Ei kannata synnyttää tänne lapsia

Ei ole minulta viety vielä yhtäkään, viisi olen synnyttänyt.

Kyllä, totta nykyisin viedään myös nuhteettomilta, veronsa maksaneilta, hommansa hoitaneilta hyviltä äideiltä jos lapsi on ADHD. Ovat rahaa vailla. Ahneudellaan ei mitään rajaa. Älä ala synnyttäjäksi, alimmaksi joudut. Ottavat myös raittiilta päihteettömiltä äideiltä lapsia. Pelasta itsesi!

Ei kannata jos ei osaa huolehtia.

Jokseenkin olen samaa mieltä. Kun uuvut nyky-yhteiskunnan käsittämättömän vaatimusten alle suorittaessa äitiyttäsi, ainoa mitä apua sulle tyrkytetään on ero lapsen isästä ja lapsen huostaanotto. Näin teidät saadaan tukikarusellin kyytiin.

Nuoret! Ymmärtäkää tämä: Ennen kotiin saapui kodinhoitaja, siis ihan oikea apulainen joka siivosi, pyykkäsi ja leipoi pakastimen täyteen kaksi viikkoa ennen kuin perheeseen syntyi vauva. Sen jälkeen pyytämättä oli kodinhoitaja neljä-kuusi viikkoa. Neuvolaan ei tarvinnut lähteä vuotavana ja pidätyskyvyttömänä vaan neuvolan täti kävi joka kerta kotona. Siivous ja vauvanhoitoapua sai aina kysymällä, maksutta. Puoliso kävi töissä ja hoiti talouden aikaan suhteutettuna ihan hemmetin kovalla liksalla. Isovanhemmat sodanajan sp. Auttoivat automaattisesti mikä pystyivät. Nämä vanhemmat, nykyään boomeri ikäiset huutaa nykynuorille kurkku suorana että "Kyllä teidän pitää pärjätä, kun mekin ollaan pärjätty"

Mitä suorittaa nykyvanhemmat? Jos raskaudut, saat potkut alipalkatusta työstäsi. Puolison tulot suhteutettuna menoihin niin surkeat ettei sillä elä kaksi, saati kolme. Luultavasti pakko esim opiskella raskausaika ja suoraan tentistä synnärille. Etäopinnot jatkuu vauvan, imetysrumban, oman kuntoutumisen, kodinhoidon, kumppanin paapomisen ja heti kun vauva pärjää, osa-aikatöiden keskellä. Vaikka äiti kouluttautuisi kokoajan, töitä ei enää tarjota. Lapsi sairastelee, itse sairastelet lapsen vuoksi, työnantajat tarvitsevat varmoja orjia jotka eivät aamulla ilmoita Vanamo-sammaleen sairastuneen. Isovanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa, kun on omatkin vaivat, harrastukset, työt, omasta ajasta puhumattakaan. Saa maantiellä edes tapaamaan lapsenlapsiaan. Omani hädintuskin tuntee omia isovanhempia vaikka ns. Normi suhteet on. Puoliso painaa aina vain pidempää päivää jotta edes jotenkin pärjätään. Kodinhoitopua pyydettäessä yleensä vastaus on; meillä ei ole määrärahoja nyt sellaiseen. Sensijaan että joku kävisi heittämässä pari kertaa viikossa pyykit koneeseen ja narulle tunnin/pari viikossa,räjähtäneeseen kotiisi tulee kolme tätiä päiväksi istumaan ja seuraamaan sinun ja lapsesi "vuorovaikutusta". He eivät siis ole avuksi millään tavalla. Suositukseksi saatte lähetteen toimintaterapeutille, puheterapeutille, psykologille ja perheterapiaan. Lisää kuormaa suoritettavaksi. Ja ne tiskit odottaa edelleen. Ihmettelet vain että jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy omaan tahtiin, mutta kun "se" ja "tämä" ei vieläkään ole kehittynyt ikätason mukaan, pitää aloittaa terapiat. Omaan silmään lapsen haaste on puuttuva ikäseura. Mallioppimista ei ole jos ei ole toisia lapsia. Naapurustossa ei ole enää lapsia kuten ennen ja päivähoitoon ei saa viedä jos toinen vanhempi kotona. Kerhoja niukasti ja paikat täynnä. Ympäristö ruokkii huono osaisuutta, toiset vanhemmat syrjii jos statusta ei löydy riittävästi, lasten väliset suhteet blokataan jo ala-asteella. Ei vaan löydy sopivia kyläilyaikoja. Kaveri on kaikessa hiljaisuudessa ilmoitettu leireille, kursseille kerhoihin ja "voi harmi, ne ovat jo aivan täynnä" Kotiin jääneet etsivät sitten muuta tekemistä, kiireiset vanhemmat (kun äiti on viimein päässyt takaisin työelämään) eivät ehdi järjestää järkevää puuhaa ja viimeistään teini-ikäinen on keksinyt itselleen ihan omat harrastukset. Ei aina niin kovin järkeviä tai kehittäviä. Koulu takkuaa ja lasuja pukkaa. Edelleenkään apua ei heru, iltapäivä kerhot eivät saavuta tihutyö ikäistä lasta. Yläasteelta löytyy sitten aina joku valopää kaveriksi jolla on "vähän jännemmät" seikkailut vapaa-ajalle. Viimein koneisto pukkaa ison vaihteen silmään ja ilmoittaa vanhemmille lapsen välittömästä kiireellisesti huostaanotosta ja sijoittamisesta laitokseen. Tämä vielä jonkin konfliktin saattelemana. Vanhemmilla ensijärkytys pelkästään lapsen "harrasteluiden" paljastuttua, lisäksi syytteet kasvatuksen laiminlyönnistä ja huolenpito velvollisuuden rikkomisesta niskaan. Boomerit huutaa taustalla että jos olet muksun hankkinut, niin ite se pitää kasvattaa ja maksaa. Jos maksaa ja käy ansiotyössä, se on pois kasvatukseen käytettävästä ajasta. Jos olet kotona kasvattamassa lasta, se on pois ansiotuloista eli tavitaan tukia. => Olet yhteiskunnan loinen vanhempi. Tuloksena pahoinvoiva lapsi, pahoinvoiva vanhempi, hyvinvoiva sosiaalihuollon koneisto. Jopa sosiaalipuolen työntekijät tunnistavat hyvin tämän polun ja häpeävät systeemiä. Tervekään parisuhde ei kestä tällaista repimistä. Eroja tulee ja yh. Tukikaruselli pyörii.

Ja ei, ei kaikilla mene näin, ja kyllä, osalla menee näin.