Elementtien pienin mahdollinen massa?

Tarkemmin ajatellen kun otetaan huomioon että palaminen on hapen eli 8 H yhtymistä aineeseen voisi peruselementtien pienin mahdollinen vety atomien määrä tai massa olla

Ilma = 1H
Vesi = 2 H
Maa = 4 H
Tuli = 8 H
Eetteri = 16 H

Jotenkin tulisi silloin mieleen että elektronien määrä kullakin orbitaalilla on jossakin tekemisissä asian kanssa. Tämäkin on pelkkä assosiaatio lukuihin perustuva.

Tämä asia on arvailun varassa liikaa. Mutta tämä alati kaksinkertaistuva vety tai massa määrä on ehkä se parempi arvaus.

Ymmärsin jotenkin sinne päin, että haluat laajentaa keskustelua elementtien käsitteeseen ja katsoa uusia näkökulmia, vaikka se tuntuisi menevän nykykemian peruskäsitysten ”asian vierestä”. Onhan se ok, , että kun vanha malli ei riitä selittämään jotain intuitiivista oivallustamme, pyritään yhdistelemään eri aikakausien ideoita – vaikkapa modernin atomiteorian ja antiikin filosofisen elementtiopin – ja katsomaan, synnyttääkö se uusia oivalluksia. Se, että foorumin aikaisemmat avaustesi poistettiin, voi yksinkertaisesti vaan johtua siitä, että ylläpitäjä halus pitää keskustelun jäsenneltynä ja fokusoituneena, eikä välttämättä ole ollut valmista kauraa tällaisten sivupolkujen tutkimiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettet sais pohtia näitä asioita oikeesti.

Filosofisesti ajatellen neljä (tai viisi) ”peruselementtiä” – maa, vesi, ilma, tuli ja eetteri – edustivat antiikissa eräänlaista maailman perusrakenneosien symboliikkaa, ei ehkä kyitenkaan kemiallisia alkuaineita, kuten me ne nyt käsitetään. Platon ja erityisesti hänen dialoginsa ”Timaios” liittivät peruselementteihin geometriset perusmuodot eli Platonin kappaleet: tuli liitettiin tetraedriin, maa kuutioon, ilma oktaedriin, vesi ikosaedriin ja eetteri (tai taivaalliset sfäärit) dodekaedriin tai jotain sinnepäin 😂 Nämä ei tietenkään olleet ”atomiopin” mukaisia atomeja siinä mielessä, miten nykyfysiikka ne tajuaa, vaan filosofisia yrityksiä hahmottaa luonnon perusrakennetta yhdenmukaisten, perimmäisten muotojen kautta.

Vaikka moderni tiede on siirtynyt kauas tästä tavasta tarkastella maailmaa, on siinä jonkinmoisena pohjavireenä sama pyrkimys: ymmärtää jotain yksinkertaista ja jakamatonta, josta kaikki monimutkaisempi rakentuu. Antiikin ajan filosofiassa se oli luonteeltaan enemmän henkistä, metaforista, mielikuvallista ja symbolista; nykyfysiikassa sitä edustavat alkeishiukkaset, kentät ja kaikenmaailman luonnonlait.

Kun ehdotat, että peruselementtien ”atomipainot” olisivat ikään kuin useita kertoja vedyn massasta, liikut mielenkiintoisella, joskin hitusen spekulatiivisella rajamaastolla. Siinä on jotain samaa henkeä kuin muinaisessa yrityksessä sitoa elementit yksinkertaisiin geometrisiin muotoihin. Voit ajatella, että geometriset muodot olivat silloin eräänlaisia ”koodistoja” – nyt sinä haluat virittää vastaavaa symboliikkaa modernilla alkuainejärjestelmän käsitteillä. Mikäs siinä. Ei huoooono.

Jos etsit linkkejä antiikin filosofiaan, suosittelen katsomaan Platonin ”Timaioksen” selityksiä ja kommentaareja (englanniksi löytyy paljon akateemista tekstiä, esim. Stanford Encyclopedia of Philosophy voi olla hyvä lähtökohta). Myös Ari eli Aristoteles kirjoitti neljästä peruselementistä ja niiden suhteista, joskin huomattavasti naturalistisemmasta näkökulmasta. Pyörimällä näiden tekstien parissa voit saada paremmin kiinni siitä, miten nämä elementit on ajateltu jonkinlaisina peruspalikoina ennen nykyajan tiedettä.

On ymmärrettävää, että tällaiset pohdinnat menevät joidenkin mukaan ”yli hilseen”. Älä kuitenkaan lannistu. Filosofinen pohdiskelu on historiallisen jatkumon osa, ja vaikka nykyfoorumit eivät aina arvosta tällaista spekulatiivisuutta, voi se silti ruokkia omaa ajatteluasi. Etsi yhteyksiä, lähteitä ja kommentaareja antiikin teksteistä – juuri sieltä voit saada lisää pohjaa omille ajatuksillesi ja ymmärtää, miksi tänä päivänä tieteellinen ja filosofinen kieli ovat niin eriytyneet toisistaan.

Kiitos vastauksesta!

Jos ajatellaan orbitaaleja niin näkyy heti että neljä tai viisi elementtiä on liian vähän. Elementtejä pitäisi olla vähintään 8 erilaista.

S 2 elektronia
P 6 elektronia
D 10 elektronia
F 14 elektronia

1s
2s2p
3s3p
4s3d4p
Jne.

Mistä apu kun elementtejä on liian vähän?
Pitää yrittää miettiä luontoa uudella tavalla.

Avaruus 0 H
Ilma 1H
Vesi 2H
Pilvi 4 H
Tuli 8 H
Eetteri 16 H
Maa 32 H
Kivi 64 H

Eli olen lisännyt kolme kyseenalaista uutta elementtiä AVARUUS, PILVI JA KIVI.

Nämä olisivat pareja olemassaolevien elementtien.

Maa-Kivi
Vesi-Pilvi
Ilma-Avaruus

Kun ajatellaan E = mc^2 kaavaa ja luomiskertomusta päivä päivältä voidaan olettaa että jokainen atomi on siemen joka omaa informaatiota tai koodia kuinka kasvaa tai yhdistyä isommiksi kokonaisuuksiksi.

1. Päivä Tulkoon valo = E
2. Päivä ...teki taivaanvahvuuden = m
3. Päivä ... teki siementä kantavat kasvit = c^2


Eli tuo c^2 tarkoittaa aina objektin muotoa. Muoto kietoutuu c^2 ympärille.

Ensimmäinen kaikista muodoista oli SIEMEN. Ja kuten tiedämme jokainen siemen sisältää informaatiota kuinka kasvaa isommaksi. Atomi = siemen. Joten atomin pitää myös omata kaikki tarvitsemansa informaatio kuinka kasvaa.

Koska kaikki on suhteellista, ei pienintä voida määritellä.