Tietoa ja kokemuksia kaipaan mitkä ovat suurimmat erot näissä huoltomuodoissa.
Yksin-/yhteishuolto
Tietoa vailla
111268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Paljon on kiinni vanhempien väleistä - ei sinänsä siitä mikä on huoltajuusmuoto. Etävanhemmalle tuo huoltajuus voi olla tärkeä asia - ja tapaamiset sujuu sen takia usein paremmin jos etävanhemmalta ei katkaista huoltajuussuhdetta lapseen. Samoin kiusaamistilanteissa yhteishuolto voi olla parempi - silloin ainakin etävanhempi jää jonkinlainen näkyvyys lapsen elämään.
Tietyissä tilanteissa yksinhuolto on parempi - jos on olemassa vaara että etävanhempi kaappaa lapsen eikä palauta lasta.
Paljon riippuu myös "alkuasetelmasta" - avioliitossa kumpikin vanhempi on automaattisesti lapsen huoltaja ja avoliitossakin usein sovitaan yhteishuollosta isyystunnustuksen yhteydessä. Näin ollen on luontevinta jatkaa tätä eron jälkeenkin. Jos ei päästä sopuun niin viime kädessä joutuu hakemaan ratkaisua oikeudesta. Jos taas lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella äiti on lapsen yksinhuoltaja ja isyystunnustuksen jälkeen voidaan vasta sopia että isäkin on huoltaja.
Sillä on hyvinkin suuri ero,yksinhuoltajana sinä yksin päätät lastasi koskevat päätökset.Tapaamisiin sillä ei ole mitään merkitystä mutta yksinhuoltajuus on käytännössä helpompaa,ei tarvitse toisen vanhemman allekirjoitusta joka päätökseen minkä lasta koskien tiedät.
Vain muutamia "isoja" asioita ovat sellaisia mihin tarvitaan kummankin allekirjoitus - lapsen sukunimen muutos, uskontokunnan muutos jne. Passihakemukseen tarvitaan kummankin suostumus - mutta tarvittaessa poliisi voi myöntää vaikka toinen kieltäytyy (tästä syystä on kiusaamistilanteessa parempi tuo yhteishuolto - kumpikin vanhempi pääsee silloin lomamatkalle lapsen kanssa).
Koulunvaihdot, muuttamiset, päivähoitohakemukset jne ovat sellaisia mihin ei tarvita toisen nimmaria - mutta toki fiksu vanhempi kysyy toiselta riippumatta siitä mikä on virallinen huoltajuusmuoto.
Tapaamisiin ja ylipäänsä etävanhemman ja lapsen suhteeseen huoltajuusmuoto voi vaikuttaa paljonkin - varsinkin jos lähtee riitelemään oikeudessa tms tästä. Tuskin kannustaa toista vastuulliseen vanhemmuuteen jos yrittää riistää häneltä lasten huoltajuuden ...
Yhteishuoltajuutta sovittaessa, voidaan sopia, esim. asiat joihin etävanhempi ei saa puuttua.
Meillä se on esim. uskonto.
Lapseni ei kuulu kirkkoon ja heidän isänsä kuuluu, mutta ei saa päättää asiasta.
Muuten yhteishuoltajuus on täysin yksilöistä kiinni.
Itse en ainakaan siitä ole hyötynyt, isä ei osallistu lasten kustannuksiin millään tavalla, vaikka saikin yhteishuoltajuuden 3 vuoden kinuamisen jälkeen. Vastuuon kuitenkin usein lähivanhemmalla on se sitten isä tai äiti.
minulla on kaksi vanhinta yh-lapsia isän tahdosta, vaikka oltiin 10v yhdessä ja yhdessä lapset tehtiin. Kolmas lapsi on avioliitosta ja edelleen yhteisestä päätöksestä yhteishuoltajuus. Se on lapsen isästä kiinni, mikä toimii.
"lapsen isästä kiinni ,mikä toimii"No voi hevon
per...se.Kyllä se mun kohdalla oli just äidistä kiinni ja mikään ei toiminut.
Käytännössä noiden kahden huoltajuusnimikkeen ero on soputilanteessa mitätön. Mutta kun eronjälkeinen elämä muuttuu riitaisaksi, molemmat huoltajuudet ovat ase toista vanhempaa vastaan.
Olin avoliitossa ja lapsieni yksinhuoltaja kunnes lasten isä halusi heidät nimilleen -97 ja huollon muodoksi yhteishuoltajuuden tunteisiini vedoten "lapset eivät muuten tuntuisi hänen omiltaan ja jos kuolisin, hän ei saisi lähihuoltajuutta ja lapsille asetettaisiin virkaholhooja". Eli syyllistämällä suostuin, vaikka minulla oli jo silloin tunne, että peruste ontui.
Erottuamme neljän ensimmäisen tapaamattoman vuoden jälkeen kaikki alkoi sujui melko hyvin, joustimme puolin ja hän tapasi lapsiaan kuten halusi ja lapset menivät mielellään isänsä luokse. Kerroin ohimennen tai kahvipöydässä lasten uusimmat kuulumiset ja lääkärireissut, elo oli aika normaalia eroperheen elämää.
