Kuinka monta ukrainalaista asui Lvivissä ennen sen liittämistä Neuvostoliittoon?

cyrillitsa.ru/google translate/Сколько украинцев жило во Львове до его присоединения к СССР

Ukraina siinä muodossa kuin sen nyt tunnemme, on Neuvostoliiton ansio. Sen läntisimmät alueet eivät olleet ukrainalaisten asuttamia, ennen kuin niistä tuli osa Neuvostoliittoa.

Länsi-Ukraina
Länsi-Ukrainan maat olivat aiemmin Puolan Itä-Galicia ja Romanian Pohjois-Bukovina, ja ne liittyivät Neuvostoliittoon vuosina 1939-1940 Molotv-Ribbentrop-sopimuksen salaisten lausekkeiden ehtojen mukaisesti. Osana Neuvostoliittoa näistä alueista tuli nyky-Ukrainan Transcarpathian, Lviv ja Chernivtsi alueet. Mutta neuvostomiehityksen aikana siellä oli paljon vähemmän ukrainalaisia ​​kuin nyt. Esimerkiksi Lvivissä 63 % väestöstä puhui puolaa, 24 % jiddissiä ja vain 7,8 % ukrainaa.


Usein näiden lukujen ansiosta monet lyhytnäköiset kirjoittajat voivat julistaa, ettei Puolan Länsi-Ukrainassa ollut juuri lainkaan ukrainalaisia ​​ja Stalin teki näistä maista ukrainalaisia. Tämä on kuitenkin myös tosiasioiden vääristelyä ja liioittelua. Suurin osa kaupunkia ympäröivän Puolan Lvivin alueen talonpoikaisväestöstä oli ukrainalaisia. Mutta itse Lvivin kaupunki ei ole ollut ukrainalainen useaan vuosisatoon. Neuvostovallan aikana näistä ukrainalaisista talonpojasta tuli kaupungin pääväestö, ja puolalaiset ja juutalaiset katosivat sieltä toisen maailmansodan aikana, pääasiassa natsien ponnistelujen ansiosta.

Se, mitä Kolmas valtakunta teki juutalaisille, on kaikkien tiedossa, ja natsit vastustivat ukrainalaisia ​​ja puolalaisia ​​näillä kiistanalaisilla alueilla tukemalla ukrainalaisia ​​- esimerkkinä tästä ovat Puolan vastaiset ukrainalaiset kansallisliikkeet, kuten OUN* ja UPA. *. Siksi Neuvostoliiton vuoden 1959 väestönlaskennan mukaan Lvivin alueella asui 1,8 miljoonaa venäläistä ja ukrainalaista ja vain 9 tuhatta puolalaista ja 30 tuhatta juutalaista.

Vastaava tilanne on kehittynyt Pohjois-Bukovinassa, nykyaikaisella Tšernivtsin alueella Ukrainassa. Osana Itävalta-Unkaria Chernivtsi oli yksi juutalaisen kulttuurin tärkeimmistä keskuksista, ja juutalaiset muodostivat lähes puolet kaupungin väestöstä. Kun Romania miehitti vuonna 1918, siellä asui hieman yli 300 tuhatta rusinialaista (Romanian tilastot eivät tehneet eroa ukrainalaisten ja oikeiden rusinalaisten välillä), joiden kokonaisväestö oli 800 tuhatta ihmistä. Mutta vuoden 1959 väestönlaskennan mukaan Tšernivtsin alueella asui jo 500 tuhatta venäläistä ja ukrainalaista ja vain 150 tuhatta romanialaista.

Liettua
Vilna oli Liettuan ruhtinaskunnan pääkaupunki 1300-luvulla ja yksi Puolan ja Liettuan liittovaltion suurimmista kaupungeista, tieteen ja kulttuurin keskus. Venäjään liittymisen jälkeen tämä kaupunki lakkasi olemasta liettualainen. Sen etninen koostumus muuttui suuresti koko 1800-luvun: vuonna 1864 enemmistö oli valkovenäläisiä (39 %), vuonna 1897 - juutalaisia ​​(40 %) ja puolalaisia ​​(20 %), vuonna 1909 - puolalaisia ​​(37 %) ja juutalaisia ​​(36 %). . Vuonna 1918 Liettua erosi Venäjästä ja tuli itsenäiseksi tasavallaksi, ja Vilnan kaupungista tuli sen pääkaupunki. Mutta jo vuonna 1919 Puola suoritti sotilaallisen operaation ja liitti tämän pääosin puolalaisen kaupungin.

Kun Neuvostoliiton Liettua (joka sai Vilnan takaisin Neuvostoliiton käsistä, joka otti sen Puolalta) vapautettiin natseista, Vilnassa asui yli 70 % puolalaisia, ja natsit olivat vähentäneet merkittävästi kaupungin juutalaista väestöä. Mutta neuvostohallitus alkoi väkisin "palauttaa" puolalaisia ​​Puolaan, joten Neuvostoliiton Vilna alkoi pian muuttua yhä liettuneemmaksi. Joten vuonna 1970 42,8% liettualaisista asui kaupungissa.

Kuban
Vallankumousta edeltävällä Venäjällä monet Kuuban asukkaat tunnistivat itsensä ukrainalaisiksi. He muodostivat "Crimson Wedgen", jota ympäröivät joka puolelta venäläiset kylät. Kubanissa asuvat ukrainalaiset ovat uskollisten kasakkojen armeijan sotilaiden jälkeläisiä, jotka luotiin Ukrainan kasakoista Zaporozhye Sichin likvidoinnin jälkeen. Kun Zaporozhye, alue, jonka väestö oli hyvin erikoista elämäntapaa, tuli osaksi Pikku-Venäjää, siitä tuli voimakas isku kasakkoja kohtaan. Osa kasakoista meni Turkkiin ja Krimin khaaniin, mutta osa päätti jatkaa Venäjän palvelemista ja muutti keisarillisen luvalla Kubaniin, missä he alkoivat suojella valtiomme etelärajoja turkkilaisilta.

Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan Kuuban alueen ukrainalaiset muodostivat lähes puolet väestöstä. Vuoden 1882 tietojen mukaan 46,8% Kuuban alueen asukkaista kuului ukrainalaisille. Venäläisten osuus oli 41 prosenttia. Ukrainalaiset asuivat melko tiiviisti - melkein puolet kaikista Kubanin ukrainalaisista asui Kubanin alueen Yeiskin ja Temryukin alueilla, ja Jekaterinodarissa oli myös enemmän ukrainalaisia ​​kuin venäläisiä. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan neljällä Pohjois-Kaukasuksen alueen alueella - Kubanissa, Armavirissa, Maykopissa ja Mustallamerellä - ukrainalaisten määrä oli 50,3%. Vuonna 1926 venäläisten osuus oli huomattavasti pienempi.