Lihava serkku

Tunnustan tehneeni aika häijyn teon tässä pari vuotta sitten.

Olin tuolloin 15-vuotias poika ja mulla oli (tai on siis tietenkin edelleen) samanikäinen serkku (joka myös on poika). No niin, tämä mun serkku (sanotaan sitä nyt vaikka Janiksi) oli noihin aikoihin aivan uskomaton läski (se oli mua noin 20 cm lyhyempi mutta paino reippaasti yli 2 kertaa mua enemmän). Me satuttiin olemaan tämän Janin kanssa samalla yläasteella (eri luokilla tosin) ja jouduttiin olemaan muutenkin aika paljon tekemisissä toistemme kanssa kun oltiin kerta serkkuja ja kun meillä oli lisäksi yhteisiä kavereita.

Valitettavasti Jani sattui olemaan luonteeltaan täydellinen ääliö. Ylimielinen öykkäri joka leveili mielellään perheensä varakkuudella (sai aina uusia leluja ja laitteita). Se piti itseään huomattavasti muita parempana, piti kovaa ääntä itsestään ja suhtautui toisiin (ainakin minuun) hyvin ylimielisesti. Siis aika röyhkeä luonne. Mä itse inhosin sitä syvästi mutta jotenkin kun sitä joutui olemaan pakosta sen kanssa tekemisissä en koskaan sanonut sille päin naamaa mitään.

No, meillä oli noin viiden hengen kaveriporukka ja Jani toimi omasta aloitteestaan jonkinlaisena porukan pomona.
(johtui kai siittä kun se oli kaikista kovaäänisin ja aloitekykyisin, vaikkakin oli samalla lyhyin ja lihavin)
Kerran se sitten sattui nolaamaan mua oikein kunnolla kaikkien kuullen (kertoi muistaakseni erään nolon sukujutun joka ei kyllä ollut tarkoitettu ulkopuolisille). Sillä nyt oli yleensäkkin sellainen tapa että se vitsaili ja leikki usein mun kustannuksella. Nolasi minut aina kun oli mahdollista. Tuo juttu oli kuitenkin liikaa ja päätin kostaa. En tietenkään suuttunut tai sanonut sille mitään päin naamaa, nauroin vain sen hauskalle jutulle kuten muutkin.

Keksin todella häijyn juonen joka lopulta onnistui paremmin kun osasin odottaa. Tiesin että Janin heikoin kohta olisi hänen suunnaton lihavuutensa. Tiesin että hänen äitinsä (mun täti) suhtautui lihavuuteen hullun raivoisasti ja yritti väkipakolla saada Jania laihtumaan. Asiasta oli tiettävästi riidelty usein. Jani oli keksinyt keinon huijata äitiään (ja välttyä riidoilta) lupaamalla pyhästi yrittävänsä laihduttaa. Todellisuudessa kun Jani illoin lähti kotoaan muka harrastamaan liikuntaa, hän meni mässäilemään johonkin roskaruualla ja karkeilla. Ja lihoi entisestään. Kukaan muu ei tiennyt tästä paitsi minä.

Tein siis niin että annoin ajan kulua useita viikkoja. Tuona aikana keräsin mustaan jätesäkkiin hirveät määrät tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, suklaan käärepapereita, tyhjiä limsapulloja, ruuan tähteitä ja kaikkea sellaista roskaa joka todisti että joku oli hiukan mässäilyt lihottavilla herkuilla.

Sitten yksinkertaisesti toimitin tuon jätesäkin Janin huoneeseen kenenkään näkemättä (tämä oli ehdottomasti suunnitelmani vaikein osuus ja siihen tarvittiin kyllä oveluutta mutta onnistuin kuitenkin, menisi liian pitkäksi kertoa kaikki hienot yksityiskohdat)
piilotin haisevan jätesäkin hänen sänkynsä alle. Tiesin ettei Janin äiti juuri koskaan käynyt Janin huoneessa koska Jani joutui mm. itse siivoamaan huoneensa. Janikaan tuskin kovin usein tulisi vilkaisseeksi sänkynsä alle. Se oli siis oiva piilo.

Sitten siirryin toiseen vaiheeseen joka myös oli haastava. Keräsin rohkeutta ja menin puhumaan Janin äidille eli siis tädilleni. Se vaati rohkeutta sillä tämä täti on yksi pelottavimpia ihmisiä mitä tiedän. Jos se suuttuu se saattaa tulla aivan raivohulluksi ja tehdä ties mitä.
Jani oli tuolloin kaveriporukkamme kanssa elokuvissa joten hän oli poissa tieltä.