Kunnes!
Exäni elämään astui Nyxä ja yhteishuoltopaperista tuli myrkkyä. Ei enää joustoja, ei mitään yhteis"palavereita" kahvin merkeissä. Tyttäreni kertoi, että isän keittiönkaapinovet ovat "vuoratut" heidän koulutiedotteillaan. Isä lähetti kouluun 40 kirjekuorta merkkeineen, että opettaja voi lähettää reissuvihkojen tiedot hänelle suoraan. Isä ei suostunut allekirjoittamaan passihakemuksia. Isä vaatii sairaaloista epikriisien kopiot vuosia jälkikäteen. Isä halusi itselleen todistusten kopiot ja hakee nyt oikeusteitse itselleen yksinhuoltajuutta. Hän haluaa että lapset kuuluvat kirkkoon, eikä väestörekisteriin (en tiedä, miten muutos tapahtuu tässä vaiheessa)kuten joskus sovimme.
Lastensuojelun mukaan ei ole syytä vaihtaa lähihuoltajaa eivätkä lapsetkaan sitä halua, mutta nyxä&exä haluavat. Mitään ongelmaa ei olisi, JOS en olisi silloin, 8 vuotta sitten kesäkuun alussa synnytyksen jälkeen suostunut muuttamaan huoltajuutta yhteishuoltajuudeksi.
Lastensuojeluilmoitus on tehty vuoden välein ensin pienimmän leikkaamattomien kynsien takia ja toisen kerran nyt kesäkuussa "koska lapsilla ei ole rajoja eikä rakkautta". Nyt ollaan menossa käräjäoikeuteen. Isän meriitiksi luettakoon, että tänä kesänä ei viime vuoden tapaan olekaan viikon tapaamisjaksoa, koska hänellä on kiireitä ja vuosi sitten hän pahoinpiteli keskimmäisen ja luulee että lahjomiset vaikuttavat niin, ettei asiaa oteta esille oikeudessa tai sillä ei ole painoarvoa, koska hän on kertonut lastensuojelussa tapahtuneesta kevytversion. Yhteishuoltajuus on korni vitsi, kun asiat lähtevät väärään suuntaan.
Lainlaatijoiden hyvää tarkoittava ohjeistus, josta tulee kiusanteonvälinen yhä enenevässä määrin, kun tieto mahdollisuudesta leviää.
...valitettavasti näitä pahoja esimerkkejä yhteishuoltajuudesta on pilvin pimein. Onnittelut heille, joilla se toimii. Itse ehdottomasti vaadin yksinhuoltajuuden ja sen onneksi sainkin, vaikka avioliitossa olimmekin. Todellakin yhteishuoltajuudessa ex voi tehdä elämästä todella vaikean, niin halutessa, joten suosittelisin harkitsemaan tarkkaan...
Asuin avoliitossa lähes seitsemän vuotta, joista osan aikaa meillä oli yhteinen lapsi ja lastenvalvojan luona tehty paperi yhteishuoltajuudesta. Käytännössä olen kuitenkin AINA ollut yksinhuoltaja, ei avoerokaan mitään muuttanut. Olen yhä se lähivanhempi, joka huolehtii arjesta ja elämisestä, etävanhempi huolehtii (jos huolehtii) viikonloppuna silloin tällöin ja kesällä
viikon ajan.
Meillä on tällä hetkellä yhteishuoltajuus lasten isän kanssa, mutta nyt olen kyllästynyt siihen kun isää ei mitkään yhteiset sopimukset sido esim. ottaa lapsia luokseen milloin haluaa, nyt 2kk edellisestä kerrasta.
Mistä haen yksinhuoltajuutta kun isä ei suostu lastenvalvojalla muuttamaan sopimusta huoltajuudesta? Onko yksinhuoltajuus vaikea saada? Kiitos tiedoista jo näin etukäteen.
MOI!
olen samassa tilanteessa. meillä on yhteishuoltajuus mutta isä ei ota lapsia ollenkaan eikä soita tai kysy miten pojilla menee. Soita lastensuojeluun ja kysyn miten mun pitää edetä. Me ei tulla yhtään toimeen keskenämme tapellaan aina kun puhutaan. Hankin itselleni jo uuden numeron enkä meinee ilmottaa sitä isälle. Elatusapuja en saa ajallaan. Viime kuussa sain yhden vaikka on kaksi lasta. Nyt olen saanut vasta yhden. Muutan uuteen asuntoon heti kun minulla on varaa maksaa 570euroa sopimus rikon takia vuokranantajalle. Sopimus on 30.4.06 asti. Poikien isän suku hylkäsi meidät heti. Eivät halua olla tekemisissä mitenkään. Mutta onneksi minulla on oma suku. Nytkin vanhempi lapsista oli mummilla 5päivää. tulee tänään kotiin. Jos haluat mailata ja jutella saat osotteen [email protected]
HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE JA KOITTAKAA JAKSAA!! KYLLÄ SE ELÄMÄ PAREMMAKSI JOSKUS MUUTTUU.