Naapurissamme asui akateemisesti kouluttautunut pariskunta kymmenisen vuotta. Heille tuli ero vajaa vuosi sitten. Mies muutti talosta ja nainen jäi taloon. Molemmat henkilöt suht.korkeassa asemassa paikkakunnallamme ja mukavia naapureita.
Kuukauden kuluttua erosta nainen löysi uuden miehen, mutta suhde loppui pian. Nainen tuli raskaaksi ja odottaa nyt yksinhuoltajana 45-vuotiaana esikoistaan!
Eikö hän ole liian iäkäs äidiksi ja onko muutenkaan sopiva. Vaikka on kouluja käynyt peräti tohtoriksi saakka niin eipä näytä käytännön asiat hoituvan; puutarha rehottaa hoitamattomana, nainen ei koskaan laita ruokaa vaan käy päivisin ravintolassa syömässä. Istuu illat kotonaan laiskana töiden jälkeen. Se hyvä puoli, ettei kapakoissa käy kun on täysin raitis.
Tuntuu vastuuttomalta, voiko noin iäkäs nainen, jolla ei ole kapasiteettia hoitaa lasta koska ei osaa tehdä kotitöitäkään eikä ole aikaisempia lapsia, pystyä huolehtimaan lapsesta. Hän on neljännellä kuulla raskaana ja hirveän innoissaan odottaa. Jättäytyä noin vain yksinhuoltajaksi vapaaehtoisesti ja yksi onneton lapsi maailmaan enemmän.
Minä ja mieheni olemme kolmikymppisiä. Olemme olleet naimisissa kohta kymmenen vuotta ja eikö aikomustakaan erota. Olemme yrittäneet saada lasta, mutta emme ole onnistuneet. Emme ole käyneet hoidossa, mutta luulen, että naapurin 45-vuotias nainen on käynyt - ei hän sitä ole sanonut vaan kertoi iloisena minulle yllätysrakasudestaan mukamas, mutta eihän tuon ikäinen nainen enää tule raskaaksi ilman hedelmällisyyshoitoa kun ei aiempiakaan raskauksia ole!
Vai johtuneeko mahdollisesti hänen yhteiskunnallisesta korkeasta asemastaan, että hän on saanut hedelmällisyyshoitoa vaikka onkin iäkäs.
Kuvitelkaa nyt! Kun lapsilisä loppuu, nainen jää vanhuuseläkkeelle!
Kuukauden kuluttua erosta nainen löysi uuden miehen, mutta suhde loppui pian. Nainen tuli raskaaksi ja odottaa nyt yksinhuoltajana 45-vuotiaana esikoistaan!
Eikö hän ole liian iäkäs äidiksi ja onko muutenkaan sopiva. Vaikka on kouluja käynyt peräti tohtoriksi saakka niin eipä näytä käytännön asiat hoituvan; puutarha rehottaa hoitamattomana, nainen ei koskaan laita ruokaa vaan käy päivisin ravintolassa syömässä. Istuu illat kotonaan laiskana töiden jälkeen. Se hyvä puoli, ettei kapakoissa käy kun on täysin raitis.
Tuntuu vastuuttomalta, voiko noin iäkäs nainen, jolla ei ole kapasiteettia hoitaa lasta koska ei osaa tehdä kotitöitäkään eikä ole aikaisempia lapsia, pystyä huolehtimaan lapsesta. Hän on neljännellä kuulla raskaana ja hirveän innoissaan odottaa. Jättäytyä noin vain yksinhuoltajaksi vapaaehtoisesti ja yksi onneton lapsi maailmaan enemmän.
Minä ja mieheni olemme kolmikymppisiä. Olemme olleet naimisissa kohta kymmenen vuotta ja eikö aikomustakaan erota. Olemme yrittäneet saada lasta, mutta emme ole onnistuneet. Emme ole käyneet hoidossa, mutta luulen, että naapurin 45-vuotias nainen on käynyt - ei hän sitä ole sanonut vaan kertoi iloisena minulle yllätysrakasudestaan mukamas, mutta eihän tuon ikäinen nainen enää tule raskaaksi ilman hedelmällisyyshoitoa kun ei aiempiakaan raskauksia ole!
