Elementtien pienin mahdollinen massa?

Kuinka tuo kasvaminen tapahtuu? Sillä kaikki atomithan omaavat standardikoon. Niiden sisältämä informaatio neuvoo kuinka muodostaa yhdisteitä. Toisaalta voisi olla vaarallista jos tuo informaatio kehottaisi muodostamaan vettä H2O mielin määrin sillä koko maailma hukkuisi silloin veteen. Siksi pitää olla tuossa informaatiossa jokin rajoite sille kuinka paljon mitäkin yhdistettä tuotetaan.

Atomi = Siemen eli muoto

Kuinka sitten ensimmäinen DNA muodostui? Kuinka monimutkainen koodi pitää atomien omata voidakseen muodostaa DNA molekyylejä?

Tapahtuuko se itsestään ilman Jumalaa?

Toinen kysymys. Kuinka ensimmäistä kertaa energia , massa ja muoto sitoutui yhteen?
Miten pyöreä pallo eli protoni sai sisäänsä massan ja energian. Kuinka energia joka on luonteeltaan dynaamista pois karkaavaa voi sitoutua atomiin.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka tuo kasvaminen tapahtuu? Sillä kaikki atomithan omaavat standardikoon. Niiden sisältämä informaatio neuvoo kuinka muodostaa yhdisteitä. Toisaalta voisi olla vaarallista jos tuo informaatio kehottaisi muodostamaan vettä H2O mielin määrin sillä koko maailma hukkuisi silloin veteen. Siksi pitää olla tuossa informaatiossa jokin rajoite sille kuinka paljon mitäkin yhdistettä tuotetaan.

Atomi = Siemen eli muoto

Kuinka sitten ensimmäinen DNA muodostui? Kuinka monimutkainen koodi pitää atomien omata voidakseen muodostaa DNA molekyylejä?

Tapahtuuko se itsestään ilman Jumalaa?

Toinen kysymys. Kuinka ensimmäistä kertaa energia , massa ja muoto sitoutui yhteen?
Miten pyöreä pallo eli protoni sai sisäänsä massan ja energian. Kuinka energia joka on luonteeltaan dynaamista pois karkaavaa voi sitoutua atomiin.

Lue lisää

Kun kolmantena luomispäivänä luotiin kasvit niin itse asiassa se tarkoittaa luotiin SIEMENET ja niissä oleva informaatio koodi Kuinka kasvaa isommaksi ja muodostaa erilaisia muotoja.

Yksinkertaisin kaikista noista siemenistä on niin alkeellinen kuin pelkkä yksittäinen atomi.

Atominkin pitää sisältää informaatiota Kuinka kasvaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kun kolmantena luomispäivänä luotiin kasvit niin itse asiassa se tarkoittaa luotiin SIEMENET ja niissä oleva informaatio koodi Kuinka kasvaa isommaksi ja muodostaa erilaisia muotoja.

Yksinkertaisin kaikista noista siemenistä on niin alkeellinen kuin pelkkä yksittäinen atomi.

Atominkin pitää sisältää informaatiota Kuinka kasvaa.

Lue lisää

Atomien ei tarvi sisältää informaatiota. Kokonaisinformaatio voi perustua vain pariin "algoritmiin".

Tämä pätee ihmisten verisuoniverkostoon, neuronien kytkentöihin(aivot), muurahaisiin, mehiläisiin, yksisoluisista koostuvaan limaan jne.

Ne ei lähtökohtaisesti etene informaation perusteella. Vaan jatkaa saavutetun informaation perusteella.

Tästä ilmiöstä on tehty paljon tieteellistä tutkimusta. Mehiläiset ja muurahaiset selättää "kauppamatkustajan ongelman". Helposti. Ei-älyllisinä.
Yksisoluiset limakollektiivit selvittää annetussa labyrintissa saman, jos vaikka reunat on Tokion muotoiset. Aivoton kollektiivi tekee yhtä optimaalisen ratkaisun reittien osalta, kuin lukematon määrä kaupunkisuunnittelijoita, joiden ohjeiden mukaan metroverkosto suunniteltiin.

Geometria ja "Platonin kappaleet" on oleellisia, vaikka merkityksiä ei nykyään paljon annettaisikaan. Kaikissa kolmiulotteisissa objekteissa voidaan minimoida tilavuus ja maksimoida pinta-ala. Parilla säännöllä. Ja fraktaalein. Puiden oksistosta, ihmisten hiusverisuonistoon , aivojen neuroverkkoon, ja lumihiutaleisiin. Kaikki toimii rakenteellisilta osiltaan minimi-informaation mukaisesti. Fraktaaliluonne on osa luontoa. Matemaattinen, yhteinen, ja kiistämätön.

Anonyymi kirjoitti:

Atomien ei tarvi sisältää informaatiota. Kokonaisinformaatio voi perustua vain pariin "algoritmiin".

Tämä pätee ihmisten verisuoniverkostoon, neuronien kytkentöihin(aivot), muurahaisiin, mehiläisiin, yksisoluisista koostuvaan limaan jne.

Ne ei lähtökohtaisesti etene informaation perusteella. Vaan jatkaa saavutetun informaation perusteella.

Tästä ilmiöstä on tehty paljon tieteellistä tutkimusta. Mehiläiset ja muurahaiset selättää "kauppamatkustajan ongelman". Helposti. Ei-älyllisinä.
Yksisoluiset limakollektiivit selvittää annetussa labyrintissa saman, jos vaikka reunat on Tokion muotoiset. Aivoton kollektiivi tekee yhtä optimaalisen ratkaisun reittien osalta, kuin lukematon määrä kaupunkisuunnittelijoita, joiden ohjeiden mukaan metroverkosto suunniteltiin.

Geometria ja "Platonin kappaleet" on oleellisia, vaikka merkityksiä ei nykyään paljon annettaisikaan. Kaikissa kolmiulotteisissa objekteissa voidaan minimoida tilavuus ja maksimoida pinta-ala. Parilla säännöllä. Ja fraktaalein. Puiden oksistosta, ihmisten hiusverisuonistoon , aivojen neuroverkkoon, ja lumihiutaleisiin. Kaikki toimii rakenteellisilta osiltaan minimi-informaation mukaisesti. Fraktaaliluonne on osa luontoa. Matemaattinen, yhteinen, ja kiistämätön.

Lue lisää

"Kaikki toimii rakenteellisilta osiltaan minimi-informaation mukaisesti. Fraktaaliluonne on osa luontoa. Matemaattinen, yhteinen, ja kiistämätön."

Informaation määritelmä on täysin epämääräinen viestissä, jota kommentoit ja edelleen sinun viestissäsi. Ei ole mitään syytä tällä hetkellä väittää, että algoritmi ei ole sama asia, kuin se mitä ajetaan lopulta takaa näkemäsi keskustelun informaatiolla. Nimitän sitä tästä lähtien kuitenkin infoksi, jotta sitä ei sekotettaisi informaatioon. Jos ihmismuurahaiset rakentavat esim. pyramidin, niin infona voidaan pitää esim. hyvää pienosmallia tai kopiota valmiista pyramiidista. Eli myös 2D:ssä hahmoteltuja piirustuksia. Tämä olisi sinulle hyvin oiva paikka väittää, että piirustukset ovat turhia, jos olisi olemassa vain algoritmi, joka käskee siirtämään kiven kiven päälle. Voidaan kuitenkin väittää, että myös etukäteen omistetut kopiot ohjeista, joissa lukee 'kivi kiven päälle', on filosofisesti sama kuin se, että jollain on infoa hallussaan. Vaikka siinä tiedetty asia ei ole vain yksittäinen rakennus. Sellaiset ohjeet ja niiden olemassaolo olettavat aivan samoja ontologisia asioita. Siten jos et keskustelisi asiasta arkkitehtien kanssa , vaan filosofin kanssa, niin tälle joutuisit kuvailemaan ja todistamaan algoritmien olemassaolon. Keskustelu siitä, onko luonnossa olemassa piirustus vai onko siinä olemassa algoritmi on kuitenkin täysin teologinen väittely, ja samanlainen kysymys, kuin onko jumalalla vaatteet vai iho.

