Aaaargh. Mä en todellakaan halua mennä minnekkään riparille. >=/ Mun vanhemmat pakottaa mut sinne.
Kaikki kaverit menee muualle leirille ja mä joudun menemään aivan vieraitten ihmisten joukkoon.
Kertokaa kokemuksia (niin hyviä kun huonoja) teiän ripareista ja MITÄ siellä tehtiin?
Ja kaikki jotka ootte menossa tänä vuonna riparileirille, niin ois kiva tietää minne päin suomea te ootte menossa...
Kaikki kaverit menee muualle leirille ja mä joudun menemään aivan vieraitten ihmisten joukkoon.
Kertokaa kokemuksia (niin hyviä kun huonoja) teiän ripareista ja MITÄ siellä tehtiin?
Ja kaikki jotka ootte menossa tänä vuonna riparileirille, niin ois kiva tietää minne päin suomea te ootte menossa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
mä meen eräjärvelle keskelle korpee kuunteleen vittumaisia jeesustelijoita jotka vihaa mua koska mä näytän ihan saatananpalvojalta enkä todellakaan ajattele niinkun ne. mut äiti lupas että ku oon riparin käyny niin se antaa mun erota kirkosta. ja saahan sitä lahjoja. mut mä tunnen ihan kaikki jotka sinne riparille tulee eli ei oo edes mahollisuutta tutustuu uusiin ihmisiin ja sellasia mä tarttisin elämääni paljon, eli ota sä ilot irti siel muitte ihmiste kans!
niin sinne kannattaa mennä että saa moporahat ja lahjoja.
siellähän voi myös tulla uskoonkin.
Mä oon jo rippileirini käyny ja voin sanoo että tosi hauskaa oli! Mulla oli siellä yks kamu mukana, ei niin hirveen hyvä kamu, ja en ees sen kaa ollu siellä paljo, koska sain paljo uusia kavereita.. Ja iteki ihmettelin sitä, koska koulussa mulla on vaan pari kaveria ja en muutenkaa oo muiden keskuudessa mitenkän suosittu... En nyt mikään epäsuosittukkaan, mutta kavereita mulla ei oo paljoo..
Rippileirillä oli koko ajan tosi kiva tunnelma, vaikka joka aamu olikin ties mitä jumalanpalveluksiasun muita. Mä oon kuulunu koko pitkän ikäni kirkkoon, mut vasta rippileirillä aloin todella miettiä Jumalan olemassaoloa- ja tulin siihen tulokseen että jumala ON olemassa.
Rippileirillä kannattaa vaan rohkeesti mennä jutteleen muille. Ei muutkaan tuu varmaan sulle jutteleen jos istut vaan yksin nurkassa ku muut tekee jotain ahuskaa yhes.
TSEMIÄ!!!
mä olin riparilla viime vuonna, ja se oli varmaan mun elämäni parasta aikaa! Mun onnex me päästiin muutaman kaverin kaa samalle leirille ja vie samaan huoneeseenkin.
Me aateltiin, kun niissä riparitapaamisissa käytiin, että onpas tyhmää porukkaa ja riparista tulee karsee, ja sie joutuu vie halipiiriinkin noiden kaa ym. negatiivista.
Mut sit ko oltiin leirillä, niin siel olikin ihan kivaa. tunnit meni suht lepposasti, vapaa ajalla tehtiin kaikkee kivaa, ja saatiin ol yli viikon ilman vanhempii ym. ja siel oli tosi hauskaa, ja halipiirit oli kivoja...
Siit porukast muodostu vähä niinku perhe tai jotain... ja sit ko tultiin pois sieltä ni oli tyhjä, ontto olo, ja halus vaan takas sinne.
Mutta mun asemassa se oli silti vähän eri juttu, koska mä olin pääasiassa niiden mun kamujen kanssa, koska ei ne toiset oikein ollu ehkä mun tyyppiä, mut kyl mä uskon, et siel voi helposti myös ystävystyä esim. niiden samassa huoneissa olevien kanssa.
Meen riparilla oli aina aamulla herätys eli tuli lujaa musiikkia ja sit mentiin aamupalalle. Sit oli oppitunteja ja välissä aina pikku väli tunnit. Sit oli ruoka ja taas oppitunteja ja vähän enemmän vapaata, ja sit meil oli raamisryhmät, eli joka päivä kokoonnuttii omaa raamisryhmään lukemaan raamattua ym.
Sit meil oli olympialaiset joka päivä ja illalla halipiiri iltapala tietenkin, ja kaikkee kivaa iltaohjelmaa vie siin jossai välis...