Vai johtuneeko mahdollisesti hänen yhteiskunnallisesta korkeasta asemastaan, että hän on saanut hedelmällisyyshoitoa vaikka onkin iäkäs.
Kuvitelkaa nyt! Kun lapsilisä loppuu, nainen jää vanhuuseläkkeelle!
Vastaukset 20
Vanhimmat
...koskien nimimerkkiäni. Olen äiti, vaikka minulla ei ole biologisia lapsia, koska mieheni edellisestä liitosta oleva lapsi asuu kanssamme ja olen hoitanut häntä vauvasta saakka - lapsen äiti menehtyi synnytykseen.
...
-olet kolmekymppinen, eikä sinulla ole aikomustakaan erota. Kuvitteletko että naapurisi nelikymppinen pari oli jo kolmikymppisenä päättänyt erota 10 vuoden kuluttua? Elämää ei voi ennustaa, toisekseen koulutuksella ei ole ihmissuhteissa mitään merkitystä
-Mistä olet päätellyt, että naapurin rouva löysi uuden miehen vasta eron jälkeen? Onhan suhde voinut olla olemassa jo vuosia, mutta ei toiminut arkipäiväistyttyään.
-Eikö ole uskaliasta ryhtyä äidiksi noinkin iäkkäänä eli 45-vuotiaana? Itse tunnen kyllä naisen, joka tuli kertalaakista raskaaksi 43-vuotiaana, kun vain löysi sopivan isän lapselleen. Lapsi on tänä päivänä 12-vuotias.
Hormonihoitoja ei todellakaan tarvittu.
-Jos pari oli pitkään naimisissa, ja nainen tulee uudessa suhteessa heti raskaaksi, voi tyhmempikin päätellä, että lapsettomuus johtui aviomiehestä. Kuka tietää, onko lapsen saaminen ollut naisen elinikäinen haave, joka lopulta johti eroon?
-Jos yksinelävä nainen ei laita itselleen ruokaa, vaan syö ulkona, niin mitä kummallista siinä on? Kuka sinkkumies laittaa itselleen arkisin alusta pitäen valmistetun aterian? Kiinnostuksen kohteet ihmisillä vaihtelevat, joku voi nauttia esim. lukemisesta, minkä naapuri voi tulkita "laiskana istumiseksi".
Huolestuttavaa tässä on vain sinun ihmeellinen kiinnostuksesi naapurisi asioihin, ja läpi paistaa selvästi kateus naapurin raskaaksitulosta. Onko niin vaikea hyväksyä että 45-vuotias voi ihan todella tulla helposti raskaaksi, ja kolmikymppinen ei sitten kirveelläkään. Suosittelen sinulle niitä hedelmällisyyshoitoja.
Mitä naapurisi ikään tulee, hänellä on selkeästi ainakin taloudellisesti mahdollista elättää lapsensa. Yhteiskunta ei ole tässä joutumassa maksumieheksi.
Olin huolissani naapurin tulevasta lapsesta! Mitä pahaa siinä on? En ole kateellinen - olisin muuten iloinen hänen puolestaan, mutta ajatelkaapa itsekin tilannetta:
Nainen on 45v, korkeasti koulutettu ja TOTTUNUT ELÄMÄÄN ITSENÄISESTI JA ITSEKKÄÄSTI koska ei ole tarvinnut ottaa ketään huomioon.
On melkoinen elämänmuutos hänellä edessä jos raskaus kestää loppuun asti...
Kuinka paljon maailmaan mahtuu hylättyjä lapsia joista kukaan ei välitä: heille työnnetäään rahaa käteen ja sanotaan "osta sitä ja osta tätä", mutta entä aika. Onko ns. uranaisella AIKAA lapselle?
Jos on ja nämä muutkin mainitsemani seikat kunnossa, niin mikä ettei...
Pelkästään kateellinen.Ota itsellesi adobtio laspi,jos saat.Älä hänen onneaan kadehdi.Kyllä hän varmasti lapsestaan huolehtii.Tuntuu sairaalta kiinnostuksesi naapuristasi.Kirjoituksestasi paistaa läpi,että sinulle se lapsi kuuluisi,ei naapurillesi,ihme,ettet jo ole lastensuojeluun ilmoittanut,ja tarjoutunut kyseiselle lapselle sijaisäidiksi.Onhan maailma täynnä orpoja lapsia,mikset yrittäisi itsellesi yhtä heistä.