Teologista siitä tekee myös se, jos ei olla tarkkoja sen suhteen, että algoritmi voi olla vain se, minkä tulos on aina pilkulleen tarkka objektin lopputuloksen ja kaikkien vaiheiden kanssa. Eli jos sanot, että on olemassa algoritmi, joka voisi vain hämärästi kuvailla yksilöiden tulevaisuuden päämäärää, ja väität sitäkin algoritmia todellisuuden sisällöksi, joka todellisuudessa pitää ottaa huomioon keskeisenä osana jotain. On kuteinkin täysin ylimääräistä infon liikakäyttöä, että infoa sisällytetään algoritmiin, jota ei käytetä, ja siihen asiaan, mikä pilkulleen tuli tapahtumaan.

Oikean informaation on vaikea olla muuta kuin minimi-informaation verran. Jonkun pitäisi ehdottaa täysin eri systeemejä, jotta puhuttaisiin informaatioista, jotka eivät ole samoja asioita ja siten yhtä suuria. Et ole minusta siis puhunut mistään minimi-informaatiosta muutoin kuin merkityksessä, että ei pidä teologisesti uskoa asioiden kopioihin, ideoihin, eikä älykkyyksiin, koska ne laskettaisiin lisäinformaatioksi koko universumin informaatiossa. Minimi-informaatio ei ole asia, mikä tapahtuu ja mihin jokin pyrkii. Jos sanoisit, että luonnossa käytetään algoritmisuuden takia vähän informaatiota, niin se että sanoisit luonnon pyrkivän vielä pienempään minimi-informaatioon, olisi sama kuin sanoisit olevan mallin jostakin mihin pyrkiä, eli loisit itse ylimääräistä informaatiota (toinen mahdollisuus ehkä olisi, että on algoritmien algoritmi, mutta siinä huomaa se riski, että algoritmien algoritmille algoritmit ovat informaatiota). Matematiikassa voisi olla olemassa algoritmi, joka on oikean informaation tuhoamisen algoritmi, mutta luonto tuskin käyttää sitä, tai muuten se loppuisi nopeasti.

"Kaikissa kolmiulotteisissa objekteissa voidaan minimoida tilavuus ja maksimoida pinta-ala."

Siili on lisännyt pinta-alaansa (ei tosin minkään elimensä, vaan täysin elottoman ulkokuorensa), mutta kilpikonna ei ole. Suurin osa luonnosta ei ole nähtävästi kiinnostunut pinta-alastaan. Ja jos katsot niiden uloimman kuoren alle - hieman alempaan kuoreen - niin tosiasiassa siilinkin iho on täysin tasainen. Suuri pinta-ala tarkoittaisi ympäristöään lämpimämmälle eliölle nimittäin valtavaa poistuvan lämpösäteilyn määrää, ja eliön tulisi syödä jatkuvasti kompensoidakseen sen. Toinen tapa maksimoida pinta ala vs. tilavuus on ryhtyä pieneksi kuin bakteeri, mutta silti maapallolla on ollut kaikkia eliölajeja dinosauruksiin asti.

1

Anonyymi kirjoitti:

"Kaikki toimii rakenteellisilta osiltaan minimi-informaation mukaisesti. Fraktaaliluonne on osa luontoa. Matemaattinen, yhteinen, ja kiistämätön."

Informaation määritelmä on täysin epämääräinen viestissä, jota kommentoit ja edelleen sinun viestissäsi. Ei ole mitään syytä tällä hetkellä väittää, että algoritmi ei ole sama asia, kuin se mitä ajetaan lopulta takaa näkemäsi keskustelun informaatiolla. Nimitän sitä tästä lähtien kuitenkin infoksi, jotta sitä ei sekotettaisi informaatioon. Jos ihmismuurahaiset rakentavat esim. pyramidin, niin infona voidaan pitää esim. hyvää pienosmallia tai kopiota valmiista pyramiidista. Eli myös 2D:ssä hahmoteltuja piirustuksia. Tämä olisi sinulle hyvin oiva paikka väittää, että piirustukset ovat turhia, jos olisi olemassa vain algoritmi, joka käskee siirtämään kiven kiven päälle. Voidaan kuitenkin väittää, että myös etukäteen omistetut kopiot ohjeista, joissa lukee 'kivi kiven päälle', on filosofisesti sama kuin se, että jollain on infoa hallussaan. Vaikka siinä tiedetty asia ei ole vain yksittäinen rakennus. Sellaiset ohjeet ja niiden olemassaolo olettavat aivan samoja ontologisia asioita. Siten jos et keskustelisi asiasta arkkitehtien kanssa , vaan filosofin kanssa, niin tälle joutuisit kuvailemaan ja todistamaan algoritmien olemassaolon. Keskustelu siitä, onko luonnossa olemassa piirustus vai onko siinä olemassa algoritmi on kuitenkin täysin teologinen väittely, ja samanlainen kysymys, kuin onko jumalalla vaatteet vai iho.

Teologista siitä tekee myös se, jos ei olla tarkkoja sen suhteen, että algoritmi voi olla vain se, minkä tulos on aina pilkulleen tarkka objektin lopputuloksen ja kaikkien vaiheiden kanssa. Eli jos sanot, että on olemassa algoritmi, joka voisi vain hämärästi kuvailla yksilöiden tulevaisuuden päämäärää, ja väität sitäkin algoritmia todellisuuden sisällöksi, joka todellisuudessa pitää ottaa huomioon keskeisenä osana jotain. On kuteinkin täysin ylimääräistä infon liikakäyttöä, että infoa sisällytetään algoritmiin, jota ei käytetä, ja siihen asiaan, mikä pilkulleen tuli tapahtumaan.

Oikean informaation on vaikea olla muuta kuin minimi-informaation verran. Jonkun pitäisi ehdottaa täysin eri systeemejä, jotta puhuttaisiin informaatioista, jotka eivät ole samoja asioita ja siten yhtä suuria. Et ole minusta siis puhunut mistään minimi-informaatiosta muutoin kuin merkityksessä, että ei pidä teologisesti uskoa asioiden kopioihin, ideoihin, eikä älykkyyksiin, koska ne laskettaisiin lisäinformaatioksi koko universumin informaatiossa. Minimi-informaatio ei ole asia, mikä tapahtuu ja mihin jokin pyrkii. Jos sanoisit, että luonnossa käytetään algoritmisuuden takia vähän informaatiota, niin se että sanoisit luonnon pyrkivän vielä pienempään minimi-informaatioon, olisi sama kuin sanoisit olevan mallin jostakin mihin pyrkiä, eli loisit itse ylimääräistä informaatiota (toinen mahdollisuus ehkä olisi, että on algoritmien algoritmi, mutta siinä huomaa se riski, että algoritmien algoritmille algoritmit ovat informaatiota). Matematiikassa voisi olla olemassa algoritmi, joka on oikean informaation tuhoamisen algoritmi, mutta luonto tuskin käyttää sitä, tai muuten se loppuisi nopeasti.

"Kaikissa kolmiulotteisissa objekteissa voidaan minimoida tilavuus ja maksimoida pinta-ala."

Siili on lisännyt pinta-alaansa (ei tosin minkään elimensä, vaan täysin elottoman ulkokuorensa), mutta kilpikonna ei ole. Suurin osa luonnosta ei ole nähtävästi kiinnostunut pinta-alastaan. Ja jos katsot niiden uloimman kuoren alle - hieman alempaan kuoreen - niin tosiasiassa siilinkin iho on täysin tasainen. Suuri pinta-ala tarkoittaisi ympäristöään lämpimämmälle eliölle nimittäin valtavaa poistuvan lämpösäteilyn määrää, ja eliön tulisi syödä jatkuvasti kompensoidakseen sen. Toinen tapa maksimoida pinta ala vs. tilavuus on ryhtyä pieneksi kuin bakteeri, mutta silti maapallolla on ollut kaikkia eliölajeja dinosauruksiin asti.

1

Lue lisää

"Parilla säännöllä. Ja fraktaalein. Puiden oksistosta, ihmisten hiusverisuonistoon , aivojen neuroverkkoon, ja lumihiutaleisiin. Kaikki toimii rakenteellisilta osiltaan minimi-informaation mukaisesti."