Selitin Janin äidille että olin todella huolissani Janista ja hänen ylipainostaan (kerroin pari väritettyä juttua Janin huonosta kunnosta jonka muka olin pannut merkille), Sitten kerroin (melkein kyyneleet silmissä) kuinka ikävää minusta oli paljastaa sellainen kamala tosiasia että Jani söi salaa älyttömästi kaikkea lihottavaa eikä harrastanut minkäänlaista liikuntaa (joka siis kyllä oli oikeastikkin totta). Kerroin Janin ylpeilleen ettei kukaan huomaa kun hän kotona napostelee herkkuja rauhassa omassa huoneessaan...

Siittä paikasta äiti päätti tehdä tarkastuskäynnin Janin huoneeseen. Hän kertoi ettei yleensä tee mitään sellaista, koska luotti Janiin mutta asia oli pakko tutkia. Ei mennyt kauaakaan kun hän löysi piilottamani jätesäkin. Hän meni aivan pois raiteiltaan. Tärisi raivosta ja haukkoi henkeään. Ihan pelotti. Sitten hän rauhoittui, kiitti ja halasi minua kun olin "avannut hänen silmänsä". Kerroin että minusta oli kyllä vähän ikävää tällä lailla "kavaltaa" Jani, mutten nähnyt muuta vaihtoehtoa. Rukoilin ettei tätini kertoisi Janille minun kertoneen asiasta. Hän lupasi säilyttää salaisuuden. Hän aikoi kertoa aivan itse löytäneensä säkin.

Tämän jälkeen lähdin pois ja menin odottelemaan sopivasti Jania ja muita kavereita elokuvateatterille. Kun he tulivat elokuvista, menimme kaikki yhdessä kaupungille moneksi tunniksi. Suunnitelmani viimeinen pikku lisä oli että annoin Janille vielä ison pussin irtokarkkeja joita en muka itse jaksanut enää syödä. Sitten menimme kaikki kuusi yhdessä Janin luo... (tiesin että menisimme sinne sillä Jani halusi välttämättä esitellä saamansa uuden tietokonepelin)

Mitä arvelette sitten tapahtuneen??? Menimme Janin luo ihan rauhassa ja suoraan Janin huoneeseen. Äitiä ei näkynyt! Kun sitten olimme alkamassa pelaamaan, kuulin askelien lähestyvän huonetta. Jännitys kasvoi. Kuului hillitty koputus ja äiti astui sisään. Hymyili ja tervehti meitä muita ja sanoi Janille että hänellä olisi vähän asiaa kahden kesken. Ajattelin että he ehkä menisivät rauhassa jonnekkin keskustelemaan, mutta ei. Jani oli tosi ärsyyntynyt kun äiti tuli häiritsemään meitä kesken pelin, joten se alkoi valittamaan äidilleen ja yritti ajaa tätä ulos. Yrittipä vielä esittää oikein kovaa jätkää kaikkien kavereidensa edessä ja puhui äidilleen tosi rumaan sävyyn. Se oli virhe. Äiti vain totesi että "selvitetään tämä asia sitten tässä". Sitten sen äidin silmissä välähti ja päässä ilmeisesti napsahti pahemman kerran. Se kertakaikkiaan räjähti. Aivan noin vain. Sen huuto kuului varmaan naapureihin asti (omakotitalo muuten), Se kaivoi sen valtavan jäteäkin sängyn altaja levitti koko säkin sisällön keskelle huoneen lattiaa. Kamala haju täytti huoneen. Kaikki olivat jähmettyneinä paikoilleen.

Äiti huusi ja pauhasi Janille. Hän vaati selitystä säkille. Jani yritti änkyttää ettei tiennyt mitään koko asiasta, eikä sitä miten säkki oli sinne joutunut. Tämä kiihdytti äitiä entisestään. Hän oli melkein aivan hullu. Hän huusi että Jani valehteli hänelle ja vielä päin naamaa, että hänen saastainen pikku salaisuutensa oli lopulta paljastunut. Hän kysyi halusiko Jani todella olla kuvottavan lihava sika, oikea syöttöporsas?? Jani yritti koko ajan vikistä vastaan mutta turhaan. Sitten äiti otti jostain esiin henkilövaa'an ja käski Janin riisua vaatteensa, kun Jani ei ensin suostunut äiti alkoi repiä vaatteita hänen yltään. Siinä vaiheessa löytyi Janin taskusta iso pussi irtokarkkeja.