Ensinnäkin: minulla on lapsi, hän on mieheni edellisestä avioliitosta. Olen hoitanut ja kasvattanut hänet vauvaikäisestä saakka, koska lapsen biologinen äiti kuoli heti synnytyksen jälkeen (sydänvika).
Toiseksi: miksi heti tuomitaan jos joku välittää jostakin. Mitä jos sinä kuulisit, että jonkun lapsi on jätetty heitteille tai ilman hoitoa tai hän kokisi väkivaltaa? Etkö välittäisi yhtään?
Kateellinen en ole ja kytätä minun ei tarvitse, koska sosiaalihuolto järjestää iäkkäille äideille kodinhoitajat ym. palvelut ympärille kun lapsi on pieni, mutta entä sen jälkeeen?
Äidillä ja äitipuolella on aika suuri ero. Ihan vaan tiedoksi, jos et sitä itse ymmärrä.
Siskoni on 44-vuotias. Jos esimerkiksi hän saisi parin vuoden päästä lapsen, ei hän todellakaan tarvitsisi kodinhoitajaa sitä kaitsemaan. Millähän sinut saisi ymmärtämään, että 45-vuotias on ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa.Kas kun et puhu vanhuksesta tässä yhteydessä.
Jos 17-vuotias saa lapsen, hän on vielä heikommilla eväillä varustettu äitiyden vastuuseen. Tiettävästi näistä kaikista teiniäitienkin vauvoista on ihan ihmisiä kasvanut.Luulen että naapurillasi on hivenen enemmän annettavaa sillä henkisellä saralla kuitenkin.
Liikuttavaa, että oletat sosiaalihuollon olevan valmiusasemissa kun naapurisi synnyttää. Ajatus heitteillejätöstä tai hoidon laiminlyönnistä on täysin oman mielikuvituksesi tuotetta.
...että olen ÄITI, koska lapsen biologinen äiti on kuollut ja olen hoitanut lapsen 3 kk ikäisestä saakka. Ja lapsi sanoo minua äidiksi ja on ikänsä tiennyt, että en ole hänen biologinen äitinsä (hän on 11-vuotias). Äitipuoli olisin siinä tapauksessa jos mieheni olisi eronnut, mutta hän jäi leskeksi.
Ajatteles vähän, jos pariskunta adoptoi lapsen, kyllä he ovat ihan oikeita isiä ja äitejä lapselle eivätkä suinkaan äiti-ja isäpuolia.
Olen itse hoitoalalla ja minun kotikunnassani (pieni kunta) jokaiselle iäkkäälle synnyttäjälle automaattisesti tarjotaan kodinhoitajan apua silloin kun on kysymyksessä yksinäinen äiti tai sektioitu äiti. Apua ei ole pakko ottaa vastaan, mutta sitä tarjotaan ja äidille se on ilmaista. Näin meidän kunnassamme.
minäkään en nypi rikkaruohoja pihaltamme, minäkin teen ruokaa vain koska on PAKKO, minäkin oli itsekäs bilehile, kunnes tunsin olevani valmis äidiksi.
olenko siis huono äiti? pitäisikö läheisteni tai kenties naapurien olla huolissaan lapsistani, sen taki, että takapihalla on nilkankorkuinen ruohikko? olen todella laiska, kun lapseni leikkivät pihallamme, niin minä löhöän; ihan vain istuskelen tuolissa tai luen kirjaa tai juon kahviaja luen aamulehteä samalla kun pidän lapsia silmällä. hyi minua!
järki käteen, hyvä naapuri. sinä et tiedä hänestä mitään... ole huolissasi vasta sitten, jos näet, että lasta ei pueta kunnolla (talvella lämpimiin ja yleisesti puhtaisiin vaatteisiin), tai jos hänellä toistuvasti on isoja mustelmia tai jos hän mutten käyttäytyy kummallisesti, vasta silloin on syytä huoleen. ethän voi lapsettomasta naisesta sanoa, minkälainen äiti hän on, ennen kuin sen näät.
typerää.
yksinäiselle, sektioidulle äidille tarjotaan kodinhoitajaa? ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sektion jälkeen ei ole hyvä nostella edes vauvaa, mistään muusta puhumattakaan. on oletettavaa, että yksinäisellä äidillä ei ole mahdollisuss saada sukulaista tai ystävää auttamaan, koska töissä on käytävä. siksi tätä kodinhoito apua tarjotaan.