Ihmisen verisuonet ovat hyvin erilaiset verrattuna puihin ja lumihiutaleisiin. Niissä ei toimisi lainkaan sellainen algoritmi, kuin 'pitene vasemmalta oikealle', 'jos olet pidennyt paljon, niin kasvata toisia viivoja ortogonaaliseen suuntaan'. Puut tekevät tuota varmaan noin yksinkertaisesti siksi, että jokainen niiden kasvattama oksa on pysyvä ja pitkäaikainen. Silloin niitä ei voida kasvattaa vain turhaan. Verisuonten ja sellaisten kasvin osien kuin juurten ja sammalten kasvu on paljon vapaampaa. Ne voivat kasvattaa uusia viivoja melkein minne tahansa, jos sinne saa kasvaa. Lisäksi verisuonet saavat kasvaa yhteen (tai muutoin uusi ja tuore valtimon hiussuoni ei löytäisi laskimoa koskaan ja mikään uusi suoni ei olisi toimiva, vaan joutuisit elämään muutaman alkion tekemän suonen kanssa). Verisuonet voivat kasvaa yhteen monta kertaa ja samoin ne voivat myös poistaa itsestään kokonaisia viivoja ja liittymiä. Tällä ei ole mitään yksikertaista algoritmia, joka olisi nähtävissä hyvin makroskooppisesti. Tämän takia voisi mielummin sanoa, että verisuonten elämä on vapaata algoritmeista ja melkein kuin vapaatahtoinen olento.

Puu on hyvin erilainen verratuna lumihiutaleeseen. Lumihitaleessa on vapaita paikkoja molekyyleille, koska potentiaalienergia on pienin jossain paikassa. Puulla on abstraktisti sanottuna pyrkimys moniin muihin asioihin kuin tähän. Jos haluat olla fyysikko, voit väittää, että myös puussa on kyseessä sama menetelmä, että molekyylit pyrkivät sinne, missä minimoidaan energia, mutta puun erottaa siinä lumihiutaleesta se, että puu on silloin joukko sellaisia molekyylejä, jotka sisältä solusta käsin ohjailevat seuraavan molekyylin olosuhteita. Omilla olosuhteillaan, jotka ovat miljardi vuotta vanhoja. Kun taas lumihiutaleessa on aina läsnä vain muutamaa aineosaa ja jokainen lumihiutale voisi olla noin minuutin vanha olento.

Jos informaatio tarkoittaisi jotain, mitä voi olla DNA:ssa kerättynä miljardeina vuosina, niin mikään elävä missään ei toimisi minimi-informaation mukaisesti. Kun verrataan sitä, mitä olisi pieni informaation määrä ja suuri. Voi silti pitää paikkansa, että eliö voisi hankkitua eroon informaatiosta, joka ei tuota sille hyötyä.

"Ne ei lähtökohtaisesti etene informaation perusteella. Vaan jatkaa saavutetun informaation perusteella."

Tämä lause ei sano oikeasti mitään, koska eteneminen ja jatkaminen ovat toistensa synonyymejä. Ja koska saavutettukin informaatio on informaatiota. Jos algoritmi rakentaa pyramidin, niin tarkoitat, että yksi tapa nimittää infoa on olemassaolevat valmiiksi asetetut kivet alustalla (tosin algoritmi, joka itse alkaisi rakentaa jotain, tietäisi miten tehdä niitä kiviä kalliosta). Tässä kohtaa ei siis ole oikein kutsua myös pyramidin piirrustusta infoksi. Joten johtopäätös olisi vain, että on aivan sama, miten jotakin tekee kallioiden kivillä, ja mitä tekee puolivalmiilla pyramidilla, koska molemmissa tapauksissa on otettava huomioon nämä kivet. Eikä viestisi tarkoitus ollut sanoa, että luonto voi tehdä pyramidin ilman mitään kiviä.

Piirustusta vastaava algoritmi on muuten sellainen, että se pystyy poistamaan väärässä paikassa jostain muusta syystä olevat kivet. Algoritmi, joka arvioi ja korjaa tämän hetken kivi-informaatiota, on kehittynyt algoritmi ja lähentelee ehkä tekoälyä. Jotta algoritmi tekisi tätä, niin voi olla, että sillä on enemmän kivien kaltaista informaatiota jossain muuallakin kuin tällä hetkellä alustalla, mutta tietokonenörtit ovat optimoineet ja kryptisesti salanneet tämän siten, ettei se ole täysi piirustus kokonaisuudesta.

"Tästä ilmiöstä on tehty paljon tieteellistä tutkimusta. Mehiläiset ja muurahaiset selättää "kauppamatkustajan ongelman". Helposti. Ei-älyllisinä."

Keskustelussa algoritmeista ei ehkä kannata tuoda esiin algoritmilla toimivaa tietokoneongelmaa ja väittää, että eläinkin ratkaisee sen. Tietokonealgoritmina tuo on valtavasti kapasiteettia vaativa lyhyen koodin tehtävä, mikä viittaisi suureen informaation kapasiteettiin mutta pienen infon kapasiteettiin (mikä on tietääkseni juuri päinvastoin kuin haluat). Ongelman olemassaolo ja ratkaisun etsiminen siihen ei lainkaan kerro siitä, että luonnolla olisi käytössä algoritmi tätä varten. Samoin kuin pyramidien olemassaolo ei kerro, että ne tehtiin periaatteella 'kiveä kiven päälle' tietämättä, mihin se johtaa. Ongelman olemassaololle ja myös sen ratkeamiselle (pyramidi on valmis) voi esittää minkä tahansa teorian muun kuin 'algoritmilla tehty' ja jos puhutaan matemaattisista ongelmista, niin yksi teoria voi olla 'ratkaisu on arvattu oikein'. Alla katsellaan mehiläisten tekemisiä ns. ongelman ratkaisun aikana ja todetaan ettei sillä ole mitään tekemistä algoritmien kanssa.

2

Anonyymi kirjoitti:

"Parilla säännöllä. Ja fraktaalein. Puiden oksistosta, ihmisten hiusverisuonistoon , aivojen neuroverkkoon, ja lumihiutaleisiin. Kaikki toimii rakenteellisilta osiltaan minimi-informaation mukaisesti."

Ihmisen verisuonet ovat hyvin erilaiset verrattuna puihin ja lumihiutaleisiin. Niissä ei toimisi lainkaan sellainen algoritmi, kuin 'pitene vasemmalta oikealle', 'jos olet pidennyt paljon, niin kasvata toisia viivoja ortogonaaliseen suuntaan'. Puut tekevät tuota varmaan noin yksinkertaisesti siksi, että jokainen niiden kasvattama oksa on pysyvä ja pitkäaikainen. Silloin niitä ei voida kasvattaa vain turhaan. Verisuonten ja sellaisten kasvin osien kuin juurten ja sammalten kasvu on paljon vapaampaa. Ne voivat kasvattaa uusia viivoja melkein minne tahansa, jos sinne saa kasvaa. Lisäksi verisuonet saavat kasvaa yhteen (tai muutoin uusi ja tuore valtimon hiussuoni ei löytäisi laskimoa koskaan ja mikään uusi suoni ei olisi toimiva, vaan joutuisit elämään muutaman alkion tekemän suonen kanssa). Verisuonet voivat kasvaa yhteen monta kertaa ja samoin ne voivat myös poistaa itsestään kokonaisia viivoja ja liittymiä. Tällä ei ole mitään yksikertaista algoritmia, joka olisi nähtävissä hyvin makroskooppisesti. Tämän takia voisi mielummin sanoa, että verisuonten elämä on vapaata algoritmeista ja melkein kuin vapaatahtoinen olento.

Puu on hyvin erilainen verratuna lumihiutaleeseen. Lumihitaleessa on vapaita paikkoja molekyyleille, koska potentiaalienergia on pienin jossain paikassa. Puulla on abstraktisti sanottuna pyrkimys moniin muihin asioihin kuin tähän. Jos haluat olla fyysikko, voit väittää, että myös puussa on kyseessä sama menetelmä, että molekyylit pyrkivät sinne, missä minimoidaan energia, mutta puun erottaa siinä lumihiutaleesta se, että puu on silloin joukko sellaisia molekyylejä, jotka sisältä solusta käsin ohjailevat seuraavan molekyylin olosuhteita. Omilla olosuhteillaan, jotka ovat miljardi vuotta vanhoja. Kun taas lumihiutaleessa on aina läsnä vain muutamaa aineosaa ja jokainen lumihiutale voisi olla noin minuutin vanha olento.