Suhtaudu vaan positiivisesti kaikkeen, niin kyllä sä pärjäät=)
Mä kävin viime kesänä rippileirin ja se oli aivan mahtava kokemus!! Voisin sanoo et mun elämäni paras viikko.
En tuntenut ennen sitä kun pari tyyppiä ja joitakin vaan tiesin, mut sit joistakin tuli mun hyviä ystäviä.
Meil oli kans sellanen et aamul soi musiikki täysil, ja siihen sit piti herätä. Joka päivä oli myös olympialaiset, raamis, johon kokoonnuttiin sen oman pienemmän ryhmän kanssa, oppitunteja ja ruokailua, ja joka ilta iltahartaus, jonka yhteydessä oli halipiiri=) Ja sit oli tietty omaa kivaa vapaa-aikaa, ja uimaankin pääsi joka päivä=) Aika siellä kulu ihan mielettömän nopeesti, ja sit kun koitti lähtöpäivä, ni ei millää olis halunnu lähtee. Tosi haikee olo oli, kun oli päässy leirin jälkee kotii ja huomas et ei ne kaverit ollutkaa enää ympärillä, eikä ollu mitään järjestettyy toimintaa.
Eli suosittelen sullekin ehdottomasti, kun kerran on siihen mahdollisuus!! Uskon että siitä tulee sullekin varmasti ihan mielettömän upee kokemus, kun lähtee sinne iloisella mielellä ja tietysti kamera mukana!! ;)
Oon ollut tänä vuonna(maaliskuussa)viikonloppuriparilla,sielläkin oli tosi mahtavaa!Isoset oli tosi kivoja,sain uusia kavereita(kahdessa päivässä),vaikka olenkin yleensä aika ujo ja hiljainen.Muutenkin tutustuin pariin tyyppiin ihan uudella tavalla,olen ollut muutaman riparillamme olevan pojan kanssa samalla luokalla ekalta asti,mutta vasta sinä viikonloppuna oikeastaan opin tuntemaan nämä pari poikaa...
Ja mun kanssa samassa huoneessa olijatkin tuntuvat tutuilta,juteltiin ihan kaikesta ja oltiin pullonpyöritystä.Vaikka pari oli sellaisia,mitä en yhtään tuntenut.
karkaa vaikka kotoa.
Se on maailman hirvein paikka....siis rippileiri!!??
Jeesusta joka päivä,mutta onneksi oli siell jotain hommakin...poltettiin kavereitten kanssa nuotiota illalla raamatuista;)heh!!
hauskaa oli,ainakin öisin...mutta päivisin aivan hirveetä.Ei käy yhtää kateex sua!!
koita kestää,ei siin oikein muuta voi
Kaksi vuotta on siitä, kun itse oman riparini koin... Ja hauskaa oli!
Itseasiassa niin kivaa, että viime vuonna menin isoseks leirille. Ja niin menen ensi kesänäkin.
Viime leirillä oli omassa ryhmässäni yksi riparilainen, joka kertoi heti ensimmäisessä kokoontumisessa, että kaikki mitä hän rippileiriltä odottaa, on pois pääsy. Ja kun lähdön hetki koitti, ei häntä olisi saanut lähtemään, ei sitten millään.
Se, että menet riparille ilman kavereita, on vaan hyvä juttu. Silloin tulee tutustuttua muihin helpommin, ja lupaan että siellä KUKAAN ei jää yksin!!!
Ripari ei ole pelkästään jumalan sanan kuuluttamista, tottakai uskonnollisista asioista siellä puhutaan, sehän on riparin perus ajatus, mutta ketään ei siellä yritetä käännyttää, vaan nuoret saavat itse omilla aivoillaan miettiä, mikä on totta ja mikä ei. (Itse en usko raamatun sisältöön, mutta silti todella hauskaa on ollut kahdella viimeisellä leirillä...) "Oppituntien" lisäksi myös leikitään, uidaan, pelataan jne...
Usko pois, se on mukava kokemus, ja mulla ainakin jää muistoihin koko loppu elämäksi!:)
Itse olen isosena Helsingissä...
oo onnellinen!! en oo nimittäin ite menos vaik haluaisin! en kuulu kirkkoon joten en saanu kirjettä, ja ku kuulin et kaverit oli saanu oli jo myöhäistä.. :( ja sitä paitsi ihastuski menee ja menee samalle ku mun frendi!!! arvaa vituttaako..
oon menos ähtäriin...