Onko skitsofrenia seurausta kovasta stressistä?
Skitsofrenia ja stressi
Anonyymi-ap
14632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hallitus koalitio vastaa kysymykseesi. Katso ja kuuntele.
Eräs psykiatri sanoi minulle: " Jos perheessä on ollut skitsofreniaa, saman perheen jäsenillä on vaara. Tarpeeksi kovan paineen alla hän saa skitsofrenian. "
Minä olen juuri sellainen ihminen. Minun pitäisi olla skitso, mutta en ole. Pääsin Jumalan avulla kaikista paineista, mitä oli työ-elämän aikana. Nyt olen jo eläkkeellä, onnellinen.
Skitsofreenikoilla on samantyyppisiä, erityisesti varhaislapsuudessa koettuun voimakkaaseen stressiin, liittyviä neurobiologisia tilastollisia eroja esimerkiksi HPA-akselin toiminnassa ja etuotsalohkon rakenteessa, kuin traumatisoituneilla ihmisillä. Eli hermosto voi olla hyvin herkkä stressille, toisaalta se ei ole mikään suora selittävä tekijä hyvin kirjaville ja eriasteisille oireille, joita kutsutaan skitsofreniaksi. Stressi-alttiusmallilla on yritetty mallintaa sitä, miksi jotkut menevät herkemmin psykoosiin kuin toiset. Oletuksena on, että olisi jotain geneettisiä/hermoston rakenteellisia poikkeavuuksia, jotka voivat kuormittavassa tilanteessa johtaa psykoottisuuteen. Mutta näyttö on epäjohdonmukaista ja on todennäköistä, että mikään spesifi tekijä tai tekijöiden kombinaatio ei skitsofreniaa aiheuta, koska sellaista sairautta ei ole olemassakaan. Tilastolliset assosiaatiot voivat johtua lukemattomista muistakin syistä, eikä tutkijat osaa määritellä skitsofreniaa riittävän koherentisti, jotta sitä oikeasti voisi edes tutkia. Skitsofrenian reliabiliteetti on kappa-arvolla mitattuna melko heikko, noin 0.42. Monet tutkijat pitävät alle 0.6 alittia kappa-arvoja ei-hyväksyttävinä, koska silloin diagnoosissa on liikaa virhettä eli diagnoosia ei saa riittävän johdonmukaisesti samoilla oireilla. Käsitteellinen epäselvyys tieteessä on ongelma, koska jos et osaa määritellä koherentisti mitä tutkit, niin et käytännössä voi tutkia sitä.
Lähes kaikki skistofreniaan liitetyt riskitekijät ja assosiaatiot ovat transdiagnostisia, suurin osa selittyy lähinnä sattumalla, heikkotasoisella metodologialla, sekoittavilla tekijöillä ja sitten osa sillä, että joidenkin ihmisten oireiden ja kokemusten kehittymisessä tietyt riskitekijät voivat olla olennaisia, mutta eivät kaikkien. Krooninen sressi on kieltämättä monien häiriöiden ja sairauksien riskitekijä, ja sillä on laaja-alaisia vaikutuksia ihmisen kehon toimintoihin ja hermostoon. Tämä niin kutsuttu stressi-alttiusmalli voisi sopia aika moneen sairauteen ja häiriöön, sehän vain käytännössä tarkoittaa sitä, että sairauden puhkeamiseen tarvitaan sekä alttius että elimistön homeastoasiaa ja toimintaa uhkaava stressori. Se ei käytännössä yleisellä tasolla tarkoita siis yhteenä mitään.
Se oli yksi patmoslähetyssäätiön kirje jostain vuosi 2004 ajoilta siinä oli jos tuntuu että koko helvetti olisi noussut sinua vastaa n olet aikataulussa.
Edellisessä muutossa meni jätteisiin se kirje.
Olisi mukava lukea vaikka netissä se.
Stressi ei ole välttämätön eikä riittävä skitsofrenian puhkeamiselle. Skitsofrenia on kirjoitettu geeneihin, sille ei voi mitään. Ulkoiset olosuhteet voivat myötävaikuttaa sairastumiseen sitä kautta, että kotoa opitaan tietty toimintamalli, sillä suvussa useimmiten on skitsofreenikoita. Skitsofreniasta voi tietyissä oloissa tulla ratkaisu haasteellisiin olosuhteisiin ja joskus hyvissä ja helpoissakin oloissa, kun se geeniperimä on olemassa.
En usko mihinkään geeniperimään. Höpöhuttuja. Kovat vaikeudet elämässä voivat saada ihmiselle aikaan skitsofrenian.
Samaa mieltä. Ainakin minun tapauksessa menneisyydessä on vakavia vaikeita kokemuksia. Sittemmin aikuisuudessa myös kovaa stressiä.
Minulla on elämässä ollut kovia kokemuksia ja voimakasta stressiä vuosikaudet, mutta ei ole ollut psykooseja, ei skitsofreniaa eikä muita mielenterveyden häiriöitä. Puuttuisikohan se skitsofreniageeni?
Varmaankin. Poliisit korjasivat talteen koska heidät on koulutettu.