Jos informaatio tarkoittaisi jotain, mitä voi olla DNA:ssa kerättynä miljardeina vuosina, niin mikään elävä missään ei toimisi minimi-informaation mukaisesti. Kun verrataan sitä, mitä olisi pieni informaation määrä ja suuri. Voi silti pitää paikkansa, että eliö voisi hankkitua eroon informaatiosta, joka ei tuota sille hyötyä.

"Ne ei lähtökohtaisesti etene informaation perusteella. Vaan jatkaa saavutetun informaation perusteella."

Tämä lause ei sano oikeasti mitään, koska eteneminen ja jatkaminen ovat toistensa synonyymejä. Ja koska saavutettukin informaatio on informaatiota. Jos algoritmi rakentaa pyramidin, niin tarkoitat, että yksi tapa nimittää infoa on olemassaolevat valmiiksi asetetut kivet alustalla (tosin algoritmi, joka itse alkaisi rakentaa jotain, tietäisi miten tehdä niitä kiviä kalliosta). Tässä kohtaa ei siis ole oikein kutsua myös pyramidin piirrustusta infoksi. Joten johtopäätös olisi vain, että on aivan sama, miten jotakin tekee kallioiden kivillä, ja mitä tekee puolivalmiilla pyramidilla, koska molemmissa tapauksissa on otettava huomioon nämä kivet. Eikä viestisi tarkoitus ollut sanoa, että luonto voi tehdä pyramidin ilman mitään kiviä.

Piirustusta vastaava algoritmi on muuten sellainen, että se pystyy poistamaan väärässä paikassa jostain muusta syystä olevat kivet. Algoritmi, joka arvioi ja korjaa tämän hetken kivi-informaatiota, on kehittynyt algoritmi ja lähentelee ehkä tekoälyä. Jotta algoritmi tekisi tätä, niin voi olla, että sillä on enemmän kivien kaltaista informaatiota jossain muuallakin kuin tällä hetkellä alustalla, mutta tietokonenörtit ovat optimoineet ja kryptisesti salanneet tämän siten, ettei se ole täysi piirustus kokonaisuudesta.

"Tästä ilmiöstä on tehty paljon tieteellistä tutkimusta. Mehiläiset ja muurahaiset selättää "kauppamatkustajan ongelman". Helposti. Ei-älyllisinä."

Keskustelussa algoritmeista ei ehkä kannata tuoda esiin algoritmilla toimivaa tietokoneongelmaa ja väittää, että eläinkin ratkaisee sen. Tietokonealgoritmina tuo on valtavasti kapasiteettia vaativa lyhyen koodin tehtävä, mikä viittaisi suureen informaation kapasiteettiin mutta pienen infon kapasiteettiin (mikä on tietääkseni juuri päinvastoin kuin haluat). Ongelman olemassaolo ja ratkaisun etsiminen siihen ei lainkaan kerro siitä, että luonnolla olisi käytössä algoritmi tätä varten. Samoin kuin pyramidien olemassaolo ei kerro, että ne tehtiin periaatteella 'kiveä kiven päälle' tietämättä, mihin se johtaa. Ongelman olemassaololle ja myös sen ratkeamiselle (pyramidi on valmis) voi esittää minkä tahansa teorian muun kuin 'algoritmilla tehty' ja jos puhutaan matemaattisista ongelmista, niin yksi teoria voi olla 'ratkaisu on arvattu oikein'. Alla katsellaan mehiläisten tekemisiä ns. ongelman ratkaisun aikana ja todetaan ettei sillä ole mitään tekemistä algoritmien kanssa.

2

Lue lisää

https://aperiodical.com/2015/03/apiological-part-3/
Tässä on ilmeisesti annettu aika laajasti useiden kokeiden asetelmat ja lopputuloksia. Yhteensä noista ei saisi sitä käsitettä, että mehiläinen pystyy ikinä saavuttamaan tarkkoja optimireittejä. Aina kun ne pyrkivät pois ns. 'mene lähimpään seuraavaan', olisi myös parempi arvioida syitä siihen, mikä niissä on mahdollistanut sen, että ne tekivät jotain muuta tai oppivat siitä jotain. Tätä ennen mehiläiset nimittäin lensivät samoille kukille useita kertoja, ja ne tekivät viimeisen ratkaisunsa vasta myöhemmin opittuaan jotenkin kyseisen paikan. Tietokonealgoritmi tekisi myös kaiken useita kertoja, mutta mehiläiset eivät ilmeisesti koskaan toimineet näin. Vaan jos ongelma oli helppo, niin ne eivät kokeilleet uusia asioita lainkaan. Tämä viittaisi siihen, että mehiläinen oppii jokaisesta kukka-asetelmasta jotain ehkä katsomalla joskus ympärilleen (mitä tietokone ei tee). Tai ainakin aurinkoon, mistä sille ehkä jää muistiin (infoksi), joku käsitys siitä, että onko se mennyt siksakkia moneen kertaan. Ylipäänsä ilmeisesti et väitä, että mehiläinen katsoo ympärilleen ja käyttää sitten keskusyksikköään eliminoimaan tyhmiä valintoja. Sen täytyy kokeilla jotain, ja sitten sille syntyy jokin mutu-päätös sekä kiintyminen joihinkin niistä, ja nämä tunteet sattuvat olemaan oikean suuntaisia ollakseen hyviä reittejä.

Esimerkiksi niille näytetään annetun sellaisia tehtäviä, missä lyhyin reitti on kiertää yksi ulkoympyrä (tilassa joka on ympäriltä suljettu). Mehiläisen älykkyys, joka todellakin on älykkyyttä, on voinut päätyä joskus tähän, koska sillä tuntuu joko olevan tieto, että ympyrä on lyhyin, tai se vain preferoi joskus ympyrän. Haen tällä takaa DNA:n mahdollistamia eliöiden automaattisia viha-rakkaussuhteita eri tekemisiin, mikä ei viittaa tässä esim. ympyrään vaan seiniin. Ne voivat olla jotain mitä on pakko tavoitella, tai sitten ne voivat olla infoa, mitä täytyy tietää ollakseen hyvällä reitillä.

Algoritmisuudessa ja monessa muussakin teoriassa olisi ongelmana se, että niissä tulee olettaa, että mehiläisellä on käsitys käytetystä ajasta, tai lennetyistä metreistä. Samalla yritit väittää, ettei niillä algoritmitapauksessa muka olisi älyä. Sen sijaan voisi olla, niin että mehiläisellä on DNA-pohjainen kyky tulla ärtyneemmäksi, jos se joutui menemään siksakkia (joissain tehtävissä siksakkikin on parempi kuin muut siksakit, ja todellinen mehiläisen äly voi olla muistaa, mikä ärsytti missäkin alueessa ja sen mukaan antaa siksakin ärsyttää). Sinun pitäisi ainakin saada selville, onko mehiläisellä väsyneempi olo pidemmän reitin jälkeen ja siitä tuleva pitkäaikainen ärtymys. Se voi aikaansaada sen, että mehiläinen alkaa kokeilla muita asioita, mutta ei selitä tehdä jotain valintaa eikä pysymistä jossain valinnassa.

Lisäksi oikea havaittu mehiläisten peruskäyttäytyminen on joskus muotoa, 'mene takaisin edelliseen', joten se algoritmi, mihin ne näyttävät pyrkivän, ei ole mikään missään mainituista algoritmeista, ja mihin ihmiset ovat halunneet pyrkiä (mutta mihin ihmiset eivät päätyisi itsekään, jos he kokisivat kukkien käytön ainoana elinkeinonaan eikä älykkyystehtävänä).

Jos ajattelit, että luonnossa on algoritmi, joka etsii ratkaisua kukille niinkuin ihminen tietokoneella, niin tämä edellyttäisi sitä, että kaikki vaihtoehdot käydään läpi ennen kuin puhutaan lopputuloksesta. Se on yhdelle mehiläiselle liikaa, mutta voisit väittää, että koko luonnon olemassaolo on sitä, että se käy kaikki vaihtoehdot läpi. Missä joskus kukat ovat galakseja, ja mehiläiset relativistisia hiukkasia, joilla on tietyt nimet. Tällöin ei voida puhua algoritmin toteuttamisesta ennenkuin määritellään, että on olemassa niin paljon informaatiota kuin mitä tarvitaan sen muistamiseen, että montako vaihtoehtoa on jo käyty ja montako on jäljellä. Muutoin systeemi ei tee algoritmia vaan se tekee satunnaista kohteiden (kierrosten) valintaa 'mene mihin tahansa (kierrokseen) seuraavaksi'. Tässäkään ongelman olemassaolo ei kerro mitään olemassaolon luonteesta, vaan kaikkia olemassaoloja koskee se, että jos ne ovat avaruudessa, niin nillä on avaruuden ongelmia.

