Olen 37-vuotias yh-äiti. Asumme Kanta-Hämeen pienessä tuppukylässä. Minua haukutaan paljon. En siitä välitä. Minulla on kolme lasta. Esikoinen on 18-vuotias (sai juuri lapsen), keskimmäinen on 7-vuotias ja kuopus on 2,5-vuotias. Koskaan en ole miehistä välittänyt - kaikilla kolmella tyttärelläni on eri isä. Kaksi lapsistani olen tehnyt ihan omalla päätökselläni. Ensimmäisen isä on kuollut, toisen isä on tyttärensä kanssa väleissä kolmannen isä ei koskaan halua minua eikä tyttöä nähdäkään. Mutta taloudellisesti menee ihan ok. Kaksi elossa olevaa isää valitsin niin, että elatusmaksut ihan ok. Vaikkakin oikeuden kautta mentiin... Mutta eihän se minulle mitään maksanut, koska lapsen etua molemmissa tapauksissa ajettiin. Esikoiseni sai juuri isänsä perinnön käyttöönsä ja kyllä siitä minullekin on jotain lohjennut... Vaikkemme koskaan olleetkaan avioliitossa. Esikoiseni on tällä hetkellä paras ystäväni. Käymme yhdessä baareissa jne.. Ja meillä on hauskaa!!! Esikoiseni lapsen isä jätti tyttäreni lapsen ristiäisten jälkeen, mutta olen sanonut, ettei miehistä ole muuksi kuin maksajiksi! Niitä löytyy kyllä uusia ja jos lisää lapsia haluaa ilman koulutusta tai kunnon työtä, niin uutta mukulaa vaan peliin... Kunhan mies on hyvintienaava. Oikein hauskaa kesänjatkoa kaikille!!! Löytyyköhän samoinajattelevia?
oma tarinani
ihan ite
4713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
voi vittu mikä eläin olet. sinunlaisia on tämä paskamaa täynnä.
onneksi en yksinhuoltajiin koske sen takia että juuri tuo sponsorointiasia on aina mielessä.
minä matkailen omat rahani ja näen muutakin kun elämänsä pilanneen tytön.
pysyn kaukana kaikista yksinhuoltajista AINA !!!
Viestiketjun aloitus oli selkeä provo!
Oot rikastunut lapsilla. Mut mites muuten "rikkauden" puolesta; sulla ei vissiin lasten lisäksi muita ystäviä ole...?
...olette ihan oikeessa, ettei toi kertomuksen nainen itse osaisi kirjoittaa elämästään noin...
Mutta tarina on tosi ja tunnen ihan oikeasti Kanta-Hämeen tuppukylästä juuri tarinan kaltaisen naisen. Ja viimeinen kommentti osui nappiin. Ei ole akalla yhtään muita ystäviä kuin omat lapsensa... Sairasta!