Tuli uusi raivokohtaus ja karkit sinkoilivat ympäri huonetta. Selitykset eivät auttaneet. Lopulta Jani seisoi siinä alusvaatteisillaan. Tämäkään ei riittänyt. Äiti oli nyt vauhdissa ja totesi että "turha niitä läskejä on enää yrittää piilotella" ja repi jopa alusvaatteet Janin päältä. Sitten se komensi Janin vaa'alle. En enää muista paljonko vaaka näytti mutta jotain 130-150 kiloa suunnilleen, eli kaksi kertaa mun painon verran. Äiti kyllä huusi painolukeman kovalla äänellä joten kenellekkään ei jäänyt epäselväksi kuinka läski Jani oli. Äiti vielä mittasi Janin vatsanympäryksen mittanauhalla. Tämän jälkeen äiti hieman rauhoittui. Hän kokosi Janin vaatteet lattialta (sanoi vievänsä ne pyykkiin) ja käski Janin ottaa puhtaat vaatteet kaapista.

Lähtiessään äiti vielä ilmoitti ovelta että heti huomenna hän veisi Janin lääkäriin. Sitten hän meni. Janin äidin toiminta oli yllätys kaikille. (edes minä en osannut arvata hänen menevän noin pitkälle). Voi miettiä halusiko hän todella nöyryyttää Jania tämän kavereiden edessä, mutta minusta tuntuu että hän oikeastaan kokonaan unohti että riidalla oli silmin-näkijöitä. Mietin mahtoiko hän katua myöhemmin.

Äidin mentyä Jani jäi seisomaan kuin kivettyneenä paikoilleen tuijottaen maahan. Pidätteli itkua. Me muut vain istuimme ja tuijotimme häntä. Kun järkytys meni ohitse, alkoivat toiset kaverit tirskua ja pidätellä nauruaan. Kieltämättä Jani oli siinä valtavan lihavana ja alastomana seisoessaan vähän turhan huvittava ilmestys. Sitten nämä kaverit mutisivat jotain pois lähtemisestä ja alkoivat liukenemaan yksi toisensa jälkeen. Se joka lähti viimeisenä kävi vielä sanomassa Janille jotain ikävää tämän ulkomuodosta ("kivat tissit" tai jotain vastaavaa). Sitten ne menivät. Minä jäin. Jani alkoi itkemään ja minä jäin lohduttamaan. Minulla oli huono omatunto koska en ollut ajatellut kostoani näin dramaattiseksi. Tämä oli kyllä Janille kova paikka.

Mitä tästä kaikesta sitten seurasi? Jani menetti kaiken maineensa kavereidensa keskuudessa. Hän luuli että juuri nämä hänen entiset kaverinsa olivat tuon roskasäkki-jutun takana. Hän oli jonkun aikaa yleinen pilkan aihe koulussa. Hänen kaveripiirinsä kutistui huomattavasti. Hänen luonteensa muuttui täysin. Hänestä tuli paljon nöyrempi, hiljaisempi ja hiukan syrjäänvetäytyvä. Ei enää kerskailua, röyhkeyttä ja ylimielisyyttä toisia kohtaan. Hän alkoi arvostamaan minuakin aivan uudella tavalla koska pysyin hänen ystävänään edelleen kun hänen muut "kaverinsa" kaikkosivat johonkin. Meistä tuli paljon paremmat kaverit kuin aikaisemmin.

Aloimme harrastamaan yhdessä hänelle sopivaa liikuntaa ja yritin auttaa häntä myös laihduttamisessa. Jossain mielessä hän muuttui tuon tapauksen jälkeen edes hiukan "paremmaksi ihmiseksi" (ainakin minun mielestäni). Sempä vuoksi en kadu tekoani mitenkään kovin paljon. En ole tunnustanut tekoani tätä ennen kenellekkään.

Kertokaa mielipiteenne tästä teostani. Oliko se mitenkään oikeutettu?? Voiko minut ajatella kiusaajaksi. Kaikki päättyi lopulta hyvin, mutta tunnen vielä toisinaan omantunnon pistoksia asian johdosta.