3

Anonyymi kirjoitti:

https://aperiodical.com/2015/03/apiological-part-3/
Tässä on ilmeisesti annettu aika laajasti useiden kokeiden asetelmat ja lopputuloksia. Yhteensä noista ei saisi sitä käsitettä, että mehiläinen pystyy ikinä saavuttamaan tarkkoja optimireittejä. Aina kun ne pyrkivät pois ns. 'mene lähimpään seuraavaan', olisi myös parempi arvioida syitä siihen, mikä niissä on mahdollistanut sen, että ne tekivät jotain muuta tai oppivat siitä jotain. Tätä ennen mehiläiset nimittäin lensivät samoille kukille useita kertoja, ja ne tekivät viimeisen ratkaisunsa vasta myöhemmin opittuaan jotenkin kyseisen paikan. Tietokonealgoritmi tekisi myös kaiken useita kertoja, mutta mehiläiset eivät ilmeisesti koskaan toimineet näin. Vaan jos ongelma oli helppo, niin ne eivät kokeilleet uusia asioita lainkaan. Tämä viittaisi siihen, että mehiläinen oppii jokaisesta kukka-asetelmasta jotain ehkä katsomalla joskus ympärilleen (mitä tietokone ei tee). Tai ainakin aurinkoon, mistä sille ehkä jää muistiin (infoksi), joku käsitys siitä, että onko se mennyt siksakkia moneen kertaan. Ylipäänsä ilmeisesti et väitä, että mehiläinen katsoo ympärilleen ja käyttää sitten keskusyksikköään eliminoimaan tyhmiä valintoja. Sen täytyy kokeilla jotain, ja sitten sille syntyy jokin mutu-päätös sekä kiintyminen joihinkin niistä, ja nämä tunteet sattuvat olemaan oikean suuntaisia ollakseen hyviä reittejä.

Esimerkiksi niille näytetään annetun sellaisia tehtäviä, missä lyhyin reitti on kiertää yksi ulkoympyrä (tilassa joka on ympäriltä suljettu). Mehiläisen älykkyys, joka todellakin on älykkyyttä, on voinut päätyä joskus tähän, koska sillä tuntuu joko olevan tieto, että ympyrä on lyhyin, tai se vain preferoi joskus ympyrän. Haen tällä takaa DNA:n mahdollistamia eliöiden automaattisia viha-rakkaussuhteita eri tekemisiin, mikä ei viittaa tässä esim. ympyrään vaan seiniin. Ne voivat olla jotain mitä on pakko tavoitella, tai sitten ne voivat olla infoa, mitä täytyy tietää ollakseen hyvällä reitillä.

Algoritmisuudessa ja monessa muussakin teoriassa olisi ongelmana se, että niissä tulee olettaa, että mehiläisellä on käsitys käytetystä ajasta, tai lennetyistä metreistä. Samalla yritit väittää, ettei niillä algoritmitapauksessa muka olisi älyä. Sen sijaan voisi olla, niin että mehiläisellä on DNA-pohjainen kyky tulla ärtyneemmäksi, jos se joutui menemään siksakkia (joissain tehtävissä siksakkikin on parempi kuin muut siksakit, ja todellinen mehiläisen äly voi olla muistaa, mikä ärsytti missäkin alueessa ja sen mukaan antaa siksakin ärsyttää). Sinun pitäisi ainakin saada selville, onko mehiläisellä väsyneempi olo pidemmän reitin jälkeen ja siitä tuleva pitkäaikainen ärtymys. Se voi aikaansaada sen, että mehiläinen alkaa kokeilla muita asioita, mutta ei selitä tehdä jotain valintaa eikä pysymistä jossain valinnassa.

Lisäksi oikea havaittu mehiläisten peruskäyttäytyminen on joskus muotoa, 'mene takaisin edelliseen', joten se algoritmi, mihin ne näyttävät pyrkivän, ei ole mikään missään mainituista algoritmeista, ja mihin ihmiset ovat halunneet pyrkiä (mutta mihin ihmiset eivät päätyisi itsekään, jos he kokisivat kukkien käytön ainoana elinkeinonaan eikä älykkyystehtävänä).

Jos ajattelit, että luonnossa on algoritmi, joka etsii ratkaisua kukille niinkuin ihminen tietokoneella, niin tämä edellyttäisi sitä, että kaikki vaihtoehdot käydään läpi ennen kuin puhutaan lopputuloksesta. Se on yhdelle mehiläiselle liikaa, mutta voisit väittää, että koko luonnon olemassaolo on sitä, että se käy kaikki vaihtoehdot läpi. Missä joskus kukat ovat galakseja, ja mehiläiset relativistisia hiukkasia, joilla on tietyt nimet. Tällöin ei voida puhua algoritmin toteuttamisesta ennenkuin määritellään, että on olemassa niin paljon informaatiota kuin mitä tarvitaan sen muistamiseen, että montako vaihtoehtoa on jo käyty ja montako on jäljellä. Muutoin systeemi ei tee algoritmia vaan se tekee satunnaista kohteiden (kierrosten) valintaa 'mene mihin tahansa (kierrokseen) seuraavaksi'. Tässäkään ongelman olemassaolo ei kerro mitään olemassaolon luonteesta, vaan kaikkia olemassaoloja koskee se, että jos ne ovat avaruudessa, niin nillä on avaruuden ongelmia.

3

Lue lisää

"Yksisoluiset limakollektiivit selvittää annetussa labyrintissa saman, jos vaikka reunat on Tokion muotoiset. Aivoton kollektiivi tekee yhtä optimaalisen ratkaisun reittien osalta, kuin lukematon määrä kaupunkisuunnittelijoita, joiden ohjeiden mukaan metroverkosto suunniteltiin."

Tapaus tuskin on relevantti. Labyrintin läpi meneminen on aivan eri asia kuin piirtää labyrintti. Koeta esim. yhdeltä istumalta tehdä labyrintti, jossa on olemassa edes alku ja loppu. Tehtävät eroavat toisistaan eniten kuitenkin siinä, että yrittäisit suoriutua kummastakin jonkun algoritmin avulla. Eli 'käänny aina oikealle' on aivan eri tason algoritmi, kuin joku karttageneraattori. Tämän lisäksi tässä ei ollut mitään näyttöä siitä, että sokkelon ratkaisu olisi eläimille algoritmiin perustuva. Niillä on kykyjä ja jotain tapahtuu, mutta mitään algoritmia ei ole tunnistettu niiden toimissa, eikä se tuntuisi ohjaavan niitä.

Oliko teksteissäsi missään vaiheessa viitattu johonkin, mitä eläimet rakentavat? Niitä ei kannata verrata täysin tietokoneoptimoituun älykkyyteen, ellei joku insinööri ole oikeasti laskenut, että onko jossain pesäkkeessä kaikki oikeasti kohdallaan. Jos on, niin sitten näissä luonto on itse jonkinlainen tietokone. En kuitenkaan tarkoita tietokoneella ainoastaan abstraktia algoritmia, jolla on vain koodinsa. Voi olla, että eliöt osaavat rakentaa asioita, koska niillä on kyky kopioida toisiaan tai kopioida myöhemmällä iällä jotain, missä olivat syntyneet. Tämä ei ole siis valmista DNA-tietoa siitä mitä rakentaa, vaan DNA:sta tulee vain pyrkimys kopioida muiden tuotteita. Kun eliö tarvitsee lapsuutensa rakenteet malliksi, tämä on minusta yhtä paljon info-painotteista ongelman ratkontaa kuin algoritmista.

