Hautajaiset

Lähteet toteavat että puoliso ja rintaperilliset ensisijaisesti järjestävät. Voi olla myös myös muut sukulaiset, oamiset tai ystävät, jopa vainajan kotikunta.

Kulut menevät yleensä kuolinpesälle.

Asiassa ei voi helposti rikkoa lakia, kyse on etiketistä ja hyvistä käytöstavoista.

Jos kerran päivittäin soittelitte, niin miten isänne kuoleminen on mennyt ohitsenne ettette ole huomanneet, ettekä hautajaisistakkan tiennyt mitään?

Hautajaiset voi järjestää kuka tahansa, joka kokee olevansa vainajan "läheinen". Näin asia on säädetty hautaustoimilaissa.

Jos kokee olevansa väärinkohdeltu, voi asian viedä riita-asiana tuomioistuimeen, joka ratkaisee, kuka hautajaiset saa lopulta järjestää.

Aloittaja tässä . Siis oltiin isäni kanssa päivittäin puhelinyhteydessä. Kuolema tuli tavallaan nopeammin kuin osata saattoikaan. Minulta, ei ole kukaan kysynyt onko toiveita hautajaisten suhteen! Päivämäärät ja kaikki on jo sovittu . Olisin ollut kiitollinen, jos oltaisiin kysytty minunkin mielipidettäni asiaan. Ja henkilö joka nyt hoitaa isämme hautaan ja lyönyt kaikki lukkoon ei ole veri-sukulainen isällemme. En koe sitä niinkään loukkaavana vaan enemmänkin sen, että minua ei ole kutsuttu siunaustilaisuuteen. Sain tästä siunaustilaisuudesta tietää vasta ihan muuta kautta. Toisella paikkakunnala kun asun, niin varmasti on isämme kotikin jo irtaimiston osalta realisoitu. Osasin odottaa tätä, että helppoa ei tule olemaan kun isämme kuolee. Koska välit veljeni kanssa on ollut vuosia jopa vuosikymmeniä huonot. Hän on määritetellyt saanko käydä isäämme moikkaamassa vai en. Nyt kun tuli tieto, että isämme on huonossa kunnossa ja menehtyy pian, niin kiellettiin minua ja perhettäni vierailemasta hänen luonaan. (Isämme kodissa siis) Isäni kanssa juttelin vielä päivä ennen hnen kuolemaansa, ja hän toivoi, että tulisin käymään ja saisin mennä hänen kotiinsa yöksi. Mutta veljeni kielsi sen! Sanoi, että sinne ei ole asiaa! No en mennyt. Nyt hämmentää tämän kaiken keskellä se, että siunaus päivästä on sovittu, ja kutsu on lähetetty jopa kaukaiseimmille sukulaisille, mutta ei minulle. Joka asun toisella paikkakunnalla (n. 600km välimatkaa) En voi kun ihmetellä onko tämä oikein? Olen veljeni kanssa kuitenkin ne ainoat lähisukulaiset, joita hänellä oli enää. Ja isäni kanssa oli hyvät välit. Mutta veljeni on kova poika manipuloimaan asioita, että en sitten tiedä mitä kaikkea on saanut manipuloitua? Oikeastaan viimeisessä puhelussa jonka isäni kanssa tein, niin hän sanoi, että haluaa, että tulen häntä vielä moikkaamaan ja saan olla hänen kodissaan. Kerroin, että veli kieltää sen. Että onko hän niin puhunut sinutkin pyörryksiin. Isäni sanoi, että on. Mutta haluaa minun tulevan. Kielsi itkemästä minua! Järki hänellä pelasi loppuun asti. Olen vain niin tyrmistynytr tästä, että millä oikeudella veljeni ohittaa minut ihan kaiksessa? Jos veljeni olisi kysynyt minulta edes sen, että onko minulla toiveita hautajaisten suhteen! Olisin todennäköisesti sanonut, että on ihan kiva, jos hoidat ne, jos jaksat! Ja olisi voitu kysyä, onko ok, että tämä tietty henkilä hoitaa ne kaikki hautajaisjärjestelyt! Tällähetkellä on olo, että nostanko kädet ylös ja ainnan kaiken olla? Vai alanko miettimään oikeuksiani? Isälläni ei juurikaan omaisuutta ollut. Mutta jonkun verran kuitenkin pankkitilillä. Onko jotenkin mahdollista, että se pienen pienikin perintö minulta evätään? Raha ei kasva minulla puussa, enkä ole koskaan ollut raha- ahne. Ajattelin vain joskus, että kunhan isä saadaan kunnialla hautaan, niin kaikki on hyvin. Mutta nyt minua on alkanut mietityttämään myös se, että unohdetaanko minut myös sen pienen pienen omaisuuden suhteen?