Maassamme on paljon henkistä pahoinvointia. Syitä tämän ilmiön kasvamiseen on useita. Ja tämä on useamman vuosikymmen ajan kehittynyt ilmiö.
Nuorten keskuudessa henkinen hätä, ahdistuneisuus, masennus ja monet muut "häiriöiksi" katsottu oireilu on myös lisääntynyt. Paineet, eli stressi, ihmissuhdevaikeudet, yksinäisyys, ulkopuolisuuden tunne, oman paikan löytäminen tässä maailmassa, maailmanpoliittinen tilanne ja opiskeluvaikeudet aiheuttavat monille oireita, tai ongelmia.
Olen itse sitä mieltä, että mielenterveystyön edistämiseksi kannattaa ja pitää kaikkensa. Resurssien alaspäin meneminen ja alaan varattujen määrärahojen supistuminen eivät ole tulevaisuuttakaan ajatellen mikään hyvä suunta. Etenkään nuorten, meidän yhteiskuntamme tulevien sukupolvien ja toivojen kannalta ajateltuna.
Rahalla luodaan ja ylläpidetään hyvinvointia. Oma tärkeä roolinsa on kuitenkin myös sillä, että jokaista yksilöä, iästä, asemasta, sukupuolesta tai mistä tahansa riippumatta tuetaan, autetaan ja kannustetaan. Että ketään ei jätetä yksin. Jokainen meistä voi, omissa yhteisöissään, omien mahdollisuuksien mukaan, auttaa lähellä olevaa yksilöä.
On silti selvää, että sen rahan lisäämisen lisäksi tarvitaan myös muutakin. Ennen kaikkea systeemiin tehtäviä merkittäviä uudistuksia. Nykyinen järjestelmä on kaltoin ja väärinkohdellut lukuisia ihmisiä jo vuosikymmenten ajan. Sille pitää tulla loppu. Lääkäreiden pitää tulla alas sieltä norsunluutorneistaan ja lopettaa keskittyminen diagnooseihin ja sairauksien hoidossa liiallisesta lääkkeiden määräämisistä. Lääkkeillä ei hoideta niitä syitä, jotka ovat oireiden taustalla. Hoidon tulee pohjautua ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamiseen, eettisiin periaatteisiin, sekä potilaan elämäntilanteen ja hänen olosuhteidensa selvittämiseen. Lähellä olevan läheisistä muodostuvan tukiverkoston varmistamiseen. Kuunnella vaikeuksissa olevaa ihmistä. Nähdä ja kohdata hänet ihmisenä.
Enemmän empatiaa ja aitoa välittämistä toisiamme kohtaan tarvitaan tässä maailmassa.
Nuorten keskuudessa henkinen hätä, ahdistuneisuus, masennus ja monet muut "häiriöiksi" katsottu oireilu on myös lisääntynyt. Paineet, eli stressi, ihmissuhdevaikeudet, yksinäisyys, ulkopuolisuuden tunne, oman paikan löytäminen tässä maailmassa, maailmanpoliittinen tilanne ja opiskeluvaikeudet aiheuttavat monille oireita, tai ongelmia.
Olen itse sitä mieltä, että mielenterveystyön edistämiseksi kannattaa ja pitää kaikkensa. Resurssien alaspäin meneminen ja alaan varattujen määrärahojen supistuminen eivät ole tulevaisuuttakaan ajatellen mikään hyvä suunta. Etenkään nuorten, meidän yhteiskuntamme tulevien sukupolvien ja toivojen kannalta ajateltuna.
Rahalla luodaan ja ylläpidetään hyvinvointia. Oma tärkeä roolinsa on kuitenkin myös sillä, että jokaista yksilöä, iästä, asemasta, sukupuolesta tai mistä tahansa riippumatta tuetaan, autetaan ja kannustetaan. Että ketään ei jätetä yksin. Jokainen meistä voi, omissa yhteisöissään, omien mahdollisuuksien mukaan, auttaa lähellä olevaa yksilöä.
On silti selvää, että sen rahan lisäämisen lisäksi tarvitaan myös muutakin. Ennen kaikkea systeemiin tehtäviä merkittäviä uudistuksia. Nykyinen järjestelmä on kaltoin ja väärinkohdellut lukuisia ihmisiä jo vuosikymmenten ajan. Sille pitää tulla loppu. Lääkäreiden pitää tulla alas sieltä norsunluutorneistaan ja lopettaa keskittyminen diagnooseihin ja sairauksien hoidossa liiallisesta lääkkeiden määräämisistä. Lääkkeillä ei hoideta niitä syitä, jotka ovat oireiden taustalla. Hoidon tulee pohjautua ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamiseen, eettisiin periaatteisiin, sekä potilaan elämäntilanteen ja hänen olosuhteidensa selvittämiseen. Lähellä olevan läheisistä muodostuvan tukiverkoston varmistamiseen. Kuunnella vaikeuksissa olevaa ihmistä. Nähdä ja kohdata hänet ihmisenä.