älä ole kateellinen, vaan iloitse uudesta elämän alusta, ehkä hänestä tulee parempi kuin äidistään tai sinusta.
minut pois tältä foorumilta. Maailma on täynnä itsekkäitä ja pahoja ihmisiä, jollaisia osa teistä kirjoittajista on. Itse kuulun niihin, jotka vilpittömästi välittävät toisistaan. Naapurin rouvallekin olen tarjonnut apuani ruohonleikkuuseen ym. mutta hän on ystävällisesti kieltäytynyt. Olen myös onnitellut häntä tulevan onnellisen perhetapahtuman johdosta ja tarjoutunut lapsenhoitajaksi.
Kyllä minä sen tiedän miksi kodinhoitajia tarjotaan yksinäisille naisille ja sektiopotilaille. Ei minulle tarvitse asioita selittää. En ole idiootti.
Koko ennakkoasenteesi naapuriasi ja hänen odotustaan kohtaan kertoo kyllä jostakin muusta! Ja sitten kehtaat vielä (tappion kärsineenä) arvostella muita ihmisiä sydämettömiksi ja välinpitämättömiksi, kun eivät allekirjoita sinun jälkijättöisiä mielipiteitäsi! Onkos käynyt mielessäsi, että ehkä tämä akateemisesti (epäilyttävää, eikö vain) koulutettu nainen vain tykkää puutarhasta, joka saa rehottaa niin kuin tahtoo. Tai että kenties lääkäri on kieltänyt häneltä liiallisen rehkimisen raskauden
aikana (istuu laiskana iltakaudet). Entäs jos hänen entinen tuhkamunamiehensä olikin pedantti pilkunnussija, jonka aikana puutarhakin piti viivottimella vetää ojennukseen? Miten sinä et sitä tiedä, kun muutenkin näyt kurkkivan sisälle hänen ikkunoistaan (et muuten tietäisi hänen istuvan vaan mitään tekemättä)! Ehkä hän kuuntelee hyvää musiikkia ja ajattelee hyviä ajatuksia tulevasta lapsestaan, jota hän aivan varmasti rakastaa kaikkein eniten maailmassa. Sinunlaisiesi naapureiden "avusta" hän mieluummin kieltäytyy.
Jos sinun ajatusmallisi toimisi ja olisi totta ja yleinen käytäntö, niin minunkin nuorempi lapseni olisi kai otettu huostaan suoraan synnytyslaitokselta, kun olin jo peräti 42:n hänen syntyessään. Eikä minulle kukaan tullut kotihoidon
apua tyrkyttämään, vaikka minutkin leikattiin.
Päivääkään aikaisemmin en olisi ollut valmis tätä
toista lasta saamaan! Ison sairaalan sikiöntutkimusosastollakin on sinun hengenheimolaisiasi: siellä minulta kysyttiin, että onko raskauteni keino-alkuinen. Silloin se huvitti suuresti, muttei välttämättä enää, koska oikeastaan sekin kysymys kätki sisäänsä sanat
'olet-liian-vanha-äidiksi' ja epäilyn siitä, että olin saanut jotakin hormonihoitoa. Nekään asiat eivät lopultakaan kuulu kenellekään muulle kuin asianosaiselle ihmiselle itselleen.
Miksi sinulla muuten ei ole enempää kuin se miehesi entisen vaimon lapsi? Noilla asenteilla ei ole ihmekään - älä vain anna niitä tytölle perinnöksi!
Miten maailmassa noinkin nuori naisihminen voi olla noin takapajuinen ja asenteellinen?! Ei mene minun ymmärrykseeni, että sanot olevasi huolissasi LAPSEN takia -! Yrität vain verhoilla oman katkeruutesi hyveen kaapuun ja vakuutella ajattelevasi syntymättömän lapsen parasta. Olisit huolissasi omasta mielenterveydestäsi ennemmin kuin naapurisi suuresta elämänmuutoksesta! Olen varma, että hän kyllä tietää mitä on tekemässä. Armahtaisin hänet sinunkaltaiselta naapurilta, jos se olisi mahdollista! Elä, kuule, omaa pientä elämääsi ja mieluummin tällä vuosisadalla, jooko?
