Mustalaisen ja venäläisen avioliitto: miten naiset asuivat leirissä

cyrillitsa.ru/google translate/Брак между цыганом и русской: ...

Vanhoja valokuva-albumeja katsellen joissakin valokuvissa näkyy mustalaisia, jotka asuivat kotiäitinä venäläisten maanomistajien tiloilla. Muissa otoksissa eurooppalaisen näköisiä vaaleatukkaisia ​​naisia ​​kuvataan yhdessä mustalaisleirin jäsenten kanssa. Mutta missä olosuhteissa tällaiset etniset avioliitot tapahtuivat venäläisten ja mustalaisten välillä?

Aateliset ja kuorotytöt
1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa musiikillisesti lahjakkaista mustalaiskuoroista tuli muotia venäläisten aatelisten keskuudessa. Ensimmäisen tällaisen kuoron järjesti kreivi Aleksei Orlov-Chesmensky vuonna 1774. Myöhemmin tällaisia ​​kuoroja alkoi esiintyä Moskovassa, Pietarissa ja maakunnissa.

Mustalaislaulajien esitykset käänsivät kuuntelijoiden päät. Itse romanssien tekstit loivat myytin mustalaisista kuumina, aistillisina ihmisinä - ja itse asiassa he usein oikeuttavat tämän stereotypian. Jos varakas fani päätti viedä laulajan pois lavalta, kuoro sai tästä suuren lunnaat.

Venäjän aateliston merkittävimmät edustajat asuivat mustalaisten kanssa. Voidaan muistaa tarina filantroopista Pavel Nashchokinista, joka runoilija Vasili Žukovskin todistuksen mukaan "eli aviomiehenä ja vaimona mustalaisnaisen kanssa". Puhumme Olga Soldatovasta, Ilja Sokolovin Moskovan kuoron laulajasta, joka synnytti kaksi lasta Nashchokinille. Nashchokinin ja Soldatovan tyttären kummisetä oli Aleksanteri Pushkin (kun tyttö kuoli koleraan, runoilija kieltäytyi kastamasta Nashchokinin lapsia tulevaisuudessa).

Kuuluisa runoilija Afanasy Fet oli jonkin aikaa yhteydessä mustalainen Olga Shishkinaan, joka ostettiin kuorosta.

1800-luvun puolivälissä oli monia tapauksia, joissa fani ja laulaja menivät naimisiin kirkossa ja loivat täysivaltaisia ​​perheitä. 15 vuoden avoliiton jälkeen Leo Tolstoin veli Sergei Nikolajevitš meni virallisesti naimisiin mustalaisen Maria Shishkinan kanssa vuonna 1867. Nuoruudessaan tyttö lauloi Tulan mustalaiskuorossa, josta rakastunut aristokraatti vei hänet pois.

Prinssi Massalskylla, prinssi Wittgensteinilla, maanomistaja Annenkovilla ja muilla venäläisaatelisilla oli kuorotyttöjen joukosta avopuolisoita ja vaimoja.

Venäläiset naiset leireillä
Samaan aikaan oli myös päinvastaisia ​​esimerkkejä, kun mustalaiset menivät naimisiin venäläisten naisten kanssa. Lisäksi yleensä heidän valittunsa eivät olleet lainkaan talonpojan naisia, vaan tyttöjä koulutetuista yhteiskunnan kerroksista.

Etnografi Nikolai Bessonov artikkelissaan ”Vuorenveren morsiamet mustalaisleireillä” puhuu tapauksista, joissa aatelinaiset, porvarilliset naiset, virkamiesten ja pappien tyttäret sekä neuvostoaikana lääkärit ja opettajat sidoivat solmun nomadimustalaisiin.

Yhden näistä tosiseikoista näki vuonna 1889 maanomistaja Mechislav Davoina-Silvestrovic. Tutkiessaan mailleen jääneiden mustalaisten elämää hän huomasi tummaihoisten lasten joukossa vaaleaihoisen vaalean pojan. Mustalaiset myönsivät, että hän oli aatelisnaisen poika, joka pakeni hänet vietteleneen mustalaisen kanssa.

Tällaiset avioliitot solmittiin yleensä hyvin nopeasti. Mustalaisiin tutustumista varten tytöt tulivat itse nuotion ääreen iltatansseissa. Tunnetaan tapaus, jossa maanomistajan tytär pyysi naimisiin nuoren mustalaisen kanssa, jonka hän oli nähnyt vain kerran aiemmin. Leireille menneet morsiamet motivoivat romanttisia ajatuksia "vapaista ihmisistä", jotka ovat saaneet vaikutteita taideteoksista: Esmeraldan, Carmenin, Pushkinin Alekon ja Zemfiran kuvista. Lisäksi tätä voidaan pitää yhtenä "populismin" lajikkeista, halusta päästä lähemmäksi sosiaalisia alempia luokkia.

Itse asiassa äkillinen elämäntapamuutos tuli suureksi haasteeksi venäläisille naisille. Heidän täytyi kävellä paljain jaloin säällä kuin säällä, asua teltoissa ja tehdä ruokaa tulella. Jos nainen tuli raskaaksi ja synnytti, lasta hoidettiin epähygieenisesti.

Samaan aikaan vastanainut opiskeli mustalaisten kieltä ja hallitsi ennustamisen ja hypnoosin vaikean taiteen. Hänen oli noudatettava lukuisia naisille määrättyjä tabuja. Mutta Dovoin-Silvestrovichin mukaan koulutetut venäläiset tytöt omaksuivat nopeasti kaiken ja saavuttivat kunnioituksen itseään kohtaan. Joskus venäläiset "luonnollisten" mustalaisten vihamielisyyden voittamiseksi tarkoituksella herättivät aviomiestensä vihan - minkä jälkeen heitä säälittiin leirissä "hakattuina".

Venäläiset vaimot ovat olleet jopa kansallisesti äärimmäisen suljetuissa yhteisöissä, esimerkiksi kalderarien keskuudessa. Mutta vaikka mustalaiset hyväksyivätkin "kuoret" (ei-mustan kansallisuutta olevia naisia) joukkoonsa, he yleensä vaikenivat "mesallianssien" tosiasiasta vuorovaikutuksessaan ulkopuolisten kanssa.

"Venäläinen perhe ei varsinkaan mainostanut, että tytär oli paennut leirille ja häpäisi isäänsä keräämällä almua jostain riemuun sidotun lapsen kanssa", totesi Nikolai Bessonov.

Mustalaisten kanssa naimisiin menneet eivät koskaan kutsuneet itseään venäläisiksi, ja heidän todellisen kansallisuuten