Enemmän empatiaa ja aitoa välittämistä toisiamme kohtaan tarvitaan tässä maailmassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pahoittelen kovasti aloitukseen tekemiäni kirjoitusvirheitä. Olisi ilmeisesti pitänyt ottaa yksi lasillinen viiniä. Tämä on pelkkää vitsailua.
Osittain kirjoittamisen vaikeudet ja virheet johtuvat vuosikymmenten ajan käyttämistäni lääkkeistä.
Yksi olennainen ja tärkeä sana unohtui yhdessä lauseessa. Eli, että mielenterveystyön ja yleisen henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja nuorten, ja kaikkien auttamiseksi pitää tehdä kaikkensa, sen mitä vain voi tehdä.
Rahalla voi tehdä ja saada paljon hyvää aikaiseksi. Mutta se ei yksistään riitä. Tarvitaan sitä oikeaa ja aitoa yhteisöllisyyttä ja välittämistä kanssaihmisistä.
Psykiatriseen hoitokulttuuriin ja käytössä oleviin hoitokeinoihin ja asenteisiin tarvitaan myös muutosta ja uudistuksia. Hoitopuolella olevien pitää nähdä ihmisten hädän, ahdistuksen ja kärsimyksen syiden taakse. Yrittää ratkaista myös niitä oireita aiheuttavia tekijöitä. Eikä pohjata kaikkea vain diagnosointiin, kategorisointiin ja lääkkeisiin. Nähdä ja kohdata ihminen tasavertaisesti, ilman autoritäärisyyttä ja hierarkiaan pohjautuvia tapoja toimia.
Ylipäätään tässä maailmassa tarvitaan enemmän aitoa välittämistä, empatiaa ja lämpöä.
Jätä sinäkin viinit ostamatta, ja lahjoita ne summat hyvään tarkoitukseen.
Itse kun jätin aikoinaan viinit ja muut päihteet pois, pystyin myös selviämään elämään, jossa on tullut pärjättyä ilman lääkkeitäkin jo monta vuotta.
Olen lopettanut alkoholin käytön pysyvästi. Viinilasillisvertauksen esilletuominen olikin pelkkää vitsailua. Ehkä tosin huonoa sellaista. Alkoholi parantaa hetkellisesti luovuutta. Mutta vain pieninä määrinä.
Pahemmat ja jopa aivojen terveyteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset ovat tosin psyykelääkkeillä, etenkin niiden pitkäaikaiskäytöllä. Ne aiheuttavat aivovaurioon verrattavissa olevia muutoksia. Siksi niitä ei pidä koskaan käyttää isoja annoksia, eikä useita vuosia. Eikä todellakaan koko elämän ajan. Kyseinen käypähoitosuositus lääkkeiden käytön osalta on aivan väärä.
Yhä enemmän kaikkien mt-oireiden ja oireilujen hoidossa painopisteen tulee kallistua enemmän jokaisen yksilön psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Jota tehdään kunkin yhteisön omalla roolilla ja panostuksella. Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa lähellä olevan/ olevien hyvinvointiin tarjoamalla apua, tukea, kuuntelemista ja keskustelua. Vastuuta ei voi sysätä hoitosektorilla toimivien kontolle.
Meillä on ollut päällä ns. kriisi jo pidemmän aikaa. Yhteiskunta ja kulttuurimme ja niissä olevat ihmiset ovat muuttuneet itsekkäämmäksi ja narsistisemmaksi.
Tarvitaan enemmän kanssaihmisistä välittämistä ja tukemista.
Juurikin näin, välittämistä ja tukemista, muiden huomioon ottamista, ystävällisyyttä, niitä kaikkia tarvittaisiin enemmän. Se vaikuttaisi nopeastikin ihmisten hyvinvointiin.
Nykyään on aika paljon vihamielisyyttä, ihmiset ärähtelevät ja kiukuttelevat pienistäkin asioista, jopa ventovieraille. Tuntuu, että mitään ei kestetä eikä suvaita, jos jokin ei itseä miellytä. Omaan napaan tuijottamiseksi on monilla mennyt.
Niinpä. Olet oikeassa. Olemme aivan liian itsekkäitä. Sellaiseksihan tämä kaikki on tainnut mennä.