Lumienkeli

Kauas ohi suuren kivimuuri,
sinne missä maailma on suurin.
Virrassa valon aika pysyy,
minne matka siellä joku kysyy.
Tuosta tähdenlennon yli vähän,
enkelit kun pystyy tähän.

Portit auki valon myötä,
sellainen on enkeleiden työtä.
Suunta sinne missä aika joskus tehtiin,
jäljet kirjattiin almanakka ensilehtiin.
Tuntematon, siis hetkeksi heikää,
Kaarto kohti uutta madonreikää.

Virta vie ja lämpö hyytää,
vain tähden luona voi lisää pyytää.
Pieni piste silmin näkemättä,
ohjailee näin enkeleiden kättä.
Sumun sekaan jossa on niin suurta,
silti kaikki samaa sukujuurta.

Hennot kaiut kaukaa ajan takaa,
missä syntyi ken tiedon jakaa.
Jotkut kurkottelevat kauas kultaan,
toiset tähyävät karuun punamultaan.
Kaiken voi nähdä monin eri tavoin,
enkeleille maailma on avoin.

Kauaksi taivaanrannan taa,
sinne minne kuukin kumartaa.
Aaltojen alla, vetten päällä viima vie,
voima, vaisto, tunne mikä lie.
Kun poutapilvekin kaikki pois entäpä,
voi enkelitkin pois lentää.