Polygeeniset riskitekijät selittävät yhdessä skitsofrenian riskistä noin 3, 4%. Jotta voit selittää jotain häiriötä geeneillä, sinulla pitäisi ensin olla kuvaus sen biologisista mekanismeista ja vahvoja systemaattisia, skitsofrenialle spesifejä korrelaatioita geeneihin, jotka mahdollistavat näiden biologisten mekanismien ymmärtämistä. Skitsofrenian diagnostiset kriteerit ovat kuitenkin epätäsmällisiä, laveita ja tulkinnanvaraisia, eikä niiden taustalla ole mitään yhtenäistä koherenttia biologista mekanismia. Vaikka löydät satoja efektikooltaan olemattomia tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita valtavasta aineistosta, niin se ei vielä tarkoita, että nämä tilastollisesti merkitsevät geneettiset assosiaatiot olisivat millään tavalla tosiallisessa kausaalisuhteessa itse häiriöön.
Suurilla aineiseistoilla saadaan tilastollisesti merkitseväksi yhteyksiä, jotka nostavat skitsofrenian riskiä 0,01 % eli käytännössä ei lainkaan. Tilastollinen merkitsevyys on sopimuksenvarainen suurre, joka muodostuu efektikoosta ja otoskoosta. Mitä suurempi otoskoko, sitä helpommin sopimuksenvarainen tilastollisen merkitsevyyden raja-arvo saadaan alitettua ja näin tutkijat voivat johtopäätöksissään todeta, että löydettiin taas merkitseviä yhteyksiä sen ja sen häiriön suhteen ja sitten esitetään laveita, kaukaa haettuja hypoteeseja näiden olemattomien, usein epäjohdonmukaisten ja epäspesifien tilastollistesti merkitsevien yhteyksien taustalla. Tilastollinen merkitsevyys on usein tieteessä väärin käytetty suurre, jota ei voi käyttää mihinkään muuhun kuin yleistämiseen ja silloinkin vaan tilanteessa, jossa tutkittavat henkilöt ovat edustava otos perusjoukosta. Silti jo efektikooltaan olemattomista tilastollisesti merkitsevistä yhteyksistä tehdään kausaalipäätelmiä jopa silloin, kun tuloksia ei voi toistaa esimerkiksi toisessa populaatiossa ja kun tilastolliset korrelaatiot ovat niin olemattomia, ettei niillä ole käytännössä lainkaan todellista selitysvoimaa. Tämä on selitys sille ristiriidalle, miksi esimerkiksi käypä hoito -suosituksissa ja psykiatrian oppikirjoissa käydään obsessiivisesti läpi korrelaatioita milloin geeneettisiin riskitekijöihin ja milloin aivotason poikkeavuuksiin, vaikka niillä käytännössä eikä tosiallisesti ole mitään kliinistä käyttöä, ja jotka eivät tosiasiassa auta lainkaan ymmärtämään häiriön etiologiaa. Tätä on alettu kutsumaan tieteessä "puuttuvan perinnöllisyyden ongelmaksi" eli ongelmaksi, joka juontuu geenitutkimuksen systemaattisesta epäonnistumisesta löytää geneettinen tausta häiriöille, joilla kaksostutkimusten mukaan oletetaan olevan vahva geneettinen komponentti. Eli geeneillä ei voi nykytietämyksen mukaan selittää skitsofreniaa. Geeni ei ole mikään tekijä x, jolla voidaan selittää kaikkea, mikä jää selittämättömäksi arkijärjelle tai jota ei voi selittää ympäristötekijöillä. Senkin olettaminen häiriön syyksi edellyttää vahvaa tieteellistä näyttöä, mitä ei edelleenkään ole olemassa.
Eipä maailmassa paljoa muita oliskaan, kuin skitsofreenikkoja, jos se johtuusi stressistä.
Mutta se on helppo uskoa, että kun on tillin tallin, niin sen täytyy olla aika hemmetin stressaavaa.
Nykyään kai on vallalla stressi-haavoittuvuus-malli. Eli tieteessä uskotaan, että joillakin ihmisillä on perinnöllinen alttius skitsofreniaan ja sitten rankat elämänkokemukset laukaisevat sen.
Meillä suvussa 4 skitsofrenianikkoa. Minä ja siskoni ja nyt jo edesmenneet äitini ja tätini.
Täti oli kaksosena Keskonen ja sairasti hinkuyskän muutaman kuukauden ikäisenä. Voi olla että altisti.
Itselläni on ollut kamalat koettelemukset. 20 vuotiaana alkaneet noin. 6 tulipaloa asuintalossa. 2 pyromaania ja 1 onnettomuus. Siitä masennus ja terveys meni. Hampaat hajosi ja viisaudenhampaat tulehtui. Ym.
Samoihin aikoihin varmaan puhkesi skitsofrenia
Ei vaan "anti-psykoottisista" kemikaaleista, ja muusta hermostollisesta väkivallasta, jota psykiatrit ja muut väkivalta-instituutiot harjoittavat.
Kyseistä sairautta ei ole olemassa.