niin on! Ron vastasi.
Cassin maha pyöristyi täyttä vauhtia. Samalla aikaa myös ajatukset siitä, miten hän tekee Kallen kanssa laajentuivat kovasti. Ovikello soi.-Se on kuitenkin vain Kalle, Cass ajatteli ja antoi oven olla.
Sori, nyt kyllä saatte lukee ihan niistä tavallisista tarinoista, kun mulla ei energia riitä tän tekemiseen. tässä meni 4tuntii. meen nyt nukkuun
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.