Sateenvarjo

zoologi kirjoitti:

Kello oli puoli yhdeksän illalla ja Jaatinen ei heti tajunnut hänen ovikellonsa soivan ulkoa kuuluvan ukkosen jyrinän ja sisällä pauhaavan television äänen seasta. Ovella seisoi nainen jonka piirteissä oli jotain etäisen tuttua, ennen nähtyä.
- Iltaa.
- Iltaa, vastasi Jaatinen ja huomasi vasta nyt että nainen oli aivan sateen kastelema. Jaatinen teki tilaa päästääkseen ovellaseisojan eteiseen.
- Minä olen Vuorisen Ulla, Marjan pikkuserkku. Onko Marja kotosalla, kysyi nainen pälyillen Jaatisen ohi.
- Tuota, eh, Marja asu täällä. Me olemme eronneet - jo pari vuotta sitten. Marja ja lapset asuu keskustassa.
- Minä olin saanut tämän osoitteen, sanoi Ulla näyttäen hämmästyneeltä. Jaatinenkin oli hämmästynyt miten olisi voinut lähettää niin epäselvän osoitteenmuutoskortin jollekin vaimonsa sukulaiselle. Ulla katsoi vinosti hymyillen Jaatista näyttäen kädessään olevaa sateenvarjoa:
- En uskaltanut käyttää kun sanovat ettei se ole turvallista ukkosella.
- Niin, parempi se on olla varuillaan., vastaa Jaatinen. Samalla keittiöstä alkaa kuuluu kahvinkeittimen korinaa, jolloin hän jatkaa:
- Tuota, eh, sinä varmaan haluaisit kuivatella ja kupillinen kahviakin maistuisi.

Jaatinen haki naiselle pari suurta pyyhettä, viimeiset löytämänsä käyttämättömät. Ulla pujahti kylpyhuoneeseen ja kurkkasi kohta ovenraosta kysyen:
- Ei sinulla olisi lainata mitään kuivaa?
Jaatinen kipaisi hakemaan viimeisen pestyn flanellipaitansa ja ojensi sen Ullalle ovenraosta.
- Eikös sinun nimesi muuten ole Pekka, kuului kylpyhuoneesta.
- Juu, Pekka on, anteeksi etten muistanut esittäytyä, vaikka ollaanhan me kyllä tavattu joskus takavuosina.
Ulla tuli kylpyhuoneesta keittiöön Jaatisen punaruudullisessa flanellikauluspaidassa, pyyhe pään ympärillä kiedottuna ja toinen vyötäisillä hameena. Jaatinen kaatoi kuppeihin ja nosti avatun korppupussin pöytään.
- Kiitos, tämä tuntuu mukavalta, sanoi nainen hymyillen ja jatkoi, yksinkö sinä sitten täällä asut?
- Yksin, ei ole ankkuroitunut elämään mitään uutta. Lapset käy talvisin joka toinen viikonloppu ja näin kesällä ovat joskus viikon kaksi yhteen menoon.
- Tällaista tämä on, uusiopoikamieselämää, paikat ei aina ole ihan tiptop, jatkoi Jaatinen vielä nojaten poskeensa. Samassa hän huomasi sormiensa tahriutuvan partavaahtoon ja muisti olleensa suihkussa ja ajamassa partaansa ovikellon soidessa.
- Ohoh, on tainnut jäädä jotain puolitiehensä.

Nolona Jaatinen loikki kylpyhuoneeseensa ja jatkoi naamansa rahnuttamista valmiiksi. Hän ajatteli että toivottavasti nainen älyäisi häipyä tällä välin vaivihkaa, mutta huomasi sitten sen olevan mahdotonta koska suurin osa tämän vaatteista roikkui kuivumassa kylpyhuoneen naruilla. Jaatinen hypisteli rintaliivien pitsiä sormissaan ja alkoi sitten ajatella että toisaalta olisi mukavaa jos nainen jäisi vielä. Ei hänellä ole ollut eron jälkeen juurikaan seuraa.

Parta ajettuna Jaatinen palasi keittiöön. Ulla oli täyttänyt mukinsa pannusta ja istui edelleen pöydän äärellä.
- Sotkinko minä jotenkin iltaohjelmasi, kysyi hän.
- No problems, et todellakaan. Mitenkäs sinulla. On aika myöhä jo, tästä menee bussilla Marjalle toista tuntia tähän aikaan.
Ulla vilkaisi kelloaan.
- Meinaan, että voit jäädä kyllä yöksi tänne ja mennä sitten aamulla, jos ei teillä ollut mitään sovittua.
- Itse asiassa meillä ei ollut mitään sovittua, vastasi Ulla, minun oli tarkoitus yllättää Marja kun olen reissunpäällä täälläpäin Suomea. On silloin tällöin tekstailtu, mutta muuten on pidetty yhteyksiä kovin heikosti.