Jos henkilö on korkeasti akateemisesti kouluttautunut, niin sinun mielestäsi hänen ei ole
tarvinnut OTTAA KETÄÄN TOISTA HUOMIOON, niinkö?!
Kyllä on paksua puhetta!
Minun tuttuni tuli myös raskaaksi 45-vuotiaana ja synnytti esikoisensa. Eikä ollut käytössä mitään hoitoja. Hänenkin kohdallaan elämä oli vaan ollut sellaista, että ei hän koskaan ajatellut, että nyt on viimeinen hetki tehdä lapsia. No lapsipa sitten tulla tupsahti ja hyvin on mennyt. Minun mielestäni hän ei ollut liian vanha äidiksi.
miksi ei jaksaisi ja pystyisi hoitamaan jälkikasvuaan. Varsinkin, jos on pystynyt uraa luomaan ja lukemaan pitkälle... ei sitä tyhmät tee. Minä olen 43v, enkä omasta mielestäni lainkaan vanha. Mummuni teki tämän ikäisenä nuorimmaisensa, mistä tietää, jos minäkin vielä;)
Oi voi, naapurisihan on aivan kykenemätön hoitamaan pienokaista, ajatella, ruohot leikkaamatta ja ravintolaruokaa!! Noin iäkäs ja väsää vauvan vielä siihen kunnan kodinhoitajien hoidettavaksi. Mahtaako lapsen isäkään maksaa mitään siitä lapsesta ? Kyllä sinun pitää tehdä jonkinlainen ennakkoilmoitus naisesta ja hulttiomiehestä? Ehkä tilanne raukenisi, jos sosiaalitoimi huostaanottaisi lapsen heti sen sektiouduttua?
Olen pahoillani, että noin sydämellinen ja lähimmäisen rakas nainen ajettiin pois tältä palstalta. Tule kuitenkin kertomaan meille, ettei vain paha saisi palkkaansa ja iäkkään synnyttäjän lapsi olisikin vammainen. Saisipa oikein kunnon opetuksen!!!
Onnea naapurillesi! Kuulostaa vallan iloiselta tapahtumasarjalta. Ja kun äiti vielä innoissan odottaa, ei lapsella varmaan mitään hätää tule olemaan.
Ei ikä ole este, vaikka kolmikymppisenä sitä helposti pitää yli 40-vuotiaita ikäloppuina. Tulet huomaamaan sen itse tullessasi tähän ikään. Itse olen 46 eikä vauhtini ole vielä mitenkään hiljentynyt. Sain uuden liiton myötä kaksi pientä lasta"valmiina", ja hyvin menee.
Mitä asia sinulle muuten kuuluu? En todellakaan edelleenkään ymmärrä mitä toisten ihmisen asiat kenelläkään kuuluu? Voi että risoo tuollaiset jotka puuttuvat toisten ihmisten asioihin.
ja kantaa sitten niistä vastuun itse. Ja sillä siisti. Ei sinun tarvitse naapurisi ratkaisuista ottaa paineita. Ja usko pois, elämä vaan paranee nelikymppisenä :-) Sitä kolmekymppisenä luulee, että elämä päättyy muutaman vuoden kuluttua, mutta ei se onneksi ihan noin simppeli juttu ole.
Kirjoituksesta kuultaa läpi paha mieli, varmaan juuri lapsettomuusongelman takia. Se on epäilemättä raskas asia, mutta se ei oikeuta "huolestumaan" naapurinrouvasta. Sitäpaitsi, 45:n vuoden kypsässä iässä hän vasta voikin olla varsin valmis omistautumaan lapsellensa ja lapsensa kasvatukseen. Toinen usein esiintyvä tyypillinen "huolenaihe" on koulutuskateus: Pyri samaan niin helpottaa.
Ärsyttää pikkusielut, joiden mielestä olisi parempi elää parisuhteessa minkä vaan ukkelin kanssa kunhan vaan olisi se AVIOMIES. Pahaa ei kenellekään toivo, mutta joskus kieltämättä toivoo että elämä vähän avartaisi ja lisäsi avoimmuutta ja suvaitsevuutta toisenkaltaisia elämäntapoja ja -arvoja kohtaan.