Tekstissä on taas määritelmällisiä ongelmia. Kaupunkisuunnittelija ei tee metroverkostoa vaan piirrustuksen. Mistä voidaan päätellä, että piirrustuksen tekijä käytti infoa, kun nyt ei olekaan annettu valmiina mitään tilannetta, missä alussa ollut info tiedetään? Kun ihminen tekee jotain, hän ei välttämättä toimi mitenkään eri tavalla kuin maailmankaikkeuden muu aine. Silti jos haluaisit tietää, miten hän päätyi johonkin, niin joutuisit käsittelemään algoritmeja, jotka ovat paljon vaikeampia, kuin seurata jonkun eläimen tekemisiä. Eri suuruinen älyllisyys ei ole mikään hyvä merkki siitä että olisi olemassa jokin keskustelu informaation ja algoritmien asettamisesta vastakkain. Periaatteessa tekoäly osoittaa sitä, että algoritmi vaikuttaa älykkäältä. Samalla tavalla kuin kirja infoa osoittaa sitä myös.

Onko idea lisäksi se, että jos älykkäitä yksilöitä on monta, niin heidän yhteistyönsä on silti sama kuin liman aikaansaannos?

...

Algoritmisuus makrokappaleilla luonnossa on täysin hyödytön käsite, koska se ei vastaa elämän syntymisen ongelmaan lainkaan. Ennen kuin solut tajusivat että voi tehdä suonia tai oksia, ne eivät osanneet mitään tästä. Ja elämän syntyä varten olisi pitänyt sanoa, miksi soluja on, ja mahdollisesti, miksi ne ovat vielä joskus tulleet sellaisiksi makrokappaleiksi missä aloit nähdä algoritmeja. Joskus elämässä oli siis aika, kun ei käytetty mitään ikinä mainittua algoritmia. Ja sitten algoritmit mukamas tulivat käyttöön. Voit ehkä nähdä elämän synnyn ongelman vielä sillä tavalla, että se on algoritmin valitsemisen ongelma tms. mutta tähän sinulla ei ole mitään selitystä, miten se tapahtuu.

...

"Kaikki toimii rakenteellisilta osiltaan minimi-informaation mukaisesti. Fraktaaliluonne on osa luontoa. Matemaattinen, yhteinen, ja kiistämätön."

Miksi mainitsit 'rakenteelliset osat'? Ja miksi ei voida valita niitä aina alkeishiukkasiksi, jolloin ainoa tapa mainita algoritmi joiltain osinsa, on alkeishiukkasalgoritmi?

4

Entä pienin osa jostakin kokonaisuudesta. Voidaan kai sentään määritellä galaxin pienin planeetta, ihmiskehon pienin solutyyppi jne.

Mikä tuossa on että on partikkeleita joilla ei ole massaa eikä varausta? Korvaako jokin muu uusi ominaisuus ne kuten gluonilla värivaraus?

Vai ovatko ne vain liian pieniä kooltaan jotta voisivat kantaa massaa ja varausta?

Fotoni ja neutriino.

Asiaa on kiva pohdiskella assosiaatioiden ja logiikan avulla. Kiitos vinkistä eilen juuri rukoilin jotain ajatusvirikettä kun kaikkea maan ja taivaan välillä jo oon ajatellut.

Miksi on olemassa massaton ja varaukseton?

Elementeistä TULI on sitä myös. Muilla on massa ja varaus. Ja fotonit syntyy massattoman tulen avulla?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä tuossa on että on partikkeleita joilla ei ole massaa eikä varausta? Korvaako jokin muu uusi ominaisuus ne kuten gluonilla värivaraus?

Vai ovatko ne vain liian pieniä kooltaan jotta voisivat kantaa massaa ja varausta?

Fotoni ja neutriino.

Asiaa on kiva pohdiskella assosiaatioiden ja logiikan avulla. Kiitos vinkistä eilen juuri rukoilin jotain ajatusvirikettä kun kaikkea maan ja taivaan välillä jo oon ajatellut.

Miksi on olemassa massaton ja varaukseton?

Elementeistä TULI on sitä myös. Muilla on massa ja varaus. Ja fotonit syntyy massattoman tulen avulla?

Lue lisää

Wikipedia : NEUTRIINO

Vuonna 1930 Wolfgang Pauli päätteli, että beetahajoamisessa on synnyttävä myös kolmas hiukkanen, joka on sähköisesti neutraali ja jakaa energian elektronin kanssa,[8] mikä mahdollisti elektronin jatkuvan energiaspektrin. Tätä hiukkasta kutsutaan nykyään neutriinoksi.

Mitä tarkoittaa JAKAA ENERGIAN ELEKTRONIN KANSSA.
Eikö TULIKIN tavallaan jaa jotakin hapen kanssa kun palaminen on aineen yhtymistä happeen.

Onko massaton ja varaukseton aina sellaista joka jakaa jonkin ominaisuuden toisen elementin kanssa?

Toisessa ketjussa dimensioista on ajatus että pienimmät dimensioista jakavat esim. Massan ja muun sellaisen keskenään. Jos yhden osasen massa muuttuu niin tuo muutos kompensoituu kaikkien muiden osasten kanssa vastakkaisena muutoksena yhteisesti ja tilastollisesti.

Esim. D6 massa vähenee 10 gr niin kunkin muun D7, D8, D9, D10, D11 massa kasvaa 2 gr.

Jonkinlainen jako ominaisuuksien voi ehkä olla kyseessä?

Anonyymi kirjoitti:

Wikipedia : NEUTRIINO

Vuonna 1930 Wolfgang Pauli päätteli, että beetahajoamisessa on synnyttävä myös kolmas hiukkanen, joka on sähköisesti neutraali ja jakaa energian elektronin kanssa,[8] mikä mahdollisti elektronin jatkuvan energiaspektrin. Tätä hiukkasta kutsutaan nykyään neutriinoksi.

Mitä tarkoittaa JAKAA ENERGIAN ELEKTRONIN KANSSA.
Eikö TULIKIN tavallaan jaa jotakin hapen kanssa kun palaminen on aineen yhtymistä happeen.

Onko massaton ja varaukseton aina sellaista joka jakaa jonkin ominaisuuden toisen elementin kanssa?

Toisessa ketjussa dimensioista on ajatus että pienimmät dimensioista jakavat esim. Massan ja muun sellaisen keskenään. Jos yhden osasen massa muuttuu niin tuo muutos kompensoituu kaikkien muiden osasten kanssa vastakkaisena muutoksena yhteisesti ja tilastollisesti.

Esim. D6 massa vähenee 10 gr niin kunkin muun D7, D8, D9, D10, D11 massa kasvaa 2 gr.

Jonkinlainen jako ominaisuuksien voi ehkä olla kyseessä?

Lue lisää

Massa on iänikuosen vanha tapa, jolla pyritään kuvaamaan jonkun makropartikkelin kokoa suhteessa johonkin toiseen makropartikkeliin.

Historiallinen tausta linkittyy eniten vaihdantatalouden kehitykseen, esim unssilla viljaa sai 2unssia pellavaa.

Massa ei hiukkasfysiikassa ole mitenkään merkitykselinen tapa kuvata esim sähkövarausta, joka kulkee vaikkapa sähkölinjoissa.

Massa on enemmän mekaniikassa oleva termi, joka soveltuu vaikkapa lujuuslaskelmiin.

Eikä yksi atomi,massaltaan oletetysti jotain, ole mitenkään fysiikassa merkittävä tapa kuvata vaikkapa uraaniatomin ominaisuutta. Yksikään alkuaine kun ei reaalisesti ilmene yhtenä yksittäisenä partikkelina.

Anonyymi kirjoitti:

Massa on iänikuosen vanha tapa, jolla pyritään kuvaamaan jonkun makropartikkelin kokoa suhteessa johonkin toiseen makropartikkeliin.

Historiallinen tausta linkittyy eniten vaihdantatalouden kehitykseen, esim unssilla viljaa sai 2unssia pellavaa.

Massa ei hiukkasfysiikassa ole mitenkään merkitykselinen tapa kuvata esim sähkövarausta, joka kulkee vaikkapa sähkölinjoissa.

Massa on enemmän mekaniikassa oleva termi, joka soveltuu vaikkapa lujuuslaskelmiin.

Eikä yksi atomi,massaltaan oletetysti jotain, ole mitenkään fysiikassa merkittävä tapa kuvata vaikkapa uraaniatomin ominaisuutta. Yksikään alkuaine kun ei reaalisesti ilmene yhtenä yksittäisenä partikkelina.

Lue lisää

"Massa ei hiukkasfysiikassa ole mitenkään merkitykselinen tapa kuvata esim sähkövarausta, joka kulkee vaikkapa sähkölinjoissa."

Voitko näyttää sen hiukkasfysiikan, joka käsittelee sähkölinjoja, ja missä se on tuollaista kuvaamista?

Näissä videoissa tehdään kaikein helpoin ikäänkuin selitys johdolle ja sähkövirralle:
https://www.youtube.com/watch?v=LZ6hcaieFMU
https://www.youtube.com/watch?v=A8g-pRHptm4

Jos tätä selitystä ei ikäänkuin tehdä, niin on olemassa vain esim. tuo mainittu Ohmin laki, mutta ei mitään selitystä, mitä se on, kun virtamittari ja jännitemittari näyttävät jotain.

(Tätä ennen käsiteavaruudessa oli olemassa myös 'sähkövirta mutta ei johtoa'. Missä joku voisi väittää, että pelkkä vapaa sähkövirta on myös jotain, missä voi käyttää massaa. Viestisi tuntuu sanovan siten, että 'kun massaa lisätään systeemiin enemmän, niin massa lakkaa olemasta asia, jota pitäisi käsitellä').

On olemassa muitakin sähkövirtaa käsitteleviä malleja, kuten Drude-malli. Sekin sisältää massan. Mallien idea on kuin se, että sähkö olisi peräisin jostain, mistä universumi koostuu silloin, kun sähköä ei vielä ole, ja millä on jokin mekaniikka. On asia erikseen, että pitääkö sellaista kutsua merkitykselliseksi.

"Massa on enemmän mekaniikassa oleva termi..."

Edellinen osio on väitteen muodossa sellainen, että ei ole olemassa sähkön teoriaa muutoin kuin elektronien mekaniikan muodossa. Ilman niiden mekaniikkaa kyseessä ei ole sähköä selittävä malli, vaan ainoastaan kokoelma hajanaisia havaintoja, kuten Ohmin laki, joka toimii joskus ja joskus ei.

"Massa on enemmän mekaniikassa oleva termi, joka soveltuu vaikkapa lujuuslaskelmiin."

Voitko näyttää sen lujuuuslaskelman, joka sisältää käsitteenä massan? (Ensinnäkin aineen lujuus on saman suuruinen, kun sinä työnnät lujaa kappaletta sivulta käsin avaruusasemalla nollagravitaatiossa, tai kun gravitaatio vetää jotain massaa lujan kappaleen päältä alaspäin. Joten jotta olisi mitään merkityksellisyyttä olemassa, tehtäväsi on löytää tuolle lujuudelle, jokin selitys, mikä sisältää minkä hyvänsä massan). Vertaa massan etsimistä lujuuslaskelmasta äskeiseen siten, että kysy täytyykö lujuudessakin kysyä, että miten se syntyy yksittäisistä hiukkasista ennen kuin mitään massaa tarvittaisiin. Tämän jälkeen kerro meille, miten olet verrannut keskenään massakäsitteen merkityksellisyyttä eri tapausten välillä. Eli miksi sähköjohdoissa ei ole merkityksellistä kysyä kysymyksiä siitä mitä se oikeasti on, mutta jossain lujuuslaskelmassa on?

(Samaan tapaan lujuuslaskelma sisältää samalaista ainetta, kuin johto. Miksi tämän aineen olemassaolo ei tee massasta merkityksetöntä myös lujuuslaskelmassa?)

Lujuuslaskelman malli on todennäköisesti ainetta, mitä on kontinuumina.
https://en.wikipedia.org/wiki/Continuum_mechanics
Silloin siinä ei ole määriteltyä massaa per hiukkanen, vaan massatiheysfunktio. Tällöin kysytään vielä erikseen sitä, että syntyykö massatiheysfunktio hiukkasista, joilla on massaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Massa ei hiukkasfysiikassa ole mitenkään merkitykselinen tapa kuvata esim sähkövarausta, joka kulkee vaikkapa sähkölinjoissa."

Voitko näyttää sen hiukkasfysiikan, joka käsittelee sähkölinjoja, ja missä se on tuollaista kuvaamista?

Näissä videoissa tehdään kaikein helpoin ikäänkuin selitys johdolle ja sähkövirralle:
https://www.youtube.com/watch?v=LZ6hcaieFMU
https://www.youtube.com/watch?v=A8g-pRHptm4

Jos tätä selitystä ei ikäänkuin tehdä, niin on olemassa vain esim. tuo mainittu Ohmin laki, mutta ei mitään selitystä, mitä se on, kun virtamittari ja jännitemittari näyttävät jotain.

(Tätä ennen käsiteavaruudessa oli olemassa myös 'sähkövirta mutta ei johtoa'. Missä joku voisi väittää, että pelkkä vapaa sähkövirta on myös jotain, missä voi käyttää massaa. Viestisi tuntuu sanovan siten, että 'kun massaa lisätään systeemiin enemmän, niin massa lakkaa olemasta asia, jota pitäisi käsitellä').

On olemassa muitakin sähkövirtaa käsitteleviä malleja, kuten Drude-malli. Sekin sisältää massan. Mallien idea on kuin se, että sähkö olisi peräisin jostain, mistä universumi koostuu silloin, kun sähköä ei vielä ole, ja millä on jokin mekaniikka. On asia erikseen, että pitääkö sellaista kutsua merkitykselliseksi.

"Massa on enemmän mekaniikassa oleva termi..."

Edellinen osio on väitteen muodossa sellainen, että ei ole olemassa sähkön teoriaa muutoin kuin elektronien mekaniikan muodossa. Ilman niiden mekaniikkaa kyseessä ei ole sähköä selittävä malli, vaan ainoastaan kokoelma hajanaisia havaintoja, kuten Ohmin laki, joka toimii joskus ja joskus ei.

"Massa on enemmän mekaniikassa oleva termi, joka soveltuu vaikkapa lujuuslaskelmiin."

Voitko näyttää sen lujuuuslaskelman, joka sisältää käsitteenä massan? (Ensinnäkin aineen lujuus on saman suuruinen, kun sinä työnnät lujaa kappaletta sivulta käsin avaruusasemalla nollagravitaatiossa, tai kun gravitaatio vetää jotain massaa lujan kappaleen päältä alaspäin. Joten jotta olisi mitään merkityksellisyyttä olemassa, tehtäväsi on löytää tuolle lujuudelle, jokin selitys, mikä sisältää minkä hyvänsä massan). Vertaa massan etsimistä lujuuslaskelmasta äskeiseen siten, että kysy täytyykö lujuudessakin kysyä, että miten se syntyy yksittäisistä hiukkasista ennen kuin mitään massaa tarvittaisiin. Tämän jälkeen kerro meille, miten olet verrannut keskenään massakäsitteen merkityksellisyyttä eri tapausten välillä. Eli miksi sähköjohdoissa ei ole merkityksellistä kysyä kysymyksiä siitä mitä se oikeasti on, mutta jossain lujuuslaskelmassa on?

(Samaan tapaan lujuuslaskelma sisältää samalaista ainetta, kuin johto. Miksi tämän aineen olemassaolo ei tee massasta merkityksetöntä myös lujuuslaskelmassa?)

Lujuuslaskelman malli on todennäköisesti ainetta, mitä on kontinuumina.
https://en.wikipedia.org/wiki/Continuum_mechanics
Silloin siinä ei ole määriteltyä massaa per hiukkanen, vaan massatiheysfunktio. Tällöin kysytään vielä erikseen sitä, että syntyykö massatiheysfunktio hiukkasista, joilla on massaa.

Lue lisää

En tarkoita sähköjohtoa vaan sähkö varauksen siirtymistä johdossa. Toki itse sähköjohdon massa, paino, on oleellista, kun insinööri soveltaa fysiikkaa ja laskee erinäisten insinööritieteiden soveltavien metodien kautta, millainen sähköverkko tulee rakentaa, tätä tarkoitin lujuuslaskennan mekaanisena kuvauksena tilanteessa, jossa massa on merkityksellinen fysikaalinen suure.

En ole insinööri, joten en tarkemmin lähde etsimään insinööritieteiden kaikkea soveltavuutta, ainakaan enää tänä iltana.

Anonyymi kirjoitti:

En tarkoita sähköjohtoa vaan sähkö varauksen siirtymistä johdossa. Toki itse sähköjohdon massa, paino, on oleellista, kun insinööri soveltaa fysiikkaa ja laskee erinäisten insinööritieteiden soveltavien metodien kautta, millainen sähköverkko tulee rakentaa, tätä tarkoitin lujuuslaskennan mekaanisena kuvauksena tilanteessa, jossa massa on merkityksellinen fysikaalinen suure.

En ole insinööri, joten en tarkemmin lähde etsimään insinööritieteiden kaikkea soveltavuutta, ainakaan enää tänä iltana.

Lue lisää

"En tarkoita sähköjohtoa vaan sähkö varauksen siirtymistä johdossa. "

Katsoitko ensimmäisestä videoista kohdan 3:30, missä minun väittääkseni varaus siirtyi, ja sen siirtymisen määritelmässä piti tietää massan käsite (sen jälkeen se esiintyy kaikkialla missä esiintyy kreikkalainen mu tai sigma)? Jos sanon, että näytä asia, jolla ei ole massaa, en tarkoita, että minusta systeemissä on olemassa asioita, joilla on massa ja joilla ei ole massaa, ja että pelaamalla jonkilaista kolmen kupin peliä oikein voit löytää yhden alta sellaisen. En tarkoita, että jos olisi toisin, niin minun tai insinöörien pitäisi keksiä ja luoda se, vaan tarkoitan, että sinä kerrot siitä, kun avasit siitä suusi.

"En tarkoita sähköjohtoa vaan sähkö varauksen siirtymistä johdossa. "

Haittaako siinä tapauksessa lainkaan, että unohdetaan, koko johdon olemassaolo? Näytä mikä tahansa sähkövarausten siirtyminen, joka ei käytä massaa.

Tämä on klassisen fysiikan yritys missä tahansa tilantessa oleville sähkövarausten (n kappaletta) siirtymiselle eli kaikkein perustavin mekaniikka niille, ja se mistä muut kaavat ovat tehty (jos klassisuus ei niitä haittaa):

https://physics.stackexchange.com/questions/795485/does-classical-electrodynamics-have-a-lagrangian-that-gives-both-the-lorentz-for

"Toki itse sähköjohdon massa, paino, on oleellista, kun insinööri soveltaa fysiikkaa ja laskee erinäisten insinööritieteiden soveltavien metodien kautta, millainen sähköverkko tulee rakentaa, tätä tarkoitin lujuuslaskennan mekaanisena kuvauksena tilanteessa, jossa massa on merkityksellinen fysikaalinen suure."

En tarkoita, että jos insinöörit tekevät jotain, että sinulla olisi oikeus parjata heitä täällä mm. massan käyttäjiksi. Jos ei ole todisteita.

Anonyymi kirjoitti:

Massa on iänikuosen vanha tapa, jolla pyritään kuvaamaan jonkun makropartikkelin kokoa suhteessa johonkin toiseen makropartikkeliin.

Historiallinen tausta linkittyy eniten vaihdantatalouden kehitykseen, esim unssilla viljaa sai 2unssia pellavaa.

Massa ei hiukkasfysiikassa ole mitenkään merkitykselinen tapa kuvata esim sähkövarausta, joka kulkee vaikkapa sähkölinjoissa.

Massa on enemmän mekaniikassa oleva termi, joka soveltuu vaikkapa lujuuslaskelmiin.

Eikä yksi atomi,massaltaan oletetysti jotain, ole mitenkään fysiikassa merkittävä tapa kuvata vaikkapa uraaniatomin ominaisuutta. Yksikään alkuaine kun ei reaalisesti ilmene yhtenä yksittäisenä partikkelina.

Lue lisää

Tesla aikanaan yritti kuljettaa sähköä ilmakehän halki ilman johtoja pitkiä matkoja.
Entä jos nanomaailmassa eli kvanttimekaanisessa tai dimensionaalisessa voi jopa massa kulkea Teslan yrittämällä tavalla halki tyhjyyden. Mitä oikein tapahtuu Massalle hiukkas-aalto dualismin aaltovaiheessa.

Entä jos massa voi kulkea aaltona minne tahansa. Ja Entä jos se sitoutumaan kykenee muotoon sen jälkeen eri tavoin skaalaten muodon oikeisiin mittasuhteisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Wikipedia : NEUTRIINO

Vuonna 1930 Wolfgang Pauli päätteli, että beetahajoamisessa on synnyttävä myös kolmas hiukkanen, joka on sähköisesti neutraali ja jakaa energian elektronin kanssa,[8] mikä mahdollisti elektronin jatkuvan energiaspektrin. Tätä hiukkasta kutsutaan nykyään neutriinoksi.

Mitä tarkoittaa JAKAA ENERGIAN ELEKTRONIN KANSSA.
Eikö TULIKIN tavallaan jaa jotakin hapen kanssa kun palaminen on aineen yhtymistä happeen.

Onko massaton ja varaukseton aina sellaista joka jakaa jonkin ominaisuuden toisen elementin kanssa?

Toisessa ketjussa dimensioista on ajatus että pienimmät dimensioista jakavat esim. Massan ja muun sellaisen keskenään. Jos yhden osasen massa muuttuu niin tuo muutos kompensoituu kaikkien muiden osasten kanssa vastakkaisena muutoksena yhteisesti ja tilastollisesti.

Esim. D6 massa vähenee 10 gr niin kunkin muun D7, D8, D9, D10, D11 massa kasvaa 2 gr.

Jonkinlainen jako ominaisuuksien voi ehkä olla kyseessä?

Lue lisää

Selitä omin sanoin aikaulottuvuus positronille (elektroni-kolikon toinen puoli). Onko se yksi todiste sille, että aikaa ei ole? Se edustaa elektronin negatiivista aikaa.

Mutta vaikka kirjoituksemme ovat tasoltaan heikot ja yksinkertaiset sekä osoittavat tietämättömyytemme syvyyttä niin aie eli intention on hyvä. Yritämme etsimällä ja sokeasti hakuammunnalla löytää kiinteää perustaa tai jonkin yksityiskohdan pylvääksi.

Kaikki tiedon aarteet ovat Kristuksessa kätketyt.
Fariseuksia moititaan: Te olette kätkeneet tiedon avaimen.
Älkää antako pyhää koirille tai helmiä sioille.

On monia syitä miksi juuri Suomessa on niin vaikea löytää tietoa. Yhdysvalloissa näyttää Internet Archive olevan pullollaan mahtavia teoksia. Kun tutkin yhtä fysiikan kirjaa ja muistelin omaa lukioaikaa niin tuosta englanninkielisestä kirjasta oli noin joka kymmenes kappale otettu suomenkielisiin oppikirjoihin. Ja koko tuo teos oli kauttaaltaan täyttä asiaa.

Kokeilkaa itse käsittää jotakin pitkää tekstiä jossa on vain joka kymmenes sana avoin ja muut peitetty. Onneksi on tuo Internet Archive.

Kyllä Wikipedian artikkeleissa on välillä hyvin korkean matematiikan ja fysiikan kaavoja ja esimerkkejä.

Itse siteeraan vain kaikkein yksinkertaisimpia Wikipedia artikkeleiden osasia. Niistä ei voi vetää johtopäätöstä koko Wikipediaa koskien.

Samoin YouTubesta voi saada avun monien asioiden syvälliseenkin käsittämiseen. Esim. Filosofian videoitakin on hyviä. Ehkä ei matematiikan ja fysiikan sitten.

Kannattaa harjoitella käyttäen oikeita hakusanoja sekä englannin kieltä. Siitä minulla ei ole aavistustakaan mitä löytyisi Saksan, Ranskan ja Espanjan kielillä.

Sinulla on oikea lähtökohta. Oman ymmärryksen laajentaminen, mutta myös OMAN ymmärryksen huomioiminen.

Nykyinen degeneraatio (varsinkin kognition osalta), johtuu siitä, että muodollinen pätevyys edellyttää aiemman tiedon kopiointia, sen sijaan, että uutta tietoa luodaan.

Sirpaloitunut maailma ja korruptoitunut tekeminen, on järkyttävän suuri jarru ihmiskunnan tietämyksen edistyksen suhteen, ja varsinkin, kun siihen sisällytetään edellisten konsensusvaatimus.
Koko maailma häviää, kun todelliset ja mullistavat potentiaaliset tekijät hiljennetään/kielletään.
Joskus toiinajattelevat tieteilijät surmattiin. Nykyaika ei siiä kaukana ole. Valitettavasti.