Jaatinen ja Ulla istuivat puolille öille keittiössä syöden naisen matkalaukustaan noutamia tuliaismakeisia ja rupatellen. Sitten Jaatinen petasi kömpelösti olohuoneen vuodesohvaan makuusijan ja vetäytyi omaan makuuhuoneeseensa hyvät yöt toivotellen. Vuoteellaan Jaatinen ajatteli naista. Hän ajatteli, ettei koko iltana ollut saanut suunnattua keskustelua minkäänlaisen aloitteenteon suuntaan, vaan oli antanut Ullan täysin pitää keskustelua yllä. Jaatinen pohti mielessään menevänsä herättelemään naista ja tekemään suorasukaisen ehdotuksen seksistä. Entä sitten jos nainen lähtisikin suuttuneena, se ei olisi hänelle mikään menetys. Toisaalta Jaatinen tiesi ettei hänestä olisi sellaisen suorasukaisen ehdotuksen tekijäksi, ei hän haluaisi olla sellainen paskiainen, jollaiseksi hänet oletusarvoisesti leimattaisiin. Lisäksi hän tiesi että hänen huono käytöksensä leviäisi Marjan korviin ja se olisi säälittävää. Hänen teki kuitenkin mieli seksiä ja nyt se tuntui liippaavan todella läheltä naisen jo ollessa hänen olohuoneessaan. Vielä ennen nukahtamistaan ristiriitaisissa tunnelmissa Jaatinen ajatteli että voisikohan olla mahdollista että koko Ullan käynti olisi joku Marjan järjestämä testi tai koe.

Jaatinen näki unta että hänen piti lähteä ulos sateeseen, mutta ei saanut sateenvarjoaan auki. Unessa hän asetti sateenvarjon reisiensä väliin yrittäen kaksin käsin tempoa mekanismia auki. Sitten uneen ilmestyivät naisen kädet jotka yrittivät auttaa häntä avaamisessa. Tässä kohtaa Jaatinen havahtui unestaan siihen, että joku runkkasi ja siveli kaksin käsin hänen puolijäykkää kaluaan. Kädet kuuluivat Ullalle joka hieman selin häneen istui vuoteen reunalla. Pimeässä makuhuoneessa Jaatinen tapitti avoimin silmin naista aprikoiden lopettaisiko tämä jos hoksaisi hänen havahtuneen hereille. Samalla kosketus oli saanut elimen jäykistymään täyteen juhlakuntoonsa.

Ullalla ei ollut yllään muuta kuin hänen flanellinen kauluspaitansa ja vaalea paljas peppu työntyi aivan Jaatisen naaman eteen Ullan kumartuessa ottamaan hänen kalunsa suuhunsa. Jotenkin typertyneenä Jaatinen päätti jatkaa teeskentelyä nukkumisesta ja antoi Ullan touhuta vapaasti. Jos tämäkin oli vain unta, oli tämä ainakin harvinaisen hyvää unta. Imettyään tovin Ulla kääntyi Jaatisen päälle kuiskien tämän korvaan:
- Pekka, Pekka, ...

Jaatinen vaikutti jotenkin säikähtäneeltä Ullan ollessa kumartuneena hänen ylleen samalla koko ajan sivellen hänen kaluaan. Kesti tovin ennen kuin hän älysi alkaa napittaa auki flanellipaidan nappeja tarttuakseen naista rinnoista. Pyöritellessään naisen nännejä sormissaan Jaatinen tajusi että kohta häneltä tulisi. Samalla Ulla vetäytyi alaspäin ja nuolaisi kielellään pitkän vedon kalun varresta terskan kärkeen. Silloin Jaatiselta lähti ja hän ampui koko lastin vatsalleen. Nolona ja mielessään kiroten hän pyörähti mahalleen vuoteessa.

Ulla oli noussut seisomaan vuoteen viereen ja kääntäessään päätään hän näki tämän pimpin edessään. Varovasti hän ojensi kättään ja kosketti karvaista kumpua. Ulla levitti hieman jalkojaan ja laittoi oman kätensä hävylleen alkaen hieroa sitä. Kohta alkoi kuulua kosteaa litinää ja nainen ohjasi Jaatisen etusormen sisäänsä ja asetteli tämän peukalon klitorikselleen. Jaatinen aloitti rytmikkään työskentelyn sormillaan Ullan huokaillessa ja ynistessä. Kohta Jaatinen alkoi tuntea myös uudelleen elonmerkkejä kalussaan. Silloin hän nousi seisomaan Ullan eteen tämän alkaessa taas runkata elintä.

Kun Jaatisen kalu oli taas jäykkä, kellisti hän naisen selälleen vuoteelleen ja levitti tämän reidet polvista. Ulla ohjasi Jaatisen sisään ja hän alkoi hieman kömpelösti pumpata imeskellen naisen vasenta korvaa ja puristellen oikeaa rintaa kädessään. Hetken päästä Ulla pääsi rytmiin ja alkoi työnnellä vastaan. Silloin Jaatinen tunsi että kohta hänellä tulisi taas ja ynisi siitä naisen korvaan. Orgasmin hetkellä Ulla risti jalkansa Jaatisen selän takana puristaen tätä itseään vasten.

Aktin jälkeen Jaatinen jäi raukeana makaamaan vuoteelleen Ullan hipsiessä pois makuuhuoneesta. Huojentuneet ja keveät ajatukset täyttivät hänen mielensä ennen nukahtamista. Herättyään Jaatinen käveli suoraan olohuoneeseensa, mutta siellä ei ollut ketään. Vuodesohva oli suljettu ja paikat olivat epäjärjestyksessä kuten aina. Samoin keittiössä ei ollut ketään, vain yksi käytetty kahvikuppi oli pöydällä ja toinen oli tiskattuna kaapissa. Kylpyhuoneessa ei enää roikkunut kenenkään muun vaatteita. Kun Jaatinen meni ovelle kurkatakseen rappukäytävään, hän huomasi eteisen pöydällä naisen sateenvarjon. Sen mekanismi ei toiminut.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä